Mistä asiasta elämässäsi olet katkera?

Köyhyys on s-tana pahinta mitä on...ja se v i t t u on osunut omalle kohdalle..koko v i t u n elämä on mennyt ihan perseelleen..

Se että sairastuin jo alle 18v, jouduin eläkkeelle ja syrjäydyin täysin työelämästä ja ihmissuhteista. Kaiken lisäksi jouduin kunnan homeasuntoon jossa sairastuin lisää 😡

Että synnyin, erityisesti omille vanhemmilleni ja perheeseeni. Narsisti ja alkoholisti vanhempi antaa "mahtavat eväät" lapsen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomeen syntymisestä.

Niin, ne kaikki muut maailman maat ovat niitä ihania onneloita.

 

Nykytiedon valossa menisin esimerkiksi vaikka Hollantiin, Kanadaan tai Australiaan paljon mieluummin kuin syntyisin tänne. Ei Suomi ole mikään maailman kehityksen huippukohta, vaan tympeä takapajuinen Impivaara täynnä vähä-älyisiä ihmisiä jotka vielä rehvastelevat ja ylpeilevät sillä vähä-älyisyydellään kuin se olisi jokin suurikin kovan jätkän merkki.

Ulosteinen ilmasto, samanlainen asenneilmasto, silkkaa pahantahtoisuutta tekemällä tehty lähestyvä konkurssi ja aivan liian suuri läheisyys Venäjään tekevät tästä Itä-Eurooppalaisesta puonlävestä lähinnä enää painajaisen asua.

Eli on siis syytä olla katkera syntymisestä suomeen joka on kuitenkin, jos nyt ei välttämättä ihan top10 maita, niin ainakin vankasti top 30 listalla. Ja maailmassahan on liki 200 maata.

Noiden kommenttien perusteella et olisi tyytyväinen missään, vaan ruoho olisi aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Vierailija kirjoitti:

Tukiverkon puutteesta. Olen mielenterveyskuntoutuja, mutta jopa vertaisryhmissä usein korostuu se, miten monilla on esim. kumppani tai joku muu läheinen ihminen, jonka seurassa ei tarvitse pitää ns. naamiota yllä. 

Voin kertoa, et mulla on kumppani, joka vaatii naamiota.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olin katkera ulkonäöstäni. Siitä, että miksi piti syntyä rumaksi, kun kaikki muut perheessämme olivat kauniita/komeita. 

Sama. Olen kauniin äidin ruma tytär enkä koskaan saanut parisuhdetta.  Se katkeroittaa.

N40

Olen kiltti nainen ja olisin hyvää parisuhdemateriaalia ja huolehtiva vaimo. Nämä lyhyet pari ihmisuhdetta, jotka minulla on ollut on minua käytetty vain hyväkseen seksiä varten. Olen todella katkera. Kaikki ilkeät ja pihtaavat pirttihirmut ovat aina parisuhteessa hyvien miesten kanssa, kauniit, kiltit ja huolehtivat naiset jäävät yksin.

Siitä että niin monet on valmiita tekemään rikoksia ja törkeitä rikoksia toisille ihan viattomalle,  jotka eivät ole tehneet ainuttakaan rikosta elämässään. 

Koulukiusaamisestani. Siitä että jouduin lapsena vaihtamaan vanhempieni eron takia ala-astetta. Jossa uuden alueen juppikersat odotti sopivaa kohdetta koulukiusaamiselle, jollaiseksi valikoiduin.

En saanut enkä hakenut mistään apua tilanteeseen joka menisi pahoinpitelynä joka kerta nykyään. Väistelin niitä tilanteita, syrjäydyin luokkakavereista ja lopulta odotin välitunnit aina jossain syrjässä niitä tyyppejä vältellen, odottaen vain että yläaste loppuisi.

Vela!

Lapsena kokemastani onnettomuudesta joka on vaikuttanut itsetuntoon. Äitini alkoholismista ja isäni tunnekylmyydestä. Sitten sain vielä Tuhkimon äitipuolen elämääni, lapsineen.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on s-tana pahinta mitä on...ja se v i t t u on osunut omalle kohdalle..koko v i t u n elämä on mennyt ihan perseelleen..

Suomessa köyhyys on suhteellista.

Köyhyydestä. Valmistuin väärään aikaan, velkaannuin väärään aikaan, eläköidyn (jos se joskus tapahtuu) väärään aikaan. Aina jää luu käteen vaikka miten yritän.

Siitä, että pilasin ihan itse elämäni. Tein teon, jota en anna anteeksi itselleni. Tästä tunnen katkeruutta. Mutta työskentelen asian kanssa, ehkä joku päivä tämä katkeruus katoaa. 

Ja hassua olla itselleen katkera. Ymmärtäisin pikemmin että jos joku muu olisi tehnyt minulle jotain, olisin katkera. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kiltti nainen ja olisin hyvää parisuhdemateriaalia ja huolehtiva vaimo. Nämä lyhyet pari ihmisuhdetta, jotka minulla on ollut on minua käytetty vain hyväkseen seksiä varten. Olen todella katkera. Kaikki ilkeät ja pihtaavat pirttihirmut ovat aina parisuhteessa hyvien miesten kanssa, kauniit, kiltit ja huolehtivat naiset jäävät yksin.

Ei se ihan noin mene. Minä olin ennen kuten sinä. Sitten minusta tuli sen seurauksena pihtaava pirttihirmu. Nyt varmaan vaikuttaa ulospäin siltä, että pirttihirmulla on hyvä mies. Onhan se, kun pidän sen kurissa. Vtuttaa olla pirttihirmu, kun en oikeasti ole. Se on kuule tosi raskasta. Mutta jos en ole niin ukko pettää ja perseilee. 

Joku voisi kysyä, miksi olen sen kanssa. Toisinaan mietin sitä itsekin, mutta tässä nyt kuitenkin olen, enkä jossain palstalla sitä perustele. Oma katkeruuteni liittyy pääosin tähän mieheen. On muitakin syitä olla katkera, mutta ne olen onnistunut käsittelemään, koska en halua olla katkera. Tätä vielä kipuilen ja käsittelen. 

Katkera olen omasta lapsuudenperheestä. Olin n.8-vuotias, kun ymmärsin, ettei minun vanhemmista ole tueksi eikä turvaksi. Jos minulla olisi todellinen hätä, niin apua ei heiltä saisi. 

Kun itse sain lapsia, niin salaa toivoin, että vanhempani olisivat tehneet ryhtiliikkeen ja olisivat läsnäolevia ja mukana lastenlasten elämässä. Että tulisi jonkinlainen korjaava kokemus omaan lapsuuteen verrattuna.

Turha toivo. Huonoista vanhemmista ei tule hyviä isovanhempia. Ja itse olen lakannut yrittämästä pitää yhteyttä yllä. Ei olla nähty yli 5 vuoteen eikä soitella. 

Selkäänpuukottavat "ystävät" ja tuen puute lapsuudesta saakka. Se, että joudun aina huolehtimaan kaikista muista, eikä minulla ole mahdollisuutta koskaan olla heikko ja huolehdinnan kohde. Olen ilmeisesti se vahvista vahvin tyyppi, mutta ei minullakaan ole helppoa ollut, ja tämä katkeroittaa. Milloin on minun vuoroni elää? Olen kohta niin uupunut, etten halua muuta kuin olla yksin, rauhassa. 

Olisi pitänyt asua maalla, terveellisessä ympäristössä, jossa ei synny mielenterveys ongelmia. Tehdä käsitöitä, talkoita, pitää lampaita ja kanoja. Olla metsässä, asua hirsitalossa, jossa on 2 metrin väli maan ja lattian välissä. 

Elää vaatimattomasti, pienillä kuluilla. Järvi voisi olla lähellä. Omaa metsää hiukan. Kemikaali vapaata elämää. 

Autismista ja pahasta ujopissasta eli paruresiksesta.

Vierailija kirjoitti:

Siitä ettei musta taida tulla ikinä rikasta.  

Myöhemmin olet katkera kun tärväsit aikaa kaivatessasi rikkautta.