Mistä asiasta elämässäsi olet katkera?

Vierailija kirjoitti:

Ei Lauri Törnilläkään ollut lapsia, mutta ihan hyvän elämän eli. 

Elikö oikeasti? Tietenkin sotasankarit herättävät ihailua, mutta. . .

Mitä on katkeruus? Millainen tunne on katkeruus? Ihminen voi olla pettynyt aiempiin tekemisiinsä ja tekemättömyyksiinsä?

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisesta suvustani, jotka haukkuvat minua laiskaksi ja huoraksi, vaikka olen aseksuaali  ja uranainen. 

Toivottavasti olet katkaissut välit heihin kokonaan, ja elät nyt hyvää elämää. 

Olen sitä mieltä, ettei elämää kannata pilata kadehtimalla tai katkeroitumalla, mutta yhden yrityksen turha alasajo on vähän jäänyt kaivelemaan, koska sen takana oli A. lestadiolaisten bisnekset ja B. yhden henkilön katkeruus ja monen tyhmyys.

Olen nykyään hyvin onnellisessa asemassa, velaton, perheellinen, unelmien asunnossa, mielenkiintoisessa työssä. Eli kaikki on hyvin, mutta uskomatonta, mitä katkeruus, ahneus ja tyhmyys voivatkaan tehdä. Opettavainen keissi kaiken kaikkiaan. Jokainen on oman onnensa seppä kuitenkin loppujen lopuksi ja voi asennoitumisellaan vaikuttaa kuinka paljon velloo ikävissä asioissa. 

Pieni koston mahdollisuus siintää, mutta jaksaako nähdä vaivaa, se on sitten toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai tämä lapsettomuus ja peheettömyys jyrsii sielua eniten. Vielä olis teoreettiset mahdollisuudet saada ydinperhe järkevässä iässä vaikka oon jo ehkä myöhässä.

M47

Kyllä se voi vielä onnistua. Et vaikuta toisia syyttävältä tyypiltä mikä tärkeintä. Mutta aika nopeat päätökset se vaatii ja sitoutumista sitten vaimoon ja lapseen. Itse sain nuorimman lapsen sinua vanhempana.

Vähän ohi aiheen, mutta voisiko joku perustaa deittisivuston "Tosi tarkoituksella" eli niille, joilla on perheen perustaminen mielessä. Joo, voi kuulostaa kylmältä, mutta todellisuudessa se ensihuuma, kun rakastutaan tuntemattomaan, menee nopeasti ohi ja realiteetit jäävät jäljelle. 

En syntynyt katulapseksi Aasiaan. Sai Easy Moden.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt katkeruuden tunnetta, mielestäni sillä usein selitellään omia huonoja valintoja tai murehditaan jotain mitä kukaan ei olisi voinut muuttaa, esimerkiksi millaiseksi on sattunut syntymään. Itse en ole katkera, olen kyllä tehnyt huonoja päätöksiä, mutta kenelle niistä katkeroituisin? Lähimmäisille jotka eivät estäneet minua? Yhteiskunta jonka säännöt eivät estäneet minua? Ei, voisin syyttää vain itseäni, mutta olen päässyt siitä vaiheesta yli.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on katkeruus? Millainen tunne on katkeruus? Ihminen voi olla pettynyt aiempiin tekemisiinsä ja tekemättömyyksiinsä?

Katkeruus on syvään juurtunut, pitkäaikainen tunnetila, joka kumpuaa usein käsittelemättömistä menetyksistä, petetyksi tulemisesta tai koetusta epäoikeudenmukaisuudesta. Se on itse asiassa suojakuori: sen taustalla piilee lähes aina muita haavoittuvampia tunteita, kuten surua, vihaa, pettymystä ja voimattomuutta. Luottamuksen rikkominen, petetyksi tuleminen, hyväksikäyttö, kiusaaminen ja muu kaltoinkohtelu voi aiheutta katkeruutta. 

Sitä voi olla joko itse itsensä uhri tai muiden. Omat virheet on usein helpompi hyväksyä kuin esim. kateellisuudesta johtuva rankka kiusaaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaukset, valheet, mustamaalaus tai pahoinpitelyt. Epäoikeudenmukaisuus tuo lisää haasteita sellaisia asioita kokeneelle; jos on ilman omaa syytä eli valheilla maalitettu kohteeksi rankalle syrjinnälle, pahoinpitelyille tai seksirikoksille. Ja se, että joku toinen nostetaan jalustalle sellaisista teoista, joista sinua perusteettomasti syytetty, syrjitty, lyöty, syljetty päin naamaa, huudettu perään, nolattu ja avoimesti haukuttu h__raksi, voi olla aika rankkaa hyväksyä.

Olen katkera koska maailmassa on Persuja. Siksi päivästä toiseen solvaan, haukun ja maaliaan heitä netissä eri alustoilla.

Ei persuja mihinkään! Nih!
 

Siitä, että minua on kohdeltu huonosti ja kiusattu. En pysty enää olemaan normaalisti ihmisten kanssa. Pelkään ihmisiä. Usein kun joudun olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, niin vieläkin saan osakseni ilkeyttä. Normaali ihminen kestää sen, mutta minä en taustastani johtuen kestä. Olen lähes erakoitunut. Ja helpotuksekseni olen huomannut, että erakkous on parasta, mitä minulle on tapahtunut. En ole katkera yksinäni enää, vasn onnellinen. Miten ihanaa onkaan luonto kaikkineen, oma koti, yksinolo, hyvä kirja, kaunis musiikki jne. omat puuhastelut. En ollenkaan enää kaipaa ihmisseuraa. Tuovat pelkkää pettymystä ja rasitetta. 

Mulle ei anneta työtä vaikka yritän sitä hakea.

Minua on usein kohdeltu huonosti. Arvostan sitä, että kohdellaan kuin ihmistä ja kohdellaan kauniisti. Kaunis kohtelu menee kaiken muun edelle. Mieluummin olen vanhemman ja ei niin kauniin kumppanin kanssa, joka arvostaa minua kuin kauniin ja nuoren, joka ei arvosta. Sisäisesti kaunis ihminen menee kaiken edelle. Kerran olin mieli apeana jostakin syystä. Niin tuntemattoman heitto kadulla, että onpa sinulla kivat vaatteet ja iloista viikon alkua sai minut niin hyvälle mielelle. Tällaiset kohtaamiset poistaa katkeruutta. Osaan arvostaa paljon pieniä ja iloisia asioita kaiken kokemani jälkeen. Tietyt ihmissuhdekuviot ovat aiheuttaneet ihmis pelkoa ei niinkään ehkä katkeruutta. 

Vierailija kirjoitti:

Siitä, ettei ole mitään elämää. On vain pakollisia velvollisuuksia.

Tämähän on täysin oma valinta.

Olen päässyt eroon katkeruudesta erakoitumisella. Ihmiset aiheuttavat katkeruutta. 

Minut on niin monta kertaa hylätty. Sekä naispuoliset ystävät että miehet. Ensin ollaan mukavia, halutaan nähdä, kehutaan luonnettani ja ulkonäköäni. Sitten vaan yhtäkkiä häivytään. En enää uskalla tutustua kaan keneenkään. Tekisi mieleni jo kättelyssä sanoa, että jos osaat hiihtää, niin suksi kuuseen. 

Hampaat irvessä täällä rämmitään koko elämä. Hymyn takana irvistys. Pitäisi näyttää iloiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että ei ole ketään ketä varten eläisin ja olisin. On kurjaa olla yksin. Olisi ihana, kun olisi joku, jonka takia lähdet kuntoilemaan, jonka takia haluat pitää itsestä huolta. Joku, jota olisi ihana aina nähdä, soittaa, tavata, kutsua kylään jne. Nyt on sellainen ihan sama olo. Tuskin löydän koskaan ketään. 

Tuo on ihan ymmärrettävää. Älä luovuta, sä voit ihan oikeasti vielä joskus tavata sellaisen ihmisen! 

Vaikka itse käyttäytyy hyvin ja on kiva, niin monet ihmiset silti ilkeilevät. Lähimmät eniten. 

Pelkään niin paljon ihmisiä. Tuntuu, että kaikki ovat pahoja ja piruja. Haluan pysyä piilossa. En ole katkera, mutta äärimmäisen varovainen. 

En ehkä katkera ole. Mutta usein on olo ahdistunut ja tuskainen. Tunnen itseni rumaksi, tyhmäksi ja köyhäksi. Ja elämäni on ollut aika surullista.