Mistä asiasta elämässäsi olet katkera?

En saa erästä miestä itselleni, olen ihastunut häneen korviani myöten. Miten saisin hänet valloitettua? 

Oletko sä se pimpun, jolle teen lapsettomia?

Vierailija kirjoitti:

Siitä, ettei ole mitään elämää. On vain pakollisia velvollisuuksia.

Mä teen ton "elämätön elämä" niin monelle naiselle kuin osaan.
Kauan sitten kysyin, mikä on elämätön elämä, koska haluan kostaa? Minulle vastatiin, että kuollut.

Katkera siitä, että kiusaajat saivat enemmän kuin itse sain ja en ole saanut yhtään unelmaani mitä haluaisin. Olen ollut olemassa vain sitä varten, että muut hyötyy olemassaoloni kautta. Minun ei ole annettu koskaan olla se joka voittaa. Minulta ollaan valmiita ottamaan. Ja jos joku näkee, että olen saama puolella yrittää viedä sen vähänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Katkera siitä, että kiusaajat saivat enemmän kuin itse sain ja en ole saanut yhtään unelmaani mitä haluaisin. Olen ollut olemassa vain sitä varten, että muut hyötyy olemassaoloni kautta. Minun ei ole annettu koskaan olla se joka voittaa. Minulta ollaan valmiita ottamaan. Ja jos joku näkee, että olen saama puolella yrittää viedä sen vähänkin. 

Mä etsin sinut, ja kostan.

En mistään. Joitakin valintoja olisin voinut tehdä toisin, mutta ihan ok elämä on ollut tähän asti. Olen kiitollinen monesta asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Katkera siitä, että kiusaajat saivat enemmän kuin itse sain ja en ole saanut yhtään unelmaani mitä haluaisin. Olen ollut olemassa vain sitä varten, että muut hyötyy olemassaoloni kautta. Minun ei ole annettu koskaan olla se joka voittaa. Minulta ollaan valmiita ottamaan. Ja jos joku näkee, että olen saama puolella yrittää viedä sen vähänkin. 

Täällä toinen samaa kokeva. Päivä kerralla ei näytä menevän yhtään parempaan suuntaan.

En mistään. Suurin osa ongelmistani on lopulta omaa syytäni joka tapauksessa, kuten myös menestykseni. Minulla on erittäin hyvät geenit ja lähtökohdat enimmäkseen, joten olen tästä ainakin kiitollinen. Jos onnistun jopa älykkäänä, luovana ja komeana tyrimään asiani, vika on täysin omani. 

Siitä, että ymmärrän kaiken jälkeenpäin ja liian myöhään.

Kumpa olisin tehnyt uran, valikoinut miehen paremmin, Saanut 2 lasta hyvän miehen kanssa .

Olen ollut yksin! Ei ketään kiinnostanut mun elämä, ei kukaan puskenut eteenpäin ja ohjeistanut. Ja kun nuorena meni pieleen jäin sille tielle.

Se johti siihen, että valitsin epätoivoissani  väärän miehen.  Nyt on menneet kaikki ihmissuhteet viemäristä, lapsen elämä tuhottu, mun elämä hukattu. Ja vielä jahkan. Olen katkera itselleni, etten vaan lähde ja elä vaikka sillanalla ennemmin.

Oloni on usein ahdistunut ja tuskainen. Olen yksin tai ihmisten kanssa tekemisissä. Ulkoilemassa, töissä jne. Ei auta olotilaani. 

Olen katkera ex-miehelleni, joka kohdisti minuun väkivaltaa ja käytti minua taloudellisesti hyväksi. Vaikka pääsin lopulta irti suhteesta, jäi siitä kytemään joku sisäinen viha, joka muuttui hiljalleen katkeruudeksi. Henkinen väkivalta rikkoi minussa jotain, kun en enää tiennyt mihin ja kehen uskoa. Luiden murtumat paranivat, mutta rasittuessaan murtumakohdat edelleen kipuilevat ja turpoavat kuin muistuttaakseen menneistä. Olen kai eniten katkera itselleni, kun annoin sen kaiken tapahtua ja kestin liian pitkään. Nyt on ihan hyvä elämä ja olen turvassa, mutta katkeruus jäytää mieltä lähes päivittäin.

Haluaisin saada elämääni lämpimiä, ihania ja kauniisti puhuvia ihmisiä, jotka arvostavat minua. Tällaista en ole vielä kokenut. 

Kukaan ei tykkää minusta. Olen aina inhottu. Olen katkera ja erakoitunut. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ehkä siitä,  että isäni heitti mut rahattomana syksyiseen yöhön ollessani vasta 18 v. Toisaalta opinpahan pärjäämään.  

Tuli paha mieli sun puolesta, kun tiedän, että olet sittemmin hoitanut ja passannut ja viihdyttänyt niitä vanhempiasi enemmän kuin olisit edes jaksanut. Miksi ihmeessä isäsi toimi noin? 

Itse olen ollut katkera siitä, ettei mua autettu elämässä alkuun. Sitten olen pitänyt huolen, että toimin itse toisin. En tiedä meneekö sekään täysin oikein, kun välillä tuntuu, ettei jälkikasvu ymmärrä arvostaa sitä mitä on saanut ja saa edelleen. Tuleekohan siitä sitten uusi katkeruuden aihe, kun itse olen auttanut kaikkia ja kukaan ei ole auttanut minua? 

Paras vastalääke katkeruuteen on kiitollisuus ja se, että laskee mitä kaikkea hyvää on saanut. Vaikea kuitenkin olla näkemättä, miten elämä olisi voinut mennä. 

Olen katkera siitä että lähes kaikki ikäiseni (20v) ovat olleet jo useassa parisuhteessa, paitsi minä. Olen kyllä suudellut useaa eri naista, mutta parisuhteita ei ole syntynyt. Otan asian hyvin raskaasti, ja pelkään että olen vielä 40-vuotiaana yksin. 

En mistään. Olen äidistäni oppinut, että katkeruus syö vain ihmistä itseään ja hän jää yksin omaan kurjuuteensa. Ennemmin olen vaikka naiivi ja onnellinen.

Menetin kerralla kaiken. Työn, parisuhteen, omaisuuden ja ihmiset ympärilläni. Rakensin kaiken uudelleen uudella paikkakunnalla. Nyt on asiani taas ihan ok, mutta en varmaan koskaan täysin toivu tuosta tapahtuneesta rytinästä. 

Siitä, että olen ollut lapsesta saakka sairas. En saanut normaalia elämää, ja se on tehnyt minusta katkeran.

Olen ollut niin lapsellinen, että en ole tajunnut asioita. Monet asiat ovat menneet niin perseelleen. Olen välillä täynnä vihaa ja katkeruutta. 

Olen asioista, joita on sattunut itsestä riippumattomista syistä. Tosi ikäviä asioita. Välillä tulevat mieleen. Ei niitä saa pois pyyhkäistyä.