Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yhteenmuutto toisen omistamaam asuntoon
02.05.2025 |
Olemme keskustelleet naisystäväni kanssa yhteenmuutosta, mutta emme ole päässeet yhteisymmärrykseen raha-asioista.
Minulla lähes kokonaan maksettu omistusasunto, jossa haluan asua jatkossakin naisystäväni kanssa. Olen sanonut, ettei hänen tarvitse maksaa asumisesta mitään tai voi maksaa vaikka laskuja, ruuan tms. Se ei hänelle käy, vaan haluaisi itsellekin omaisuutta. Minusta ei ole järkevää myydä osuutta asunnosta, koska mahdollisen eron tullessa asiat mutkistuvat ja pitää maksaa varainsiirtoveroja valtiolle edestakaisin. Hän ei myöskään halua maksaa minulle vuokraa, koska tuntisi olevansa alisteisessa asemassa.
Miten muut olette ratkaisseet asian?
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan noin alkuvaiheessa luopuisi omistuksestani. Jos/kun tulee ero, on yhteisen asunnon omistaminen veemäistä ja eroprosessi pitkittyy. Kokemusta on.
Suhde on kestänyt jo pari vuotta. Yhden eron kokeneena en itsekään haluaisi pitkittää mahdollista erotilannetta. Kyseessä on itse asiassa kiinteistö, joten varainsiirtoverokin on 3% eli kyse tuhansista euroista. Jos kumppanini ostaa 50%, hän maksaa osuudestaan 3% veroja. Jos tulee ero, joudun osuuden takaisin lunastaessa maksamaan itse taas sen saman summan valtiolle. Ei tietysti pitäisi ajatella heti eroa, mutta moni suhde päättyy eroon nykyään.
Ap
Oma on oma myös naiselle. Suhde ei ole tasa-arvoinen, jos eron tullessa nainen on automaattisesti se, joka muuttaa pois. Vai miksi et pidä mahdollisena,
Ei tulisi. Ajattelet nyt naisen olevan persaukinen tyhjätasku. Jos ero tulisi ilman avioehtoa, nainen saisi osuuden miehen omaisuudesta jos hänen oma omaisuutensa olisi pienempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni puoliso ei olisi oikea, jos hän toimii liiaksi tunteella. Esimerkiksi se, että muutettaisiin vuokralle asumaan vain sen vuoksi, ettei voi asua toisen omistusasunnossa, ei käy järkeen. Kyllä asioista pitää voida sopia muutenkin kuten myös sisustamisesta yms ilman, että täytyy kaikki laittaa kokonaan uusiksi.
Oletko tullut ajatelleeksi, että järjellähän se toinen siinä ajattelee?
Onko järkevää muuttaa toisen omistamaan asuntoon, toinen kieltäytyy yhteisomistuksessa vedoten siihen, että hankalampaa sitten kun....eikun siis jos ero tulee?
Tunteella ajattelisin, jos miettisin että ei haittaa, rakkaus on tärkein.
Mutta ei. Koti on minulle sen verran tärkeä, että nimeni täytyy olla jossakin paperissa, että minulla on siellä oikeus olla ja asua. Kun tosiaan, ero tulee monelle. Siinä sitten ole pihalla kapsäkkien kanssa pohtimassa, ett
Kyseessä ei ole mikään loppuelämän ratkaisu. Itse ajattelen, että järkevämpää aloittaa yhteisasuminen helpolla tavalla. Jos asunto on esimerkiksi kaksio, niin parin vuoden päästä voi olla ajankohtaista muuttaa uuteen asuntoon, jonka omistussuhteet voi katsoa tilantenteen mukaan. Miksi tuhlata turhaan veroihin parin vuoden asumisen takia? Ja jos yhteiselo ei sattuisi sujumaan, niin on helpompi lähteä, kun ei ole yhteistä omaisuutta jaettavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitat naisen luiskaan ja etsit toisen tilalle. Tarjontaa on. Jos nainen alkaa tuossa vaiheessa suhdetta mussuttamaan tällaisista asioista, niin voit vain kuvitella mikä helvetti on edessä siinä vaiheessa kun olette naimisissa.
Joo itsekään en miehenä katselisi tuollaista. Mulla myös iso asunto ja jos nainen alkaisi väittelemään tuollaisesta, niin tapailu saisi minun puolestani päättyä siihen. Näiden pomottajanaisten kanssa ei saa mitään kestävää aikaiseksi.
Niin. SINUN asuntosi.
En minäkään muuttaisi toisen nurkkiin kyläilemään. Oma koti on paljon tärkeämpi kuin jokin pikku suhde, jossa toinen sitä paitsi jo valmistautuu eroon.
Tämä. Omillaan elämään tottunut ei muuta vieraisiin nurkkiin.
Kun mieheni muutti asumaan luokseni hän osteli ruokia ja maksoi jotain laskuja. Minä jatkoin asuntolainani ja vastikkeeni maksua kuin ennenkin. Ostimme myöhemmin isomman puoliksi.
Maksoin vastikkeen ja puolet juoksevista kuluista. Sain asua todella edullisesti verrattuna aiempaan vuokranmaksuun. En missään nimessä halunnut ostaa osuutta asunnosta, koska se olisi tietänyt lisäkuluja esim. remonteissa. Maksoin vaan nuo sovitut kulut eikä muusta tarvinnut huolehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni puoliso ei olisi oikea, jos hän toimii liiaksi tunteella. Esimerkiksi se, että muutettaisiin vuokralle asumaan vain sen vuoksi, ettei voi asua toisen omistusasunnossa, ei käy järkeen. Kyllä asioista pitää voida sopia muutenkin kuten myös sisustamisesta yms ilman, että täytyy kaikki laittaa kokonaan uusiksi.
Oletko tullut ajatelleeksi, että järjellähän se toinen siinä ajattelee?
Onko järkevää muuttaa toisen omistamaan asuntoon, toinen kieltäytyy yhteisomistuksessa vedoten siihen, että hankalampaa sitten kun....eikun siis jos ero tulee?
Tunteella ajattelisin, jos miettisin että ei haittaa, rakkaus on tärkein.
Mutta ei. Koti on minulle sen verran tärkeä, että nimeni täytyy olla jossakin paperissa, että minulla on siellä oikeus olla ja asua. Kun tosiaan, ero tulee monelle. Siinä sitten
Kyseessä ei ole mikään loppuelämän ratkaisu. Itse ajattelen, että järkevämpää aloittaa yhteisasuminen helpolla tavalla. Jos asunto on esimerkiksi kaksio, niin parin vuoden päästä voi olla ajankohtaista muuttaa uuteen asuntoon, jonka omistussuhteet voi katsoa tilantenteen mukaan. Miksi tuhlata turhaan veroihin parin vuoden asumisen takia? Ja jos yhteiselo ei sattuisi sujumaan, niin on helpompi lähteä, kun ei ole yhteistä omaisuutta jaettavana.
Ap:han oli huolissaan, että erotessa olisi hankalaa jos kumpikin omistaa asunnosta osuuden.
Erohan voi tulla vaikka vuosikymmenen päästä, niin en usko parissa vuodessa ajatuksien juuri muuttuvan, jos jo yhteenmuuton suunnitteluvaiheessa on toinen jalka oven välissä suunnittelemassa, että hoituuhan ero sitten helposti jo kivempi kumppaniehdokas löytyykin.
Sehän on se nainen, joka ei usko suhteen kestävän ilman nimiä papereissa. Älkää muuttako yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän on se nainen, joka ei usko suhteen kestävän ilman nimiä papereissa. Älkää muuttako yhteen.
Kyse ei ole suhteen kestävyydestä, vaan itselläni ainakin on halu turvata yksi arjen oleellisin tarve, eli oma asuminen.
Vähän sama, kuin en irtisano vuokra-asuntoanikaan vailla tietoa seuraavasta asunnosta.
Ja etenkin, jos toinen perustelisi kuinka kivemmin ero hoituu kun vain toisen nimi on papereissa, niin unohtuisi kyllä se yhteenmuutto sillä sekunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on se nainen, joka ei usko suhteen kestävän ilman nimiä papereissa. Älkää muuttako yhteen.
Suhde voi päättyä myös kuolemaan eikä silloinkaan halua jäädä puolison lasten/vanhempien/ sisarusten/ muiden perijien armoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on se nainen, joka ei usko suhteen kestävän ilman nimiä papereissa. Älkää muuttako yhteen.
Suhde voi päättyä myös kuolemaan eikä silloinkaan halua jäädä puolison lasten/vanhempien/ sisarusten/ muiden perijien armoille.
Tämäkin.
Kaiken kaikkiaan, en muuttaisi mihinkään asuntoon niin, ettei nimeäni ole missään papereissa, eli ristiriidan tullen minulla ei olisi mitään oikeuksia.
Siitäpä sitten kapsäkit tassussa pihalle miettimään, että mihinkä nyt. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi ostaa itselleen pienen sijoitusasunnon tai sijoittaa muuten. Hänhän siinä voittaa ellet sitten ensimmäisessä riidassa hauku höntä loiseksi.
Ja näinhän ei tule käymään eiku.
t. Tämän kokenut eikä enää koskaan samaa tilannetta.
Siis kokenut mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on se nainen, joka ei usko suhteen kestävän ilman nimiä papereissa. Älkää muuttako yhteen.
Suhde voi päättyä myös kuolemaan eikä silloinkaan halua jäädä puolison lasten/vanhempien/ sisarusten/ muiden perijien armoille.
Ei varsinkaan silloin. Eron tullessa yhteisestä kodista ehkä haluukin lähteä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelmaa. Kulut puoliksi. Miksi tästä pitää tehdä ongelma?
Siis syytä selvittää mitkä menot ovat asumiskuluja ja mitkä menot kartuttavat omaisuutta.
Muutatte uuteen, yhteiseen. Siis jos haluat, että teillä on Yhteinen koti, eikä sinun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ehkä kuitenkin hakee sitoutumista, vaikka puhuu omaisuudesta. Omaisuutta hän voi kerryttää muutenkin kuin juuri sinun asuntosi puolikkaalla.
Avioliittohan solmii sitten omaisuudet yhteen, jos siihen joskus päädytte.
Onhan avioehtokin.
Juu ja siihen voi kirjata vaikka miehen elatusvelvollisuuden eron jälkeen. Kuvittelette, että se on vaan naisten alistamiseksi ja huijaamiseksi, ei ole.
Höpsis. Avioehdolla taataan omaisuuden pysyminen sillä, jonka se alun perin oli ja tämä ihan sukupuolesta riippumatta.
Terveisin nainen, joka vaati avioehdon naidessaan tyhjä taskun
Ja höpsistä myöskin. Avioehdolla taataan asioita ja omaisuuksia sen mukaan kuin mitä juuri siinä yhdessä avioehdossa on määritelty ja sovittu (mikäli jokin muu lainsäädäntö ei ole ensisijaista avioehtoon nähden).
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan noin alkuvaiheessa luopuisi omistuksestani. Jos/kun tulee ero, on yhteisen asunnon omistaminen veemäistä ja eroprosessi pitkittyy. Kokemusta on.
Minä taas en aloittaisi suhdetta sellaisen ihmisen kanssa joka on jo puoliksi eronnut ennen kuin edes asutaan yhdessä. Liian paha asenneongelma.
Myy asuntosi. Sitten ostatte yhteisen puoliksi. Aloitatte yhdessä puhtaalta pöydältä.
Ei vanhassa asunnossa pidä roikkua nyt kun yrität rakentaa yhteistä elämää toisen ihmisen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Seuraavat puoliksi: yhtiövastike, sähkölasku, vesimaksut.