Yhteenmuutto toisen omistamaam asuntoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi kerätä itselleen omaisuutta muulla tavoin, säästää ja sijoittaa.

Ja silti suurin osa naisista elää kädestä suuhun läpi elämänsä.

Varmasti, ap:n kaltaisten maksattaessa laskunsa ja ruokansa heillä. 

Itsellä (olen nainen) vastaava tilanne. Olemme keski-ikäisiä ja itse eronnut pitkästä avioliitosta aiemmin. 

 

Nykyinen mies haluaa, että muutan hänen omistamassa omakotitaloon. Talo ei ole yhtään minun tyylinen ja näköinen vaan 30 vuotta vanha ja hänen maun mukaan rempattu. Tuntuu, että olisin vieraana toisen kodissa eikä minulla ole mahdollisuutta tehdä siitä näköistäni. 

 

Haluaisin uudemman, modernin ja kalliimman talon, joka on yhdessä MEILLE hankittu. Minä olen meistä varakkaampi ja voisin maksaa asunnosta enemmän.

En tiedä mikä on kompromissi. Mutta jos joskus muutan yhteen hänen kanssa niin laitan nykyisen asuntoni vuokralle ja kerrytän pääomaa. 

 

Jos muutan miehen kanssa yhteen niin maksan asumisen juoksevista kuluista puolet paitsi ruuasta 30%. Tämä siksi että syön paljon vähemmän ja halvemmin kuin mies. Olen pieniruokainen kasvissyöjä ja mies urheileva sekasyöjä. Mies maksaa pääomansa eli talon kulut (laina, lainan korot, remontit). Olen sanonut miehelle että en ota vastuuta talon siivouksesta, koska nykyinen asuntoni on paljon pienempi ja en halua kodinhoitajaksi, mies on luvannut hankkia viikkosiivoojan.

Jos tämä ei sovi miehelle niin sitten asutaan erikseen. Ihan hyvin tämäkin toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa ei saisi pitää mahdollisena, mutta kuolema kolkuttelee jo ovella vastaajien mukaan.🙄

Monet ei uskalla ottaa sitä realiteettia huomioon, että ihminen on kuolevainen..

Kyllä, ja ero on yhtä lailla realiteetti.

Mutta jos asia on noin vahvasti mielessä jo yhteenmuuttoa suunnitellessa (siis, että pakko hoitaa asiat niin, tuleva ero on helpompi), niin kyllä itse näkisin tilanteen niin, ettei ap näe suhdettaan pitkäikäisenä.

Siksi en missään nimessä tuon tyttöystävän sijassa muuttaisi, kun toinen jo tyyliin merkkaa tavaroita valmiiksi eroa varten.

Kyse on realismista, joka tulee iän ja elämänkokemuksen myötä. Kun on takana avioliitto, avioero, ositus ja helvetilliset riidat niin siihen miinasn ei enää halua astua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan naisen ei kannata suostua vain laskujen ja ruokien maksajaksi. Siitä ei jää mitään käteen. 

Tasapuolisuutta! 

No kyllä jää, kun laittaa säästöön tai sijoittaa! Tosi helppoa, kun ei tarvitse välittää muista kuluista. 

 

Ai kahden aikuisen laskut ja ruokakulut ei ole kuluja nyt ollenkaan? 

Vielä jos erehtyy tuohon suhteeseen muksuja tekemään, saa nainen maksaa varmaan kaikki lastenkin kulut samalla kun ukko kasvattelee omaa omaisuuttaan. 

Niin tavallinen tarina. Älkää suostuko, naiset!

 

No on, mutta vähemmän mitä maksaisi lainan korkoja ja remonttilaskuja. Ilomielin maksaisin vain kuluja ja loput sijoituksiin. Todella huoletonta elämää, kun ei tarvitse ottaa esim. lainaa kylppäri- ja keittiöremontteihin, jotka maksaa todella paljon. En ymmärrä mikä tarve on ostaa puolet asunnosta ja alkaa maksaa vaan siihen kuuluvia kuluja, jotka voisi hyvin välttää. Luojan kiitos en ostanut mitään osuuksia nyt jo eksän asunnosta vaan muutin pois muhkean sijoitussalkun kanssa. 

Asutte erikseen. 

Niin minä naisena tekisin, asuisin vuokralla ja mies voisi asua omassa asunnossa. Molemmat siivoavat omat asunnot ja jos miehen lapset tulevat kylään niin voisi mennä siksi aikaa omaan asuntoon kutomaan sukkia ja nauttia hiljaisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi kerätä itselleen omaisuutta muulla tavoin, säästää ja sijoittaa.

Ja silti suurin osa naisista elää kädestä suuhun läpi elämänsä.

Se on heidän tyhmyyttään. Ilmeisesti heille sopii sitten paremmin velkahelvetti. 

Yritä esittää hänelle lukuja paljon voisi säästää, kun maksaa vaan kuluja. Laita lista tulevista remonteista, että ihanko varmasti haluaa niihin osallistua ostamalla osuuden asunnosta ja maksaa lainankulujen lisäksi. Laita konkreettisia lukuja pöytään vaan. 

Asukaa erillään. Tai etsit sen oikean, kenen kohdalla näet oikeasti  vaivaa saadaksesi toisen muuttamaan kanssasi Yhteiseen kotiinne.

Vierailija kirjoitti:

Yritä esittää hänelle lukuja paljon voisi säästää, kun maksaa vaan kuluja. Laita lista tulevista remonteista, että ihanko varmasti haluaa niihin osallistua ostamalla osuuden asunnosta ja maksaa lainankulujen lisäksi. Laita konkreettisia lukuja pöytään vaan. 

Tee lista, jos ostaa osuuden ja jos ei osta. Siihen vaan kaikki mahdolliset kulut lainasta ja taloon liittyvistä remonteista ym. Sitten kulut, jos ei omista osuutta asunnosta ja miten säästöt voisi sijoittaa. Ehkä mieli muuttuu siinä. Oman kokemuksen perusteella en missään nimessä ostaisi osuutta asunnostasi. 

Omat asunnot, jos ei yksimielisyyteen päästä. Tai nainen voi halutessaan ostaa sijoitusasunnon ja muuttaa miehen asuntoon. Asumiseen liittyvät maksut puoliksi, ruokakustannukset kulutuksen mukaan arvioituna, tuskin nainen syö yhtä paljon kuin mies. 

Noin 40 prosenttia avioliitoista päättyy eroon, joten mitä pahaa siinä on, että miettii tätäkin skenaariota ennalta? Yhteen muuttaminen on aina riski, koska silloin aletaan todenteolla liittämään kahden ihmisen arvoja ja tapoja yhteen. Ei ole harvinaista, että juuri yhteiseen kotiin muuttaminen erottaa... Ero on aina hankala juttu, joten olisin itse iloinen, jos en eron aikana olisi kahlittu toiseen ihmiseen kuukausiksi tai jopa vuosiksi sen vuoksi, että omistamme yhteisen asunnon. Pahimmillaan ero saa ihmisestä esiin todella ikäviä puolia ja kerran likaisen eron jälkeisissä veloissa uineena ei kiinnostaisi toistaa samaa kokemusta uudelleen.

Mua ei välttämättä haittaisi muuttaa toisen omistamaan asuntoon, mikäli mun ei tarvitsisi maksaa vuokraa. Muut kuin asumiseen liittyvät elämisen kulut puoliksi ja sijoittaisin tilanteen mahdollistamat ylimääräiset rahat. MUTTA. Mulle ainakin olisi tärkeää, että koti tuntuisi kodilta, joten jos ollaan ja asutaan yhdessä, niin siinä vaiheessa anoppi tai menneen tyttöystävän muisto ei saa estää tekemästä kodista molempien näköistä. Oletko valmis siihen, että tuleva avopuolisoni vaihtelee verhoja, mattoja ja huonekaluja?

Taloudellisen turvallisuuden lisäksi kumppanisi haluaa varmistaa, että hänellä on päätösvaltaa omassa kodissaan. 

Mikäli suhde kestää, voisi sitten myöhemmin miettiä sitä mahdollisuutta, että ostaisi ihan yhteisen asunnon tai toinen saisi ostaa talosta puolet, mikäli se tuntuu yhä tärkeältä.

Vierailija kirjoitti:

Olet tavannut itsenäisen naisen, joka ei halua asettua alisteiseen asemaan. Hän ei halua asua sinun omistamassasi asunnossa, ei vuokralaisena eikä varsinkaan pullahiirenä tai lokkina. Ilmeisesti sinun on tätä nyt kovin vaikea ymmärtää, joten tuskin tuosta suhteestakaan kovin hyvää tulee.

En varsinaisesti näe mitään itsenäisyyttä siinä, että haluaa väkisin osuuden toisen omistamasta asunnosta itselleen varallisuudeksi, varsinkaan, kun toinen ei halua myydä. Kyse on kuitenkin naisystävästä vielä, eikä avioliitosta. Mitä varallisuutta hänellä on nyt? Jatkakoon sen keräämistä. Hän voi sijoittaa omaan sijoitusasuntoon tai osakkeisiin tai ihan mihin tahansa. 

En muuttaisi hänen kanssaan yhteen. Ei kai kukaan myy osuuttaan asunnosta, jos vielä ei ole edes yhdessä asuttu. 

Käyttäjä16609 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tavannut itsenäisen naisen, joka ei halua asettua alisteiseen asemaan. Hän ei halua asua sinun omistamassasi asunnossa, ei vuokralaisena eikä varsinkaan pullahiirenä tai lokkina. Ilmeisesti sinun on tätä nyt kovin vaikea ymmärtää, joten tuskin tuosta suhteestakaan kovin hyvää tulee.

En varsinaisesti näe mitään itsenäisyyttä siinä, että haluaa väkisin osuuden toisen omistamasta asunnosta itselleen varallisuudeksi, varsinkaan, kun toinen ei halua myydä. Kyse on kuitenkin naisystävästä vielä, eikä avioliitosta. Mitä varallisuutta hänellä on nyt? Jatkakoon sen keräämistä. Hän voi sijoittaa omaan sijoitusasuntoon tai osakkeisiin tai ihan mihin tahansa. 

Itselleni kävisi tuossa kohtaa kompromissina, että sitten kumpikin vuokralle. Ihan sama, pääasia että nimeni olisi jossain papereissa. 

Jos tämä asunnon omistaja päättäisi joku päivä heittää minut ulos, niin mitä oikeuksia minulla siinä tilanteessa olisi? Kyllä koti on itselleni niin perustavanlaatuinen juttu, etten lähtisi siinä toisen hyväntahtoisuuteen luottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Pääomamenot sinun menoksi, muut asumismenot puoleksi. Naisystäväsi voi käyttää vastaavan summan halutessaa omiin pääomasijoituksiin.

Tuossa kuviossa on se ongelma, ettei mies saa tuottoa tälle pääomasijoitukselleen, kun taas nainen voi saada esim. korko- tai vuokratuottoa omastaan.

Parempi olisi yhteinen koti ja erilliset sijoitukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa ei saisi pitää mahdollisena, mutta kuolema kolkuttelee jo ovella vastaajien mukaan.🙄

Monet ei uskalla ottaa sitä realiteettia huomioon, että ihminen on kuolevainen..

Kyllä, ja ero on yhtä lailla realiteetti.

Mutta jos asia on noin vahvasti mielessä jo yhteenmuuttoa suunnitellessa (siis, että pakko hoitaa asiat niin, tuleva ero on helpompi), niin kyllä itse näkisin tilanteen niin, ettei ap näe suhdettaan pitkäikäisenä.

Siksi en missään nimessä tuon tyttöystävän sijassa muuttaisi, kun toinen jo tyyliin merkkaa tavaroita valmiiksi eroa varten.

Kyse on realismista, joka tulee iän ja elämänkokemuksen myötä. Kun on takana avioliitto, avioero, ositus ja helvetilliset riidat niin siihen miinasn ei enää halua astua.

Miksi sitten pitää edes muuttaa yhteen? Seurustella voi eri asunnoistakin käsin.

Käyttäjä16609 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tavannut itsenäisen naisen, joka ei halua asettua alisteiseen asemaan. Hän ei halua asua sinun omistamassasi asunnossa, ei vuokralaisena eikä varsinkaan pullahiirenä tai lokkina. Ilmeisesti sinun on tätä nyt kovin vaikea ymmärtää, joten tuskin tuosta suhteestakaan kovin hyvää tulee.

En varsinaisesti näe mitään itsenäisyyttä siinä, että haluaa väkisin osuuden toisen omistamasta asunnosta itselleen varallisuudeksi, varsinkaan, kun toinen ei halua myydä. Kyse on kuitenkin naisystävästä vielä, eikä avioliitosta. Mitä varallisuutta hänellä on nyt? Jatkakoon sen keräämistä. Hän voi sijoittaa omaan sijoitusasuntoon tai osakkeisiin tai ihan mihin tahansa. 

Fiksuinta olisi, että naisen muuttaessa miehen taloon hän ostaisi itselleen sijoitusasunnon, joka voi tarvittaessa ja mahdollisen eron jälkeen olla hänen oma koti. Eli ostaa vaikka nyt kivan kerrostalokaksion, laittaa nyt vuokralle ja vuokralainen maksaa lainan+vastikket. Sitten jos tulee ero niin irtisanoo vuokralaisen sopimuksen ja muuttaa itse sinne kerrostaloasuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääomamenot sinun menoksi, muut asumismenot puoleksi. Naisystäväsi voi käyttää vastaavan summan halutessaa omiin pääomasijoituksiin.

Tuossa kuviossa on se ongelma, ettei mies saa tuottoa tälle pääomasijoitukselleen, kun taas nainen voi saada esim. korko- tai vuokratuottoa omastaan.

Parempi olisi yhteinen koti ja erilliset sijoitukset.

Ei avoliitto ole businesta. Mies kerää pääomaa nopeammin, koska elämisen kulut puolittuu ja saa lainan maksettua nopeammin. Voi sitten sijoittaa ylimääräisiä rahoja myös osakkeisiin.

"Itselleni kävisi tuossa kohtaa kompromissina, että sitten kumpikin vuokralle. Ihan sama, pääasia että nimeni olisi jossain papereissa. 

Jos tämä asunnon omistaja päättäisi joku päivä heittää minut ulos, niin mitä oikeuksia minulla siinä tilanteessa olisi? Kyllä koti on itselleni niin perustavanlaatuinen juttu, etten lähtisi siinä toisen hyväntahtoisuuteen luottamaan."

No sulla ois säästöjä ja hommat sitten oman kodin. Kyllä se ero voi tulla vaikka on yhteinen koti. Kovempi homma vaan alkaa myydä sitä asuntoa, että siitä pääsee eroon, jos kummallakaan ei ole varaa ostaa osuutta toiselta.  Paljon helpompi on vaan ottaa omat kimpsut ja kampsut ja muuttaa pois 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääomamenot sinun menoksi, muut asumismenot puoleksi. Naisystäväsi voi käyttää vastaavan summan halutessaa omiin pääomasijoituksiin.

Tuossa kuviossa on se ongelma, ettei mies saa tuottoa tälle pääomasijoitukselleen, kun taas nainen voi saada esim. korko- tai vuokratuottoa omastaan.

Parempi olisi yhteinen koti ja erilliset sijoitukset.

Ei avoliitto ole businesta. Mies kerää pääomaa nopeammin, koska elämisen kulut puolittuu ja saa lainan maksettua nopeammin. Voi sitten sijoittaa ylimääräisiä rahoja myös osakkeisiin.

Todennäköisesti ne rahat menevät remontteihin.