Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yhteenmuutto toisen omistamaam asuntoon
02.05.2025 |
Olemme keskustelleet naisystäväni kanssa yhteenmuutosta, mutta emme ole päässeet yhteisymmärrykseen raha-asioista.
Minulla lähes kokonaan maksettu omistusasunto, jossa haluan asua jatkossakin naisystäväni kanssa. Olen sanonut, ettei hänen tarvitse maksaa asumisesta mitään tai voi maksaa vaikka laskuja, ruuan tms. Se ei hänelle käy, vaan haluaisi itsellekin omaisuutta. Minusta ei ole järkevää myydä osuutta asunnosta, koska mahdollisen eron tullessa asiat mutkistuvat ja pitää maksaa varainsiirtoveroja valtiolle edestakaisin. Hän ei myöskään halua maksaa minulle vuokraa, koska tuntisi olevansa alisteisessa asemassa.
Miten muut olette ratkaisseet asian?
Kommentit (310)
Ap:n diili sopii hyvin gold diggerille. Tässä järjestelyssä kumpikin pääsee vuoden pari säästämään itselleen sitä sotakassaa ja sitten heipat ja uutta matoa koukkuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen ehkä kuitenkin hakee sitoutumista, vaikka puhuu omaisuudesta. Omaisuutta hän voi kerryttää muutenkin kuin juuri sinun asuntosi puolikkaalla.
Avioliittohan solmii sitten omaisuudet yhteen, jos siihen joskus päädytte.
Onhan avioehtokin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ehkä kuitenkin hakee sitoutumista, vaikka puhuu omaisuudesta. Omaisuutta hän voi kerryttää muutenkin kuin juuri sinun asuntosi puolikkaalla.
Avioliittohan solmii sitten omaisuudet yhteen, jos siihen joskus päädytte.
Onhan avioehtokin.
Juu ja siihen voi kirjata vaikka miehen elatusvelvollisuuden eron jälkeen. Kuvittelette, että se on vaan naisten alistamiseksi ja huijaamiseksi, ei ole.
Ihan vaan vinkiksi ap:lle, kun sitten suunnitelmansa mukaisesti eroaa naisesta kun on ensin "ajanut" tätä pari vuotta ilmaispilluna, sellaista touhua ei katsota hirveän hyvällä parisuhdemarkkinoilla.
[lainaus]Ja asuntona puolison omistama kämppä, joka ei ole kotisi, eikä sinulla ole mitään oikeuksia päättää siellä yhtään mistään.
Sanoisin itsekin, että ei kiitos. Vuokralla saan sentään päättää itse sisustuksen.[\lainaus]
Asunnon omistajuushan ei automaattisesti kulje käsi kädessä sen kanssa, voiko asunto tuntua kodilta ja saako siellä päättää mistään. Ap ei kai ole missään vaiheessa maininnut, ettei puoliso saisi päättää mistään. Aivan vapaasti voit päättää asua ennemmin vuokralla, mutta järkeväähän se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[lainaus]Ja asuntona puolison omistama kämppä, joka ei ole kotisi, eikä sinulla ole mitään oikeuksia päättää siellä yhtään mistään.
Sanoisin itsekin, että ei kiitos. Vuokralla saan sentään päättää itse sisustuksen.[\lainaus]
Asunnon omistajuushan ei automaattisesti kulje käsi kädessä sen kanssa, voiko asunto tuntua kodilta ja saako siellä päättää mistään. Ap ei kai ole missään vaiheessa maininnut, ettei puoliso saisi päättää mistään. Aivan vapaasti voit päättää asua ennemmin vuokralla, mutta järkeväähän se ei ole.
Ap:n tyttöystävä jos haluaa maalata seinän tehostevärillä ja ap ei, niin montakohan minuuttia menee ap:n perusteluun "tämä on minun omistamani asunto"?
En näe tasavertaisena tilannetta, että toinen omistaa asunnon ja toisen asema on sitten enemmänkin pidempi kyläilyreissu.
Kun mieheni muutti omistamaani asuntoon, hän maksoi vastikkeen kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni puoliso ei olisi oikea, jos hän toimii liiaksi tunteella. Esimerkiksi se, että muutettaisiin vuokralle asumaan vain sen vuoksi, ettei voi asua toisen omistusasunnossa, ei käy järkeen. Kyllä asioista pitää voida sopia muutenkin kuten myös sisustamisesta yms ilman, että täytyy kaikki laittaa kokonaan uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun mieheni muutti omistamaani asuntoon, hän maksoi vastikkeen kokonaan.
Eli hän ei omista asunnosta mitään ja sinä 100%. Reilua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ehkä kuitenkin hakee sitoutumista, vaikka puhuu omaisuudesta. Omaisuutta hän voi kerryttää muutenkin kuin juuri sinun asuntosi puolikkaalla.
Avioliittohan solmii sitten omaisuudet yhteen, jos siihen joskus päädytte.
Onhan avioehtokin.
Juu ja siihen voi kirjata vaikka miehen elatusvelvollisuuden eron jälkeen. Kuvittelette, että se on vaan naisten alistamiseksi ja huijaamiseksi, ei ole.
Höpsis. Avioehdolla taataan omaisuuden pysyminen sillä, jonka se alun perin oli ja tämä ihan sukupuolesta riippumatta.
Terveisin nainen, joka vaati avioehdon naidessaan tyhjä taskun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mieheni muutti omistamaani asuntoon, hän maksoi vastikkeen kokonaan.
Eli hän ei omista asunnosta mitään ja sinä 100%. Reilua!
Oli reilua meistä molemmista. Hän muutti toiselta paikkakunnalta, joten harkinnassa oli myös se, että hän muuttaisi omaan vuokra-asuntoon. Katsoimme kuitenkin, että yhteenmuutto oli meille kummallekin paras vaihtoehto. Kummankin asumiskulut olivat tällä tavoinedulliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni puoliso ei olisi oikea, jos hän toimii liiaksi tunteella. Esimerkiksi se, että muutettaisiin vuokralle asumaan vain sen vuoksi, ettei voi asua toisen omistusasunnossa, ei käy järkeen. Kyllä asioista pitää voida sopia muutenkin kuten myös sisustamisesta yms ilman, että täytyy kaikki laittaa kokonaan uusiksi.
Oletko tullut ajatelleeksi, että järjellähän se toinen siinä ajattelee?
Onko järkevää muuttaa toisen omistamaan asuntoon, toinen kieltäytyy yhteisomistuksessa vedoten siihen, että hankalampaa sitten kun....eikun siis jos ero tulee?
Tunteella ajattelisin, jos miettisin että ei haittaa, rakkaus on tärkein.
Mutta ei. Koti on minulle sen verran tärkeä, että nimeni täytyy olla jossakin paperissa, että minulla on siellä oikeus olla ja asua. Kun tosiaan, ero tulee monelle. Siinä sitten ole pihalla kapsäkkien kanssa pohtimassa, että mihinkäs nyt.
Vierailija kirjoitti:
Kun mieheni muutti omistamaani asuntoon, hän maksoi vastikkeen kokonaan.
Ja miten tämä liittyy aiheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa vaiheessa ei ole järkevää että hän ostaisi asunnostasi puolet. Tällainen omistus vasta sitten, jos/kun suhde syvenee ja on riittävän vakiintunut. Jos toinen haluaa kerryttää omaisuutta, fiksumpaa että hän sijoittaa muualle ja laitatte asumiskulut puoliksi. Sitten suhteen vakiintuessa voi omaisuudet yhdistää, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Laitat naisen luiskaan ja etsit toisen tilalle. Tarjontaa on. Jos nainen alkaa tuossa vaiheessa suhdetta mussuttamaan tällaisista asioista, niin voit vain kuvitella mikä helvetti on edessä siinä vaiheessa kun olette naimisissa.
Joo itsekään en miehenä katselisi tuollaista. Mulla myös iso asunto ja jos nainen alkaisi väittelemään tuollaisesta, niin tapailu saisi minun puolestani päättyä siihen. Näiden pomottajanaisten kanssa ei saa mitään kestävää aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan noin alkuvaiheessa luopuisi omistuksestani. Jos/kun tulee ero, on yhteisen asunnon omistaminen veemäistä ja eroprosessi pitkittyy. Kokemusta on.
Suhde on kestänyt jo pari vuotta. Yhden eron kokeneena en itsekään haluaisi pitkittää mahdollista erotilannetta. Kyseessä on itse asiassa kiinteistö, joten varainsiirtoverokin on 3% eli kyse tuhansista euroista. Jos kumppanini ostaa 50%, hän maksaa osuudestaan 3% veroja. Jos tulee ero, joudun osuuden takaisin lunastaessa maksamaan itse taas sen saman summan valtiolle. Ei tietysti pitäisi ajatella heti eroa, mutta moni suhde päättyy eroon nykyään.
Ap
Oma on oma myös naiselle. Suhde ei ole tasa-arvoinen, jos eron tullessa nainen on automaattisesti se, joka muuttaa pois. Vai miksi et pidä mahdollisena, että eron tullen hän ostaisi sun osuuden itselleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan noin alkuvaiheessa luopuisi omistuksestani. Jos/kun tulee ero, on yhteisen asunnon omistaminen veemäistä ja eroprosessi pitkittyy. Kokemusta on.
Suhde on kestänyt jo pari vuotta. Yhden eron kokeneena en itsekään haluaisi pitkittää mahdollista erotilannetta. Kyseessä on itse asiassa kiinteistö, joten varainsiirtoverokin on 3% eli kyse tuhansista euroista. Jos kumppanini ostaa 50%, hän maksaa osuudestaan 3% veroja. Jos tulee ero, joudun osuuden takaisin lunastaessa maksamaan itse taas sen saman summan valtiolle. Ei tietysti pitäisi ajatella heti eroa, mutta moni suhde päättyy eroon nykyään.
Ap
Oma on oma myös naiselle. Suhde ei ole tasa-arvoinen, jos eron tullessa nainen on automaattisesti se, joka muuttaa pois. Vai miksi et pidä mahdollisena, että eron tullen hän ostaisi sun osuuden itselleen
Avioliitto olisi tässäkin helpompi, kun omaisuudesta tulisi automaattisesti yhteinen ilman veroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mieheni muutti omistamaani asuntoon, hän maksoi vastikkeen kokonaan.
Ja miten tämä liittyy aiheeseen?
Ap kysyi alotuksen lopuksi, miten te muut olette ratkaisseet asian. Tämä oli meidän ratkaisu. Miten vastaukseni ei mielestäsi liity aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitat naisen luiskaan ja etsit toisen tilalle. Tarjontaa on. Jos nainen alkaa tuossa vaiheessa suhdetta mussuttamaan tällaisista asioista, niin voit vain kuvitella mikä helvetti on edessä siinä vaiheessa kun olette naimisissa.
Joo itsekään en miehenä katselisi tuollaista. Mulla myös iso asunto ja jos nainen alkaisi väittelemään tuollaisesta, niin tapailu saisi minun puolestani päättyä siihen. Näiden pomottajanaisten kanssa ei saa mitään kestävää aikaiseksi.
Niin. SINUN asuntosi.
En minäkään muuttaisi toisen nurkkiin kyläilemään. Oma koti on paljon tärkeämpi kuin jokin pikku suhde, jossa toinen sitä paitsi jo valmistautuu eroon.
Alue: Aihe vapaa
Hienoa, oletpa viisas. Koti on naiselle pesä, se on paikka, jota tämä vaalii ja tosiaan sisustaa. Ehkä sinua lohduttaa tieto, että keisari Nikolai toisen vaimon kerrotaan tilanneen heille postimyynnistä kodikkaita ja Englannissa silloin muodissa olleita sohvia ja tavaroita, kun tarjolla olisi ollut antiikkia. Vaimolla oli muutenkin vaatimaton tyyli, hän kaipasi kotiin kodikkuutta.