Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yhteenmuutto toisen omistamaam asuntoon
02.05.2025 |
Olemme keskustelleet naisystäväni kanssa yhteenmuutosta, mutta emme ole päässeet yhteisymmärrykseen raha-asioista.
Minulla lähes kokonaan maksettu omistusasunto, jossa haluan asua jatkossakin naisystäväni kanssa. Olen sanonut, ettei hänen tarvitse maksaa asumisesta mitään tai voi maksaa vaikka laskuja, ruuan tms. Se ei hänelle käy, vaan haluaisi itsellekin omaisuutta. Minusta ei ole järkevää myydä osuutta asunnosta, koska mahdollisen eron tullessa asiat mutkistuvat ja pitää maksaa varainsiirtoveroja valtiolle edestakaisin. Hän ei myöskään halua maksaa minulle vuokraa, koska tuntisi olevansa alisteisessa asemassa.
Miten muut olette ratkaisseet asian?
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se nainen haluaa KODIN, eikä säästöjä/sijoituksia.
Tätäkään en ymmärrä yhtään. MIeheni muutti minun talooni ja kyllä se on hänelle KOTI. Miksi olisin myynyt aikoja sitten maksetun omakotitalon, jotta voisimme muuttaa yhdessä jonnekin muualle, kun molemmat talosta tykkää ja miehellä oli paljon ajatuksia, miten sitä parantaa. Olemme tehneet yhdessä remonttia ja puuhanneet puutarhassa.
En tajua, miksi pariskunnan omaisuuden pitäisi olla juuri niissä seinissä. Enkä sitä, että jos toinen ne seinät omistaa se tarkoittaa, että toisella ei ole mitään sanomista mihinkään. Onko siis niin, että jos asunto omistetaan puoliksi, siellä koko ajan kiistellään, kun toinen tahtoo huomioseinän ja toinen ei. Ja kuka tämän kiistan sitten voittaa, lanttiako heitetään. Onko se sitten KOTI sen vuoksi, että se omistetaan puoliksi?
Sitäkään en lainkaan ymmärrä, miten siitä vieraiden talosta, jonka ostaisimme yhdessä kun ensin myydään minun talo, tulee KOTI? Senhän on rakentanut joku toinen, siellä on jonkun toisten ratkaisuja, jne. joita meidän pitäisi sitten remontoida ja muuttaa. Mutta hetkinen: kuka päättää, miten?
Jos siis tässä minun talossa ei osata löytää yhteistä ratkaisua remonteille jne. niin mistä se yhteisymmärrys syntyy rahalla = molemmat yhdessä omistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitäkään en lainkaan ymmärrä, miten siitä vieraiden talosta, jonka ostaisimme yhdessä kun ensin myydään minun talo, tulee KOTI? Senhän on rakentanut joku toinen, siellä on jonkun toisten ratkaisuja, jne. joita meidän pitäisi sitten remontoida ja muuttaa. Mutta hetkinen: kuka päättää, miten?
Jos siis tässä minun talossa ei osata löytää yhteistä ratkaisua remonteille jne. niin mistä se yhteisymmärrys syntyy rahalla = molemmat yhdessä omistaa?
No tämä. Ihan sama naisen tai miehen talo vai yhteinen, mutta jos asioista kuten sisustus tai remontit ei pystytä yhdessä päättämään niin samaa riitaa ja epäsopua se on, olipa kämppä rahoitettu millä tahansa tavalla.
Eikä se aina ole niin, että vain nainen on sisutuksesta kiinnostunut. Yhden kaverin mies saa hepulin, jos tavaroita on siirrelty.
Kannattaa erota tuollaisesta rahan ahneesta ihmisestä mahdollisimman pian! Puolikkaiden asuntojen kaupoissa ei ole pienintäkään järjen hiventä. Pelkkää täysin turhaa rahanmenoa ja lakiteknistä sotkua se aiheuttaa. Jos menee avioon, tulee omaisuus joka tapauksessa 50/50 jaetuksi (jollei avioehtoa ole erikseen laadittu).
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erota tuollaisesta rahan ahneesta ihmisestä mahdollisimman pian! Puolikkaiden asuntojen kaupoissa ei ole pienintäkään järjen hiventä. Pelkkää täysin turhaa rahanmenoa ja lakiteknistä sotkua se aiheuttaa. Jos menee avioon, tulee omaisuus joka tapauksessa 50/50 jaetuksi (jollei avioehtoa ole erikseen laadittu).
Ja jos todellakin asumisesta tulee tunne, että ei ole oma koti sen vuoksi, että ei ole siitä puolta maksanut niin todella epäonnistunut suhde joka tapauksessa ja hankaluuksia odotettavissa.
Minä muutin miehen taloon ja asuimme siinä ihan sovussa 4 v. Sovimme tietysti muuttaessani mitä huonekaluja ja muuta tavaraa minun kodista tuodaan ja miten niille tehdään tilaa. Ihan rauhassa sain sisustaa, vaihtaa verhoja tai ostaa jotain jos halusin. Tietysti remonteista sovittiin yhdessä, minä ostelin jotain niihin jos halusin ja mies maksoi suuremmat.
Sitten menimme naimisiin ja nythän siis omistan puolet talosta, kuten mies puolet minun mökistä ja entisestä asunnosta, joka on vuokralla. En tajua, miksi meidän olisi yhteen muuttaessa pitänyt alkaa veivata puolia talosta ja maksaa verottajalle siinä välissä. Tosin en kyllä rahanahneudeksi näe halua ostaa puolia toisen asunnosta vaan ihan vaan luottamuksen puutteeksi tms. jos ei uskalla muutoin siinä asua.
Näissä on muuten aina huvittavasti se käsitys, että siihen miehen asuntoon ja etenkin taloon on aina muuttamassa joku persaukinen nainen, jolla täytyy olla iso huoli siitä, miten sitten pärjää, jos tulee ero ja mies nakkaa pihalle yön selkään.
Miksi näin olisi? Minä kun muutin miehen luo hänen asuntoonsa, minulla oli vanhemmilta peritty mökki ja asunto, joka oli vuokralla sekä oma asuntoni, jonka möin.
Ihan sama, vaikka mies olisi osoittautunut kuspääksi, joka lopettaa suhteen ja heittää minut ulos. Siinähän olisi heittänyt ja kätenihän olisin ristinyt siinä tapauksessa, että en moisen hullun kanssa ala mihinkään puolikkaisiin talokauppoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen haluaa omaisuutta, mutta miehen tarjoamat mahdollisuudet kerryttää sitä eivät kelpaa . Hän haluaa puolikkaan miehen omaisuudesta , asunnosta.
En jälleen kerran ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Nainen haluaa omaisuutta, mutta miehen tarjoamat mahdollisuudet kerryttää sitä eivät kelpaa . Hän haluaa puolikkaan miehen omaisuudesta , asunnosta.
En jälleen kerran ymmärrä.
Mitenköhän ap on asian esittänyt naiystävälleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ehkä se nainen haluaa KODIN, eikä säästöjä/sijoituksia.