Yhteenmuutto toisen omistamaam asuntoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli nainen ei haluaisi maksaa ruuasta tai vaikkapa vedestä mutta olisi halukas ostamaan osan asunnostasi? Jos haluaa kerryttää omaisuuttaan niin on muitakin keinoja kuin tuo asunto. En suostuisi suorilta jos vasta yhteenmuutto kyseessä. Jos ostaisitte yhteistä omaa asuntoa niin se olisi erikseen. Vaikuttaa että hän ei haluaisi maksaa elämisen kuluja mutta hänen omaisuutta kerryttävät maksut ok. Haluaa siis taloudellista hyötyä. Yhdessä asuessa kumpikin maksaa normaalisti vaikkapa ruokaa.

Juoksevien kulujen maksaminen ei kerrytä omaisuutta. On ihan fiksu nainen, jos ei halua alkaa sellaiseen, että mies kartuttaa omaisuutta ja nainen huolehtii vesi- ja ruokamenoista. Tottakai myös nuo juoksevat kulut pitää maksaa yhdessä, puoliksi tai tulojen suhteessa, miten sovitaan. En usko, että tässä on ihan siitä kyse. Nainen ei vain halua muuttaa miehen omistamaan kotiin, vaan haluaa että yhtei

Jep. Ja etenkin kun syynä on, että erotessa on helpompaa kun vain toinen omistaa asunnon, niin en minäkään tuohon diiliin lähtisi. Toisella on jo toinen jalka oven välissä kun pitää varmistaa, että tuleva ero hoituu sitten mahdollisimman helposti.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ehkä kuitenkin hakee sitoutumista, vaikka puhuu omaisuudesta. Omaisuutta hän voi kerryttää muutenkin kuin juuri sinun asuntosi puolikkaalla.

Avioliittohan solmii sitten omaisuudet yhteen, jos siihen joskus päädytte.

🤣🤣 aivan, sitoutumiselta tuo juuri kuulosta

Minä muutin miehen asuntoon noin. Mun ei tarvinnut maksaa mistään, mutta koin olevani vain kylässä. Minulla ei ollut mitään sanavaltaa asuntoon liittyviin asioihin, sillä en omistanut siitä neliötäkään. Mulla oli vain henkilökohtaiset tavarat, koko sisustusoli jonkun muun valitsemaa. 

Erottiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kumppani maksoi vuokraa aiemmin 1200€/kk. Muutti omistamaani asuntoon ja maksaa hoitovastikkeen 240€, vedestä, sähöstä ja ruusta puolet. Mä maksan lainan ja puolet mainituista. Hyvä diili kumppanin mielestä. Täällä oltiin eri mieltä trollien tai totaalilokkien toimesta.

Tuohan kuulostaa nopeasti ajateltuna ihan hyvältä diililtä, jos kumppani on nuori ihminen, jolla ei vielä ole ensimmäistäkään omaa asuntoa hankittuna. Silloin tuossa jää rahaa säästöön. Mutta tarkemmin ajateltuna diili on erityisen hyvä sinulle, koska maksaa koko vastikkeen. Oikeudenmukaista olisi että kumppani maksaisi kuitenkin vain puolet vastikkeesta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kumppani maksoi vuokraa aiemmin 1200€/kk. Muutti omistamaani asuntoon ja maksaa hoitovastikkeen 240€, vedestä, sähöstä ja ruusta puolet. Mä maksan lainan ja puolet mainituista. Hyvä diili kumppanin mielestä. Täällä oltiin eri mieltä trollien tai totaalilokkien toimesta.

Riittää, että hoidat oman suhteesi kuntoon muiden elämäntapa ei kuulu sinulle.

Miksi muuttaa yhteen? Kaikki tuntemani yhteenmuuttaneet on jossain vaiheessa eronneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi miehen asuntoon, en taloon, en omistusasuntoon enkä vuokra-asuntoon. En kokisi sellaista myös omaksi kodikseni.

Oma mies asui alussa minun vuokra-asunnossani, mutta hyvin pian muutimme uuteen asuntoon. Se oli hyvä ratkaisu, koska se oli täysin uusi koti molemmille.

Toivotan teille onnellista ja pitkäkestoista avioliittoa.

Jos jo alussa lasketaan omia rahoja, niin ennuste on huono.

Jaa. Minä olen laskenut omia rahojani tiiviisti, koska minulla on puolet vähemmän lapsia kuin miehellä. Pidän omieni puolta. Silti 10+-vuotinen avioliittomme voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kummankin on viisasta asua omassa asunnossaan, yhteenmuutto on aina monin tavoin epäedullista naiselle.

Epäedullisempaa se on miehelle.

Ehkä olen ainoa joka näkee tilanteen toisin. En edes haluaisi osuutta asunnosta. Sijoittaisin rahani muualle ja maksaisin vähän elämisen kuluja eli pääsisin asumisen osalta hyvin halvalla. Ei tarvitsisi miettiä tulevia remontteja saati muita. Osa ruokalaskusta ja muusta sekä ehkä muutama satanen korkeintaan niin sanotusta asumisesta. Olisi todella hyvä kauppa itselleni. Eron jälkeenkin asiat olisivat helppoja. Ikuiseen parisuhteeseen turha tuudittautua. Eikä koskaan miettiä miten saa asunnon kaupaksi ja mihin hintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti avioehto jos omaisuutta on kivasti jo ennen avioliittoa. Luulisi olevan itsestäänselvyys jokaiselle. Ei pidä olla tyhmä tai sitten lokit hakevat hyötyä. 

Kyllä tuossa ainoa hyötyä hakeva on kotipillua havitteleva ap.

Pillun markkinahinta on parisataa euroa per kerta, tonni per yö.

Aika pahasti ylihinnoittelit nyt pillun.

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin miehen asuntoon noin. Mun ei tarvinnut maksaa mistään, mutta koin olevani vain kylässä. Minulla ei ollut mitään sanavaltaa asuntoon liittyviin asioihin, sillä en omistanut siitä neliötäkään. Mulla oli vain henkilökohtaiset tavarat, koko sisustusoli jonkun muun valitsemaa. 

Erottiin.

Jokaisella suhteella on oma tapansa toimia se mikä ei sovi sinulle, ei vain sovi sinulle.

Voi olla, että hän ei koe omistamaasi asuntoa omaksi kodikseen, kun omistat sen kokonaan ja tosiaan eron tullessa voit potkaista hänet pihalle. Erityisesti jos olet ottanut tuon pointin puheeksi. Silloin hänestä voi tuntua, että sulla on ero mielessä ja suunnitelmat selvät eron tullessa. Siinä voi olla hankala asennoitua rakentamaan yhteistä elämää ja kotia paikassa, joka selvästi on vain toisen, on ollutkin vain toisen ja tulee jatkossakin olemaan vain toisen.

Anteeksi, en pysty tähän tarjoamaan ratkaisua, kun en ole koskaan tilanteessa ollut. Mutta kenties keskustelemalla siitä mihin hänen ajatuksensa perustuu ja mitä pelkoja hänellä on asiaan liittyen, niin on helpompi löytää ratkaisu, joka vastaa näihin hänen ajatuksiin. 

Luin vain aloituksen, mutta mitä ihmettä? Tuohan nimenomaan mahdollistaa naiselle valtavan sotakassan keräämisen kun voi laittaa suoraan sijoituksiin osakkeet, rahastot, indeksit, asunnot, maa mitä vain ikinä keksii. Sun muija on eläkeikäsenä melko varakas täti, kannattaa pitää siitä noilla ehdoilla todella hyvää huolta.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että hän ei koe omistamaasi asuntoa omaksi kodikseen, kun omistat sen kokonaan ja tosiaan eron tullessa voit potkaista hänet pihalle. Erityisesti jos olet ottanut tuon pointin puheeksi. Silloin hänestä voi tuntua, että sulla on ero mielessä ja suunnitelmat selvät eron tullessa. Siinä voi olla hankala asennoitua rakentamaan yhteistä elämää ja kotia paikassa, joka selvästi on vain toisen, on ollutkin vain toisen ja tulee jatkossakin olemaan vain toisen.

Anteeksi, en pysty tähän tarjoamaan ratkaisua, kun en ole koskaan tilanteessa ollut. Mutta kenties keskustelemalla siitä mihin hänen ajatuksensa perustuu ja mitä pelkoja hänellä on asiaan liittyen, niin on helpompi löytää ratkaisu, joka vastaa näihin hänen ajatuksiin. 

Mitenkähän ihmiset pystyvät asumaan vuokralla, kun asunnon omistaa kokonaan joku muu? Lähtökin voi tulla milloin vain.

Vähän eri asia on asua kumppanin omistamassa yhteisessä kodissa vuokralla kuin muun vuokranantajan omistamassa asunnossa. Vuokra-asunnosta ei muutenkaan voin noin vaan potkia vuokralaista pihalle, vaan niissä on pitkät irtisanomisajat.

Vierailija kirjoitti:

että se jää, jonka nimissä asunto on, ja tulokas lähtee. 

No näinhän sen pitäisi nimenomaan mennä eikä sukupuolesta riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän ihmiset pystyvät asumaan vuokralla, kun asunnon omistaa kokonaan joku muu? Lähtökin voi tulla milloin vain.

Eri asia. Saa sentään sisustaa miten tykkäät, mutta esim keittö tai kylppäriremppaa et voi tehdä. Tai kaataa puita pihasta tms. En kyllä voisi kuvitella asuvani vuokralla kuin tilapäisesti. Oma tupa, oma lupa. Parisuhteessa olis kyllä tylsää olla kodin suhteen toisen armoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan noin alkuvaiheessa luopuisi omistuksestani. Jos/kun tulee ero, on yhteisen asunnon omistaminen veemäistä ja eroprosessi pitkittyy. Kokemusta on.

Suhde on kestänyt jo pari vuotta. Yhden eron kokeneena en itsekään haluaisi pitkittää mahdollista erotilannetta. Kyseessä on itse asiassa kiinteistö, joten varainsiirtoverokin on 3% eli kyse tuhansista euroista. Jos kumppanini ostaa 50%, hän maksaa osuudestaan 3% veroja. Jos tulee ero, joudun osuuden takaisin lunastaessa maksamaan itse taas sen saman summan valtiolle. Ei tietysti pitäisi ajatella heti eroa, mutta moni suhde päättyy eroon nykyään.

Ap

No mitä järkeä muuttaa yhteen tai edes olla yhdessä, jos kuitenkin eroatte?

Vapaa suhde ja kevyt hengailu riittänee siinä kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että hän ei koe omistamaasi asuntoa omaksi kodikseen, kun omistat sen kokonaan ja tosiaan eron tullessa voit potkaista hänet pihalle. Erityisesti jos olet ottanut tuon pointin puheeksi. Silloin hänestä voi tuntua, että sulla on ero mielessä ja suunnitelmat selvät eron tullessa. Siinä voi olla hankala asennoitua rakentamaan yhteistä elämää ja kotia paikassa, joka selvästi on vain toisen, on ollutkin vain toisen ja tulee jatkossakin olemaan vain toisen.

Anteeksi, en pysty tähän tarjoamaan ratkaisua, kun en ole koskaan tilanteessa ollut. Mutta kenties keskustelemalla siitä mihin hänen ajatuksensa perustuu ja mitä pelkoja hänellä on asiaan liittyen, niin on helpompi löytää ratkaisu, joka vastaa näihin hänen ajatuksiin. 

Mitenkähän ihmiset pystyvät asumaan vuokralla, kun asunnon omistaa kokonaan joku muu? Lähtökin voi tulla milloin vain.

 

Vuokra-asujilla on kuitenkin tiettyjä oikeuksia ja he eivät tyypillisesti asu vuokranantajansa kanssa. Lähtökään ei voi tulla "milloin vain", kun vuokrasopimuksissa on irtisanomisajat. Jos ero tulee, niin toki sitä exää ei lain mukaan voi vaan lukita pihalle yhteisestä asunnosta, mutta käytännössähän ihmiset heittävät exiään pihalle tuon tuosta. Asunnon omistavalla on eron sattuessa selvä valta-asema, koska lähtökohta on se, että hän jää asuntoon ja toisen on muutettava pois, oli tilanne mikä hyvänsä.

Itse tosin en ole elämässäni asunut vuokrallakaan kuin muutaman vuoden, koska haluan vapauden remontoida ja sisustaa asuntoa mieleni mukaan. Omassa asunnossa näin voi tehdä suht rajattomasti. Kumppanin kanssa asuessa ei, varsinkin jos kumppani omistaa asunnon kokonaan. Itseasiassa en tiedä kuinka paljon itselläni olisi edes motivaatiota remontoida ja parannella huoneistoa, joka ei ole oma. Se kasvattaa asunnon arvoa ja arvo menee suoraan jonkun toisen taskuun.

Mikäs siinä. Sopii mulle ellei peritä vuokraa ja jääkapissa on aina evästä.