Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mietittekö koskaan kuolleen läheisenne kohtaloa kuoleman jälkeisessä tilassa?
01.05.2025 |
Minulta kuoli perheenjäsen ja keskityin omaan suruuni ja siihen, että elämääni jäi merkittävä aukko. Keskityin siis itseeni ja muihin tätä kuollutta kaipaaviin.
Tapahtumasta on muutama kuukausi. Aloin ajatella, että oleellisempaa kai olisi miettiä sitä, miten suuren askeleen se kuollut otti! Valtavan askeleen.
Meistä kukaan ei voi varmasti tietää, mitä kuolleen minuudelle tapahtuu ruumiin kuollessa.
Jotkut eivät suostu ajattelemaan kuin että kaikki loppuu. Ihmisen minuuttakaan ei ole.
Jotkut nojaavat ajatuksensa kuolemanrajakokemuksiin. Oikeasti rajalla käyneet eivät kuitenkaan ole kuolleet.
Osa uskoo lohdullisesti, että Jumala kyllä pitää huolen ja niin minäkin haluan uskoa.
Oikeasti pelottaa. Ihmiset ei edes juurikaan puhu siitä, mitä kuolleelle on tapahtunut kuoleman jälkeen. (Yleensä miettivät vain omaa kohtaloasn)
Jumalaan uskovakaan ei tiedä, mitä siellä on. Raamattu ei selkeästi kerro, onko ihminen tiedostavassa tilassa ennen yleistä ylösnousemusta. (Kysyin papilta)
Kun kuolleet ei palaa kertomaan, kukaan ei välitä, millaisissa oloissa ovat.
Tää mun omainen selvästi pelkäsi kuolemista, vaikkei sitä sanonut koskaan. Yritti taistella vastaan.
Kommentit (248)
Isäni oli rovasti ja teologian maisteri, mutta hänellä oli palava kiinnostus teologiaan vielä eläkkeellä. Saatoin bongata hänet vielä eläkeläisenä lukemassa jotain saksan- tai englanninkielistä puisevaa näköistä julkaisua. Vielä hoitokodissa hän tilasi kirjastosta teologista kirjallisuutta.
Mutta hän kerrtoi että ei hänellekään ole selvinnyt mitä kuoleman jälkeen tapahtuu - vasta kuollessa saa sen viimeisen teologian kurssin kun näkee sitten onko luvassa pitkä suloinen uni pitkän elämän jälkeen vai pääseekö paratiisin iloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, uskovaiset alkoivat taas vängätä. Niinpä tietenkin. 🙄
Usko sinä mitä huvittaa, minä taas en usko sinun hörhöilyjäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.
Ihmismieli on taitava keksimään suojamekanismeja.
Kun ei pelkää, tajuaa miten turhia ovat defenssit. Itsepetosta. Ja kun ei pelkää, elää tämän elämänsä tietoisena sen ainutkertaisuudesta. Arvostaen.
Vierailija kirjoitti:
En mietin, koska olen varma, ettei ole mitään tilaa kuoleman jälkeen.
Näinhän se on, vaikka vaikeilla hetkillä toivoisikin, että olisi toisin,
Vierailija kirjoitti:
Tottakai elämä jatkuu kuoleman jälkeen uuden elämän muodossa. Eikö teidän mielestä ole outoa että kaikkien näiden miljardien vuosien aikana olet juuri nyt elämässä ainoaa, maksimissaan noin 100 vuoden pituista elämää. Todennäköisempää olisi että elämä jatkuu aina uudestaan.
Eli ukoton sielunvaellukseen. Ihminen ayntyy uudelleen ihmisenä, tai jonain muuna öliönä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.
Mitä miettiminen auttaa, lapsi on kuollut. Ajattelen hänen sielunsa lähteneen sinne, mistä oli sen ennen syntymäänsä saanut. Ruumis joka tänne jäi, oli vain se "kuori" jonka sielu sai ja tarvitsi täällä ollessaan, ja ollakseen täällä. Matka jatkui, sielu on nyt vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Myllynkivi kaulassa kaikilla jotka on vahingoittanut Jeesuksen omia ja erottanut Jeesuksesta. Ne jotka kieltää Jeesuksen heillä ei ole edes toivoa pelastua. Mutta nämä kristityiltä varastaneet .....jopa myllynkivi olisi parempi.
Jeesus puhui lasten hyväksikäytöstä, ei "kristityiltä varastaneista". Sinä et ole Jeesus, olet sekopää. Et ole edes kristitty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.
Kuinka ollakaan, minulta on kuollut lapsi ja olen miettinyt hänen tuonpuoleista kohtaloaan kirjaimellisesti 0 sekuntia.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai elämä jatkuu kuoleman jälkeen uuden elämän muodossa. Eikö teidän mielestä ole outoa että kaikkien näiden miljardien vuosien aikana olet juuri nyt elämässä ainoaa, maksimissaan noin 100 vuoden pituista elämää. Todennäköisempää olisi että elämä jatkuu aina uudestaan.
Jos voit vakuuttaa minulle, että tulen takaisin kissana, rakastettuna perheenjäsenenä hyvässä perheessä, niin sitten saat minut uskomaan elämän jatkumiseen. Ja kun se ensimmäinen kissaminä kuolee, tulen kolmannen kerran myös kissana. Ad infinitum.
Ollos hyvä, odotan vakuuttelujasi. Tee niistä hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai elämä jatkuu kuoleman jälkeen uuden elämän muodossa. Eikö teidän mielestä ole outoa että kaikkien näiden miljardien vuosien aikana olet juuri nyt elämässä ainoaa, maksimissaan noin 100 vuoden pituista elämää. Todennäköisempää olisi että elämä jatkuu aina uudestaan.
Millä perusteella arvioit tuota todennäköisyyttä?
Elämä jatkuu siinä mielessä, että materia, josta minä koostun ei lakkaa olemasta vaan jatkaa kiertokulkuaan. Mutta kun madot syövät maahan kuopatun ruumiini, niin en "minä" kokevana subjektina millään tavalla jatka olemassaoloani niissä sen enempää kuin äsken syömäni porkkana subjektina jatkaa olemassaoloaan minussa. "Elämä" on tietynlaisten materiaalisten komponenttien väliaikainen, emergentti fysikaalis-kemiallinen prosessi, jolla on alku ja loppu. Sitä ei ole ennen kuin se on alkanut, eikä sitä ole kun se on loppunut.
Äitini menehtyi kaksi kuukautta sitten sairaalassa. Kuolinpäivänä olin kotonani, kun tunsin äkisti voimakkaasti äitini tuoksun ja sanoin siitä myös perheenjäsenilleni. Vähän tämän jälkeen sain sairalasta puhelun, että äitini oli menehtynyt samaan aikaan, kun tunsin voimakkaasti hänen tuoksunsa.
Menimme katsomaan äidin ruumista sairaalan yksityishuoneeseen. Jonkin aikaa siellä oltuamme tämän huoneen hoitajakutsu pärähti soimaan. Kukaan ei ollut lähelläkään kyseistä soittokelloa. Uskon, että äitini siellä soitteli, että täällä ollaan edelleen, sielu jatkaa matkaansa.
Äitini ystävä, joka ei tiennyt mitään äitini äkilisestä sairastumisesta, oli nähnyt unta äidistäni. Unessa äitini oli todennut lähtevänsä matkalle ja tulleensa hyvästelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.
Kuinka ollakaan, minulta on kuollut lapsi ja olen miettinyt hänen tuonpuoleista kohtaloaan kirjaimellisesti 0 sekuntia.
Luulevatko ihmiset minun valehtelevan lapseni kuolemasta alapeukuttaessaan, vai pidetäänkö minua jonakin sydämettömänä hirviönä kun en ole miettinyt asioita, jotka parhaan ymmärrykseni mukaan eivät ole eivätkä edes voi olla todellisia?
Ennen lapseni kuolemaa minulla ei ollut mitään syytä ajatella, että kuolemanjälkeinen elämä on mahdollista. Onko lapsen kuolema jonkinlainen todiste kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuudesta, kun ilmeisesti tällainen vaihtoehto pitäisi lapsen kuoleman jälkeen ottaa huomioon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.
Ihmismieli on taitava keksimään suojamekanismeja.
Kun ei pelkää, tajuaa miten turhia ovat defenssit. Itsepetosta. Ja kun ei pelkää, elää tämän elämänsä tietoisena sen ainutkertaisuudesta. Arvostaen.
Tuokin on vain yksi uskomus muiden joukossa. Siis että kuoleman jälkeen ei olisi mitään. Kukaan ei voi oikeasti tietää, et sinäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.
Kuinka ollakaan, minulta on kuollut lapsi ja olen miettinyt hänen tuonpuoleista kohtaloaan kirjaimellisesti 0 sekuntia.
Mä mietin aikani miten hänen, kastamattoman lapsen, on mahtanut käydä kun taivaanporteille meni. Etsitkö Pietari siinä syksypimeänä iltana hänen tietojaan kastettujen luettelosta, jotta sori kuule, ei näy nimeäsi täällä, ei mitään asiaa tänne. Sitten tajusin, ettei kastamattomuus ole lapsen valinta, joten siitä ei sisäänpääsy jäänyt kiinni. Sen enempää en ole asiaa pohtinut, parempaa vastausta ei ole, vaikka miettisin niin etten enää muuta kykenisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.
Kuinka ollakaan, minulta on kuollut lapsi ja olen miettinyt hänen tuonpuoleista kohtaloaan kirjaimellisesti 0 sekuntia.
Mä mietin aikani miten hänen, kastamattoman lapsen, on mahtanut käydä kun taivaanporteille meni. Etsitkö Pietari siinä syksypimeänä iltana hänen tietojaan kastettujen luettelosta, jotta sori kuule, ei näy nimeäsi täällä, ei mitään asiaa tänne. Sitten tajusin, ettei kastamattomuus ole lapsen valinta, j
Jeesus kehotti olemaan lapsen kaltaisia. Siihen aikaan ei lapsina kastettu.
Luulen, että lapsista ei ehkä ole huolta, vaan pääsevät taivaaseen. Ovat vilpittömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai elämä jatkuu kuoleman jälkeen uuden elämän muodossa. Eikö teidän mielestä ole outoa että kaikkien näiden miljardien vuosien aikana olet juuri nyt elämässä ainoaa, maksimissaan noin 100 vuoden pituista elämää. Todennäköisempää olisi että elämä jatkuu aina uudestaan.
Millä perusteella arvioit tuota todennäköisyyttä?
Elämä jatkuu siinä mielessä, että materia, josta minä koostun ei lakkaa olemasta vaan jatkaa kiertokulkuaan. Mutta kun madot syövät maahan kuopatun ruumiini, niin en "minä" kokevana subjektina millään tavalla jatka olemassaoloani niissä sen enempää kuin äsken syömäni porkkana subjektina jatkaa olemassaoloaan minussa. "Elämä" on tietynlaisten materiaalisten komponenttien väliaikainen, emergentti fysikaalis-kemiallinen prosessi, jolla on alku ja loppu. Sitä ei ole ennen kuin se on alkanut, eikä sitä ole kun se on loppunut.
Mikäli universumimme käy loputonta sykliä, jossa se alkaa aina alkurjähdyksestä ("Big Bang") ja kasaantuu aina yhteen takaisin painovoiman vaikutuksesta (ns. "Big Crush"), mikäli materiaa on tarpeeksi), niin tällöin voi olla, että joskus uudestaan vartalomme ja siihen liittyvän tietoisuuden alkeishiukkaset järjestäytyvät täsmälleen samoin kuin nyt, ja tietoisuutemme saattaa palata takaisin samaan tilaan kuin nyt. Tämä on mielestäni kaikkein mahdollisin vaihtoehto sekulaarisesta tulokulmasta ja tuo ainakin itselleni lohtua, koska en ole uskonnollinen ihminen.
Ehkä kriittisintä tässä teoriassa on materian määrä: jos materiaa ei ole tarpeeksi, niin painovoima ei jaksa vetää takaisin kaikkea materiaa (Big Crush), vaan universumimme kokee lämpökuoleman ja entropiahuippunsa. Tällä hetkellä materiaa arvioidaan olevan liian vähän Big Crush:ia varten, mutta tämän yhtälön saattaa muuttaa pimeän materian painovoimavaikutus.
Ei se minulta ole pois, että keksitte lohduttavia satuja itsellenne. Minäkin ajoittain toivon, että voisin uskoa tuollaiseen.
Mutta mielestäni vähentää tämän elämän arvoa, että kuvittelee tämän jälkeen olevan jotain paljon parempaa.
Toki joillekin tämä elämä on yhtä helvettiä. Ei sitäkään pidä kiistää.
Vierailija kirjoitti:
Äitini menehtyi kaksi kuukautta sitten sairaalassa. Kuolinpäivänä olin kotonani, kun tunsin äkisti voimakkaasti äitini tuoksun ja sanoin siitä myös perheenjäsenilleni. Vähän tämän jälkeen sain sairalasta puhelun, että äitini oli menehtynyt samaan aikaan, kun tunsin voimakkaasti hänen tuoksunsa.
Menimme katsomaan äidin ruumista sairaalan yksityishuoneeseen. Jonkin aikaa siellä oltuamme tämän huoneen hoitajakutsu pärähti soimaan. Kukaan ei ollut lähelläkään kyseistä soittokelloa. Uskon, että äitini siellä soitteli, että täällä ollaan edelleen, sielu jatkaa matkaansa.
Äitini ystävä, joka ei tiennyt mitään äitini äkilisestä sairastumisesta, oli nähnyt unta äidistäni. Unessa äitini oli todennut lähtevänsä matkalle ja tulleensa hyvästelemään.
Tiedän ainakin 2, jotka on aistineet vanhempansa kuolinhetken jotain erityistä, vaikka ovat olleet kaukana.
Tuoksuista: multa on kuollut isä ja kävin läpi vanhoja sanomalehtia ajalta, jolloin hän eli. Katsoin kymmeniä sanomalehtiä ja avasin niiden jokaisen sivun (jotta näkisin, ettei sinne ole vahingossa joutunut mitään asiapapereita).
Yhdeltä sanomalehden sivulta pelmahti nenääni mun isän tuoksu. Todella erityistä. Se ei ollut paha eikä hyvä tuoksu vaan neutraalia mun isän ominaistuoksu. (Hän ei käyttänyt hajusteita tms)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.
Ihmismieli on taitava keksimään suojamekanismeja.
Kun ei pelkää, tajuaa miten turhia ovat defenssit. Itsepetosta. Ja kun ei pelkää, elää tämän elämänsä tietoisena sen ainutkertaisuudesta. Arvostaen.
Tuokin on vain yksi uskomus muiden joukossa. Siis että kuoleman jälkeen ei olisi mitään. Kukaan ei voi oikeasti tietää, et sinäkään.
En väitäkään. Ei ole tarvetta käännyttää sinua.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai elämä jatkuu kuoleman jälkeen uuden elämän muodossa. Eikö teidän mielestä ole outoa että kaikkien näiden miljardien vuosien aikana olet juuri nyt elämässä ainoaa, maksimissaan noin 100 vuoden pituista elämää. Todennäköisempää olisi että elämä jatkuu aina uudestaan.