Mietittekö koskaan kuolleen läheisenne kohtaloa kuoleman jälkeisessä tilassa?
Minulta kuoli perheenjäsen ja keskityin omaan suruuni ja siihen, että elämääni jäi merkittävä aukko. Keskityin siis itseeni ja muihin tätä kuollutta kaipaaviin.
Tapahtumasta on muutama kuukausi. Aloin ajatella, että oleellisempaa kai olisi miettiä sitä, miten suuren askeleen se kuollut otti! Valtavan askeleen.
Meistä kukaan ei voi varmasti tietää, mitä kuolleen minuudelle tapahtuu ruumiin kuollessa.
Jotkut eivät suostu ajattelemaan kuin että kaikki loppuu. Ihmisen minuuttakaan ei ole.
Jotkut nojaavat ajatuksensa kuolemanrajakokemuksiin. Oikeasti rajalla käyneet eivät kuitenkaan ole kuolleet.
Osa uskoo lohdullisesti, että Jumala kyllä pitää huolen ja niin minäkin haluan uskoa.
Oikeasti pelottaa. Ihmiset ei edes juurikaan puhu siitä, mitä kuolleelle on tapahtunut kuoleman jälkeen. (Yleensä miettivät vain omaa kohtaloasn)
Jumalaan uskovakaan ei tiedä, mitä siellä on. Raamattu ei selkeästi kerro, onko ihminen tiedostavassa tilassa ennen yleistä ylösnousemusta. (Kysyin papilta)
Kun kuolleet ei palaa kertomaan, kukaan ei välitä, millaisissa oloissa ovat.
Tää mun omainen selvästi pelkäsi kuolemista, vaikkei sitä sanonut koskaan. Yritti taistella vastaan.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Mantraa hokee täällä vain uskovainen. 🥱
Mitä voitit?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen lahkolaisia tässä ketjusssa on, julistavat miten ihminen joutuu helvetin tuleen riippumatta siitä, miten elää. Ja minkälainen jumala tuomitsee viattoman lapsen helvettiin, jos se kuolee ennen seremointeja?
Vaikken enää usko lapsuuden jälkeen mihinkään jumalaan, niin muistan miten silloin puhuttiin kauniisti esim pyhäkoulussa jeesuksesta ym-
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Tämä keskustelupalsta harrastaa niin pahaa sensuuria, ettei se anna edes kirjoittaa mitä ahmateille kuten tuolla ylhäällä olevalle juoppoisälle tapahtuu. Vaikea kirjoittaa omia näkemyksiä, jos tulee koko ajan automaatti moderointia...
Maailma olisi erittäin toisenlainen paikka, jos tietäisimme, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
En siis itsekään tiedä, mutta oli se mitä tahansa, paljon muuttuisi.
Se olisi parasta, ettei tarvitsisi pelätä suurta tuntematonta itsen tai läheisten puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella on kokemuksia läheisen kuoleman hetkellä tapahtuneista huomioista, vaikkei itse ollut paikalla, vaan tapahtui jotain toisaalla.
Minullakin on tuollainen kokemus. En muista unta tarkkaan, mutta näin unta isästäni ja heräsin hyvin vahvasti sellaisen tunteen kanssa, että isälleni oli tapahtunut jotain. Heräsin ihan keskellä yötä ja tunne oli niin vahva, että mieleni teki ruveta heti soittamaan äidille ja kysymään, onko jotain tapahtunut.
Isälleni ei tosin ollut tapahtunut mitään, hän on edelleen elossa. Tuollainen kokemus minulla kuitenkin oli.
Voihan sitä epävarmuutta ja pelkoa tulla kenelle tahansa milloin tahansa. Miten liittyy kuoleman jälkeiseen elämään?
Liittyy siten, että jos isälleni olisi sattu
Ei se siis liittynyt kuoleman jälkeiseen elämään mitenkään koska isäsi oli elossa. Olisiko omia tunnekokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Kirkoissa on vuosi kuoleman jälkeen pyhäinpäivänä rukoilutilaisuus, jossa mainitaan kuolleet nimeltä.
Olen aina miettinyt, että se on eloon jääneitä varten, mutta jos se onkin rukoilua niiden kuolleiden puolesta.
Ei kuolleiden puolesta voi rukoilla. Tai voi halutessaan, muttei sillä ole mitään merkitystä. Et voi rukouksillasi enää vaikuttaa hänen sieluntilaansa, se sanotaan raamatussakin. Se oli hänen oma tehtävänsä maallisessa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkoissa on vuosi kuoleman jälkeen pyhäinpäivänä rukoilutilaisuus, jossa mainitaan kuolleet nimeltä.
Olen aina miettinyt, että se on eloon jääneitä varten, mutta jos se onkin rukoilua niiden kuolleiden puolesta.
Ei kuolleiden puolesta voi rukoilla. Tai voi halutessaan, muttei sillä ole mitään merkitystä. Et voi rukouksillasi enää vaikuttaa hänen sieluntilaansa, se sanotaan raamatussakin. Se oli hänen oma tehtävänsä maallisessa elämässä.
Olet tuomari
Olen lukenut että koulun opettaja on pelotellut oppilaita helvetillä. Miksi siihen herkistytään? Pelkääkö oppilaat että on olemassa helvetti kuoleman jälkeen? Ilmeisesti koska sitä ei saisi mainita. Monet suuttuvat siitä ja puhuvat että se on satua. Miksi suuttuvat, jos kerran ei ole mitään?Vastaan puolestanne : jokainen tuntee sisimmässään että tuntemamme elämän jälkeen on sittenkin jotain. Sitä pelätään. Siihen uskotaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, että vielä vuonna 2025 on ihmisiä, jotka uskovat muinaisiin jeesus-tarinoihin. :D
Sehän kyllä eli oikeasti, mutta oli nykytieteilijöiden analyysin perusteella bipolaarinen puuseppä, joka sai maanisella olemuksellaan yksinkertaiset aikalaisensa uskomaan harhoihinsa.
Kirkko teki kieltämättä perusteellista työtä pelottelufantasioissaan, kun yhä jotkut uskovat moiseen.
Nykyään jeesus olisi varmaan kysytty elämäntapakouluttaja. :)
Jumalan pilkka on anteeksiantamaton synti. Nyt tiedät sen. Joudut ikuiseen kadotukseen, tämä ei ole vitsi vaan aukeaa sinulle tämän tuntemasi elämän jälkeen. Olkoonkin sielusi katuvainen siellä kun vasta näet totuuden saatanan olemassaolosta , pahuudesta sekä hyvyydestä jonka hylkäsit.
-heillekkin näytetään mitä olisi ollut-
Nykyihminen tulee mielestään niin viisaaksi että korottaa it
En tiedä, olenko luojaa viisaampi, mutta jos luoja kuvittelee, että on oikein luoda maailma josta varmuudella tietää edes yhden ihmisen joutuvan ikuiseen kidutukseen niin olen 100% varmasti luojaa moraalisempi.
Huutonaurua myös väitteelle "nyt tiedät sen". Olet antanut informaatiota, minulla (tai kellään muullakaan) ei ole mitään keinoa tutkia, puhutko totta vai pötyä. Ei se ole tietoa nähnytkään.
Yksi ajatus on, että mitä jos tiedostavasta ihmisestä jää jäljelle jokin sellainen osa, jonka olomuoto on ajatuksenkevyt. Se pystyy siten liikkumaan mihin tahtoo. Sille menneisyys on aivan yhtä tosi kuin nykyisyys ja siten on mahdollista kohdata myös vaikka ne menneisyyden rakkaat hahmot. Sillä ei tosin ehkä ole enää väliä kun rakkaudellisen olotilan voi siinä tilassa kokea muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on kuoleman jälkeinen tila. Vähän niin kuin PS vaaliohjelma KOK orjana? Ei sitä voi tietää kun kukaan ei sitä kerro
Se juuri. Läheinen on joutunut menemään tilaan, josta kukaan ei tiedä varmasti mitään. Mielestäni se on kauheaa, kun on mennyt sinne yksin ilman meidän muiden seuraa tai mahdollisuutta keskustella, mitä koki.
Mistä tiedät, että se on siellä yksin?
Joo, en toki voi tietää mitään. Kuitenkin sinne kuolemaan mennään yksin. Ei yhdessä kenenkään elävän kanssa (Vaikka kuolisi samaan aikaan). Siirtyminen tutusta maailmasta tapahtuu yksin.
Sen sijaan ei ole tietoa, onko ne kuolleet rakkaat nyt yksin siellä sen meidän maailmasta lähtemisen jälkeen.
Ei
Aivan. Mun äitini uskoi vahvasti, että ne hänen edesmenneet läheisensä ovat siellä häntä vastassa. Ei voi tietää, olivatko vai eivät.
En tykkää kirjoitella tänne mitään paranormaaliin liittyvää koska heti on joukko huutamassa, miten on sekaisin kun voi uskoa kaikenlaiseen huuhaaseen.
Noh, kirjoitan nyt kuitenkin, koska ap vaikuttaa siltä että kaipaa erilaisia näkökantoja.
Oma lapseni (nyt 5v) on kertonut siitä asti kun oppi puhumaan, että on ollut ennen joku muu. Ennen kuin tuli tänne maapallolle ja valitsi minut ja isin vanhemmikseen.
Hän on kuvaillut yhtä oletettua edellistä elämäänsä tavoilla, jotka tuottivat itselleni hämmennyksen tunteen. Se, miten onnelliselta hän näytti, kun puhui sen aikaisesta elämästä oli jotenkin rauhoittavaa.
Kuolemaa ei tarvitsisi pelätä (me kaikki silti pelkäämme), koska tulemme tänne aina uudelleen, eikä karmalla ole sen kanssa mitään tekemistä, vaan sielu tulee kehittymään ja oppimaan jotain itselleen tärkeää kasvun kannalta, tai opettamaan muita.
Yhden rakkaaan ystäväni kohdalla olen ajatellut, että hän pääsi kaikkien rakkaiden eläintensä luo. Hän jopa tuli uniini monta kertaa, kunnes viimeisessä unessa sanoi, ettei enää voi tulla luoksei ja lennähti ikkunasta ulos.
Muiden kohdalla en niinkään. En ole ajatellut missä isäni on. Näin hänet kuolleena sairaalasa ja siinä hetkessä oli selvää, että jäljellä oli vain kuori, ihmistä ei enää ollut.
Vierailija kirjoitti:
Yhden rakkaaan ystäväni kohdalla olen ajatellut, että hän pääsi kaikkien rakkaiden eläintensä luo. Hän jopa tuli uniini monta kertaa, kunnes viimeisessä unessa sanoi, ettei enää voi tulla luoksei ja lennähti ikkunasta ulos.
Muiden kohdalla en niinkään. En ole ajatellut missä isäni on. Näin hänet kuolleena sairaalasa ja siinä hetkessä oli selvää, että jäljellä oli vain kuori, ihmistä ei enää ollut.
Eläimet pääsevät Taivaaseen ruuaksi. Esimerkiksi naudoille Taivaassa on maailman suurin teurastamo, josta ihmiset saavat sisäfileetä jokaiselle aterialle. Ei ruualliset eläimet eivät pääse Taivaaseen, ne menevät tyhjyyteen, jos ovat hyviä. Pahat menevät Helvettiin
Kuollut lakkaa olemasta, ei ole "minuutta" enää, eli sama tilanne kuin syntymättömälläkin eliöllä.
Vierailija kirjoitti:
Kuollut lakkaa olemasta, ei ole "minuutta" enää, eli sama tilanne kuin syntymättömälläkin eliöllä.
Ei pidä paikkaansa, kuulen ihan itse kuolleita.
En mieti. Enpä ole moista asiaa koskaan miettinyt. Olen sitä mieltä, että kun kuolee, niin kaikki päättyy siihen. Ei ole olemassa mitään kuolemanjälkeistä elämää tai sielunvaellusta. Ei kuollut päädy mihinkään (paitsi ruumis tuhkaksi tai arkussa haudattuna matojen ruuaksi), kun kuolee, elämä päättyy.
Vierailija kirjoitti:
En mieti. Enpä ole moista asiaa koskaan miettinyt. Olen sitä mieltä, että kun kuolee, niin kaikki päättyy siihen. Ei ole olemassa mitään kuolemanjälkeistä elämää tai sielunvaellusta. Ei kuollut päädy mihinkään (paitsi ruumis tuhkaksi tai arkussa haudattuna matojen ruuaksi), kun kuolee, elämä päättyy.
Kuoleman jälkeinen elämä on olemassa mutta sielun vaellus on tarinoita.
Sielu on mielestäni sydämessä. Siellä tunnet ne tunteet, hyvät ja pahat. ei aivoissa.
Vierailija kirjoitti:
Sielu on mielestäni sydämessä. Siellä tunnet ne tunteet, hyvät ja pahat. ei aivoissa.
Sielulla on käsitetty koko ihmisen tietoisuutta, sitä kuka hän on.
En.