Varattuna ihastunut toiseen varattuun

Vierailija kirjoitti:

Siltikin vaikka sanot että nyt eletään 2025 vuotta, niin onko puolisosi tietoinen harrastuksista toisen sukupuolen edustajan kanssa? Tämä on oleellinen kysymys vai pimitätkö asiaa? 

Mitä ihmettä nyt taas? Mulla on naisena kaksikin harrastusta, joissa varmaan vähintään 80 prossaa muista harrastajista on miehiä. Tottakai mun mies tietää myös tämän, olisin huolissani jos ei tietäisi. En käy noissa harrastuksissa mitenkään salaa, miksi kävisin? Työpaikalla on myös valtaosa työkavereista miehiä. 

Jos jonkun kanssa käy kahdestaan hiihtämässä niin kyllä se aika kummalliselta kuulostaa. Toisekseen miten ne rakkauden tunteet säilyy niin syvinä jos ei tapaile toista kahdestaan salaa? Tässä on kyllä kusetuksen makua. Ulkoistetaan taas omaa epärehellistä käytöstä sillä että mukamas näille asioille ei voi mitään. Kyseessä on että ei halua ja käyttää muita hyväkseen. 

Ap täällä on nyt melkoisen ihmeissään siitä, mihin suuntaan keskustelu on mennyt. En ole tehnyt ihastumisen kohteen kanssa mitään kiellettyä, kyse on siis vain omista tunteistani. En suunnittele yhteistä tulevaisuutta, tapaamisia tai mitään muutakaan. Jos taas minulla ei olisi tunteita tätä ihmistä kohtaan, niin voisin käydä hänen kanssaan vaikka työpäivän ohessa lounaalla tai vapaalla urheilemassa (ei tarvitse mennä yksin vain sen takia, ettei puoliso harrasta samaa lajia tai ei löydy juuri siihen hetkeen kaveriksi saman sukupuolen edustajaa). Näin meillä voi tehdä kavereiden kanssa, sekä minä että mies. Ja kerromme näistä avoimesti toisillemme. Luotamme toisiimme ja molemmille on ok, että on myös vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. Monelle vastaajalle tämä sen sijaan tuntuu olevan nyt iso ongelma. Edelleen kuitenkin alleviivaan, että koska kunnioitan puolisoani, en ota kaverikseni ihmistä, jota kohtaan minulla on tunteita. En näe tehneeni tässä mitään väärin, vaan olen nimenomaan välttänyt tekemästä mitään loukkaavaa. Haluaisin vain tietää, millä näistä tunteista oikein pääsisi eroon, sillä kärsin tästä itse. 

Minä harrastan talvisin retkihiihtoa ja on pelkästään suositeltavaa, että onnettomuusriskin vuoksi harrastetaan isommassa joukossa tai aina vähintään kahdestaan. Ei mieheni ole koskaan ollut nokka solmussa siitä, että hänen ollessa esim. viikonlopun töissä olen lähtenyt luistelemaan jonkun meidän harrastusporukkaan kuuluvan kanssa. Joskus se on ollut mies, joskus nainen, usein meitä on iso porukka. Onneksi minun parisuhteessani ei ole sellaista epäluottamusta tai mustasukkaisuutta, ettei näin voisi tehdä.

Jos ihastus vie järjen ja keskittymiskyvyn, se on viesti jostain. Todennäköisesti et ole onnellinen kumppanisi kanssa. Oma ihastukseni hävisi, kun erosin ja etsin ihmisen, jonka kanssa oikeasti haluan olla. 

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä on nyt melkoisen ihmeissään siitä, mihin suuntaan keskustelu on mennyt. En ole tehnyt ihastumisen kohteen kanssa mitään kiellettyä, kyse on siis vain omista tunteistani. En suunnittele yhteistä tulevaisuutta, tapaamisia tai mitään muutakaan. Jos taas minulla ei olisi tunteita tätä ihmistä kohtaan, niin voisin käydä hänen kanssaan vaikka työpäivän ohessa lounaalla tai vapaalla urheilemassa (ei tarvitse mennä yksin vain sen takia, ettei puoliso harrasta samaa lajia tai ei löydy juuri siihen hetkeen kaveriksi saman sukupuolen edustajaa). Näin meillä voi tehdä kavereiden kanssa, sekä minä että mies. Ja kerromme näistä avoimesti toisillemme. Luotamme toisiimme ja molemmille on ok, että on myös vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. Monelle vastaajalle tämä sen sijaan tuntuu olevan nyt iso ongelma. Edelleen kuitenkin alleviivaan, että koska kunnioitan puolisoani, en ota kaverikseni ihmistä, jota kohtaan minulla on tunteita. En näe tehneen

Olen tehnyt ihan samanlaisen aloituksen ja samanlaisilla argumenteilla kertonut, etten aio tehdä mitään ihastuksen pohjalta, mutta itse kärsin ihastuksesta ja mieluummin olisin kärsimättä.

Tämä sinun aloittamasi keskustelu on kuin uusinta omastani. Samanlaisia syyttelyitä ja epäilyksiä suhteen tilasta.

-hyvässä suhteessa oleva ei ihastu suhteen ulkopuolelle

-ihastumisen voi omalla päätöksellään lopettaa

-ihastunut ei voi käytökselleen mitään, vaan ensimmäisessä tilaisuudessa pettää puolisoaan

Tunteet ovat tunteita, ei niitä voi hallita. Käytöstään voi hallita, jos motivaatiota riittää. Väittäisin, että mitä tahansa tunnetta vastaan taisteleminen vain voimistaa sitä tunnetta. Minusta ihastuneen pitää ihastella ja kärsivän kärsiä, ja samalla toivoa, että joskus tunteet hellittävät tai muuttuvat edes siedettäviksi.

M41

Kiitos tästä, toivottavasti olet päässyt tilanteessasi jo eteenpäin - ehkä minäkin joskus.

Kovasti tsemppiä tilanteeseesi!

67 oli siis ap ja viesti tarkoitettu nimim. M41

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä, toivottavasti olet päässyt tilanteessasi jo eteenpäin - ehkä minäkin joskus.

Kovasti tsemppiä tilanteeseesi!

Kiitoksia ja tsemppiä itsellesi! En voi väittää päässeeni eteenpäin, mutta ehkäpä olen saanut lisää voimia kestää edes paikallani. Jotain sekin.

Kierosti toivon, että ihastukseni kohteesta paljastuisi jotain niin inhottavaa, että ihastus haihtuisi itsestään. En minä edes osaa sanoa mitä se voisi olla, mutta ainahan sitä ihminen toivoo kaikkien ongelmien ratkeavan itsestään.

M41

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ja tsemppiä itsellesi! En voi väittää päässeeni eteenpäin, mutta ehkäpä olen saanut lisää voimia kestää edes paikallani. Jotain sekin.

Kierosti toivon, että ihastukseni kohteesta paljastuisi jotain niin inhottavaa, että ihastus haihtuisi itsestään. En minä edes osaa sanoa mitä se voisi olla, mutta ainahan sitä ihminen toivoo kaikkien ongelmien ratkeavan itsestään.

M41

Kiitos! Voin kyllä jakaa kierot toivomuksesi, koska toisen paljastuminen jollakin tavalla epämiellyttäväksi varmasti sammuttaisi ihastuksen ja auttaisi pääsemään eteenpäin. Tähän mennessä mikään asia toisessa ei ole osoittautunut puutteeksi, jolla olisi ihastumisen suhteen jotakin merkitystä Oletko onnistunut välttelemään ihastuksesi kohdetta ja näin onnistunut pitämään suhteenne asiallisena vai mikä on sinun keinosi pysyä tyynenä asian suhteen?

- Ap

Nuo harrastusten sekaryhmät ovat riskialtis "uusi" villitys, jossa ihastumisia varmasti tapahtuu. Samoin yhteiskuntosalit.

Työpaikat ovat klassinen ympäristö lyhyemmille tai pidemmille ihastumisille.

Itsekin ihastuin varattuna varattuun. Siinä oli molemminpuoleista henkistä läheisyyttä ja kanssakäymistä lasten asioiden tiimoilta. Onneksi hänen miehensä sai työkomennuksen toiselta puolelta Eurooppaa ja heidän perhe muutti sinne. Hyvä juttu kaikkien kannalta ja tunteet vähitellen haalenivat. En ole vuosiin häntä nähnyt enkä usko, että ongelmia tulisi, vaikka näkisinkin.

M40+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ja tsemppiä itsellesi! En voi väittää päässeeni eteenpäin, mutta ehkäpä olen saanut lisää voimia kestää edes paikallani. Jotain sekin.

Kierosti toivon, että ihastukseni kohteesta paljastuisi jotain niin inhottavaa, että ihastus haihtuisi itsestään. En minä edes osaa sanoa mitä se voisi olla, mutta ainahan sitä ihminen toivoo kaikkien ongelmien ratkeavan itsestään.

M41

Kiitos! Voin kyllä jakaa kierot toivomuksesi, koska toisen paljastuminen jollakin tavalla epämiellyttäväksi varmasti sammuttaisi ihastuksen ja auttaisi pääsemään eteenpäin. Tähän mennessä mikään asia toisessa ei ole osoittautunut puutteeksi, jolla olisi ihastumisen suhteen jotakin merkitystä Oletko onnistunut välttelemään ihastuksesi kohdetta ja näin onnistunut pitämään suhteenne asiallisena vai mikä on sinun keinosi pysyä tyynenä asian suhteen?

- Ap

Välttely olisi erittäin vaikeaa. Se vaatisi isoja muutoksia elämääni, joista suurella todennäköisyydellä aiheutuisi vielä suurempaa mielipahaa. Epäilen sen toimivuutta muutenkin strategiana. Siinähän juostaan karkuun omia tunteita, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitkä tunteet odottavat seuraavassa paikassa.

Ei minulla oikein ole mitään hyviä keinoja, muuta kuin se, että yritän erottaa toisistaan tunteet ja teot. Vaikka ei niitäkään voi niin täydellisesti erottaa toisistaan kuin ehkä haluaisi ajatella. Kyllähän ihan arkisetkin sanat ja katseet alkavat käydä teoista, jos niissä on riittävästi tunnetta takana, vaikka niitä ei tietoisesti sellaisiksi tarkottaisikaan.

M41

Vierailija kirjoitti:

Olin itse toivonut, että olisi jo hellittänyt Ja olen koittanut järkeistää tätä asiaa monelta suunnalta. Olemme ottaneet tiukan linjan siinä, että emme tapaa kuin töissä. Ja sielläkin siis työn merkeissä. Eli molemmat olemme aistineet jotain olevan ilmassa, minkä vuoksi emme myöskään yritä leikkiä kavereita töiden ulkopuolella, vaikka toistemme seurassa varmasti viihtyisimmekin. Emme myöskään keskustele ns. vaikeista asioista töissä, koska työpaikka ei ole sitä varten. Mutta siitäpä päästään yhtälöön, että asioista ei ikinä puhuta halki, ja homma on ainakin minun osalta jäänyt kummittelemaan. Ehkä jossakin vaiheessa jomman kumman työpaikka vaihtuu emmekä enää näe toisiamme, jolloin koko homma aikanaan unohtuu

 

- Ap

Ei teillä ole mitään halki puhuttavaa. Sijoitat omia fantasioitasi ihmiseen, jota et tunne. Ei oma parisuhde ole kasvimaa jota hoidetaan kun on aikaa. Sitä eletään. Jos eläisit omaa parisuhdetta oman miehesi kanssa, ei edes jäisi aikaa haikailla työpaikan fantasiamiestä.

Vierailija kirjoitti:

Ei teillä ole mitään halki puhuttavaa. Sijoitat omia fantasioitasi ihmiseen, jota et tunne. Ei oma parisuhde ole kasvim

Joillakin tämä varmasti onnistuu, mutta eivät kaikki ole tunteidensa suhteen noin yksioikoisia. Itsekin ihastuin aikanaan palavasti kollegaan, vaikka oma suhde oli täysin kunnossa ja elimme tiivistä elämää yhdessä. Niin taisi ap:kin sanoa, että hoitaa kyllä suhdettaan, joka on romanttinen jne. On kummallista, että vielä tänä päivänäkin ajatellaan, etteivät ihmiset voi olla erilaisia kuin itse on tai jos näin on, niin heissä on jotain vikaa.

Tsemppiä ap, ihastus menee aikanaan ohi jos sitä ei ruoki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin itse toivonut, että olisi jo hellittänyt Ja olen koittanut järkeistää tätä asiaa monelta suunnalta. Olemme ottaneet tiukan linjan siinä, että emme tapaa kuin töissä. Ja sielläkin siis työn merkeissä. Eli molemmat olemme aistineet jotain olevan ilmassa, minkä vuoksi emme myöskään yritä leikkiä kavereita töiden ulkopuolella, vaikka toistemme seurassa varmasti viihtyisimmekin. Emme myöskään keskustele ns. vaikeista asioista töissä, koska työpaikka ei ole sitä varten. Mutta siitäpä päästään yhtälöön, että asioista ei ikinä puhuta halki, ja homma on ainakin minun osalta jäänyt kummittelemaan. Ehkä jossakin vaiheessa jomman kumman työpaikka vaihtuu emmekä enää näe toisiamme, jolloin koko homma aikanaan unohtuu

 

- Ap

Ei teillä ole mitään halki puhuttavaa. Sijoitat omia fantasioitasi ihmiseen, jota et tunne. Ei oma parisuhde ole kasvim

Noinhan se on. Ihastua voi, mutta ap ei ohita sitä, vaan kirjoittaa täällä kilometritolkulla ja on implisiittisesti myöntänyt tunteensa ihastuksen kohteelle. En tuomitse ihastumista, en ole itsekään sille immuuni, mutta puolisoiden selän takana ei saa vehkeillä. Sivusta

Ihastuneena on kiva ja kevyt olo, mutta jos saisit tätä kiellettyä hedelmää niin kantaisiko se sama tunne vielä vuosia. Jotta tietäisit mijin ihastus johtaa pitää toimia kuin olisitte jo seurusteleva pari. 

 

Ihastuminen voi jyllätä sinussa useita vuosia. Kun elämääsi tulee jotain muuta niin unohdat jonkun äijän. 

Vierailija kirjoitti:

Ihastuneena on kiva ja kevyt olo, mutta jos saisit tätä kiellettyä hedelmää niin kantaisiko se sama tunne vielä vuosia. Jotta tietäisit mijin ihastus johtaa pitää toimia kuin olisitte jo seurusteleva pari. 

 

Ihastuminen voi jyllätä sinussa useita vuosia. Kun elämääsi tulee jotain muuta niin unohdat jonkun äijän. 

Mitä ihmettä yrität sanoa? Eri

Täällä siis neuvotaan kieltämään kaikki epämiellyttävät tai väärät tunteet? Niitä ei saisi anonyymillä keskustelupalstallakaan käsitellä? Aikamoista.

Ja mitähän vastaajan 75 mielestä minun olisi pitänyt siihen harrastuskutsuun vastata, jotta en olisi implisiittisesti paljastanut mitään? Ilmeisesti olisi pitänyt haukkua kysyjä ja sanoa, etten moisen inhotuksen kanssa voisi ikinä aikaani viettää ja mieskin on mustasukkainen. Ihmisellä voi olla muitakin syitä pitää työasiat työasioinaan kuin ihastus, ja oman ajatukseni mukaan sen voi toiselle juuri noin asiallisesti ilmoittaa. 

-Ap

Itsehän olen vähän samassa veneessä kuin ap. Olen ollut avosuhteessa tosin kohta 9 vuotta. Löytyy lapsikin. En missään tapauksessa halua rikkoa meidän parisuhdetta saati perhettä,enkä tämän toisen osapuolen. Olen tyytyväinen näin, tai ainakin osittain. Olen itse ajatellut asian ennen niin ettei suhteeessa voi ihastua, mutta nyt tämä tapahtui itselle, niin ei auta kuin elää tämä ja koittaa miettiä mitä tehdä. Tekoihin en siis ole ryhtymässä missään tapauksessa, lähinnä tunnen suurta syyllisyyttä tunteistani. Nyt meillä on ollut jonkun aikaa vähän rankkaa, eikä ainoastaan meidän parisuhteeseen liittyen. Töiden puolesta tavataan tuon ihastuksen kanssa joskus useastikin päivän aikana tai saattaa olla viikkoja kun nähdään. Silti aina kun hänet näkee menee pää ihan pyörälle eikä vain minulla vaan se on tullut selväksi myös tämän miehen puolesta. Useimmiten puhutaan omista jutuista, meidän perheistä, puolisoista.. mutta usein on myös flirttiä. Minun on mahdotonta välttää kontaktia hänen kanssaan, eli en voi vaan paetakkaan tilannetta. Aina lomakausilla ihastus hieman tasoittuu, ei juurikaan tule mietittyä, mutta heti kun hänet näkyy kaikki vyöryy takaisin. Vapaa-ajalla emme ole juurikaan yhteydessä kuin sattumalta jos jossain nähdään, mutta silloinkaan ei uskalla lähestyä mieheni takia jos ollaan samaan aikaan liikkeellä. En koe että meillä olisi edes ihastuksen kanssa tulevaisuutta vaan lähinnä veikkaan tässä olevan nyt vain jonkin sortin läheisyyden kaipuu ja se että joku ymmärtää ja kuuntelee, samaistuu. Itse en tällä tiedä mitä ajatella, tällä hetkellä se tunneyhteys on vaan niin lautautunutta, että en tiedä pitäisikö suoraan sanoa että nyt täytyy viheltää peli poikki. Koska en tosissaan halua satuttaa ketään. Toki meidän molempien persoonallisuus on aika flirtti ja todennäköisesti molemmat tykätään tästä tunteesta jollain tasolla koska molemmilla pitkä suhde alla, perhe arki yms.

Hulluinta tässä on se, että mies on ulkonäöltään ja piirteiltään kuin oma mieheni..  ehkä vain kaipaan jollain tasolla miestäni tai sitä millainen hän on ollut.

Täällä ketjussa pääasiassa miehet kertovat ihastuvansa varattuina muihin naisiin. Sitten toisissa ketjuissa naiset (näiden miesten rouvat?) itkevät, kuinka miehet etääntyvät, kenties pettävät ja lopulta jättävät.

Miehet, ettekö osaa yhtään hävetä? Kaikki mulle heti nyt, sekö on mottonne? Vaimo on kuin vanha paita, jonka voi heittää kaapin perälle, kun löytyy uusi priimakuntoinen pusero tilalle? Vanhaa paitaa voi toki vielä käyttää lattiarättinä...