Varattuna ihastunut toiseen varattuun
Tätä tunnetta on kestänyt pian kaksi vuotta, ja alan olla jo melkoisen väsynyt. Mitään ei ole tapahtunut, mutta jostakin syystä tuo ihminen saa sukat pyörimään jaloissani kerta toisensa jälkeen. Tapaamme epäsäännöllisesti töidemme takia ja vaikka välillä emme näe toisiamme pariin kuukauteen, ei tunne ota laantuakseen. Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Olen yrittänyt hoitaa omaa parisuhdetta, keskittyä muihin asioihin jne. Olen todella turhautunut :/
Kommentit (102)
Eroa ukostas. Sekin jo helpottaa.
Tuo on pyllystä. Hellittää ajan kanssa, jos ette enää koskaan tapaa toisianne.
Muutoin elät sen kanssa lopun elämääsi.
Ottakaa yhteinen lomapäivä kertomatta puolisoille. Leikkikää pieniä pupuja työpäivän mittainen aika. Kyllä asia johonkin suuntaan ratkeaa.
Oletko se "järjestön ihastuminen" -tyyppi?
Meilläkin rva koki suuren ihastumisen työpaikallaan eikä tainut olla ensimmäinen kerta. Ihastumisen kohteen avio kesti, meidän ei ja oli minulta elämäni paras päätös hakea ero.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin rva koki suuren ihastumisen työpaikallaan eikä tainut olla ensimmäinen kerta. Ihastumisen kohteen avio kesti, meidän ei ja oli minulta elämäni paras päätös hakea ero.
No tuossa on varmaan jo vehkeilty puolisoiden selän takana ihan oikeasti.
Ei sille oikein mitään voi. Pää kylmänä vain.
Olin itse toivonut, että olisi jo hellittänyt Ja olen koittanut järkeistää tätä asiaa monelta suunnalta. Olemme ottaneet tiukan linjan siinä, että emme tapaa kuin töissä. Ja sielläkin siis työn merkeissä. Eli molemmat olemme aistineet jotain olevan ilmassa, minkä vuoksi emme myöskään yritä leikkiä kavereita töiden ulkopuolella, vaikka toistemme seurassa varmasti viihtyisimmekin. Emme myöskään keskustele ns. vaikeista asioista töissä, koska työpaikka ei ole sitä varten. Mutta siitäpä päästään yhtälöön, että asioista ei ikinä puhuta halki, ja homma on ainakin minun osalta jäänyt kummittelemaan. Ehkä jossakin vaiheessa jomman kumman työpaikka vaihtuu emmekä enää näe toisiamme, jolloin koko homma aikanaan unohtuu
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Olin itse toivonut, että olisi jo hellittänyt Ja olen koittanut järkeistää tätä asiaa monelta suunnalta. Olemme ottaneet tiukan linjan siinä, että emme tapaa kuin töissä. Ja sielläkin siis työn merkeissä. Eli molemmat olemme aistineet jotain olevan ilmassa, minkä vuoksi emme myöskään yritä leikkiä kavereita töiden ulkopuolella, vaikka toistemme seurassa varmasti viihtyisimmekin. Emme myöskään keskustele ns. vaikeista asioista töissä, koska työpaikka ei ole sitä varten. Mutta siitäpä päästään yhtälöön, että asioista ei ikinä puhuta halki, ja homma on ainakin minun osalta jäänyt kummittelemaan. Ehkä jossakin vaiheessa jomman kumman työpaikka vaihtuu emmekä enää näe toisiamme, jolloin koko homma aikanaan unohtuu
- Ap
Voittehan te hoitaa asian modernisti tämän päivän tapaan teams:lla nyt ja tulevaisuudessa.
Hoida itsesi raskaaksi tuolle toiselle miehelle. Näin jää lämmin muisto hänestä.
Eikä sitä tarvitse häpeillä, jopa 85% kaikista lapsista suomessa on ns. käenpoikasia.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse toivonut, että olisi jo hellittänyt Ja olen koittanut järkeistää tätä asiaa monelta suunnalta. Olemme ottaneet tiukan linjan siinä, että emme tapaa kuin töissä. Ja sielläkin siis työn merkeissä. Eli molemmat olemme aistineet jotain olevan ilmassa, minkä vuoksi emme myöskään yritä leikkiä kavereita töiden ulkopuolella, vaikka toistemme seurassa varmasti viihtyisimmekin. Emme myöskään keskustele ns. vaikeista asioista töissä, koska työpaikka ei ole sitä varten. Mutta siitäpä päästään yhtälöön, että asioista ei ikinä puhuta halki, ja homma on ainakin minun osalta jäänyt kummittelemaan. Ehkä jossakin vaiheessa jomman kumman työpaikka vaihtuu emmekä enää näe toisiamme, jolloin koko homma aikanaan unohtuu
- Ap
Vaihdoin työpaikkaa yli 6 vuotta sitten.
EI ole unohtunut
Vierailija kirjoitti:
Hoida itsesi raskaaksi tuolle toiselle miehelle. Näin jää lämmin muisto hänestä.
Eikä sitä tarvitse häpeillä, jopa 85% kaikista lapsista suomessa on ns. käenpoikasia.
Kunhan toinen mies ei ole kovin musta. Ettei tule ruskeaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse toivonut, että olisi jo hellittänyt Ja olen koittanut järkeistää tätä asiaa monelta suunnalta. Olemme ottaneet tiukan linjan siinä, että emme tapaa kuin töissä. Ja sielläkin siis työn merkeissä. Eli molemmat olemme aistineet jotain olevan ilmassa, minkä vuoksi emme myöskään yritä leikkiä kavereita töiden ulkopuolella, vaikka toistemme seurassa varmasti viihtyisimmekin. Emme myöskään keskustele ns. vaikeista asioista töissä, koska työpaikka ei ole sitä varten. Mutta siitäpä päästään yhtälöön, että asioista ei ikinä puhuta halki, ja homma on ainakin minun osalta jäänyt kummittelemaan. Ehkä jossakin vaiheessa jomman kumman työpaikka vaihtuu emmekä enää näe toisiamme, jolloin koko homma aikanaan unohtuu
- Ap
Mitä puolisosi sanoo, kun puhut tästä?
Vierailija kirjoitti:
Hoida itsesi raskaaksi tuolle toiselle miehelle. Näin jää lämmin muisto hänestä.
Eikä sitä tarvitse häpeillä, jopa 85% kaikista lapsista suomessa on ns. käenpoikasia.
Käki munii toisten pesiin ja pesii toisten muniin...
Miksi ihastuksista pitäisi puhua puolisolle? Ne ovat normaaleja tunteita, joita tulee ja menee. Kun asia ei etene tunnetta pidemmälle eikä vaikuta liiemmin omaan suhteeseen, niin miksi se pitäisi tuoda julki? Helpottaakseen omaa oloa ja aiheuttaakseen toiselle surua ja epävarmuutta? Itse en ainakaan haluaisi kuulla, jos mies ihastuisi johonkin toiseen. Kunhan asia ei etene pidemmälle ja hän silti päättäisi olla kanssani, niin minun ei tarvitse millään ohimenevällä päätäni vaivata. Eri asia sitten on, jos tunteista mennään tekoihin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihastuksista pitäisi puhua puolisolle? Ne ovat normaaleja tunteita, joita tulee ja menee. Kun asia ei etene tunnetta pidemmälle eikä vaikuta liiemmin omaan suhteeseen, niin miksi se pitäisi tuoda julki? Helpottaakseen omaa oloa ja aiheuttaakseen toiselle surua ja epävarmuutta? Itse en ainakaan haluaisi kuulla, jos mies ihastuisi johonkin toiseen. Kunhan asia ei etene pidemmälle ja hän silti päättäisi olla kanssani, niin minun ei tarvitse millään ohimenevällä päätäni vaivata. Eri asia sitten on, jos tunteista mennään tekoihin.
Avainkohta: kunhan asia ei etene pidemmälle. - Minusta vaikuttaa siltä, että ap ja ihastuksensa liikkuvat vaarallisilla vesillä ja ovat puhuneet asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihastuksista pitäisi puhua puolisolle? Ne ovat normaaleja tunteita, joita tulee ja menee. Kun asia ei etene tunnetta pidemmälle eikä vaikuta liiemmin omaan suhteeseen, niin miksi se pitäisi tuoda julki? Helpottaakseen omaa oloa ja aiheuttaakseen toiselle surua ja epävarmuutta? Itse en ainakaan haluaisi kuulla, jos mies ihastuisi johonkin toiseen. Kunhan asia ei etene pidemmälle ja hän silti päättäisi olla kanssani, niin minun ei tarvitse millään ohimenevällä päätäni vaivata. Eri asia sitten on, jos tunteista mennään tekoihin.
Hyvin kirjoitettu. Miehenä ajattelen juuri samoin.
Sitten mennään vaikeampaan kysymykseen, jos puoliso erehtyy kysymään asiaa. Totuus vai valkoinen valhe...
Voih