Varattuna ihastunut toiseen varattuun

Vierailija kirjoitti:

Täällä ketjussa pääasiassa miehet kertovat ihastuvansa varattuina muihin naisiin. Sitten toisissa ketjuissa naiset (näiden miesten rouvat?) itkevät, kuinka miehet etääntyvät, kenties pettävät ja lopulta jättävät.

Miehet, ettekö osaa yhtään hävetä? Kaikki mulle heti nyt, sekö on mottonne? Vaimo on kuin vanha paita, jonka voi heittää kaapin perälle, kun löytyy uusi priimakuntoinen pusero tilalle? Vanhaa paitaa voi toki vielä käyttää lattiarättinä...

Ap on nainen. Sisälukutaito?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ketjussa pääasiassa miehet kertovat ihastuvansa varattuina muihin naisiin. Sitten toisissa ketjuissa naiset (näiden miesten rouvat?) itkevät, kuinka miehet etääntyvät, kenties pettävät ja lopulta jättävät.

Miehet, ettekö osaa yhtään hävetä? Kaikki mulle heti nyt, sekö on mottonne? Vaimo on kuin vanha paita, jonka voi heittää kaapin perälle, kun löytyy uusi priimakuntoinen pusero tilalle? Vanhaa paitaa voi toki vielä käyttää lattiarättinä...

Ap on nainen. Sisälukutaito?

Juu mutta kommentteja tullut pääasiassa miehiltä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ketjussa pääasiassa miehet kertovat ihastuvansa varattuina muihin naisiin. Sitten toisissa ketjuissa naiset (näiden miesten rouvat?) itkevät, kuinka miehet etääntyvät, kenties pettävät ja lopulta jättävät.

Miehet, ettekö osaa yhtään hävetä? Kaikki mulle heti nyt, sekö on mottonne? Vaimo on kuin vanha paita, jonka voi heittää kaapin perälle, kun löytyy uusi priimakuntoinen pusero tilalle? Vanhaa paitaa voi toki vielä käyttää lattiarättinä...

Ap on nainen. Sisälukutaito?

Juu mutta kommentteja tullut pääasiassa miehiltä...

Kuinka moni mies on kertonut olevansa iloinen siitä ihastumisestaan?

Itsellä oli joskus nuorempana ihastuminen työkaveriin. En keksinyt muuta keinoa päästä siitä yli kuin keskittyä omaan mieheen, harrastaa seksiä paljon hänen kanssaan ja ajatella usein mieheni hyviä puoliaan, joita onneksi on paljon. Ja yhtäkkiä rakastuin uudestaan mieheeni. Tämän jälkeen suhde on jatkunut useamman vuosikymmenen. Itse koen, että ihminen kuvittelee kaikkea ihmeellistä ihastuksestaan ja näkee hänet vaaleanpunaisten silmälasien kautta. Kuinka monet ihmiset katuvat erojaan, jonkun ihastumisen takia. Meissä jokaisessa on kaksi puolta, hyvä ja paha. N63

Olin itse siinä käsityksessä, että tässä taisi olla enemmistö naisia, mutta tiedä häntä. Eipä se minua juuri kiinnosta kumpia on kun samanlaisia tilanteita. Itse naisena mua enimmäkseen ahdistaa tämä tunnemyllerrys mitä tää tuottaa. Välillä tulee hattara oloja, mutta enimmäkseen silti ahdistaa. Tuntuu että saa taistella itsensä kanssa ja erityisesti töissä tuntuu, että keskittyminen ei vaan onnistu 

Ihastun todella harvoin. Olen siis parisuhteessa, joka on periaatteessa ok mutta silti väljähtänyt. Voisi sanoa että olemme kasvaneet erillemme monessa asiassa mutta yhteinen asuntolaina, lapset ja keskinäinen ystävyys pitää meidät yhdessä.

Olen ollut pari vuotta ihastunut työkaverimieheen joka myös käsittääkseni ainakin seurustelee? Hitsi että tuo tunne ei vaan laannu yhtään. Tuo mieskin on ainakin ollut selvästi minuun ihastunut ja näemme nykyisin melko harvoin. Aina ajattelen että ihastuminen olisi laantunut mutta joka kerta kun näemme uudestaan niin se iskee taas tajuntaan. Mitään ei siis ole tapahtunut, meillä vaan synkkaa hyvin.

Tuo mies ehkä otti tarkoituksella etäisyyttä koska emme kumpikaan voineet peitellä tätä kovin hyvin. Jossain vaiheessa hän ehkä tulkitsi ystävällisyyteni kaikkia kohtaan niin, että myös muut miehet ovat perässäni.

Tuolloin teki mieleni sanoa, että juttelisin kaikista mieluiten vain sinun kanssasi... Mutta en tietenkään voi sanoa tätä ääneen.

Toisaalta toivon että törmään häneen vaikka vapaa-ajalla ja näen mikä on meininki. Toisaalta toivon että tämä menisi ohi.

On kyllä hämmentävää.

Minullakin oli sama tilanne. Ihastus loppui siihen, kun selvisi, että mies onkin täysi kusipää.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli sama tilanne. Ihastus loppui siihen, kun selvisi, että mies onkin täysi kusipää.

Toivoisin saman asian selviämistä :D

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli sama tilanne. Ihastus loppui siihen, kun selvisi, että mies onkin täysi kusipää.

Toivoisin saman asian selviämistä :D

- Ap

Ethän sinä ole edes tosissasi minkään asian kanssa. Tämä ihastuminen on sinulle performanssi palstaan päin etkä välitä miehestäsi tuon taivaallista.

Vierailija kirjoitti:

Tuo mies ehkä otti tarkoituksella etäisyyttä koska emme kumpikaan voineet peitellä tätä kovin hyvin. Jossain vaiheessa hän ehkä tulkitsi ystävällisyyteni kaikkia kohtaan niin, että myös muut miehet ovat perässäni.

Olen itse huomannut jonkin sortin mustasukkaisuutta, erityisesti jos tulen todella hyvin toimeen ihatuksen muiden työkavereiden kanssa. Heistä on siis suurin osa miehiä. Ja läppä saattaa olla ronskiakin ja ollaan kyllä tosi tuttavallisia. Olen ollut siis samassa työpaikassa melkein yhtä kauan kuin parisuhteessakin ja meidän työpaikat on aikalailla hitsautuneet yhteen. Mutta en kyllä silti käyttäydy hänen työkavereidensa kanssa niin kuin hänen.. Mutta tänäänkin, menin töihin ja osa musta oikein odotti että hän tulisi, ei sillä että siinä mitään erityistä olisi ollut. Onneksi silti ei ilmeisesti ollut töissä samaan aikaan, koska töistä ei tule yhtään mitään siinä vaiheessa tai sen jälkeenkään eikä kotonakaan. Joten siinä mielessä tekee hyvää, ettei ole nähnyt pariin päivään. Mutta viime viikolla oltiin täysin samaan aikaan töissä 5 päivää ja tulos oli se että teki mieli oksentaa kun ahdisti niin paljon tää tunnesekamelska. Jotenkin vaan odotan oikeen että lomat alkaa pyörimään niin pääsee pois. 

Se mitä tulee mun käytökseen niin oma mies on kyllä todella tietoinen siitä, että olen vain perusluonteeltani flirtti. Hän ei ole siis mustasukkainen, eikä ikinä ennen ole edes tilannetta ollut mistä olisi tarvinnut edes olla, paitsi nyt en enää tiedä. Itse en tykkäisi todellakaan olla hänen saappaissaan vastaavassa tilanteessa. Mutta tästäkin oppii sen että joskus käy näin ja varmasti saattanut hänelläkin olla ihastuksia, eikä sille mitään voi. 

Tai oikeastaan lisätäkseni vielä tuohon edelliseen viestiini, että toki näille voi sen verran ettei ehdollista epäasiallista käytöstä tai tee mitään fyysistä. Ajatuksia kun on vaan todella vaikea sivuuttaa.. idiootiltahan tämä kuulostaa ja jos puol vuotta sitten olisin tiennyt että mikä tilanne on niin kyllä monttu auki oisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli sama tilanne. Ihastus loppui siihen, kun selvisi, että mies onkin täysi kusipää.

Toivoisin saman asian selviämistä :D

- Ap

Ethän sinä ole edes tosissasi minkään asian kanssa. Tämä ihastuminen on sinulle performanssi palstaan päin etkä välitä miehestäsi tuon taivaallista.

Katsotaan miten sitten suu pannaan, jos löydät itsesi joku päivä samasta tilanteesta.

Jos aloittaja ei välittäisi miehestään, olisi hän jo ajat sitten jättänyt miesparkansa tai sitten ajautunut pettämään.

Sitä paitsi...mikä ihmeen performanssi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli sama tilanne. Ihastus loppui siihen, kun selvisi, että mies onkin täysi kusipää.

Toivoisin saman asian selviämistä :D

- Ap

Ethän sinä ole edes tosissasi minkään asian kanssa. Tämä ihastuminen on sinulle performanssi palstaan päin etkä välitä miehestäsi tuon taivaallista.

Katsotaan miten sitten suu pannaan, jos löydät itsesi joku päivä samasta tilanteesta.

Jos aloittaja ei välittäisi miehestään, olisi hän jo ajat sitten jättänyt miesparkansa tai sitten ajautunut pettämään.

Sitä paitsi...mikä ihmeen performanssi?

En tosiaan kanssa ymmärrä, kun todennäköisesti moni tässä langassa on etsimässä vaan vertaistukea sille tunnemyrskylle, kun ei tiedä mitä ajatella ja tehdä asialle. Ei ap, eikä kukaan muukaan ilmeisesti ole pettämässä tai aikomassakaan pettää ja koittaa löytää ratkaisua, että asian saisi hyvällä maulla pois päiväjärjestyksestä. Tuskin kukaan ainakaan meistä on tarkoituksella ihastunut parisuhteessa. Kehittämisen aiheita toki voi olla ja itsekasvun paikkoja, mutta siihen hän tässä tukea kai haetaan.. tässä olisi kyllä varmasti jo ylitetty rajat jos millään ei ois merkitystä. Ei se ihmisestä huonompaa tee, vaikka suhteessa ihastuukin, mutta se miten sen sitten loppupeleissä hoitaa merkkaa enemmän. Itselle tekee ainakin hyvää vihdoin purkaa asiaa, koska en todellakaan halua tästä miehelleni sanoa ja aiheuttaa turhaa mielipahaa. 

Jepjep, samassa liemessä ollaan. Tää on kamalaa..

"En tosiaan kanssa ymmärrä, kun todennäköisesti moni tässä langassa on etsimässä vaan vertaistukea sille tunnemyrskylle, kun ei tiedä mitä ajatella ja tehdä asialle. Ei ap, eikä kukaan muukaan ilmeisesti ole pettämässä tai aikomassakaan pettää ja koittaa löytää ratkaisua, että asian saisi hyvällä maulla pois päiväjärjestyksestä."

Eniten tällaisesta tilanteesta kärsii varmaankin ihminen joka on luonteeltaan sekä hyvin uskollinen että romanttinen.

Tällainen ihminen ei haluaisi tuottaa minkäänlaista surua tai tuskaa rakastamalleen ihmiselle, mutta toisaalta kokee, että ihastuminen on todellinen, tärkeä ja harvinainen asia, jota ei kovinkaan montaa kertaa elämässä tule vastaan. Ei ainakaan niin usein, että sellaisen voisi ohittaa syljeskellen.

Olisi todella edullista olla pragmaattinen ihminen, joka ei kovin syvästi ihastu ja jos ihastuukin, kokisi sen olevan lähinnä joku kemiallinen epätasapainotila.

M41

Vierailija kirjoitti:

"En tosiaan kanssa ymmärrä, kun todennäköisesti moni tässä langassa on etsimässä vaan vertaistukea sille tunnemyrskylle, kun ei tiedä mitä ajatella ja tehdä asialle. Ei ap, eikä kukaan muukaan ilmeisesti ole pettämässä tai aikomassakaan pettää ja koittaa löytää ratkaisua, että asian saisi hyvällä maulla pois päiväjärjestyksestä."

 

Eniten tällaisesta tilanteesta kärsii varmaankin ihminen joka on luonteeltaan sekä hyvin uskollinen että romanttinen.

Tällainen ihminen ei haluaisi tuottaa minkäänlaista surua tai tuskaa rakastamalleen ihmiselle, mutta toisaalta kokee, että ihastuminen on todellinen, tärkeä ja harvinainen asia, jota ei kovinkaan montaa kertaa elämässä tule vastaan. Ei ainakaan niin usein, että sellaisen voisi ohittaa syljeskel

Tuo on kyllä totta. Tuntuu kuin päässä olisi vähän väliä joku kaksintaistelu asioista "miksi olit näin surkea ja ihastuit toiseen" Miksi tällainenki asia nyt vaan mutkistuu ja kasvaa ku jokin lumipallo. Toisaalta sen olen todennäköisesti alitajuisesti vaan itse mahdollistanut unohtamalla meidät ja itseni. Meillä pyörii todella hektinen arki, aivan kamalat kaksi vuotta takana. Parisuhde ei ole kylläkään horjunut, että seksiä on kyllä ja omalla tavallaan luja suhde, ei luottamusongelmia mutta lähinnä sanoisinko että rakenteet ja ympärillä olevat asiat kylläkin on ottaneet osumaa. Kyllästyttää jatkuva tarpominen asioissa. Tarvisi ehkä itsekin koittaa hoitaa omaa mieltä ja löytää itseni taas. Itse teen kahta työtä, mies töissä, lapsiperhe, terveyshuolet yms. Läheisyyttä meillä ei varmaan ihan samalla tavalla ole kuin yleensä parisuhteissa ja se on meille hyvä, ei kumpikaan olla käsi kädessä kävelijöitä tai muutenkaan mitään hipsuttajia. Aika itsenäisiä molemmat.Mutta silti tiedän että jos sanoisin tästä asiasta niin se ajaisi meidät sellaseen kriisiin, mistä tuskin ei käveltäisi enää yhdessä eteenpäin, koska oma syyllisyys ja se että tiedän että mies ei pääsisi ikinä irti ajatuksesta että ajattelen jotain toista. 

Täällä myös yksi varattu ja ihastumisesta kärsivä. Puoli vuotta takana ja pahaa tekee. Ihastuminen on ihana tunne, mutta tunteiden vuoristorata tuntuu lähes krapulalta. Itsellä on maailman ihanin mies ja olen ihan varma että meidät on luotu yhteen, en voi käsittää miten voin ihastua ulkopuoliseen. Löydän aina jonkun selittävän asian esim. Näen itseni toisen kautta eli millaiseksi kuvittelen itseni tuon toisen kanssa, kuvittelen mieheen piirteitä joita ehkä kaipaisin omaan mieheen enemmän.. ja tällainen teoria helpottaa ajatuksia hetkeksi, kunnes taas tajuan haaveilevani tästä toisesta. Jatkuva syyllisyys tästäkin kun toinen täyttää omat ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi varattu ja ihastumisesta kärsivä. Puoli vuotta takana ja pahaa tekee. Ihastuminen on ihana tunne, mutta tunteiden vuoristorata tuntuu lähes krapulalta. Itsellä on maailman ihanin mies ja olen ihan varma että meidät on luotu yhteen, en voi käsittää miten voin ihastua ulkopuoliseen. Löydän aina jonkun selittävän asian esim. Näen itseni toisen kautta eli millaiseksi kuvittelen itseni tuon toisen kanssa, kuvittelen mieheen piirteitä joita ehkä kaipaisin omaan mieheen enemmän.. ja tällainen teoria helpottaa ajatuksia hetkeksi, kunnes taas tajuan haaveilevani tästä toisesta. Jatkuva syyllisyys tästäkin kun toinen täyttää omat ajatukset.

Samaistun tähän aika paljon. Olen yrittänyt miettiä miten parantaa omaa parisuhdetta ja miten voisin vaan syöstä tämän polttavan fiiliksen mielummin häneen kuin johonkin kolmannen osapuolen ajatteluun. Tänään oli ensin vähän helpompi päivä, meni sen kummemmin ajattelematta, kunnes heti työvuoron loppuun ihastus päätti tulla moikkaamaan pikaisesti kun olin lähdössä pian kotiin. En halunnut edes rekisteröidä häntä, koska yritin vaan vältellä sitä katsetta, mutta jossain vaiheessa havahduin siihen kun puhuin toiselle asiakkaalle, että hän katseli minua kaukaa, edelleen sama jalat lähtee alta hymy kasvoillaan. Pelkkä ilme riitti kertomaan jo aikalailla tuhat sanaa. Enkä edes kyennyt itse vaan katsomaan pois vaan eikun tilanne mennyt siihen että molemmat vaan tuijotti toisiaan typerä ilme naamallaan.. Ihan ku jostain hemmetin typerästä rakkaus novellista. Pelkään kohta että ulkopuolisetkin huomaa tämän ja se vasta sitten onkin. 

Tähän kannattaisi tehdä jatkoa aloituksella:

Ihastuin, petin ja jätin mieheni ja siitä seurasi.........

Se tuhoaa elämän ja kaiken mitä sinulla on. Vie tuhkatkin pesästä! Älkää IKINÄ ihastuko kehenkään !! Suurin kärsimys elämässä läheisten kuoleman jälkeen. Ja tämä vie minulta pian hengen.  t: elämä menossa tuhoa kohden