Jos uusi miesystäväsi ilmoittaa, että hänen lapsi on numero yksi
Kommentit (139)
Mulle mies sanoi, että sinä olet ykkönen, lapsi on vaan vielä vähän enemmän ykkönen. Vastasin että samoin. Ihan selvä homma, jos on rakastava ja läsnäoleva vanhempi.
Lapsettomana sanoisin,että noin sen pitää ollakin.
Sanon että asia on minulle aivan ok koska minulle oma lapseni on ykkönen myös.
Minulla ei olisi lapsellista miesystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda seuraavaan. Toisille lapset on nro 1 ja toisille puoliso. Lapsi on lainaa aikuistumiseensa asti, mutta puolison kanssa elät ja jaat elämäsi loppuun saakka.
Kyllä lapset on minulle nro ykkösiä edelleen, vaikka ovat aikuisia. Ei se puoliso sieltä ykköseksi nouse koskaan vaikka naimisissa olen ollut 20 vuotta.
Ja siis millä lailla ykkössijalla: siten, että voi tulla reaalimaailman tilanne eteen, jossa kumppani kaipaisi, mutta myös lapsi tarvitsee akuutisti tukea. Niin se lapsi menee edelle. Vrt sovittu viikonloppumatka kumppanin kanssa ja lapsi joutuukin sairaalaan, riippuen toisen vanhemman tilanteesta ja sairauden vakavuudesta reissu voidaan joutua perumaan.
Ei haittaa jos on aikuinen lapsi. Mulla on aikuinen lapsi.
Mitä, luulitko että omat lapset unohdetaan vain sinun takiasi?
Ilmankos on rikkinäisiä yh koteja kun ei osata laittaa parisuhdetta ja prioriteetteja kuntoon. Ei, se että laitat parisuhteen lasten edelle ei tarkoita lasten laiminlyömistä tai niiden unohtamista sairaalaan lomareissun ajaksi, päin vastoin lapset saavat vakaasta ja hyvin voivasta parisuhteesta hyvän mallin omalle elämälleen ja lasten tarpeet tulee toki huomioitua.
Vierailija kirjoitti:
No onpas mahtipontista. Miten tämä näkyy käytännössä?
Todennäköisesti tuo keskustelu käydään kun uusi piolisoehdokas alkaa yksipuolisesti täyttämään kalenteria täyteen yhteisillä menoilla, joista moni ei ole mahdollinen koska on lapsetkin huolehdittavana. Sitten mökötetään, kun ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi seurustelua miehen kanssa, joka pihuu minulle tuohon sävyyn. Lapset saavat olla numero yksi, mutta niin olen minäkin, enkä ymmärrä, miksi me kaikki emme voisi olla. Käsittääkseni isänrakkaus ja romanttinen rakkaus ovat eri asioita, eivät hierarkkisia.
Tämä on ihan totta. Jos on useampi lapsi niin, onhan hekin kaikki (toivottavasti) ykkösiä, eikä aleta laittamaan heitä järjestykseen kuka on ykkönen, kakkonen tai kolmonen, kyllä normaalille vanhemmalle onnistuu tasapuolinen kohtelu kaikille lapsille. Miksi ei myös puoliso voi kuulua tähän "ykkösjengiin"?
Tottakai on paljon tilanteita että lasten tarpeet menee aikuisten ohi, mutta meneehän esim 1-vuotiaankin verrattuna 18v sisarukseen, ja silti he molemmat voi olla yhtä rakkaita.
En usko suhteisiin joissa pisteytetään läheiset numeroilla. Eli ei varmaankaan olisi mua varten tuollainen. Kuulin just viikonloppuna kun miehen teinityttö pisteytteli kaverinsa kanssa muita kavereita paremmuusjärjestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis millä lailla ykkössijalla: siten, että voi tulla reaalimaailman tilanne eteen, jossa kumppani kaipaisi, mutta myös lapsi tarvitsee akuutisti tukea. Niin se lapsi menee edelle. Vrt sovittu viikonloppumatka kumppanin kanssa ja lapsi joutuukin sairaalaan, riippuen toisen vanhemman tilanteesta ja sairauden vakavuudesta reissu voidaan joutua perumaan.
Myös reissu lapsen kanssa voidaan joutua perumaan mikäli puoliso joutuu sairaalaan yllättäen.
Vanhempien parisuhde on lasten henkinen koti... 👩👨
Tuossa juurikin se syy, miksi en itse olisi voinut kuvitellakaan ryhtyväni suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsi tai lapsia. Olisin siinä suhteessa ollut aina ikuinen kakkonen, ja siihen päälle olisi tullut vielä se lasten äitikin. Ei kiitos mitään uusperhekuvioita minulle!
Tietysti ne omat lapset ovat aina etusijalla, tai ainakin niiden pitäisi olla. En lähtisi siihen kilpailuun edes mukaan. Mulle mun lapset on tärkeintä maailmassa, ja niin on myös lasteni isä, rakas aviomieheni. Ilman häntä ei olisi myöskään meidän lapsia.
Nyt reilusti yli nelikymppisenä olisi tietysti jo aika paljon vaikeampaa löytää vapaata ja lapsetonta miestä kuin nuorempana. Mutta ne mahdolliset lapset olisivat ehkä jo aikuisia ja muuttaneet omilleen.
Uskon kyllä, että avioliittomme kestää kunnes kuolema meidät erottaa. Ja jos jäisin yksin, niin todennäköisesti eläisin loppuelämäni yksin. Ajatuskin jostain toisesta miehestä tuntuu niin omituiselta jo pelkkänä ajatuksena.
Vierailija kirjoitti:
Teille, joille lapsi on nro 1, niin mihin asti? Ai aikuinenkin, omaa elämäänsä elävä lapsi on sinulle tärkeämpi kuin puoliso?
Tiukan paikan tullen, kyllä.
Riippuu omasta tilanteestani. Jos minullakin olisi lapsi, niin ok. Mutta jos minulla ei olisi lasta, niin haluaisin tietää, mitä tuo ykköisyys tarkoittaa käytännössä. Joillekin se tarkoittaa sitä, että mies hyppii eksän tahdon mukaan, koska lapsen etu. En tällöim aloittaisi suhdetta, joka on tuomittu kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos uusi naisystäväsi ilmoittaa että hänen lapsensa on (tai ovat, jos lapsia on useampia) numero yksi ja sinä olet numero kaksi, mitä siihen sanot?
Juuri tuotahan tässä kysytään...
Mitä tarkoittaa, että on ykkönen? Minulla on aikuiset lapset. Kyllä mies on minulle ykkönen siinä, että lähden hänen kanssaan viiden tähden lomille, enkä lasten kanssa. Lapsen taas pelastaisin palavasta talosta ensin. Muutoin en keksi, miten voin pistää ihmiset järjestykseen. Annatteko siis esimerkkejä, jolloin pitää valita tärkeysjärjestys?
Minullekin on sanottu noin ja kyllä se loukkasi, enkä sen jälkeen enää osannut ottaa suhdetta vakavasti tai kuvitellut panostavani siihen. Jos minä en mahdu siihen jaetulle ykkössijalle myös niin saa etsiä mies jonkun toisen kakkossijan "kermat kakusta" naisen itselleen. En tietenkään haluaisi että lapsetkaan olisi siellä kakkossijalla.
Ehkä ne joilla myös omia lapsia pitää itsekin sen kumppanin jollain kakkossijalla, "nähdään kun ehditään, sori ei ehdikään kuin yhden yön kun lapsia pitääkin vahtia, mut pääasia kunhan seksiä on kun nähdään nopeesti vaan". Itsellä kun ei lapsia ole niin tottakai se kumppani pääsisi(pääsi) sinne ykkössijalle elämässä, masentavalta tuntui ettei itse ollutkaan sille toiselle yhtä tärkeä kuin mies minulle. No tuo kokemus opetti ainakin sen etten jatkossa harkitse yhtään mitään tutustumista edes miehen kanssa jolla lapsia.