Jos uusi miesystäväsi ilmoittaa, että hänen lapsi on numero yksi
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Enemmän huolestuisin, jos ihminen, jolla on lapsia, EI pitäisi lapsiaan ykkösenä. Kertoisi ihmisestä pelkästään huonoa.
Itse en tosin halua lapsia, mukaan lukien lapsipuolia, joten mihinkään kovin vakavaan en ryhtyisi sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaa lapsia tai jolla on niitä jo. Mutta kaikkein vähiten sellaisen, jolla on lapsia mutta ei pidä heitä ykkösenä.
Tämä sillä erotuksella, että kumppanillani on lapsi ja minä olen vapaaehtoisesti lapseton. Toinen juttu on, millaisessa yhteydessä tuo on tuotu esiin ja mihin sävyyn ilmaistu. Mulle lapsen ykkösasema on niin itsestäänselvä, että siitä ei ole ollut tarpeen keskustella. Parhaani mukaan olen teoillani ja sanoillani yrittänyt osoittaa, että ymmärrän lapsen olevan etusijalla miehen elämässä.
Musta se on päivänselvä asia. Siinä vaiheessa, kun miesystäväni mainitsi sen lähes päivittäin niin totesin, että tämä suhde on nyt taputeltu. Ei sitä mielestäni tarvitse jatkuvasti hokea varsinkaan, kun en todellakaan yrittänyt tulla heidän väliinsä. Samalla hän myös muisti jatkuvasti kertoa, että hän ja hänen lapsensa päättävät jatkossa lomakohteet ja saan mennä mukaan, mutta sanavaltaa minulla ei ole.
Minä avioiduin viikonloppuisän kanssa, hän ei todellakaan sanonut mitään noin tökeröä minulle. Edellisen liiton lapset pyörivät meillä siinä missä sittemmin saamamme yhteisetkin. Olisin pitänyt outona, jos mies olisi alkanut julistaa tuollaista paatosta. Varmaan olisin nauranut päin naamaa, ehkä lapsetkin. 😁
Ensinnäkään en koskaan tutustuisi mieheen romanttisessa mielessä jos tällä olisi jo lapsia.
Jos tällainen mies jostakin syystä lähestyisi minua, kehottaisin palaamaan aviovaimonsa luokse ja rukoilemaan tältä anteeksiantoa.
Toisekseen jos mies priorisoi mitään aviovaimonsa yli niin on rikkonut jumalaa vastaan ja ansaitsee kaiken paskan mitä maailma hänelle tarjoilee.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda seuraavaan. Toisille lapset on nro 1 ja toisille puoliso. Lapsi on lainaa aikuistumiseensa asti, mutta puolison kanssa elät ja jaat elämäsi loppuun saakka.
Niin, lapset ovat ja pysyvät, osalla saattaa puoliso vaihtua.
No eihän tuollaista tarvitse edes ilmoittaa. Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että useimmille ihmisille lapset ovat numero ykkösiä.
Jos uusi kumppaniehdokas sanoisi minun olevan ykkönen vaikka hänellä on alaikäisiä lapsia, suhde päättyisi saman tien.
Sanoisin että harvinaisen järkevä ukko.
Akat ja ukot vaihtuu hupskeikka elämässä.
Mutta lapset ovat aina vanhempiensa lapsia.
No onpas mahtipontista. Miten tämä näkyy käytännössä?
Etsisin miehen, jolla ei ole mitään elämän ykkösiä valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda seuraavaan. Toisille lapset on nro 1 ja toisille puoliso. Lapsi on lainaa aikuistumiseensa asti, mutta puolison kanssa elät ja jaat elämäsi loppuun saakka.
Aika harva liitto kestää niin pitkään. Lapset taas on läsnä vielä, kun olet vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda seuraavaan. Toisille lapset on nro 1 ja toisille puoliso. Lapsi on lainaa aikuistumiseensa asti, mutta puolison kanssa elät ja jaat elämäsi loppuun saakka.
Erossa sitten huomaa, että menetti sekä puolison (sen ykkösen) että lapset.
En halua miestä, jolla on alaikäisiä lapsia. Olen 57v ja juuri saanut omani aikuisiksi ( yksin). Jos mies julistaisi aikuisten lastensa olevan hänelle ykkösiä, hän olisi ongelmatapaus, eikä homma jatkuisi. Omat lapset on aina ykkösiä omalla tavallaan, mutta ei sitä pamauteta kumppanille.
Onko ap sama, joka on suuttunut miehelle, kun treffit peruuntuivat miehen lapsen päivystykseen joutumisen vuoksi?
Hieno mies, ei siinä mitään. Itselleni ei kelpaisi kuin mies jonka lapset on jo vähintään teinejä. Ei pikkulapsia taloon, olen sen ajan jo elänyt.
Oma lapsi on aina se ykkönen.
Exän kanssa hänen lapset oli ekoja ykkösiä, vkl-lapsella oli oma huone, minun lapselle 24/7 ei järjestynyt omaa huonetta.
Lähinnä tämän takia tuli ero. Eli se oma lapsi oli ykkönen niinkuin kuluukin olla.
Hyvä. Ilmeisesti kunnon mies, jolla on vastuuntuntoa. Joku ketku voisi sanoa että "rakkaus sinuun on minulle tärkeintä maailmassa", mutta sellainen on huono merkki.
Heivaisin mäkeen, jos sanoisi, että oma lapsensa on vasta numero 2.
Ymmärrän asian hyvin, vaikkei ole omia lapsia.
Mutta haluaisin ehkä tietää, miksi asiaa pitää erikseen korostaa.