Jos uusi miesystäväsi ilmoittaa, että hänen lapsi on numero yksi

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin omia lapsia rakastaa hamaan tappiin enemmän kuin itseään tai puolisoaan. 

Nainen. 

Miehistä harva rakastaa ketään tai mitään yhtä paljon kuin itseään ja riippuvuuksiaan.

Nainen on tehty rakastamaan. Mies on tehty  vahingossa.

Lapsi / lapset on aina ykkönen, sen pitäisi olla kaikille selvää.... Haluaisitko henkilön oman lapsesi isäksi tai äidiksi, joka eron tullen jättää lapsen toiseksi uudelle puolisolleen?

Aivan. Et haluaisi. 

Lapsi on aina ykkönen, se ei poissulje hyvää parisuhdetta 

Miesystäväsi on vähä-älyinen. Hän varmaan kertoo sinulle muissakin asioissa että jäät kakkoseksi. Lomamatkat, arki, urheilu, ravintolat ja kaikki. Olet kaikessa kakkonen, lapsi syö ensin, lapsi harrastaa ensin, lapsi puetaan ensin, lapsi lomailee ensin. Lapsesta tulee myös vähä-älyinen ja pitää itseään erityisenä. Lapsi kasvaa kieroon ja kontrolloi myös teidän arkea, hänhän on sinua ylempänä. Vielä 20 vuotiaana teini on lapsi, joka määräilee sinun miestäsi. Jätä tuo mies heti ja etsi joku jonka kanssa elää tasavertaista arkea. 

En kyllä alun alkaenkaan olisi isämiehen kanssa, mutta tottakai lasten kuuluu olla vanhemmilleen nro 1.

Vierailija kirjoitti:

Numeromiehet saa jäädä leikkimään keskenään numeroidensa kanssa.

Tämä. On tietysti itsestään selvää, että lasten etu edellä mennään kaikessa, muttei normaaleilla ihmisillä ole tarvetta korostaa uudelle puolisolle, että sinä olet sitten vähemmän tärkeä.

Rakkaus lapsia kohtaan on ihan eri skaalalta kuin rakkaus puolisoa kohtaan, ja yleensä ihmiset kykenevät yhtä aikaa rakastamaan sekä lapsiaan että puolisoaan. Rakkaus lapsia kohtaan on muutenkin erilaista kuin romanttinen rakkaus, joten vain idioottien maailmassa nuo kaksi kilpailevat keskenään.

En ole lähtökohtaisesti kiinnostunut miehistä joilla on kepinjälkiä, mutta on luonnollista ja oikein että lapset menee etusijalle. Lapsellista miestä isompi turn off olisi mies joka laittaa uuden kumppanin omien lasten edelle.

Minusta tuo tapa ilmaista asia on kuitenkin ongelmallista. On itsestäänselvyys että lapset, joiden elanto ja hyvinvointi on vanhemmista kiinni ovat etusijalla. Ei naiselle kuitenkaan tarvitse todeta kirjaimellisesti että tämä on numero 2. Kumppani ja lapset eivät edes ole samanlaisessa roolissa joten terveessä asetelmassa kyse ei ole mistään kilpailusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin omia lapsia rakastaa hamaan tappiin enemmän kuin itseään tai puolisoaan. 

Nainen. 

Miehistä harva rakastaa ketään tai mitään yhtä paljon kuin itseään ja riippuvuuksiaan.

Minä olen sitten se harvoihin kuuluva mies.

Minulle lapset ovat tärkein asia elämässäni. Suureksi pettymykseksi meille tuli ero lasten äidin kanssa muutama vuosi sitten, ex:n äkillisestä aloitteesta. Yhteishuoltajuus meillä on, mutta lapset ovat pääosin minulla. Minulla on myös uusi avopuoliso, kaikki sujuu meillä hyvin. Tapasin hänet reilu vuosi eron jälkeen. Uusi puolisoni sulautui loistavasti osaksi uutta perhettämme. Hänellä ei ole omia lapsia. 

-m48 v

Asian voisi ilmaista toisin, ei käyttää tökeröä kieltä.

Sanoisin, että niin sen olla pitääkin. Mikä sun ongelma siinä on?

Myös ydinperheessä lapset oppisivat sietämään pettymyksiä, kun joskus pitää tehdä jotain, mitä ei halua, koska vanhempien täytyy tehdä jotain tai vanhemmilla on jotain tarpeita, mitkä pitää huomioida. Ihan sama kuvio se on silloinkin, kun puoliso ei ole lasten vanhempi.

Ei se lapsille pahaa tee oppia huomioimaan muitakin ihmisiä elämässään. Ydinperheissäkin toimitaan siten, joten miksi ei uusperheessä.

Ihan esimerkiksi, minun puolisoni piti viedä minut paikkaan x, ja koska hänen lapsensa ovat niin pieniä, ettei heitä voi jättää vielä yksin, lasten piti tulla autoon mukaan, vaikkei heitä olisi huvittanut. Toki myös minä joustan paljon lasten tarpeiden ja aikataulujen vuoksi, vaikkei minua aina niin huvittaisikaan. Ei ole tarvetta arvottaa, että kuka on ykkönen tai kakkonen, kun kaikki on tietysti tärkeitä ja rakkaita, ja elämässä tehdään kompromisseja siten, että kaikkien tarpeet huomioidaan. (Toki jos mies pakotettaisiin valitsemaan, on itsestäänselvää, että valitsisi lapset, muttei sellainen vastakkainasettelu ole tarpeen, kun kaikki huomioidaan.)

Vierailija kirjoitti:

En kyllä alun alkaenkaan olisi isämiehen kanssa, mutta tottakai lasten kuuluu olla vanhemmilleen nro 1.

Minä mahona  kyyläsin itselleni yh miehen. Nyt olen kateellinen  syyttömille lapsille ja jopa niiden äidille joka joutuu päättämään miten kanssa Lasten asioista.   Yyy.yyy

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän omat alaikäiset lapset mene aina kumppanin edelle jos normaali ihminen

Ja kun näin on ja tuleekin olla, niin lasten elämään ei sotketa uusia ihmisiä niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä ja asuvat vielä lapsuudenkodissaan! Lapsille riittää yksi äiti ja yksi isä, asuvat he sitten samassa tai eri osoitteessa.

Lapsivapaat viikot ja ajankohdat ovat sitten vanhemman omaa suhdetoimintaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin omia lapsia rakastaa hamaan tappiin enemmän kuin itseään tai puolisoaan. 

Nainen. 

Miehistä harva rakastaa ketään tai mitään yhtä paljon kuin itseään ja riippuvuuksiaan.

Minä olen sitten se harvoihin kuuluva mies.

Minulle lapset ovat tärkein asia elämässäni. Suureksi pettymykseksi meille tuli ero lasten äidin kanssa muutama vuosi sitten, ex:n äkillisestä aloitteesta. Yhteishuoltajuus meillä on, mutta lapset ovat pääosin minulla. Minulla on myös uusi avopuoliso, kaikki sujuu meillä hyvin. Tapasin hänet reilu vuosi eron jälkeen. Uusi puolisoni sulautui loistavasti osaksi uutta perhettämme. Hänellä ei ole omia lapsia. 

-m48 v

ongelmallista tuossa sinun ilmauksessa on se, että kun korostat että joku asia on sinulle maailman tärkein, niin samalla sanot toiselle, että hän ei ole sinulle maailman tärkein. mitä hyötyä on kertoa kumppanille, että hän ei ole se maailman tärkein asia. olisiko parempi pitää nuo lapselliset lapsitärkeysjärjestykset oman pään sisällä ja sanoa vaikka kumppanille, että hän on hyvin tärkeä sinulle. 

Jos mulle uusi mies ystävä ilmoittaisi että minä olen sille tärkämpi kuin sen lapset, niin morjens! Tuollaisen arvojärjestyksen omaavaa miestä en huolisi. Sehän tarkoittaisi, että jos me saisimme yhteisiä lapsia, ja tulisikin sitten ero, niin tuleva uusi naisystävä menisi sitten meidän lasten edelle.

Vierailija kirjoitti:

Jos mulle uusi mies ystävä ilmoittaisi että minä olen sille tärkämpi kuin sen lapset, niin morjens! Tuollaisen arvojärjestyksen omaavaa miestä en huolisi. Sehän tarkoittaisi, että jos me saisimme yhteisiä lapsia, ja tulisikin sitten ero, niin tuleva uusi naisystävä menisi sitten meidän lasten edelle.

Niinpä. Puolisot vaihtuu, eronneilla on jo vaihtunutkin, lapset ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla ykkössijalla? En ymmärrä, mitä tuo tarkoittaa käytännössä? 

Sitä, että lapsen tarpeet huomioidaan kaikessa, vaikka se ei puolisoa miellyttäisikään. Ei siis niin, että lapset saavat määrätä kaikesta, mutta asiat hoidetaan niin kuin aikuiset ajattelevat olevan lasten edun mukaista. Arjessa on tietyt lapsia tukevat rutiinit, ja lomat menee myös lasten tarpeet huomioiden. Vastuu lapsista on koko ajan, ja voi olla että suunniteltuja menoja joudutaan perumaan jos lapsi vaikka on sairaana. Ei siis niin, että hankitaan joku random hoitaja sairaalle lapselle, jotta aikuiset pääsevät pitämään hauskaa, vaan sitten ei mennä koska ymmärretään että sairas lapsi saa eniten turvaa ja lohtua kun oma vanhempi hoitaa. Esimerkiksi näin.

Olen 100 % tätä mieltä, mutta silti sanon, että puo

Tuossahan on ristiriita! Jos puolisoon ykkönen, niin sehän tarkoittaa, että toimit kuten on puolison kannalta paras, vaikka lapset kärsisivät siinä.

Eikö niin pidä ollakin, lapsi pysyy, hänestä on huolehdittava, naisystävät vaihtuu.  Etenkin jos nainen ei pidä lapsesta, kiertoon ja uutta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi / lapset on aina ykkönen, sen pitäisi olla kaikille selvää.... Haluaisitko henkilön oman lapsesi isäksi tai äidiksi, joka eron tullen jättää lapsen toiseksi uudelle puolisolleen?

Aivan. Et haluaisi. 

Lapsi on aina ykkönen, se ei poissulje hyvää parisuhdetta 

Minä sanon, että puoliso on ykkönen, mutta en silti hylkäisi lapsiani.  En edelleenkään ymmärrä, mikä tekee lapsista ykkösiä.

En ole koskaan kuullut, että ydinperheissä kukaan painottaisi puolisolle, että lapset muuten sitten menee sinun edelle, niin miksi uusperheessä yhtäkkiä on tarpeen alkaa painamaan toista alas muistuttelemalla, että sinä olet sitten muiden alapuolella jossain ihmeellisessä rakkaushierarkiassa? Ihan kuin ihminen ei pystyisi rakastamaan montaa kerrallaan?

Jos lapsia on monta, niin eihän heillekään ole tarpeen sanoa, että kuka heistä on ykkönen ja kuka kakkonen, ja kaikki ymmärtää, että moisen korostaminen olisi henkistä väkivaltaa. Yhtälailla se ei ole ok alkaa puolisolleen kertomaan, missä puolison paikka jossain tärkeysjärjestyksessä on. Yleensä ihmiset voi rakastaa ja pitää tärkeänä montaa ihmistä kerrallaan, ja kaikki ymmärtää, että painottaminen, että joku olisi pohjasakkaa perheen tärkeysjärjestyksessä, on henkistä väkivaltaa.

(Huom! Minulla on lapsia, olen eronnut, ja olen uudessa parisuhteessa. On itsestäänselvää, että lapset huomioidaan kaikessa, niinhän se meni jo ydinperheaikana ennen eroa. Ei minulla kuitenkaan ole tarvetta painottaa puolisolleni, että hän olisi jotenkin vähemmän tärkeä. Päin vastoin hän on minulle todella tärkeä, ja on tärkeä jopa lapsillenikin.)