Miten koulukiusaajat ovat suhtautuneet sinuun aikuisiällä, jos olette kohdanneet?
Onko kukaan pyytänyt anteeksi? Ovatko edelleen olleet ilkeitä ja ylimielisiä? Oletteko jopa väleissä?
Kommentit (35)
Kohtelen kiusaajiani kuin ilmaa. He eivät ole mitään. En puhu heille. En katso heitä. En tunnista heitä.
Epätodennäkköistä että koskaan kohtaisimme. Kukaan ei jatkanut edes lukioon, saati yliopistoon. Joten kyllä "suhde" katkesi kuin seinään peruskoulun päättöpäivänä.
Kiusaajatkin voivat kommentoida miten suhtaudutte kiduttamiinne uhreihin.
Tuijotti vaan kadulla pitkään, ei sanonut mitään.
En ollut kohdannut kiusaajaani yläasteen jälkeen eli 14 vuoteen, kun hän oli sitten nähnyt minun liikkuvan eräällä asuinalueella, ja kävi rikkomassa läheiseni postilaatikon kun kuvitteli että asun talossa johon näki minun menevän. Hän oli siis tuolloin jo 30v kahden lapsen äiti, mutta kiusaa piti tehdä edelleen, kun näki tilaisuuden koittaneen. Ei edes älykkyys hänellä riittänyt selvittämään onko kyseessä minun koti vai ei, suoraan vaan rikkomaan ihmisten omaisuutta.
Ei todellakaan ole pyytäneet anteeksi.
Pyysi fb kaveriksi, poistin pyynnön.
Saapui lapsensa kanssa tapahtumaan jossa olin juontajana. Kun hän näki minut, otti lastansa kädestä ja lähtivät pois. Mitälie selitti lapselle syyksi. Peruskoulusta oli tuolloin aikaa jo lähes 20 vuotta.
Mulkoilua. En haluaisi käydä tuolla paikkakunnalla, mutta rakkaita perheenjäseniä asuu siellä. Ahdistus valtaa minut vieläkin tietyillä kulmilla.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajatkin voivat kommentoida miten suhtaudutte kiduttamiinne uhreihin.
Mitä kiduttamista siinä on, että vähän antaa sakinhivutusta luuserille?
Kiusaajat ei lopeta ikinä. Ne kiusaa sua vaikka 50 vuotiaana jos saa tilaisuuden. Tästä syystä en halua enää koskaan asua lapsuuteni paikkakunnalla vaikka kotitalo on siellä.
Olimme kavereita kun hän alkoi kiusaamaan minua. Se ei jäänyt yhteen kertaan, eikä anteeksipyyntöä ole koskaan tullut. Olemme muutamia kertoja tavanneet aikuisenakin. Olisin valmis antamaan anteeksi, mutta kavereita meistä ei enää tulisi. Se tie on loppuun käyty.
Koulukiusaaja halvaantui kun tönäisin sen rappusia alas. Se ei kävele vieläkään ja siitä on jo 36 vuotta aikaa kun olin koulussa. Se kiusaaja tuli koulun yläkerrassa ja sylkäisi minua takaapäin ja yritti juosta karkuun rappusia päin. Sain sen kiinni ja tönäisin sen betoni rappusia alas. Sanoin kaikille poliiseille ja sossutädeille että ihan oikein sile paskalle kiusaajalle kun halvaantui
Kiusaajat ovat lähinnä olleet häpeissään kohdatessa, kun ovat tajunneet, että olen pärjännyt elämässä paljon heitä paremmin.
Oli hiljaista poikaa kun tajusi vanhempainillassa että minä olen hänen lapsensa opettaja 😃
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajatkin voivat kommentoida miten suhtaudutte kiduttamiinne uhreihin.
Onpa dramaattista :D mutta joo aikansa kutakin, tuskin edes kiinnittäisin huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Pyysi fb kaveriksi, poistin pyynnön.
Itse estin käytännössä jokaisen ikäluokkani ihmisen jo heti liittyessäni Facebookkiin. Estin myös pahimpien kiusaajien sisarukset ja vanhemmatkin. Olin koko ikäluokan kiusaama yläasteen ajan, enkä halua vahingossakaan nähdä kenenkään nimeä tai naamaa missään.
Kahteen olen törmännyt ja ne on kuin mitään ei olisi ollutkaan.
Antoivat BJ:n