Lue keskustelun säännöt.
Erirytmisyys puolison kanssa johtaa siihen, ettei tehdä koskaan mitään kivaa
28.04.2025 |
Vapaapäivinä puoliso makaa puolillepäivin. Perjantaina ollaan vielä saatettu sopia, että siivotaan yhdessä ja tehdään sitten jotain kivaa, mennään vaikka leffaan tai syömään. Kello 14 tilanne on kuitenkin se, että joko siivousta ei ole aloitettukaan tai minä olen siivonnut yksin, kun olen ollut hereillä jo seitsemästä saakka. Siinä miestä odotellessani olen myös käynyt lenkillä ja kaupassa, hoitanut pyykit ja tiskit ja maksanut laskut. Olen syönyt jo lounaan itse, kun mies vielä ryystää rauhassa akvaarion kokoisesta kahvimukistaan neljättä kupillista ja lehteilee kaikessa rauhassa sanomalehteä kalsarit jalassa nautiskellen.
Meidän toiminnan erilaiset rytmit johtaa joko siihen, että minä teen valtaosan kotitöistä tai sitten meidän yhdessäoloaika on vain sitä kotitöiden tekoa, kun ei muuta ehditä, kun hän on toimintakykyinen vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Koska en ole mikään kotiorja, aion hankkia viikonloppuaamuihin itselleni nyt harrastuksia. En aio raataa yksin, enkä myöskään istuskella peukaloitani pyöritellen odottelemassa, koska herra viitsisi ryhtyä toimintakuntoiseksi.
Viime viikonloppu oli tästä loistava esimerkki. Meillä oli tarkoituksena käydä puutarhamyymälässä, pestä ikkunat ja pyörittää siinä ohessa vähän isommat pyykit, ja sitten illalla leffaan ja drinkille. Puutarhamyymälässä oltiin kello 16, ja ikkunanpesua ei oltu aloitettukaan. Ei menty mihinkään sinäkään iltana.
Olen ottanut asian puheeksi välillä, mutta välillä pidän suuni tietoisesti kiinni, koska jos tämä nyt sitten on miehen mielestä kivaa elämää, että raapii vapaa-ajallaan vain hanuriaan, onhan hänellä siihen oikeus. Mutta olen koittanut myös sanoa, että harmittaa, kun olisi kiva tehdä jotain hauskaa yhdessä joskus, ja se ei onnistu, kun vapaa-aika vain valuu ohi. Mies ei tajua ollenkaan, ja toisaalta sitten välillä ihmettelee, miksi meillä ei ole enää oikein mitään kipinöintiä.
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sun miehesi sanoo asiaan liittyen?
Välttelee aihetta, yrittää vääntää vitsiksi, lopulta suuttuu ja huutaa. Käytännössähän tilanne on se, että meillä ei pyykit peseydy, tiskit tiskaudu, pölynimuri heilahda eivätkä roskat katoa ilman että joko minä hoidan kaiken tai teen järjettömän metatyön saadakseni myös hänet tekemään jotain. Meillä ei myöskään ole koskaan ruokaa, jos minä en käy kaupassa ja valmista sitä tai muistuta häntä jatkuvasti tästä hommasta. Miehen mielestä olen tietenkin ihan kohtuuton. Tuun todella pitkien työpäivien jälkeen kotiin, jossa odottaa joka ilta kaaos, ja itkua pidätellen koitan jaksaa hoitaa ihan pakollisimpia. Viikonloppuna odottaa sitten talkoot, kun viikolla ei oikein tapahdu mitään. Siitä selvittäisiin, jos mies viitsisi aloittaa toimimaan ennen myöhäisiltapäivää. Ehdittäisiin vielä tehdä jotain kivaakin yhdes
Mies nauttii täysihoidosta. Ja taitaa olla, että hänelle on ihan yks ja sama että kuka sitä täysihoitoa antaa. Ap, lähde suhteesta ja etsi mies joka kunnioittaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama ongelma mutta toisin päin. Mies on ihan väsynyt jo viiden maissa ja menee ysin tienoilla jo sänkyyn. Ei koskaan voida viettää pitkää iltaa ja yötä tai mennä ulos myöhemmin.
Eli ei tarvitse päivitellä vain miehesi iltavirkkuutta ja päivän torkkuutta, häntä saattaa hyvinkin hiertää samalla tavalla sinun aamuvirkkuutesi. Itselle kuulostaa painajaiselta, että vapaapäivänä kumppania kiukuttaa, koska alkuiltapäivästä ei olla jo käyty lenkillä ja kaupassa ja siivottu koko kämppää. Oletko tullut ajatelleeksi eträ tarvitsette kompromissin jossa sinunkin pitää tulla vastaan?
Mikä tässä olisi se kompromissi, kun mies ei tee tee mitään? Hänen pitää tehdä vähintään puolet. Tehköön vaikka yöllä, jos haluaa, mutta hän nukkuu myös silloin. Lisäksi miehen olisi syytä haluta tehdä jotain puolisonsa kanssa, eikä vain nukkua sitä vähäistä aik
No joo, olet oikeassa. Ajattelin ehkä liikaa omaa tilannettani ja ajauduin aika kauaksi alkuperäisestä postauksesta :D Siitä ei tietenkään tule mitään, jos sitä mahdollista yhteistä aikaa ei lopulta ilmeisesti edes haluta (tai mies ei halua). Jos tahtoa löytyy niin yhteistä aikaa pystytään järjestämään. Tai jos mies ei tee mitään ja vaan vetelehtii, niin sekin alkaa olla jo eroon riittävä syy. Itse illan virkkuna tykkään siivoilla hissukseen pikkutunneilla ennen nukkumaanmenoa.
Ap, tsemppiä patalaiskan äijän jättämiseen. Mulla oli lähipiirissä yksi nuori ja kaunis, fiksu nainen joka oli saanut hyvän kotikasvatuksen, oli itse ahkera, kävi töissä ja hoiti huushollinsa hienosti. Sitten kun muutti yhteen urheilullisen nuoren, ihan kivan oloisen ja komean nuoren miehekkeen kanssa niin 6kk meni, kun nainen sai tarpeekseen, kun mieheksi luulemansa poikanen oletti nuoren kauniin avokkinsa olevan uusi äitinsä , ja kantoi kaikki hikiset treeni vehkeensä yms. vaimokkeen hoidettavaksi ja odotti myös että lämmin ruoka on valmiina kun palaa treeneistä. Arvaatte varmaan miten siinä kävi, nuori nainen älysi heittää asuntoonsa pesiytyneen loisen pihalle, ja minnekäs se muualle se muutti kuin takaisin äitinsä helmoihin. Äidille onnittelut "hyvästä" kasvatuksesta, taitaa äiti saada hoivata poikastaan vielä eläkepäivilläänkin , toivottavasti eläke riittää suursyömärin ylläpitoon. Ja onnittelut myös nuorelle naiselle joka älysi potkaista kananpoikasen pihalle takaisin kanaemon huomaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tsemppiä patalaiskan äijän jättämiseen. Mulla oli lähipiirissä yksi nuori ja kaunis, fiksu nainen joka oli saanut hyvän kotikasvatuksen, oli itse ahkera, kävi töissä ja hoiti huushollinsa hienosti. Sitten kun muutti yhteen urheilullisen nuoren, ihan kivan oloisen ja komean nuoren miehekkeen kanssa niin 6kk meni, kun nainen sai tarpeekseen, kun mieheksi luulemansa poikanen oletti nuoren kauniin avokkinsa olevan uusi äitinsä , ja kantoi kaikki hikiset treeni vehkeensä yms. vaimokkeen hoidettavaksi ja odotti myös että lämmin ruoka on valmiina kun palaa treeneistä. Arvaatte varmaan miten siinä kävi, nuori nainen älysi heittää asuntoonsa pesiytyneen loisen pihalle, ja minnekäs se muualle se muutti kuin takaisin äitinsä helmoihin. Äidille onnittelut "hyvästä" kasvatuksesta, taitaa äiti saada hoivata poikastaan vielä eläkepäivilläänkin , toivottavasti eläke riittää suursyömärin ylläpitoon. Ja onnittelut myös nuorelle naiselle
Kunpa kukaan nainen ei tekisi lapsia tällaisten miesten kanssa. Onneksi tämän tarinan mimmi ymmärsi tilanteen nopeasti!
Ei ap:kaan kyllä yhteiseen aikaan panosta, jos vaatii että mahdollinen yhteinen aika täytyy käyttää ikkunoiden pesuun. Voit kyllä vaatia miestä tekemään osansa kotitöistä ja pitääkin vaatia sitä. Mutta mitä jos itse joskus viikonloppuna relaisit ja viettäisit rentoa viikonloppua miehesi kanssa hänen tyyliinsä? Vai onko mahdottomuus olla suorittamatta ja pakottava tarve olla tekemässä jotain koko ajan eikä voi edes lauantaina nukkua pitkään, nautiskella aamukahveja ja lähteä vaikka sen jälkeen päiväkävelylle. Sitten jos vaan on tosi erilaiset luonteet ja ihmistyypit ja mieltymykset kyseessä, voi olla ettei yhteiselosta vaan saa miellyttävää vaikka miten koittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun yksi työkaveri, nätti ja kiva nuorehko nainen, toivoi löytävänsä puolison. Samaan aikaan hän meni arkena ja viikonloppuna klo 21 mennessä nukkumaan ja heräsi tosi aikaisin (eli samassa rytmissä kuin minun 90+ vuotiaat isovanhempani).
Jätti kaikki iltamenot, esim. läheisen kollegan tuparit, firman pikkujoulut, leffat, konsertit jne. väliin, kun haluaa mennä aikaisin nukkumaan joka ikinen päivä. Sitten vielä ihmetteli ääneen kun treffikumppaneita ei löydy - ehkä aamuvirkuilla on joku kerho mistä voi löytää kaltaisensa.
Minun miehelläni on sama rytmi, oli kyllä sentään yli kolmekymppinen kun tavattiin. Tinderistä löysimme toisemme, ja hyvin on sujunut, vaikka oma rytmini on noin kolme tuntia myöhäisempi. Myös kotityöt sujuvat hyvin, kummallekin on muotoutunut oma vastuualueensa, josta kumpikin huolehtii silloin kun itselle sopii.
Ap:lle sanoisin samaa kuin muutkin: mies käyttää sinua hyväksi eikä aio tuosta muuttua.
Meillä sama että minä herään aamulla ja puoliso vasta päivällä. Käytän yleensä aamun musiikin kuunteluun kuulokkeilla tai juon rauhassa ja kahvit ja selaan nettiä. Saatan pyyhkiä pölyjäkin jos siltä tuntuu ja vähän järjestellä koska en pidä kaaoksesta. Puoliso hoitaa meillä sitten herättyään muutamaan kotityön jotka ollaan sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se jotenkin poikkeuksellista, että haluaisi aktiivisesti tehdä oman puolison kanssa jotain, joka pitää parisuhdetta pirteänä? Käydä siis vaikka treffeillä. Riittääkö useimmille vaan sitten se, että jaetaan sama asunto ja tiskataan, pyykätään ja katsotaan telkkaria? Tietysti pikkulapsiaikana se on helposti tuollaista pelkästään arkista, jos ei ole tukiverkkoa, mutta jos ei ole edes lapsia. Että silloinkinko vaan nukutaan ja tehdään kotityöt samassa tilassa ja se siitä?
Vierailija kirjoitti:
Onko se jotenkin poikkeuksellista, että haluaisi aktiivisesti tehdä oman puolison kanssa jotain, joka pitää parisuhdetta pirteänä? Käydä siis vaikka treffeillä. Riittääkö useimmille vaan sitten se, että jaetaan sama asunto ja tiskataan, pyykätään ja katsotaan telkkaria? Tietysti pikkulapsiaikana se on helposti tuollaista pelkästään arkista, jos ei ole tukiverkkoa, mutta jos ei ole edes lapsia. Että silloinkinko vaan nukutaan ja tehdään kotityöt samassa tilassa ja se siitä?
Ei ole poikkeuksellista. Mutta eikö treffeille voi mennä ennenkuin on siivottu, tiskattu ja pesty pyykit? Entä, jos lauantaisin ottaisi vähän iisimmin ja menisi silloin treffeille, leffaan tai mitä nyt haluaakaan yhdessä tehdä ja pitäisi sunnuntaina siivouspäivän? Tosin ketjusta on nyt jo ilmennyt, että ap:n mies ei tekisi kotitöitä sunnuntainakaan. Hän ei tee niitä arkipäivisin, lauantaisin eikä sunnuntaisin eli ei koskaan. Ja se taitaa olla suurin ongelma eikä niinkään erilainen vuorokausirytmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se jotenkin poikkeuksellista, että haluaisi aktiivisesti tehdä oman puolison kanssa jotain, joka pitää parisuhdetta pirteänä? Käydä siis vaikka treffeillä. Riittääkö useimmille vaan sitten se, että jaetaan sama asunto ja tiskataan, pyykätään ja katsotaan telkkaria? Tietysti pikkulapsiaikana se on helposti tuollaista pelkästään arkista, jos ei ole tukiverkkoa, mutta jos ei ole edes lapsia. Että silloinkinko vaan nukutaan ja tehdään kotityöt samassa tilassa ja se siitä?
Ei ole poikkeuksellista. Mutta eikö treffeille voi mennä ennenkuin on siivottu, tiskattu ja pesty pyykit? Entä, jos lauantaisin ottaisi vähän iisimmin ja menisi silloin treffeille, leffaan tai mitä nyt haluaakaan yhdessä tehdä ja pitäisi sunnuntaina siivouspäivän? Tosin ketjusta on nyt jo ilmennyt, että ap:n mies ei tekisi kotitöitä sunnuntainakaan. Hän ei tee niitä arkipäivisin, lauantaisin eikä
No voi pitää siivouspäivän sunnuntainakin, aivan sama. Mutta ihan sama se tilanne on sunnuntainakin. Minä odottelen, nousisiko mies, ja koska päästäisiin hommiin, ja sitten lopulta huomaan tehneeni kaiken tai melkein kaiken itse, koska en kestä katsella sitä siivoa. Miehen näkökulmasta on tietenkin tosi ankeaa, että mä siellä istun odottamassa, että koska hän tulee tekemään osansa, ja sitten heti kolme tuntia heräämisen jälkeen alan ehdotella, että voitaisko tehdä tällä sotkulle nyt yhdessä jotain. Paineitahan semmoisesta tulee, menee rentoutuminen pilalle. Jos tekisi hommia oma-aloitteisesti muun toiminnan ohessa arkisin, kun kuitenkin kotona on, meillä ei tarvitsisi järjestää tällaisia savottoja jatkuvasti. Ja ei mua rehellisesti ihan kauheasti huvita lähteä mihinkään leffaan, kun kotona on tiskialtaassa odottamassa viikon siinä lilluneet haisevat astiat ja kämppä on muutenkin kuvottavassa kunnossa. Valitettavasti jos mä en ole häntä patistamassa toimeen, meillä siivoan yksin minä, ja siihen en suostu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne.
Jotenkin tuntuu että kirjoitat kuin asia olisi miehesi vika.
Ikään kuin olettaisit että nimenomaan hänen pitäisi mukautua sinun rytmiisi.
Jos toinen ei tee kotitöitä patistelematta koskaan, miten toisen vastuulla on silloin muuttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se jotenkin poikkeuksellista, että haluaisi aktiivisesti tehdä oman puolison kanssa jotain, joka pitää parisuhdetta pirteänä? Käydä siis vaikka treffeillä. Riittääkö useimmille vaan sitten se, että jaetaan sama asunto ja tiskataan, pyykätään ja katsotaan telkkaria? Tietysti pikkulapsiaikana se on helposti tuollaista pelkästään arkista, jos ei ole tukiverkkoa, mutta jos ei ole edes lapsia. Että silloinkinko vaan nukutaan ja tehdään kotityöt samassa tilassa ja se siitä?
Ei, mutta on kyllä poikkeuksellisen tyhmää kuvitella, että nalkuttamalla kotitöistä parisuhde piristyisi. Jossei asia yhdellä asiallisella keskustelulla parane, niin hölmö on silloin se, joka jää tuhoon tuomittuun suhteeseen katkeroitumaan.
Nro 291: "No voi pitää siivouspäivän sunnuntainakin, aivan sama. Mutta ihan sama se tilanne on sunnuntainakin. Minä odottelen, nousisiko mies, ja koska päästäisiin hommiin, ja sitten lopulta huomaan tehneeni kaiken tai melkein kaiken itse, koska en kestä katsella sitä siivoa. Miehen näkökulmasta on tietenkin tosi ankeaa, että mä siellä istun odottamassa, että koska hän tulee tekemään osansa, ja sitten heti kolme tuntia heräämisen jälkeen alan ehdotella, että voitaisko tehdä tällä sotkulle nyt yhdessä jotain. Paineitahan semmoisesta tulee, menee rentoutuminen pilalle. Jos tekisi hommia oma-aloitteisesti muun toiminnan ohessa arkisin, kun kuitenkin kotona on, meillä ei tarvitsisi järjestää tällaisia savottoja jatkuvasti. Ja ei mua rehellisesti ihan kauheasti huvita lähteä mihinkään leffaan, kun kotona on tiskialtaassa odottamassa viikon siinä lilluneet haisevat astiat ja kämppä on muutenkin kuvottavassa kunnossa. Valitettavasti jos mä en ole häntä patistamassa toimeen, meillä siivoan yksin minä, ja siihen en suostu. Ap"
Kurja tilanne. Kerroit aiemmin, että miehesi isä ja veli ovat samanlaisia. Onko hänellä siskoja ja jos on, ovatko hekin vai onko heidätkin kasvatettu niin, että kotityöt kuuluu naisille? Voi olla vaikeaa saada ihmistä muuttamaan toimintatapojaan, jos tämä kokee nykyisen toimintatavan sekä mukavaksi että oikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hankala on seurustella, jos toinen on arkena töissä ja toinen tekee viikonloppuisin töitä.
Oletko sanonut miehelle, että jos kotityöt ei nyt ala mennä patistelematta puoliksi, niin sinä muutat omaan asuntoon?
Eihän se varmaan muuksi muutu, mutta jos se ero ei olisi ihan niin suuri yllätys sitten.
Minä olen kyllä vieläkin sitä mieltä että teillä on vaan tempperamentit liian erilaiset. Sinä vaikutat ihmiseltä joka on aikaansaava ja tykkää puuhastella ja touhuta paljon, mies taas saa vähemmän aikaan ja käynnistyy hitaasti päivisin. Siihen päälle myös jonkinlainen käsitys miehellä että on etuoikeutettu eikä tarvitse yhteiseen kodinhoitoon osallistua eikä oikeastaan mitään muutakaan suhteen eteen, sen kuin on vaan ja nauttii.
Sinulla on AP nyt se valta valita että haluatko elää tuossa suhteessa vai etkö halua. Jos viitsit, voit katsoa että muuttuuko mies mutta toista ihmistä ei voi muutokseen pakottaa koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä miehen mielestä tilanteenne on ihanne :D
"Valitettavasti jos mä en ole häntä patistamassa toimeen, meillä siivoan yksin minä, ja siihen en suostu. Ap"
Nyt kun olet 15 sivun verran onnistunut kertomaan miten kelvoton tuo miehesi on niin kertoisitko vaihteeksi ne kaikki hyvät puolet jotka saavat sinut näköjään kuitenkin roikkumaan tuossa vätyksessä?
Milloin mies teki kotitöitä kun asui yksin?
Tämä keskustelu voisi olla minulta ja mieheltäni, sillä erotuksella että minä olen ERITTÄIN aamu-uninen nainen, joka pystyn rentoutumaan vaikkei koti olisi tip-top. Mies kuvittelee olevansa jotenkin parempi ihminen, kun on aamuvirkku.
Paras ja energisin aikani on illalla, silloin hoidan kotitöitä. En ikinä, ihan oikeasti ikinä, siivoa aamupäivällä. Enkä kuole siihen että joskus on sotkua.
Yksin asuessani heräsin puolilta päivin, otin rennosti, menin tekemään jotain hauskaa ja sitten illalla saatoin kotona vaikka siivota. Olisi vituttanut todella paljon toinen aikuinen hönkimässä niskaan koko päivän ja sitten vielä se että ei osaa edes lähteä pitämään hauskaa jos kotona on pölyhiukkasia. Hyi.
Eri asia jos on vaikka lapsia, silloin mennään heidän ehdoillaan. Mutta jos kotona on aamuvirkku ja iltavirkku aikuinen, ei voida mennä jollain maatalousajan asenteella, että aamuvirkku on oikeassa kaikessa.
Pyydä miestä tekemään teille aikataulu ja työnjako kotitöihin ja sitten noudata sitä. Saatat yllättyä monesta asiasta.
Puhut ikävään sävyyn miehestäsi, että hän on laiska ja sotkee. Toista ihmistä ei voi muuttaa. Tuo oma harrastus on hyvä idea, niin et siivoa aamulla yksin, olosi on varmasti parempi kun teet jotain kivaa. Kuulostaa siltä, että olet stressaantunut, voiko työpäivääsi tai -matkaa lyhentää?
Menitte kuitenkin yhdessä sinne puutarhamyymälään, sen jälkeen olisi ehtinyt leffaan ja drinkille, jos ikkunanpesun jättäisi pois?
Ei ole lihava, ja hänellä on myös aikaa omille urheiluharrastuksilleen ihan mukavasti. Ap