Lue keskustelun säännöt.
Erirytmisyys puolison kanssa johtaa siihen, ettei tehdä koskaan mitään kivaa
28.04.2025 |
Vapaapäivinä puoliso makaa puolillepäivin. Perjantaina ollaan vielä saatettu sopia, että siivotaan yhdessä ja tehdään sitten jotain kivaa, mennään vaikka leffaan tai syömään. Kello 14 tilanne on kuitenkin se, että joko siivousta ei ole aloitettukaan tai minä olen siivonnut yksin, kun olen ollut hereillä jo seitsemästä saakka. Siinä miestä odotellessani olen myös käynyt lenkillä ja kaupassa, hoitanut pyykit ja tiskit ja maksanut laskut. Olen syönyt jo lounaan itse, kun mies vielä ryystää rauhassa akvaarion kokoisesta kahvimukistaan neljättä kupillista ja lehteilee kaikessa rauhassa sanomalehteä kalsarit jalassa nautiskellen.
Meidän toiminnan erilaiset rytmit johtaa joko siihen, että minä teen valtaosan kotitöistä tai sitten meidän yhdessäoloaika on vain sitä kotitöiden tekoa, kun ei muuta ehditä, kun hän on toimintakykyinen vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Koska en ole mikään kotiorja, aion hankkia viikonloppuaamuihin itselleni nyt harrastuksia. En aio raataa yksin, enkä myöskään istuskella peukaloitani pyöritellen odottelemassa, koska herra viitsisi ryhtyä toimintakuntoiseksi.
Viime viikonloppu oli tästä loistava esimerkki. Meillä oli tarkoituksena käydä puutarhamyymälässä, pestä ikkunat ja pyörittää siinä ohessa vähän isommat pyykit, ja sitten illalla leffaan ja drinkille. Puutarhamyymälässä oltiin kello 16, ja ikkunanpesua ei oltu aloitettukaan. Ei menty mihinkään sinäkään iltana.
Olen ottanut asian puheeksi välillä, mutta välillä pidän suuni tietoisesti kiinni, koska jos tämä nyt sitten on miehen mielestä kivaa elämää, että raapii vapaa-ajallaan vain hanuriaan, onhan hänellä siihen oikeus. Mutta olen koittanut myös sanoa, että harmittaa, kun olisi kiva tehdä jotain hauskaa yhdessä joskus, ja se ei onnistu, kun vapaa-aika vain valuu ohi. Mies ei tajua ollenkaan, ja toisaalta sitten välillä ihmettelee, miksi meillä ei ole enää oikein mitään kipinöintiä.
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman eroon päätyneen avioliiton tuoman kokemuksen myötä en enää ikinä ottaisi aamutorkkua/myöhäisrytmistä miestä. Pikkulapsiaikana se oli kamalaa. Pienet herää yleensä aikaisin ja siihen mennessä kun isä vasta availi silmiään kahvikupin ääressä puolilta päivin, olin jo itse herännyt lasten kanssa, antanut aamupalan, ulkoillut heidän kanssa, tultu sisälle, laitettu ja syöty lounas ja lapset menossa päiväunilleen. Mukavahan se oli ukon heräillä rauhassa ja alkaa vaikka sitten vinkumaan se**iä kun lapsetkin sopivasti päiväunillaan. Siinä vaiheessa itse olin jo melkeinpä työpäivän verran hommia tehnyt.
Tätä on ap luvassa, jos hänen kanssaan lisäännyt, valitettavasti.
Ei apua! Sos! Eikö iltavirkut ihmiset suostu normaaliin rytmiin edes lasten synnyttyä, va
* isä on iltavirkku ja äiti aamuvirkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitä sai vääntää aika paljon ja kun se torkku ei herännyt lasten ääniin. Itse toki heräsin ja sit herättelin isän. Joskus oisin itekin kaivannut pidempään unta ja sitten ei enää uni tullut kun olin jo täysin herännyt siitä isän herättelystä.
Musta on kiehtovaa, että tässäkin ketjussa ihan naisten suullakin sanotaan, että miehen hyvinvointi, rentoutuminen ja unirytmi ovat tärkeimpiä. Vaikka nainen tekisi kaikki kotityöt ja hoitaisi vauvan yöllä, silti pitää ymmärtää, että miehellä on oikeus lepoon ja rentoutumiseen. Miksi naisella ei olisi tähän yhtä suuri tarve ja oikeus? Miehet kokevat usein olevansa niin valtavan etuoikeutettuja, että vaikka puoliso ei saisi levätä koskaan, sillä ei ole mitään väliä, kunhan itse saa nukkua iltapäivään saakka ja ottaa aina rennosti.
Tiesittekö, että naisten unentarve on huomattavasti miehiä suurempi ihan tutkitusti?
Miksi teet niin paljon? Voisithan nauttia omasta ajasta miehen nukkuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten olisi hyvä tiedostaa,että oikeasti tuo hyvin erilainen päivärytmi voi olla todella iso miinus yhteisessä elämässä. Samoin hyvin erilsiset rahankäyttötavat ja aktiivisuus-passiivisuuserot kuuluu samaan kategoriaan. Käytännön arki muuttuu helposti vääntämiseksi ja taisteluksi,jos nämä perusasiat ovat hyvin erilaisia, koska niitä on vaikea sopeuttaa.
Meillä on sama ongelma mutta toisin päin. Mies on ihan väsynyt jo viiden maissa ja menee ysin tienoilla jo sänkyyn. Ei koskaan voida viettää pitkää iltaa ja yötä tai mennä ulos myöhemmin.
Eli ei tarvitse päivitellä vain miehesi iltavirkkuutta ja päivän torkkuutta, häntä saattaa hyvinkin hiertää samalla tavalla sinun aamuvirkkuutesi. Itselle kuulostaa painajaiselta, että vapaapäivänä kumppania kiukuttaa, koska alkuiltapäivästä ei olla jo käyty lenkillä ja kaupassa ja siivottu koko kämppää. Oletko tullut ajatelleeksi eträ tarvitsette kompromissin jossa sinunkin pitää tulla vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä sitten jos teillä olisi lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Miksi teet niin paljon? Voisithan nauttia omasta ajasta miehen nukkuessa.
Ja nautinkin. En siis koko aamua siivoa. Mutta yleensä meillä on lauantaiaamuna tilanne tämä: pyykkikori pursuaa yli, edelliset pyykit olleet päiväkausia kuivaustelineillä, roskia, ruoanmuruja, koirankarvaa, hiekkaa ja pölyä lattialla, pieni keittiö täynnä likaisia astioita (ei konetta), viikonlopun ruokia ei ole suunniteltu, jääkaapissa ei ole mitään järjellistä, vessa on pesua vailla.
Tilanne on tämä, koska mies ei tee viikon mittaan mitään, ja mä olen arkisin todella paljon pois kotoa. Hyväksyn sen, että arkena meillä ei nyt sitten kukaan kauheasti hoida kotia, mutta en sitä, miten paljon mies sotkee, ja ettei hän myöskään viikonloppuna ryhdy toimeen. Meillä olisi aikaa tehdä myös jotain hauskaa yhdessä, jos hän ryhdistäytyisi viikonloppuisin ja tarttuisi mun kanssa yhdessä toimeen.
Miehelle on aivan sama olenko mä siivonnut vkl aamuna kun hän herää vai ei. Hänelle olisi aivan sama, vaikka meillä ei siivottaisi koskaan. Mä kuitenkin haluan elää ihmisarvoisessa kodissa, enkä halua olla kotiorja. Joka viikonloppu toivon, ettei mun vaihtoehdot olisi joko siivota yksin tai odottaa, että mies on toimintakykyinen, jotta päästään yhdessä laittamaan koti taas saastattomaksi, mutta sitten se tarkoittaa sitä, että meidän yhteinen aika oli taas pelkkiä kotitöitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama ongelma mutta toisin päin. Mies on ihan väsynyt jo viiden maissa ja menee ysin tienoilla jo sänkyyn. Ei koskaan voida viettää pitkää iltaa ja yötä tai mennä ulos myöhemmin.
Eli ei tarvitse päivitellä vain miehesi iltavirkkuutta ja päivän torkkuutta, häntä saattaa hyvinkin hiertää samalla tavalla sinun aamuvirkkuutesi. Itselle kuulostaa painajaiselta, että vapaapäivänä kumppania kiukuttaa, koska alkuiltapäivästä ei olla jo käyty lenkillä ja kaupassa ja siivottu koko kämppää. Oletko tullut ajatelleeksi eträ tarvitsette kompromissin jossa sinunkin pitää tulla vastaan?
Mutta tämä mies ei siis tee kotitöitä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama ongelma mutta toisin päin. Mies on ihan väsynyt jo viiden maissa ja menee ysin tienoilla jo sänkyyn. Ei koskaan voida viettää pitkää iltaa ja yötä tai mennä ulos myöhemmin.
Eli ei tarvitse päivitellä vain miehesi iltavirkkuutta ja päivän torkkuutta, häntä saattaa hyvinkin hiertää samalla tavalla sinun aamuvirkkuutesi. Itselle kuulostaa painajaiselta, että vapaapäivänä kumppania kiukuttaa, koska alkuiltapäivästä ei olla jo käyty lenkillä ja kaupassa ja siivottu koko kämppää. Oletko tullut ajatelleeksi eträ tarvitsette kompromissin jossa sinunkin pitää tulla vastaan?
Mikä tässä olisi se kompromissi, kun mies ei tee tee mitään? Hänen pitää tehdä vähintään puolet. Tehköön vaikka yöllä, jos haluaa, mutta hän nukkuu myös silloin. Lisäksi miehen olisi syytä haluta tehdä jotain puolisonsa kanssa, eikä vain nukkua sitä vähäistä aikaa, jolloin heillä olisi mahdollisuus hoitaa parisuhdettaan. Kun mies kerran on kotonaopiskelija, olisi oikeastaan ihan kohtuullista, että hän tekisi vähän enemmän. Esim. pesukoneen voi kyllä käynnistää kesken tenttiin lukemisenkin vessareissulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että annat paljon enemmän kuin itse saat suhteesta. Mikä pitää sinut suhteessa silti?
Kai päikkärit pitää myös nukkua. Hyvin on elämä järjestynyt kun on kodinhoitaja paikalla, itse saa köllötellä rauhassa kuin pikkuinen vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että annat paljon enemmän kuin itse saat suhteesta. Mikä pitää sinut suhteessa silti?
Toki meillä on ollut tosi paljon hyvää, ja ihan syystä olen häneen aikanaan rakastunut. Nyt vaan tää yhdessäasuminen on muuttanut kaiken. Musta on uskomatonta, miten musta tuli hänelle vain piika sen jälkeen, kun kamat oli kannettu saman katon alle. Mä en saa häntä enää panostamaan tähän suhteeseen mitenkään, en minkäänlaisella keskustelulla. Hän ei kai varsinaisesti halua musta palvelijaansa, mutta eipä hänellä näytä olevan mitään sitä vastaankaan, että palvelu pelaa. En edes ole erityisen siisti ihminen itse, mutta hänen tuottamansa saastan määrä on jotain niin uskomatonta, että mun on pakko siivota, kun en kestä olla muuten. Loukkaa aivan valtavasti, ettei häntä edes kiinnosta keskustella asiasta, vaikka kerron, että olen tosi onneton ja väsynyt.
Eli siis eihän mua mikään tässä enää pidä. On aika typertynyt olo, että näin tämä sitten meni, mutta mä en ole mikään aikuisen miehen kyökkipiika. Ja kyllähän tuo käytös kertoo siitä, ettei hän välitä musta tippaakaan oikeasti.
Tää suhde on ohi. Ap
Luin koko ketjun ja vaikka itsekin olen joskus aivan valmis lusikoiden jakoon, täytyy myöntää ettei meidän tilanne nyt aivan noin toivoton ole.
Ap:n mieshän on hankkinut itselleen äidin ja kodinhoitajan eikä puolisoa!
Mikään "rauhallinen keskustelu" ei tuossa tilanteessa enää tepsi, erottava on.
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun ja vaikka itsekin olen joskus aivan valmis lusikoiden jakoon, täytyy myöntää ettei meidän tilanne nyt aivan noin toivoton ole.
Ap:n mieshän on hankkinut itselleen äidin ja kodinhoitajan eikä puolisoa!
Mikään "rauhallinen keskustelu" ei tuossa tilanteessa enää tepsi, erottava on.
Ja ei varmaan ole nyt kenellekään yllätys, että mies myös ihmettelee, miksi meillä on nykyään niin vähän s**siä 😂. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teet niin paljon? Voisithan nauttia omasta ajasta miehen nukkuessa.
Ja nautinkin. En siis koko aamua siivoa. Mutta yleensä meillä on lauantaiaamuna tilanne tämä: pyykkikori pursuaa yli, edelliset pyykit olleet päiväkausia kuivaustelineillä, roskia, ruoanmuruja, koirankarvaa, hiekkaa ja pölyä lattialla, pieni keittiö täynnä likaisia astioita (ei konetta), viikonlopun ruokia ei ole suunniteltu, jääkaapissa ei ole mitään järjellistä, vessa on pesua vailla.
Tilanne on tämä, koska mies ei tee viikon mittaan mitään, ja mä olen arkisin todella paljon pois kotoa. Hyväksyn sen, että arkena meillä ei nyt sitten kukaan kauheasti hoida kotia, mutta en sitä, miten paljon mies sotkee, ja ettei hän myöskään viikonloppuna ryhdy toimeen. Meillä olisi aikaa tehdä myös jotain hauskaa yhdessä, jos hän ryhdistäytyisi viikonloppuisin ja tarttuisi mun kanssa yhdessä toimeen.
Siis ymmärsinkö nyt oikein, että mies ei ole herättyään vielä viiden tunnin jälkeenkään toimintakykyinen? Ts ei ole toimintakykyinen koskaan? Koska - jos siis rakastaisin tuollaista miestä - niin mä suunnittelisin itselleni lauantaiksi jotain ihan omika juttuja. Kävisin vaikka lenkillä, uimassa ja jotain muuta. Sitten brunssille jonnekin ravintolaan. Vähän shoppailemaan tai vaikka kamaapajlle tai muuta sellaista. Ystävän kanssa iltapäiväkahville johonkin kivaan kahvilaan. Palaisin kotiin sitten 3-4 tuntia sen jälkeen, kun mies olisi herännyt. Ja sitten alettaisiin yhdessä siivota. Mutta jos mies ei vielä silloinkaan olisi toimintakykyinen, en todellakaan alkaisi 39-vuotiaalle perusterveelle miehelle miksikään omaishoitajaksikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset itse herää aamulla myöhemmin ja myös valvo illalla myöhempään, jotta teille jää enemmän yhteistä aikaa?
En ole ap, mutta on kyse päivärytmistä. On olemassa aamu- ja iltavirkkuihmisiä. Eikä sitä pysty muuttamaan. Itse herään aamulla aikaisin ja iltaisin klo 8 jälkeen on turha kysyä enää mitään. Iltariennot yleensä jäävät väliin tästä syystä.
Ja mun mieheni on ilmeisesti jonkinlainen ikuisen talviunen ihminen, joka haluaa nukkua mielellään 14-16 tuntia vuorokaudessa. Ap
Onko se äijä lihava? VAikuttaa joltain sairaudelta, ei normaalisti kukaan aikuinen nuku jatkuvasti noin paljon. TEinit kyllä pystyy nukkumaan tuon 14 tuntia helposti.
Meillä on 25n yhteisen vuoden aikana ehtineet olla vaihdellen kaikenlaiset rytmit puolin ja toisin. Harvoin ollaan täysin samassa rytmissä oltu. On ollut vuorotöitä vaihdellen, vuosia vauvojen ja pikkulasten kanssa, viimeksi valvotti anoppi ennenkuin pääsi hoivakotiin, meidän omat unihaasteet ja sairaudet. Ei nämä ole olleet ikinä mikään ongelma. Sen sijaan se olisi ollut iso ongelma, jos toinen olisi ollut itsekäs ja laiska.
No jos toinen vanhempi imettää öisin, silloin se valvomisvastuu on valitettavasti hänellä. Ja jos kerran perheessä isä on aamu- ja äiti iltavirkku, se mieskö sitten antaa naisen nukkua yöllä ihan OIKEASTI, jotta tämä on pirtsakkana aloittamassa aamua klo esim klo 5? Jos näin on (ei ole), sittenhän asia on kunnossa. Valitettavasti yleensä on niin, että isukin tarpeita kuunnioitetaan ja ymmärretään, ja on tärkeämpää, että isä saa nukkua itselleen sopivalla tavalla riippumatta siitä saako äiti levätä oikeasti koskaan.