Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erirytmisyys puolison kanssa johtaa siihen, ettei tehdä koskaan mitään kivaa
28.04.2025 |
Vapaapäivinä puoliso makaa puolillepäivin. Perjantaina ollaan vielä saatettu sopia, että siivotaan yhdessä ja tehdään sitten jotain kivaa, mennään vaikka leffaan tai syömään. Kello 14 tilanne on kuitenkin se, että joko siivousta ei ole aloitettukaan tai minä olen siivonnut yksin, kun olen ollut hereillä jo seitsemästä saakka. Siinä miestä odotellessani olen myös käynyt lenkillä ja kaupassa, hoitanut pyykit ja tiskit ja maksanut laskut. Olen syönyt jo lounaan itse, kun mies vielä ryystää rauhassa akvaarion kokoisesta kahvimukistaan neljättä kupillista ja lehteilee kaikessa rauhassa sanomalehteä kalsarit jalassa nautiskellen.
Meidän toiminnan erilaiset rytmit johtaa joko siihen, että minä teen valtaosan kotitöistä tai sitten meidän yhdessäoloaika on vain sitä kotitöiden tekoa, kun ei muuta ehditä, kun hän on toimintakykyinen vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Koska en ole mikään kotiorja, aion hankkia viikonloppuaamuihin itselleni nyt harrastuksia. En aio raataa yksin, enkä myöskään istuskella peukaloitani pyöritellen odottelemassa, koska herra viitsisi ryhtyä toimintakuntoiseksi.
Viime viikonloppu oli tästä loistava esimerkki. Meillä oli tarkoituksena käydä puutarhamyymälässä, pestä ikkunat ja pyörittää siinä ohessa vähän isommat pyykit, ja sitten illalla leffaan ja drinkille. Puutarhamyymälässä oltiin kello 16, ja ikkunanpesua ei oltu aloitettukaan. Ei menty mihinkään sinäkään iltana.
Olen ottanut asian puheeksi välillä, mutta välillä pidän suuni tietoisesti kiinni, koska jos tämä nyt sitten on miehen mielestä kivaa elämää, että raapii vapaa-ajallaan vain hanuriaan, onhan hänellä siihen oikeus. Mutta olen koittanut myös sanoa, että harmittaa, kun olisi kiva tehdä jotain hauskaa yhdessä joskus, ja se ei onnistu, kun vapaa-aika vain valuu ohi. Mies ei tajua ollenkaan, ja toisaalta sitten välillä ihmettelee, miksi meillä ei ole enää oikein mitään kipinöintiä.
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Heräilen seiskan aikaan siis usein, en aloita siivoamista silloin, vaan vasta siinä vaiheessa kun alkaa taas näyttää siltä, ettei mies osallistu tälläkään kertaa, ja sit jää kaikki tekemättä muuten. Ap
Sinuna miettisin myös omia stressitasojasi, kun mainitsit tuossa että teet töitä vuorokauden ympäri. Pystytkö tarpeeksi palautumaan vapaa-aikana vai haalitko paljon tekemistä siksi, että vireystasosi on koko ajan hyvin korkea, etkä saa sitä viikonloppunakaan laskettua? Tuli vaan mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes yrittäisi tehdä mitään kotitöitä yhdessä tuossa vaiheessa, vaan molemmille omat vastuut jotka voi sitten tehdä hereilläoloajan puitteissa.
Muuten yritin tätä jossain vaheessa, mutta mies oli vain vihainen :/ En siis saanut häntä tajuamaan, että osa töistä kuuluu hänelle, ja hän aidosti koki, ettei hänellä ole aikaa. Joo. Meillä taitaa olla aika iso ongelma. Ap
Miksi vaadit jotain ikkunanpesua tai muuta siivousta samalle viikonlopulle kuin drinksuja ja leffaa? Tässä taitaa olla sulla pirttihirmun elkeitä.
En vaadi yhtään mitään. Pakolliset kotityöt on tehtävä, ja se ei ole mun ideani, ne vaan on tehtävä. Sen lisäksi haluan tehdä joskus jotain muuta kuin töitä ja
No kyllä on ihme vätys jos heti taantuu mieslapseksi jos jotakin odotetaan. Taidat olla tuollaisen lelluvauvamiehen äityli.
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
Höpöhöpö. Ei ole mitään miesvihaa, jos mies haluaa äidin eikä vaimoa. Muistan kyllä, kun mun oma poika hangoitteli 13-vuotiaana vastaan, kun olisi pitänyt pestä omat pyykkinsä, mutta sanoin hänelle, että jos pesukone on sulle liian vaikea tekninen laite käytettäväksi, niin tietokone on vieläkin vaikeampi, joten voin antaa sen tietokoneen pois. Kummasti ei pesukone ollutkaan liian vaikea vempain.
Vierailija kirjoitti:
Mikset itse herää aamulla myöhemmin ja myös valvo illalla myöhempään, jotta teille jää enemmän yhteistä aikaa?
Tämäpä juuri..Molempien pitäisi tehdä kompromisseja, jos yhteistä aikaa halutaan. Miehen pitäisi aukaistaa heräämistä ja nopeuttaa " käynnistymistä", naisen aktivoitua illalla.
Itse oon tuon miehen rytminen sinkku. Vapaapäivinä nautin pitkistä aamuista, iltapäivällä teen kotitöitä ja illalla on sitten aktiviteetteja. Joskus aamuvirkkujen kavereiden kanssa tehdään jotain kivaa jo aamusta/aamupäivästä. Jos on jotain tosi kivaa, voin olla valmis jo klo 9, mieluummin kuitenkin klo 10.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin nukkuisin pitkään jos joku kellottaisi vapaapäivään siivousta.
Onneksi yksinasuvana sinkkuna ei ole koskaan ongelmaa työnjaosta, sillä jos haluaa että asunto on siisti, tiskit tulee tiskattua, pyykit tulee pestyä ja kotona on ruokaa kaapit täynnä, niin ne tulee tehdä aina itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli ero tuosta syystä. Mies vain chillaili ja mä hoidin kaiken, meillä myös lapsia. No, hän jäi raapimaan pallejaan ja mä järjestin mun ja lasten asiat. Nyt lapset on jo omillaan ja mulla on miesystävä, mutta en muuta saman katon alle enää yhdenkään miespuolisen kanssa. Näin on hyvä.
Hirveän kauan en aio minäkään käyttää elämääni enää tähän. Tuntuu aika kiviriipalta koko mies. Onneks ei ole lapsia. Ap
Teillä ei ole lapsia ettekä saa kotitöitä hoidettua arkipäivisin?
Ette? Ap joutuu tekemään ne yksin kun puoliso ei nukkumiseltaan "ehdi".
En jatkaisi suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kans tajua miksi olla yhdessä, jos ei koskaan järjestetä aikaa sille, että tehtäisiin mitään yhdessä. Ap
Mies tuo kivasti pättäkää taloon?
Kuten opiskelijat aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman eroon päätyneen avioliiton tuoman kokemuksen myötä en enää ikinä ottaisi aamutorkkua/myöhäisrytmistä miestä. Pikkulapsiaikana se oli kamalaa. Pienet herää yleensä aikaisin ja siihen mennessä kun isä vasta availi silmiään kahvikupin ääressä puolilta päivin, olin jo itse herännyt lasten kanssa, antanut aamupalan, ulkoillut heidän kanssa, tultu sisälle, laitettu ja syöty lounas ja lapset menossa päiväunilleen. Mukavahan se oli ukon heräillä rauhassa ja alkaa vaikka sitten vinkumaan se**iä kun lapsetkin sopivasti päiväunillaan. Siinä vaiheessa itse olin jo melkeinpä työpäivän verran hommia tehnyt.
Tätä on ap luvassa, jos hänen kanssaan lisäännyt, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samanlainen erirytmisyys erinäisystä syistä. Itse nousen kuuden-seitsemän maissa ja käyn vuoteeseen klo 21-22. Puoliso useimmiten herää klo 10-12 ja käy nukkumaan klo 01--03. Jos on sovittu yhdessä tekemistä niin kyllä se järjestyy, mies nousee kyllä aikaisin aamulla, jos on tarvetta, vaikka sitten meneekin aikaa kahvia tankatessa kun on vielä uninen. Erilaiset rytmit johtavat siihen, että yhteisistä tekemisistä sovitaan ennalta, harvemmin on mahdollisuutta toteuttaa jotain päähänpistoa heti. Yhdessäoloaikaa silti riittää, yhteisiin kotitöihin tai ulkorientoihin. En minäkään ole mikään kotiorja, minulla on omia harrastuksia ja miehellä omansa. Arki sujuu hienosti kun on opittu hieman suunnittelemaan etukäteen.
Munkin puolesta nukkukoon vaikka kahteentoista, mutta jos sitten löytyisi se toimintakyky alle kolmessa tunnissa sen jälkeen. En tajua miksi pitää r
Kuinka tulit ottaneeksi tuollaisen riesan itsellesi? Ja miksi olet yhä suhteessa? Ilmeisesti pärjäisit taloudellisestikin ilman tuota riippaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama homma. Mies tykkää valvoa, mutta iltayhdeksän jälkeen ei voi ilmeisesti tehdä mitään kotitöitä. Ne kuuluu ilmeisesti tehdä aamulla, mutta minä olen ainoa, joka on hereillä aamuisin. Suoraan sanoen ärsyttää. Olen heittäytynyt niin lapselliseksi, että kasaan miehen ympäriinsä jättämät astiat hänen tietokonepöydälleen ja ympäri kämppää löytyvät likavaatteet sullon miehen työreppuun. Tiedän, pitäisi varmaan jatkaa eri osoitteissa.
Meidän ongelma on kans just tuo, että kun mä en suostu siihen, että raadan yksin, ja sen ajan, kun mä olisin kotona ja voisin tehdä asioita, mies haluaa nukkua ja raapia kassejaan, kuten myös sen ajan, kun mä en ole kotona, niin eipä siinä jää kuin kaksi vaihtoehtoa: Eletään absoluuttisessa saastassa ja kaaoksessa tai minä käytän viikonloppuaamupäiväni siivoamiseen miehen mammiessa suloisesti höyhensaarilla. Ap
Unohdat vaihtoehdon kolme: muutatte eri osoitteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jmlt tajua miks iltavirkut on niin hiton militanttia ja raivokasta porukkaa. Jos ihmisen päivärytmi on töiden takia se, että on pakko herätä ma-pe aikaisin, ei ole mikään häpeä, että menee ajoissa nukkumaan, esim klo 22 tai 23. Se on ihan normaalia.
Mutta turha sitten kiukutella kun puolison rytmi on erilainen.
Siitä saa kiukutella, jos aikuinen ihminen ei ole toimintakykyinen ennen myöhäistä iltapäivää, kun ei kuitenkaan esim käy yötöissä, eikä tässä tapauksessa edes valvo kovin myöhään.
Huom! Ei käy missään töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset itse herää aamulla myöhemmin ja myös valvo illalla myöhempään, jotta teille jää enemmän yhteistä aikaa?
Hänkään ei valvo myöhään iltaisin, haluaa vaan vedellä jotain ihme 14 tunnin unia aina viikonloppuna ihan huvikseen. Ja mä herään kuudelta töihin arkisin, en vaan pysty muuttamaan sitä rytmiä täysin viikonlopuiksi, eikä se ole terveellistäkään. Ap
On kyllä toosi romanttista se ikkunanpesu viikonloppuna. Minä naisena olisin vaan alkanut niitä itse pesemään. Jos mies tarvii palautumisaikaa viikon työkuormituksesta, niin tarvitse.
Kyllä kannattaisi ensin lukea aloittajan viesti, ennen kuin tekee itsensä naurunalaiseksi.
Ap tekee viikot 11 tunnin työpäivää, työmatkat päälle. Mies kököttää kotona ja "opiskelee".
Sinä tietysti naisena silti tekisit kaikki työt ja antaisit miehen levätä, koska olet Ritva 72v ja pojat on poikii.
Tämä oli hyvä ketju, tuli mietittyä muiden ihmisten rytmejä. Ja omaakin kriittisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samanlainen mies kun sinunkin, tosin syystä sinkku.
Teen raskaanpään fyysistä työtä pitkiä päiviä ja se imee musta kyllä mehut ainakin noin lauantaina. Oon vielä superhuono nukkumaan illasta ja viikolla unet usein jää 5 tuntiin yö. Viikonloppuna nukun 12-15h yö riippuen viikon rankkuudesta ja tähtien asennosta. Lauantaina myös semmonen lihassärky, ettei kiinnosta tehdä yhtään mitään.
Eihän tässä kummosempia koti tehtäviä saa aikaiseksi. Ihan pakolliset vaan. Tosin koti pysyy aika siistinä, kun ei kerkeä viikolla paljon täällä olemaan.
Mietin vaan miehesi ammattia? Jos ei ole töissä missään rääkki hommissa tuo nukkuminen voi myös kieliä sairaudesta.
T. Tulin kotiin äsken ja lähdin aamulla 4:30 ovesta ja pidän tätä vielä ihan lyhkäsenä työpäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat todella rasittavalta kumppanilta, joka aikatauluttaa kaikki tekemiset yhdelle ja samalle päivälle.
Puutarhamyymälä 1h (esim klo 10-11), ikkunapesu 1-2h. ja samalla pyörii pyykkikone. (esim klo 12-14). Illalla leffa ja drinkit (esim 19-22). Ompa rankkaa
Pienille lapsille tehdään tällaisia lukujärjestyksiä, ei aikuiselle elämänkumppanille. Ei tulisi mieleenkään käskyttää ukkoa noin saati sitten että ukko tulisi kertomaan mulle mun päivän aikataulut, mitä ja monelta tehdään. Ja silti elämä sujuu niinkuin ihmisellä sujuu eikä jollain ajastetulla koneella. Ja mikä ihmeen parisuhdeaika? Elämä yhdessä on se parisuhdeaika eikä joku leffailta karkkipussin kanssa ja sitten nukkumaan, kun toisen aikataulun mukaan niin pitää tehdä. Joka tapauksessa se on jo aika perusasia, että aamu- ja iltaihminen ei ole ideaalinen pari, ja ap ansaitsee myös onnen, mutta suosittelen vahvasti etsimään sitä itsensä kaltaisen persoonan kanssa. Onnea matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräilen seiskan aikaan siis usein, en aloita siivoamista silloin, vaan vasta siinä vaiheessa kun alkaa taas näyttää siltä, ettei mies osallistu tälläkään kertaa, ja sit jää kaikki tekemättä muuten. Ap
Sinuna miettisin myös omia stressitasojasi, kun mainitsit tuossa että teet töitä vuorokauden ympäri. Pystytkö tarpeeksi palautumaan vapaa-aikana vai haalitko paljon tekemistä siksi, että vireystasosi on koko ajan hyvin korkea, etkä saa sitä viikonloppunakaan laskettua? Tuli vaan mieleen.
Joo. Tää on vähän toinen asia. Meillä on koira, joka mut herättää. Käytän sen aamulla uokona, mies ei tietenkään voi nousta. Mun stressitasot on kovat, työtilanne on väliaikainen, en tule tekemään aina näin paljon töitä. Ja sekin varmaan helpottaa, kun nosta ukon kohta sinne luiskaan, niin ei tarvi hänen sotkujaan enää siivota. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oman eroon päätyneen avioliiton tuoman kokemuksen myötä en enää ikinä ottaisi aamutorkkua/myöhäisrytmistä miestä. Pikkulapsiaikana se oli kamalaa. Pienet herää yleensä aikaisin ja siihen mennessä kun isä vasta availi silmiään kahvikupin ääressä puolilta päivin, olin jo itse herännyt lasten kanssa, antanut aamupalan, ulkoillut heidän kanssa, tultu sisälle, laitettu ja syöty lounas ja lapset menossa päiväunilleen. Mukavahan se oli ukon heräillä rauhassa ja alkaa vaikka sitten vinkumaan se**iä kun lapsetkin sopivasti päiväunillaan. Siinä vaiheessa itse olin jo melkeinpä työpäivän verran hommia tehnyt.
Tätä on ap luvassa, jos hänen kanssaan lisäännyt, valitettavasti.
Ei apua! Sos! Eikö iltavirkut ihmiset suostu normaaliin rytmiin edes lasten synnyttyä, vaan jättävärät rankat aamut puolisolle yksin : O??? Aivan järkyttävää! Millä stn verukkeella toinen voi maata kaikki aamut toisen raataessa? Ei hyvä ihme sentään, toi on väkivaltaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman eroon päätyneen avioliiton tuoman kokemuksen myötä en enää ikinä ottaisi aamutorkkua/myöhäisrytmistä miestä. Pikkulapsiaikana se oli kamalaa. Pienet herää yleensä aikaisin ja siihen mennessä kun isä vasta availi silmiään kahvikupin ääressä puolilta päivin, olin jo itse herännyt lasten kanssa, antanut aamupalan, ulkoillut heidän kanssa, tultu sisälle, laitettu ja syöty lounas ja lapset menossa päiväunilleen. Mukavahan se oli ukon heräillä rauhassa ja alkaa vaikka sitten vinkumaan se**iä kun lapsetkin sopivasti päiväunillaan. Siinä vaiheessa itse olin jo melkeinpä työpäivän verran hommia tehnyt.
Tätä on ap luvassa, jos hänen kanssaan lisäännyt, valitettavasti.
Ei apua! Sos! Eikö iltavirkut ihmiset suostu normaaliin rytmiin edes lasten synnyttyä, vaan jättävärät rankat aamut puolisolle yksin : O??? Aivan järkyttävää! Millä stn verukkeella toi
Mä tunnen perheitä, joissa lapsetkin on olleet iltavirkkuja ja aamun torkkuja. Mutta niillä lapsillakin on ollut aika rankkaa, kun on raahattu päiväkotiin kesken yöunien. Samassa perheessäkin toinen lapsi voi olla aamuvirkku ja toinen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman eroon päätyneen avioliiton tuoman kokemuksen myötä en enää ikinä ottaisi aamutorkkua/myöhäisrytmistä miestä. Pikkulapsiaikana se oli kamalaa. Pienet herää yleensä aikaisin ja siihen mennessä kun isä vasta availi silmiään kahvikupin ääressä puolilta päivin, olin jo itse herännyt lasten kanssa, antanut aamupalan, ulkoillut heidän kanssa, tultu sisälle, laitettu ja syöty lounas ja lapset menossa päiväunilleen. Mukavahan se oli ukon heräillä rauhassa ja alkaa vaikka sitten vinkumaan se**iä kun lapsetkin sopivasti päiväunillaan. Siinä vaiheessa itse olin jo melkeinpä työpäivän verran hommia tehnyt.
Tätä on ap luvassa, jos hänen kanssaan lisäännyt, valitettavasti.
Ei apua! Sos! Eikö iltavirkut ihmiset suostu normaaliin rytmiin edes lasten synnyttyä, vaan jättävärät rankat aamut puolisolle yksin : O??? Aivan järkyttävää! Millä stn verukkeella toi
Ja miksi aamuvirkut valittaa väsymystään, jos vauvaa pitää kanniskella sylissä vielä klo 01-02 yöllä? Milllä verukkeella aamuvirkun pitäisi saada nukkua jo puolen yön jälkeen?
Alue: Aihe vapaa
Eli ihan vaan opittu tapa. Ikävä juttu, mutta ei taida olla sulle sopiva kumppani. Mulla oli parikymppisenä vähän samanlainen avomies. Oli vielä työtön (siis haloo! 1980-luvulla) ja yks kerta sitten perjantaiaamuna sovittiin, että hän siivoaa ja mä laitan töistä tultuani ruokaa ja vietetään kiva romanttinen ilta yhdessä. Arvaa, oliko koko tyyppi edes kotona, kun tulin? Tai mitään siivottu? Hän vielä aika usein muisti mainita, miten paljon parempaa ruokaa hänen äitinsä tekee. Noh, minä en ollut 21-vuotiaana vielä mikään gourmet-kokki, joten kotiin tultuani kimpaannuin. Katoin pöydän kauniisti. Viinilasit, lautasliinat jne. Miehen lautaselle laitoin paperilapun, jossa oli hänen äitinsä puhelinnumero. Pakkasin mukaan vähän vaatteita ja lähdin ystäväni luokse viikonlopuksi. Siihen aikaan ei ollut somea eikä edes kännyköitäkään, joten siinähän ihmetteli kotiin tultuaan, mihin hemmettiin se akka on kadonnut :D Suhde päättyi siihen, mutta ei mua ole koskaan haitannut, että päättyi. Toisaalta eka avomieheni taas oli nimenomaan siivousfriikki ja mä en osannut hänen mielestään laittaa edes tuorekelmua oikein juustopalan päälle. Oli sekin aika ärsyttävää, kun ne kelmun kulmat olisi pitänyt taitella ihan tietyllä tavalla.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/