Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihminen haluaa ja hankkii toisen lapsen, ellei han jaksa tai halua itse hoitaa ensimmaistakaan? Kun vastasyntyneen aiti ei jaksa kiinnostua vauvasta
17.03.2007 |
ja vauvan hoidosta, puhutaan pahasta masennuksesta, jota hoidetaan lääketieteen keinoin. Kun kaksivuotiaan lapsen (koti)äiti ei halua hoitaa itse lastaan, vaan hankkii hänelle päivähoitopaikan, puhutaankin perheiden vapaasta valinnasta ja erilaisuudesta. Kertokaa minulle, minkä ikäisen lapsen hylkiminen on sairasta ja minkä ikäisen tervettä ja normaalia? Missä se raja menee?
Kommentit (236)
Vierailija:
myöhemmin, esim. murrosiässä tai muuten terapiassa.Jos lapselle jää tunne, että äiti on hylännyt, hän joutuu sen tyhjiön tunteen setvimään ennemmin tai myöhemmin.
Et kai sä nyt aikuinen ihmnen usko noihin terapia-höpötyksiisi?! Mikä sä olitkaan koulutukseltasi?? ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jankkaat rakastavasi, sen pitää näkyä myös tekoina ja läsnäolona.
Osaan kuvitella sinut hyvin; sinä olet 30+ äiti-ihminen, haluat ajatella olevasi enemmänkin uraäiti, tänä iltana olet siemaillut kaksi lasia viiniä omakotitalossasi jonka pankkilainaa te nyt makselette. Olet ehkä vienyt omat lapsesi hoitoon hyvin pikkuisina? Nyt osallistut tähän ketjuun pönkittääksesi omaa uskomustasi siitä mikä juuri sinun lapsillesi on hyväksi.
Minua pelottaa se miten olet kadottanut kykysi tuntea todellisia tunteita. Oletko koskaan edes omannut kykyä ajatella laajempia kokonaisuuksia?
178
Vierailija:
minulle olennaista on se, mitä lapseni minusta ajattelevat ja olenko itse itseni ja omatuntoni kanssa sinut, ei se mitä muut minusta ajattelevat.Ja yleensä muuten omiin valintoihinsa rehellisesti tyytyväinen ihminen on haluttua seuraa, ei ihminen, joka uupuu helposti ja omanapaisesti kaikesta ja itsekeskeisesti ratkoo kohdalle tulevat ongelmat muista piittaamatta.
JOs joku on sinut itsensä ja omatuntonsa kanssa, vaikka lapsi virikehoidossa, miksi sinä puutut siihen? Miksi tuo toinen ihminen saa elää rauhassa muiden mielipiteiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hylätessään tämän.
Ja jotain vikaahan sellaisen äidin sielunmaisemassa on, joka tällaiseen tekoon pystyy. Eli harva on sinut itsensä kanssa, menee vain siitä ali mistä aita on matalin, lapsensa kustannuksella.
Käykö sinun logiikkaasi tuo ajamasi asia?
Se mikä on " kallein ja rakas" annetaan pois toisen huolehdittavaksi päivän ajaksi - vaikka ei olisi aivan pakko?
Hmm.. jokin seikka tässä ajattelussa nyt ontuu.
178
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaa kysymykseeni kenen lapsen te ajattelette hyötyvän hänen vanhempansa/äitinsä arvostelemisesta?
näitä yksin tähän aikaan lauantai-illasta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
että jankkaat rakastavasi, sen pitää näkyä myös tekoina ja läsnäolona.
olet siis todellakin sitä mieltä, ettei äiti voi olla läsnä tai osoittaa rakkauttaan muuten kuin olemalla koko ajan lapsen kanssa? riittääkö se, että on lapsen kanssa samassa tilassa fyysisesti? minusta se ei riitä, vaan tärkeämpää on henkinen läsnäolo. ja sitä henkistä läsnäoloa on sellaisissakin perheissä, joissa jostain syystä on osa lapsista osan päivää hoidossa.
mä voin kuule kertoa sulle, että meidän perheessä rakkaus näkyy, kuuluu ja tuntuu.
Vierailija:
Käykö sinun logiikkaasi tuo ajamasi asia?Se mikä on " kallein ja rakas" annetaan pois toisen huolehdittavaksi päivän ajaksi - vaikka ei olisi aivan pakko?
Hmm.. jokin seikka tässä ajattelussa nyt ontuu.
178
Ja miksi teidän fanaatikkojen on niin helvetin vaikea ymmärtää kahta asiaa:
1) lapsen hoidossa oleminen ei ole hylkäämistä (käykäähän vaikka kysymässä lapsilta, jotka on OIKEASTI hylätty)
2) myös ne äidit rakastavat lapsiaan yli kaiken, jotka käyttävät virikehoitoa (ja tätä voitte kysyä niiltä tuntemiltanne äideiltä ja virikehoitolapsilta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jää itse uuden lapsen kanssa kotiin, sille hoitoon viedylle lapselle se on hylkäämiskokemus. Katsopa asiaa mistä tahansa alan opuksesta.
Ja vaikka äiti kokisikin rakastavansa, lapsi ei koe samoin.
olet virikelapsi, mutta se ei tarkoita, että muut " virikelapset" ovat kaltaisiasi, tai tekevät samoja ratkaisuja lauantai-illan suhteen, heh.. Vääriä tai oikeita, tai siltä välitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ja jää itse uuden lapsen kanssa kotiin, sille hoitoon viedylle lapselle se on hylkäämiskokemus. Katsopa asiaa mistä tahansa alan opuksesta.Ja vaikka äiti kokisikin rakastavansa, lapsi ei koe samoin.
JATKUMINEN? Vai onko työnteko teille tosiaankin niin vieras käsite, että ette tajua miten moni on lasten syntymien välillä töissä ja palaa sinne sen vauvan kasvettua?
ennen kuopuksen syntymää, niin turha sitä on sinne enää kiikuttaa, kun kotonakin voisi olla.
4 - 5 -vuotias on eri asia, silloin puolipäivähoidon jatkaminen on ihan järkevää.
Mutta minua on eniten kyllä hätkäyttäneet ne kotiäidit, jotka ovat siis olleet kotona vauvan syntymään ja vievät sitten jopa alle 2-vuotiaan hoitoon, kun vauva syntyy. Näitä on hirveän paljon ja silloin on kyllä jotain pahasti pielessä.
perustele se mielipiteesi sivistyneesti! -ap
että jo aika pienikin isosiskoksi tai -veljeksi tulossa oleva lapsi ymmärtää sen, kun puhutaan " vauvalomasta" , jolle se äiti on jäämässä. Ja hän ymmärtää myös sen, että silloin äiti on kotona! Mutta hänpä ei saa olla :( Äiti se vaan -hänen näkökulmastaan- välittää enemmän siitä uudesta vauvasta kuin hänestä. Oletteko koskaan kuulleet, että 1v leikkii yksin, 2v leikkii rinnakkain toisen kanssa ja vasta 3v lapsi alkaa leikkiä kavereiden kanssa yhteisleikkejä. Eli siihen asti lapsi ei todellakaan jää mistään paitsi, vaikka saisikin tutustua rauhassa kotona siihen uuteen perheenjäseneen. Eikä vielä sen jälkeenkään!
Miltäpäs sinusta tuntuisi, kun miehesi toisi uuden vaimon kotiin, sanoisi sinulle aamulla, että heippa-mene sinä töihin, minä jään tänne rakastamaan tätä uutta vaimoa, mutta toki rakastan sinua yhtä paljon kuin aina ennenkin! Ja tähän tilanteeseeen uuden vauvan syntymää ja isomman hoitoon viemistä on oikeasti verrattu :(
tyhjiöntunne.
Tämän keskustelun jälkeen on pakko vetää perseet. On sen verran täydellistä äippää taas liikkeellä.