Miksi ihminen haluaa ja hankkii toisen lapsen, ellei han jaksa tai halua itse hoitaa ensimmaistakaan? Kun vastasyntyneen aiti ei jaksa kiinnostua vauvasta
ja vauvan hoidosta, puhutaan pahasta masennuksesta, jota hoidetaan lääketieteen keinoin. Kun kaksivuotiaan lapsen (koti)äiti ei halua hoitaa itse lastaan, vaan hankkii hänelle päivähoitopaikan, puhutaankin perheiden vapaasta valinnasta ja erilaisuudesta. Kertokaa minulle, minkä ikäisen lapsen hylkiminen on sairasta ja minkä ikäisen tervettä ja normaalia? Missä se raja menee?
Kommentit (236)
Ei muuten toimi tässä yhteydessä, kun meillä on se SUBJEKTIIVINEN oikeus...
mihin rahat tulisi ohjata jotta purku kannattaa?
" äidille omaa aikaa" -tyyppejä.
Ja tietosi perustuu...niin, mihin?
Ettekö te tajua, että hyvin paljon ihmisen elämässä on kiinni niistä OMISTA VALINNOISTA; millaisen miehen sinä olet valinnut lastesi isäksi? Millaisessa elämäntilanteessa sinä olet valinnut raskautua?
Se on varmastikin hyvin marginaalinen ryhmä, missä on kysymys esim. vahinkoraskaudesta tms. - ei heitä varten tarvitse yhteiskunnan taholta ylläpitää kallista subjektiivisen päivähoidon oikeutta. Kaikki muut kykenevät varmaankin terveeseen harkintaan?
Ja missä kumman brutaalissa maailmassa te " ei se ollut oma vika" tai " lapsen parhaaksi olisi hoito toisaalla kuin kotona" -ihmiset oikein elätte, kun ajattelette lasten hoidon Suomessa ja perheissä olevan noin huonolla tolalla??
Eiköhän kyse ole usein siitä, että rahkeita olisi - viitsimisestä on puutetta.
Vierailija:
" äidille omaa aikaa" -tyyppejä.
en millään voi ymmärtää, että toiset ihmiset/äidit eivät halua tai viitsi edes ymmärtää muita äitejä ja heidän lapsiaan? Missä on SINUN empatiasi ja auttamishalusi, vai eikö sitä enää tosiaan netistä eikä reaalimaailmasta löydy?
käsitelty. Lapsi se on leikki-ikäinenkin. 175
tarve vain tulisi määritellä. -ap
ilman asiallista syytä ja hoidattaa lapsensa päivähoidossa, hoitomaksun pitäisi olla korkeampi. Työssäkäyvät ja opiskelijat ovat asia erikseen.
virikelasta paremmin kuin virikelapsen vanhemmat.
lisäisin vielä että mitä te kuvittelitte sen olevan ennen subjektiivista oikeutta??
NIMENOMAAN se oli sitä että joltakulta taholta tuli luotettava selvitys siitä että lapsi tarvitsee päivähoitopaikan. Se paperi (muutama lause) saattoi tulla terveyskeskuksen lääkäriltä, neuvolan terveydenhoitajalta tai lääkäriltä, sosiaalihuollosta tms. Mutta systeemi toimi.
Tietysti nykyäänhän on noloa leimautua moisesti. Vaan miettikää millainen tilanne oli lapselle. Oli päästy avun piiriin ja jos sitä tarvittiin lisää oli sen saaminen helpompaa. Tarveharkinta olisi siis ihan mahdollista järjestää nykyäänkin ilman merkittäviä kustannuslisäyksiä.
Mielenkiintoista olisi jos joku tutkisi asiaa vaikka kymmenen vuoden päästä. Miten subjektiivinen oikeus on vaikuttanut lapsiin ja perheisiin. Minä nimittäin myös kuulutan perheiden omaa vastuuta. Eli se tarkoittaa sekä äidin että isän vastuuta omista valinnoistaan. Lisäksi kuulutan ja kaipaan tervettä järkeä. Ei kai kukaan voi olla niin taula että kuvittelee myös toisen lapsen olevan helppo jos ensimmäinenkin on ollut. Tai kuvittele ettei mikään muuta jos toinen lapsi syntyy.
Kuntia patistaisin lisäämään kerhotoimintaa, avoimia päiväkoteja yms. Moni perhe valitsisi varmasti tuon jo niitä vain olisi päiväkotien sijaan.
Se vain nyt on niin että nykyisten työorientoituneiden vanhempien on vaikea kestää arkea, " oloa vain kotona" , sitä että ei ole kiireen tuntua kokoa ajan. Tässä asiassa syyllistän niin miehet kuin naisetkin sillä minusta isä on olennainen osa perhettä jossa on molemmat vanhemmat.
MOLEMMAT ovat itkeneet väsymyksestä puhelimessa kun olen heille soittanut. He ovat tehneet parhaansa, hoitaneet vauvaa + esikoista kotona ilman kerhoja yms. Toisen avioliitto kesti tämän, toinen sanoi eronsa syyksi kotiäitiyden + miehen, joka ei auttanut ja tukenut ollenkaan vaimoaan. Mielelläni olisin heille suonut apua, enkä IKINÄ pitänyt heitä huonoina äiteinä vaikka kertoivatkin uupumuksestaan. Koska kodinhoitajia ei enää ole " normaaleihin" lapsiperheisiin saatavana en näe osapäivähoitoa mitenkään pahana vaihtoehtona jossei kerhojakaan ole saatavilla. Miksi äidin pitää väsyttää itsensä? Kuka siitä hyötyy? Pliis vastatkaa!
saa omaa aikaa, jos kotona on vain vauva. Johan se nukkuu suurimman osan ajasta ja loppuajankin vain makoilee.
Naapurissa on juuri tuo tilanne. Isommat lapset ovat hoidossa - isä vie ja tuo - ja äiti kotona vauvan kanssa. Käyvät vähän shoppaamassa ja kävelyllä päivän mittaan, ja siinä välissä vauva nukkuu. Äiti itse kertoi.
he olisivat voineet saada hoitopaikan tarveharkintaisesti ja sitä kautta jopa perheelle apua, koska tarve olisi pitänyt kartoittaa - siis esim. perheterapiaa toimimattomaan parisuhteeseen yms.
Eikä kaikki silti väsy kahden lapsen kotiäitinä. Minusta tämä on ollut kivaa aikaa.
Hae sinä demareiden riveistä vaaleissa - eihän toki kenenkään tule olla ratkaisuistaan vastuussa, kyllä yhteiskunta kantaa =D!
Hoidetaan sitten murrosiässä niitä ongelmaisia nuoria, joille on jäänyt lapsuudesta kokemus siitä, ettei äiti rakastanut tarpeeksi - fiksua demaripolitiikkaa; satsataan lapsiperheisiin satsaamalla päivähoidon kehittämiseen ja vaikeuttamalla kotihoitoa - äidit vaan tuottamaan liukuhihnalle =D.
Kestävää kehitystä? Vastuullista tulevaisuuden suunnittelua?
Not.
178
Vierailija:
saa omaa aikaa, jos kotona on vain vauva. Johan se nukkuu suurimman osan ajasta ja loppuajankin vain makoilee.Naapurissa on juuri tuo tilanne. Isommat lapset ovat hoidossa - isä vie ja tuo - ja äiti kotona vauvan kanssa. Käyvät vähän shoppaamassa ja kävelyllä päivän mittaan, ja siinä välissä vauva nukkuu. Äiti itse kertoi.
Minun oma aikani nuorimman ollessa vauva oli valvomista, kantamista, imettämistä, valvomista, imettämistä, huudon rauhoittelua ja valvomista taas. Kyllä se ei ihan vastaa mun käsitystä omasta ajasta! :)
Ja sen tilalle tarjoat perheille... MITÄ?..