Miksi ihminen haluaa ja hankkii toisen lapsen, ellei han jaksa tai halua itse hoitaa ensimmaistakaan? Kun vastasyntyneen aiti ei jaksa kiinnostua vauvasta

kun niin kuuluu tehdä. Ja koska työelämäkään ei houkuttele pätkätöineen. Noin voi olla näennäisesti kotona, mutta päästä silti helpolla.

ap

ap

Oletko ajatellut, että tilanteet elävät ja muuttuvat? Vaikka vuonna 2007 on elämä tasapainoista ja mukavaa, ei se sitä ole välttämättä vuonna 2008 tai 2009. Etukäteen ei välttämättä voi tietää, mitään eteen tulee.

En tarkoita heitä. -ap

Mistäpä sinä tiedät, kuka on " sosiaalitapaus" , kun eivät sitä tiedä päiväkodin henkilökuntakaan?? Ihmiset eivät kovin helposti myönnä, että elämä on vaikeaa (juuri sinunlaisten tuomitsijoiden vuoksi).



Lapsen hoitoon vieminen voi olla tehokas ennaltaehkäisy keino, että perhe ei murene lopullisesti. Väliaikainen helpotus vaikeaan tilanteeseen. Mutta vanhemmat vain sanovat lapsen hoitoon vimeisn syyksi esim. virikkeiden saamisen.



Minä uskon, että suurin osa kotiäitien lapsista on juuri raskaan elämäntilanteen vuoksi hoidossa (vaikka eivät sitä myöntäisikään).





6

noin niinkuin varmuuden vuoksi? Ja miten se elämä heittelee juuri niin, että se esikoinen joutaa jaloista pois?

käyviä äitejä, jotka vievät hoitoon kaksivuotiaansa, mutta uuden vauvan tultua ottavat esikoisen kotihoitoon?

ap

Minä en puhunut mitään varmuuden vuoksi hoitoon viemisestä!!

Ai mitenkö se elämä heittelee niin, että esikoinen joutaa jaloista pois? Oletko yksinkertainen? Jos elämäntilanne käy rankaksi ja äiti meinaa uupua arkeen, on ainoa apukeino usein laitaa esikoinen hoitoon. Pientä vauvaa kun ei voi hoitoon laittaa, kodinhoitajia ei nykyäivänä ole...jotakin on keksittävä, että arkea jaksaa.

6

Vierailija:

noin niinkuin varmuuden vuoksi? Ja miten se elämä heittelee juuri niin, että se esikoinen joutaa jaloista pois?

ap

että jos tässä kynnys olisi vähän korkeampi, moni ryhdistäytyisi ja joutuisi katsomaan peiliin. Nyt ne vaikeudet vain lykätään muille ja kauemmas. Miten nämä samat vanhemmat sitten jaksavat tukea koulunkäyntiä, selviävät murrosiästä jne. kun jo vauva-aika on heille liikaa?

Eihän se ole yllätys tai elämänmuutos tms. Vaan ihan jokaisen ihmisen hahmotettavissa jo ennen toisen lapsen hankintaa.



9

" Jos niin on, sitten pitäisi vakavasti tuktia, miksi kyseiset ihmiset eivät kestä tavallista arkea, ja alkaa hoitaa heidän todellisia ongelmiaan."



Meinaa kiehahtaa...koetan pysyä rauhallisena :D Keskusteleminen on mukavaa, väittelykin, jos se pysyy asiallisena.



Eli...Jälleen kyseenalaistan: mistä sinä voit tietää, missä perheissä elämä on TAVALLISTA arkea, ja missä raskaampaa arkea, joka todella musertaa ihmisen alleen? Sinä et voi päältä päin perhettä katsomalla sanoa, minkälainen heidän elämänstilanteensa on. Sinä et voi tietää kaikkia asioita ,jotak taustalla vaikuttavat arjen rankkuuteen!



Subjektiivinen päivähoito-oikeus säästää yhteiskunnan rahoja, ennalta ehkäisevässä mielessä.





6

ap

mutta mun mielestä olisi hyvä jonkun muunkin arvioida se ns. musertava arki. Ja jos kyse onkin vanhempien hahmotusvaikeuksista, auttaa niitä vanhempia, eikä rangaista lasta.

Tämä tosin ihan 3-4h päivästä eikä edes joka päivä. Nuoremmat kyllä kannattaisi pitää kotona jos vain suinkin kykenee.

...kaverini väsyi jo esikoisen vauva-aikana, niin ettei meinannut enää puolivuotiaan kanssa jaksaa olla kotona. Kaikki lapseen liittyvä oli kauhean työlästä ja vaikeaa. Silti hekin hankkivat toisen lapsen vaikka ensimmäinenkään ei iloa tuottanut. En ymmärrä sellaista, koska lapset kärsivät tällaisessa perheessä paljon.



Sukulaisperheessä hankittiin esikoinen yli 3-kymppisinä ja äiti oli kovasti väsynyt ja uupunut. Eikö vaan seuraava 1v5kk:n ikäerolla. Sehän se väsynyttä äitiä piristääkin...ikää oli, mutta vuodenkin odottaminen olisi auttanut paljon, mutta ei olisi varmastikaan lisännyt riskejä.

Vierailija:

mutta mun mielestä olisi hyvä jonkun muunkin arvioida se ns. musertava arki. Ja jos kyse onkin vanhempien hahmotusvaikeuksista, auttaa niitä vanhempia, eikä rangaista lasta.

Halusin toisen lapsen ja osasin toki odottaa, että arki tulee olemaan rankkaa. En kuitenkaan osannut kuvitella, miten reagoisin väsymykseen vauva-aikana. Oli esikoinenkin toki valvottanut, mutta silloin pystyi nukkumaan esim. päivällä vauvan nukkuessa. Nyt piti olla skarppina koko päivän huonojen yöunien jälkeen, päivästä ja viikosta toiseen. Uhmaikäisen kanssa. Asumme kaukana sukulaisista, joten apua ei noin vain saanut.

Rakastan molempia lapsiani yli kaiken ja ymmärrän, että jos äiti voi huonosti, myös lapset voivat huonosti. Ainoa, joka pitää minusta huolta, olen minä itse, joten toimin, ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä.

Onhan niitä kaikenlaisia kerhoja ja liikkareita, mihin näitä isompia voi viedä, ei välttämättä hoitoon. Puistoissa tapaa muita äitejä itsekin ja lapset saavat leikkiä keskenään.