Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nöyrtyisitkö? Mies jonka halusin...
25.04.2025 |
ei alkuun halunnut minua. Minä yritin iskeä häntä mutta hän sanoi ettei halua kanssani mitään vakavaa koska on ihastunut X:ään. Tämä X on missitasoa ja tyyliin kaupungin tavoitelluimpia naisia. Kuitenkin X ei sitten halunnut tätä miestä. Mies kertoi mulle että täytyy siis suunnata muille apajille (tässä vaiheessa mun kanssa oli puhtaasti vain kaveri, pikkuhiljaa alettiin olla jo ystäviä).
Mies sitten liiteli kukasta kukkaan, kertoili mulle pettymyksistään naisia kohtaan yms. ja kivoista kokemuksista joista ei itse halunnut kuin lyhyen huvin.
Tämän kaiken jälkeen mies sitten nyt viimein haluaakin minut. Vaikuttaa olevan tosissaan. Hän on korkeasti koulutettu, komea, mukava, hauska, tienaa hyvin. Aikanaan olin ihastunut häneen, mistä pääsin yli ja nyt oltu ystäviä... Kyllä hän hot on mutta kaiken jälkeen... Nöyrtyisitkö sinä tilanteessani ja lähtisit yrittämään parisuhdetta?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Haluatko loppuelämän suhteen jos haluat niin unohda tuo mies. Ota joku tavallinen mies joka ei saa helposti naisia muutenkaan.
Ja jää miettimään tuota?
Reilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluatko loppuelämän suhteen jos haluat niin unohda tuo mies. Ota joku tavallinen mies joka ei saa helposti naisia muutenkaan.
Ei tarvi ottaa tavallista miestä joka ei saa helposti naisia muutenkaan, ellei tykkää sellaisesta. Riittää ihan vaan mies, jonka kanssa on molemminpuolinen halu alusta alkaen. Sellainen sopiva, ei mitään sellaista johon pitää yrittää fit in.
Mieluiten sellainen, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä historiaa. Joku uusi tyyppi. Tai jos historiaa onkin, niin halu on ollut eikä kumpikaan ole torjunut toista ja valinnut muita.
Vierailija kirjoitti:
En. Mies joutuu tyytymään sinuun kun ei saanut haluamaansa. On iso riski, että se haluamansa löytyy vielä kun te olette yhdessä.
"Mies joutuu tyytymään sinuun..."
En ota kysymykseen muuten kantaa, mutta tämä että joutuu tyytymään parisuhteessa on mielenkiintoinen kysymys.
Kuinka moni nainen on saanut juuri sen miehen #1 jota eniten halusi, niin että se mies jonka kanssa päätyi yhteen ei ole ollut se tavoite numero #2 - 20?
Eikö ole lähinnä normaalia että meillä kaikilla (miehillä ja naisilla) on niitä joita ei saanut, joten tosiasiassa parisuhteessa ollaan sen kanssa mikä sitten saatiin (eli jollain tasolla jouduttiin tyytymään nykyiseen partneriin)? Ehkä miehenä en ymmärrä naisten enemmistöä jos olette eri mieltä, mutta minun on vaikea uskoa että enemmistöllä teistä naisista on koko miesväestöstä se mies jonka olisitte ottaneet, jos kenet tahansa olisitte saaneet?
Itse miehenä en ole parisuhdemielessä kiinnostunut mistään musiikki-, elokuva- tai muusta kuuluisuudesta. En todellakaan haluaisi olla keskinkertaisen näköinen ja lähes varaton (miljonääreihin verrattuna) puoliso naiselle, jonka ulkonäköä ja menestystä ihaillaan laajasti. Toinen asia on että miehenä en haluaisi parisuhteeseen naisen kanssa joka ei ole minusta huomattavan kiinnostunut. En siis tähtää liian korkealle (hypergamia). Näistä johtuen minun on helppo sanoa että puolisoni on (lähes) paras jota olen tavoitellut, enkä ole joutunut tyytymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mies joutuu tyytymään sinuun kun ei saanut haluamaansa. On iso riski, että se haluamansa löytyy vielä kun te olette yhdessä.
"Mies joutuu tyytymään sinuun..."
En ota kysymykseen muuten kantaa, mutta tämä että joutuu tyytymään parisuhteessa on mielenkiintoinen kysymys.
Kuinka moni nainen on saanut juuri sen miehen #1 jota eniten halusi, niin että se mies jonka kanssa päätyi yhteen ei ole ollut se tavoite numero #2 - 20?
Eikö ole lähinnä normaalia että meillä kaikilla (miehillä ja naisilla) on niitä joita ei saanut, joten tosiasiassa parisuhteessa ollaan sen kanssa mikä sitten saatiin (eli jollain tasolla jouduttiin tyytymään nykyiseen partneriin)? Ehkä miehenä en ymmärrä naisten enemmistöä jos olette eri mieltä, mutta minun on vaikea uskoa että enemmistöllä teistä naisista on koko miesväestöstä se mies jonka olisitte ottaneet, jos kene
Oletko koskaan rakastunut? Mun mieheni on mulle #1 vielä näin 20 yhteisen vuoden jälkeenkin, eikä ole epäilystäkään, ettenkö minäkin olisi hänelle. Kohtapuoliin lähdetään yhdessä koko kesän kalareissulle. Ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä kumpikaan, joten eron tietää kyllä siihen, kun on joskus tyytynyt. Tyytymällä ei saa kuin epätyydyttäviä suhteita, kaikkien kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mies joutuu tyytymään sinuun kun ei saanut haluamaansa. On iso riski, että se haluamansa löytyy vielä kun te olette yhdessä.
"Mies joutuu tyytymään sinuun..."
En ota kysymykseen muuten kantaa, mutta tämä että joutuu tyytymään parisuhteessa on mielenkiintoinen kysymys.
Kuinka moni nainen on saanut juuri sen miehen #1 jota eniten halusi, niin että se mies jonka kanssa päätyi yhteen ei ole ollut se tavoite numero #2 - 20?
Eikö ole lähinnä normaalia että meillä kaikilla (miehillä ja naisilla) on niitä joita ei saanut, joten tosiasiassa parisuhteessa ollaan sen kanssa mikä sitten saatiin (eli jollain tasolla jouduttiin tyytymään nykyiseen partneriin)? Ehkä miehenä en ymmärrä naisten enemmistöä jos olette eri mieltä, mutta minun on vaikea uskoa että enemmistöllä teistä naisista on koko miesväestöstä se mies jonka olisitte ottaneet, jos kene
En minäkään naisena ole ikinä ollut kiinnostunut mistään kuuluisuuksista.
Ihan tavalliset, oikeassa elämässä kohdatut miehet on kiinnostaneet, ja kyllä se niin on mennyt, että jos en ole ihastukselta vastakaikua saanut, niin en ole halunnut kenenkään muunkaan kanssa alkaa. Ei minua kiinnosta ne muut silloin.
Toki olen päässyt sitten jossain vaiheessa aina eteenpäin, eli en enää halua ketään entistä ihastusta eikä kukaan entinen ihastus ole minulle mikään ykkösvaihtoehto tai vaihtoehto ylipäätään.
Nytkin minulla on kyllä ihastus, mutta en ihastu sillä tavalla, että PAKKO SAADA TOI, vaan ihastumiseni on lähinnä ihastelua, perhosia vatsassa, hyvää oloa toisen näkemisestä ja sen jännittämistä, että tapahtuukohan jotain :D Jos tulee vastaan joku joka haluaa minut ja minä hänet, niin sitten alan sen kanssa. Mitään vaihtoehtojen karderoobia 1, 2, 3.. 20 jne. minulla ei ole eikä ole koskaan ollutkaan. Joko haluan jonkun kanssa jotain tai en halua, en mieti minkään vaihtoehtojen välillä. Parisuhdehalu tulee sitten tutustumisen myötä kun tietää enemmän kuin sen, että on (seksuaalista) kemiaa. Mutta se valinta molempien pitää tehdä jo ennen sitä, että on halua ja vetovoimaa ylipäätään tutustua paremmin ja viettää aikaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n tapauksessa mies on siis torjunut jo tuossa vaiheessa, kun on puhtaasti fyysisestä vetovoimasta kyse. Jos joku ei halua sua tai haluaa esim. seksiä vain kerran tai kaksi kertaa, niin kemiaa ei vain ole (tarpeeksi). Feromonit ei muutu, vaikka ihminen ja elämä muuttuisikin.
Jos mietin itsekin jotain miehiä joissa ei ole edes mitään vikaa, mutta joko en ole alunperinkään halunnut niitä (en osaa kuvitella itseäni niiden kanssa enkä seksissä) tai on sekstailtu kerran/pari kertaa ja sen pidemmälle ei kiinnostus eikä kemia riitä, niin ei se muutu. Se tyyppi voi olla vaikka miten huipputyyppi ja hyvä kaveri, mutta siihen se jääkin. AP:kin on ollut hyvä kaveri, ei häntä ole ikinä haluttu.
En ikinä pääsisi yli siitä, että olen halunnut miestä enemmän kuin hän minua. Hän ehkä pitää sinusta, mutta ei ole koskaan halunnut sinua. Itse voi miettiä, että tyytyykö semmoiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kyllä kaikkien aikojen nöyryytys lähteä tuollaisen miehen kanssa suhteeseen, yhteinen historianne huomioiden.
Oma egoni ei vaan kestäisi tuollaista totaalista nöyryytystä. En siis pystyisi.
Kävisin muutamilla hotelli- ja panotreffeillä, mutta en antaisi panna paljaalla. Mies saisi maksaa laskut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis onko hän kosinut sinua?
En todellakaan lähtisi "yrittämään parisuhdetta" idiootin kanssa. Enkä myöskään kuuntelisi ja tukisi hänen sekoilujaan.
Mies lukekoot vaikka pari vuotta raamattua ja kuunnelkoot avioliittoluentoja, jos failaustahti suhteissa on tuota luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti että oikeasti menisit suhteeseen miehen kanssa, josta tiedät 100% varmuuudella että hän tyytyy sinuun :D
Vierailija kirjoitti:
Mieti että oikeasti menisit suhteeseen miehen kanssa, josta tiedät 100% varmuuudella että hän tyytyy sinuun :D
Eikä edes vielä se, vaan kehossa on tunnemuisto siitä, että on aiemmin ihastuneena tullut torjutuksi ja seurannut vierestä miehen kutemista muiden naisten kanssa.. JA vielä kuunnellut juttuja niistä 🤦🏻
Ei, ei, ei, ei.. tuossa on aivan kaikki pielessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätähän naiset tekee jatkuvasti, tosin miestä ei koskaan nosteta friendzonelta parisuhteeseen.
Eli naiset ei toimi noin kuin aloituksessa, sinun mukaasi.
Tuossahan nimenomaan se jutun ydin oli se, että torjunnan ja kaiken muun jälkeen mies sitten kuitenkin haluaisi romanttisen suhteen...
MInusta on täysin ok sanoa, että ei ole kiinnostunut, koska on ihastunut toiseen. Molemmat ovat halunneet kuitenkin silti jatkaa kaveruutta, ja sitten ystävystyivät.
Mies ei mielestäni ole tehnyt mitään isosti väärin. Jos hän on nyt ajan kanssa ja ystävyyden kautta sitten ihastunut aloittajaan, niin onhan sellainekin ihan luonnollista ja joskus niin tapahtuu. Ihastuminen sattaa olla silloin jopa syvempää, kuin vain mielikuva ja pinta, kun jo oikeasti tuntee toisen aika hyvin.
Toki riskinä on se toinen vaihtoehto, että mies ehdottelee siksi, kun miehellä on hiljaista naisrintamalla ja takana pettymyksiä, eikä kyse olisikaan aidoista isommista tunteista ja oikeasta kunnon kiinnostuksesta juuri aloittajaa kohtaan, vaan hän hakee ehkä tuttua ja turvallista lohduttaja tms.
AP.lle neuvoisin, että kuuntele omia tunteitasi ja tuntemuksiasi asian suhteen. Ja punnitse myös onko miehen kiinnostus ja ihastus oikeasti sitä syvempää sorttia, vai jotain laastarin tapaista hapuilua.
Vaikka olit aikoinaan mieheen ihastunut, niin ehkä sinua ei oikeasti enää kiinnosta. Jos teillä on molemminpuolinen hyvä ystävyys, niin ehkä haluat kuitenkin mieluummin niin. Miehen mieliksi ja omien menneiden tunteiden tähden ei varmastikaan kannata lähteä mitään kokeilemaan puolivillaisesti. Ystävyyskin menee todennäköisesti pilalle, jos tuosta ei tulisikaan mitään.
Jos kunnon kiinnostusta aloittajan puolelta todella vielä voisi olla, niin suhtautuisin silti aika varauksella miehen ehdotteluun. Onko mies oikeasti vakavissaan ja aloittajaan syvemmin ihastunut, tai onko mies muutenkin vain tuuliviiri.. tänään yhtä ja huomenna toista.
En silti ihan suoralta kädeltä teilaisi näillä tiedoin sitäkään mahdollisuutta, että mies on tosissaan ja ihastunut ja haluaa jotain pysyvä ja oikeaa ap:n kanssa. hmmm. Mitä mies on nyt valmis tekemään, että saisi ap:n vakuutettua omista tunteistaan ja tarkoitusperistään?
Vierailija kirjoitti:
Toki riskinä on se toinen vaihtoehto, että mies ehdottelee siksi, kun miehellä on hiljaista naisrintamalla ja takana pettymyksiä, eikä kyse olisikaan aidoista isommista tunteista ja oikeasta kunnon kiinnostuksesta juuri aloittajaa kohtaan, vaan hän hakee ehkä tuttua ja turvallista lohduttaja tms.
AP.lle neuvoisin, että kuuntele omia tunteitasi ja tuntemuksiasi asian suhteen. Ja punnitse myös onko miehen kiinnostus ja ihastus oikeasti sitä syvempää sorttia, vai jotain laastarin tapaista hapuilua.
Vaikka olit aikoinaan mieheen ihastunut, niin ehkä sinua ei oikeasti enää kiinnosta. Jos teillä on molemminpuolinen hyvä ystävyys, niin ehkä haluat kuitenkin mieluummin niin. Miehen mieliksi ja omien menneiden tunteiden tähden ei varmastikaan kannata lähteä mitään kokeilemaan puolivillaisesti. Ystävyyskin menee todennäköisesti pilalle, jos tuosta ei tulisikaan mitään.
Jos kunnon kiinnostusta aloittajan puolelta todella vielä voisi olla, niin suhtautuisin silti aika varauksella miehen ehdotteluun. Onko mies oikeasti vakavissaan ja aloittajaan syvemmin ihastunut, tai onko mies muutenkin vain tuuliviiri.. tänään yhtä ja huomenna toista.
En silti ihan suoralta kädeltä teilaisi näillä tiedoin sitäkään mahdollisuutta, että mies on tosissaan ja ihastunut ja haluaa jotain pysyvä ja oikeaa ap:n kanssa. hmmm. Mitä mies on nyt valmis tekemään, että saisi ap:n vakuutettua omista tunteistaan ja tarkoitusperistään?
Lisään vielä, että jos asian ja tilanteen kokee kovin nöyrtymisenä tai nöyryyttävänä, niin sellaisesta lähtökohdista ei ehkä kannata lähteä suhteeseen. Itse en kuitenkaan näe, että tilanteen tarvisi olla nöyryyttävä, jos miehellä on kyse aidoista kunnon tunteista, eikä mistään kevyestä leikkimisestä. Ja jos mies vain leikkii kaiken jälkeen ytävällään ja hänen tunteillaan, niin sitten se on nöyryyttävää ennen kaikkea miehelle itelleen ja antaa hänestä ja omasta luonteestaan huonon kuvan.
Ei kiinnostaisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka tyytyy seuraani paremman puutteessa.
Alue: Aihe vapaa
Mikä pelottaa?