Mies haluaa lapsen, muttei ymmärrä mihin ryhtyy
Mieheni haluaa ehdottomasti lapsia. Itseäni mietityttää, miten vanhemmuuden vastuut ja tehtävät jakautuisivat suhteessamme.
Mieheni on ainoa lapsi, eikä hän ole ollut koskaan tekemisissä minkään ikäisten lasten kanssa. Hän kuvailee lasten saamista asiaksi, joka vaan kuuluu elämään ja jonka kaikki sukupolvet ennen häntäkin ovat tehneet. Minulla on liuta sisaruksia ja lisäksi kokemusta sukulaisten ja kavereiden lasten hoitamisesta aivan vauvaiästä alkaen. Itse olen nähnyt vanhemmuuden kuormittavat puolet enkä ole varma, onko minusta siihen.
Minua huolettaa, ettei mieheni keksi henkilökohtaisia syitä haluta lapsia, vaan lähestyy asiaa enemmänkin yhteiskunnalliselta kannalta. Pelkään, ettei hän ymmärrä, mitä kaikkea lapsi tuo mukanaan ja miten se sitouttaa. Lisäksi arvelen, että päävastuu vanhemmuudesta ja lapsenhoitotehtävistä kallistuisi minulle, koska mieheni ei tiedä lapsista mitään ja on jo todennut, miten kätevää on, että minä sen sijaan osaan toimia lasten kanssa.
Jos hankin lapsia, haluan ehdottomasti että molemmat vanhemmat osallistuvat yhtäläisesti ja tasapuolisesti. Miten sellaiseen päästään, jos lähtöasetelma on se, että puolisoiden valmiudet ja osaaminen on mahdollisesti hyvinkin eri tasoilla? Kärjistäen: miten estää "vähemmän osaavaa" vanhempaa delegoimasta vastuita "enemmän osaavalle", ja toisaalta itse enemmän osaavana olemaan puuttumatta, antaa toisen opetella ja sietää sitä, että osaisi itse tehdä paremmin?
Voisin kuvitella, että muutkin naiset ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa. Kaipaan vertaistukea, näkökulmia, vinkkejä, varoituksia, mitä vaan.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kärjistäen: miten estää "vähemmän osaavaa" vanhempaa delegoimasta vastuita "enemmän osaavalle", ja toisaalta itse enemmän osaavana olemaan puuttumatta, antaa toisen opetella ja sietää sitä, että osaisi itse tehdä paremmin? "
Lykkäämällä sen lapsen toiselle ja poistumalla paikalta. Ei varsinkaan kannata olla siinä selän takana katsomassa että miten sujuu.
Lisäksi kannattaa tehdä selväksi että vaikka itsellä olisi jonkinlaista kokemusta lapsista, sen oman lapsen kanssa toimiminen on joka kerta ihan uusi kokemus eikä kukaan ole siinä heti mikään mestari. Eli pitää korostaa toiselle että itsekin vielä opettelee ja että yhdessä tässä tutustutaan siihen lapseen ja miten juuri hänen kanssaan kannattaa toimia.
Kannatan tuota paikalta poistumista. Lähdet omiin meinoihisi ja jätät miehen vauvan kanssa. Ne
Mä olin juuri lapsen saaneen ystäväni luona kahvilla (näin vauvan ensimmäisen kerran), pari kuukautta lapsen syntymän jälkeen ja just kun mun ystävä on istahtanut kahville niin iskä tulee huutava vauva sylissä ja sanoo äiskälle tuli faksi. Ja siitä sitten äiskä lähti vauvaa heti vaihtamaan. Sitten imetti ja nukutti perään ja istuin siellä keittössä yksikseni 30-45min. Mikään ei tällä parilla muuttunut ja nyt tämä pari on myös jo eronnut. Äiskä hoisi aivan kaiken alusta loppuun. Mies oli myös ainut lapsi, eli ei ollut koskaan ollut oppinut auttamaan toisia intuatiivisesti taikka automaattisesti jakamaan tai tekemään toisen puolesta mitään. Miestä piti käskyttää ja siitähän se riemu sitten usein repesi.
"Tota kannattaa muuten testata siltä ukolta, että onko se valmis maksamaan lapsen saamisesta tämän ja tämän verran. Jos tulee vastalauseita ja marinaa omista rahoista, ei ukosta ole isäksi"
---
Näin se menee. Maksat lasten vaatteet ja ruuat itse. Kunnon talvihanskat on miehen mielestä liian kalliit, mutta hienot erikoisoluet pitkin viikkoa sen sijaan eivät maksa liikaa 🤷
Sullahan on siellä ihan klassinen vastuunvälttelijä. Miehen koko ajatusmaailma on weaponized incompetence -asennossa jo valmiiksi.
Saman kokenut. Selvisin järjissäni turhauduttuani neljä vuotta ja avioiduttuani uudelleen henkisesti kypsän aikuisen kanssa. Toista lasta en sitten hänen kanssaan enää tehnyt, en ota samaa riskiä kahdesti. Nyt ollaan oltu jo vuosia kaksin.
Mielestäni lapsen tekemiseen ei tarvita mitään henkilökohtaista motivaatiota, vaan se että 'lasten teko kuuluu elämään' on ihan hyvä syy tehdä lapsia. Se ei ole mikään itsensätoteuttamisprojekti.
Harva mies on myöskään hoitanut kenenkään lapsia ennen kuin tekee omia, niin sekään ei juuri kerro että tuleeko osallistumaan vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolinen osallistuminen lastenhoitoon on asia, johon useimmissa perheissä ei edelleenkään päästä. Jos ei sitä hyväksy, vaan vaatimalla vaatii tasapuolisuutta, voi jäädä lapset tekemättäkin.
Onneksi kaikilla naisilla ei ole tuollaista luovuttaja-asennetta. Naiset ovat jo saaneet aikaan sen että miehet tekevät nykyään jotain. Naisten tehtävä on muuttaa se niin että miehet tekevät puolet. Ei se helppoa tietenkään ole, kun miehet tappelevat vastaan kaikin keinoin.
Valitettavasti useat miehet eivät osaa asettaa kenenkään muun tarpeita omiensa edelle. Ja jos sellaista vaatii, niin on noita-akka ja pirttihirmu.
Lopulta siihen tappeluun kyllästyy ja mielessä alkaa tehdä eroa
Todennäköisesti haluaa että sinä hoidat ja kannat vastuun lapsista 100% samalla kun ei itse osallistu mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti useat miehet eivät osaa asettaa kenenkään muun tarpeita omiensa edelle. Ja jos sellaista vaatii, niin on noita-akka ja pirttihirmu.
Lopulta siihen tappeluun kyllästyy ja mielessä alkaa tehdä eroa
Miehet kasvatetaan tähän ja vaikea se on saavutetuista eduista luopua. Joillekin sopii, että iskä vähän auttelee, mutta kyllä niin moni äiti väsyy ihan turhaan, eikä nauti lasten lapsuudesta.
Jos tuon kanssa teet lapsen niin 99% varmuudella olet tuleva yksinhuoltaja tai viikko-viikko-vanhempi.
Aloituksesta näkyy jo miten asia tulee menemään. Mies iloitsee yhteiskunnallisen aseman saavuttamisesta. Ap murehtii, suunnittelee ja ottaa vastuun.
"Minä poistuin kerran. Vaipat vaihtamatta huusi nälissään kun palasin. Mies valitti, miten kova ääni sillä on. Hän ei pysty keskittymään mihinkään, kun se koko ajan huutaa. Kaikki ohjeet oli saanut etukäteen. Olemme eronneet."
Miehelle pitää ilmeisesti vääntää rautalangasta, että hän syyllistyy heitteillejättöön, jos jättää vastasyntyneen hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lapsen tekemiseen ei tarvita mitään henkilökohtaista motivaatiota, vaan se että 'lasten teko kuuluu elämään' on ihan hyvä syy tehdä lapsia. Se ei ole mikään itsensätoteuttamisprojekti.
Harva mies on myöskään hoitanut kenenkään lapsia ennen kuin tekee omia, niin sekään ei juuri kerro että tuleeko osallistumaan vai ei.
Juu-u, kunhan nainen maksaa siitä täyden hinnan. Mies pitää oman vapaa-aikansa ja omat rahansa.
Vierailija kirjoitti:
"Tota kannattaa muuten testata siltä ukolta, että onko se valmis maksamaan lapsen saamisesta tämän ja tämän verran. Jos tulee vastalauseita ja marinaa omista rahoista, ei ukosta ole isäksi"
---
Näin se menee. Maksat lasten vaatteet ja ruuat itse. Kunnon talvihanskat on miehen mielestä liian kalliit, mutta hienot erikoisoluet pitkin viikkoa sen sijaan eivät maksa liikaa 🤷
Voisko perustaa jo etukäteen jonkin tilin, johon siirtäisi keskivertoelatuksen verran rahaa kuussa? Sitä ei saisi käyttää omiin tarkoituksiin vaan se olisi lasta varten. Näkisi senkin, onko naama norsun v*tulla siitä rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti useat miehet eivät osaa asettaa kenenkään muun tarpeita omiensa edelle. Ja jos sellaista vaatii, niin on noita-akka ja pirttihirmu.
Lopulta siihen tappeluun kyllästyy ja mielessä alkaa tehdä eroa
Miehet kasvatetaan tähän ja vaikea se on saavutetuista eduista luopua. Joillekin sopii, että iskä vähän auttelee, mutta kyllä niin moni äiti väsyy ihan turhaan, eikä nauti lasten lapsuudesta.
Ja sitten haukutaan nainen kiittämättömäksi lompakkiloiseksi, jos mies on osallistunut 10% ajallisesti ja rahallisesti.
Et voi muuttaa miestä sellaiseksi, joka haluaa lapsen muista kuin statussyistä. Etsi uusi mies.
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle, että et halua lasta ja että mies on vapaa tekemään lapsen jonkun toisen kanssa. Olet kuitenkin valmis jatkamaan kahden aikuisen suhdetta siitä huolimatta, että mies on jonkun toisen naisen lapsen isä.
Mahtaa montakin vapaaehtoista olla tekemään lapsia vastuuttoman miehen kanssa. Elareitakaan ei taitais tolta kuulua..
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle, että et halua lasta ja että mies on vapaa tekemään lapsen jonkun toisen kanssa. Olet kuitenkin valmis jatkamaan kahden aikuisen suhdetta siitä huolimatta, että mies on jonkun toisen naisen lapsen isä.
Onko tää jokin ukkojen säälittävä kiristyskeino yrittää saada naiset hoitamaan yksin yhteiset lapset? Että "jos et hoida niin painan jonkun toisen paksuksi"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kärjistäen: miten estää "vähemmän osaavaa" vanhempaa delegoimasta vastuita "enemmän osaavalle", ja toisaalta itse enemmän osaavana olemaan puuttumatta, antaa toisen opetella ja sietää sitä, että osaisi itse tehdä paremmin? "
Lykkäämällä sen lapsen toiselle ja poistumalla paikalta. Ei varsinkaan kannata olla siinä selän takana katsomassa että miten sujuu.
Lisäksi kannattaa tehdä selväksi että vaikka itsellä olisi jonkinlaista kokemusta lapsista, sen oman lapsen kanssa toimiminen on joka kerta ihan uusi kokemus eikä kukaan ole siinä heti mikään mestari. Eli pitää korostaa toiselle että itsekin vielä opettelee ja että yhdessä tässä tutustutaan siihen lapseen ja miten juuri hänen kanssaan kannattaa toimia.
Kannatan tuota paikalta poistumista. Lähdet omiin meinoihisi ja jätät miehen vauvan kanssa. Ne osaa kyllä, kun on pakko.
Kyllä. Ja lapsenhoito ei ole mikään "minä osaan ja tiedän paremmin kun sinä" kilpailu. Lapsi ei säry siitä että hoidetaan tavoillaan kunhan on turvassa ja tarpeet hoituvat. Minäkin lykkäsin lapsen miehelle ja lähdin ja vaikka olin kotona, annoin rauhassa hoitaa olematta selän takana.
Sano miehelle, että et halua lasta ja että mies on vapaa tekemään lapsen jonkun toisen kanssa. Olet kuitenkin valmis jatkamaan kahden aikuisen suhdetta siitä huolimatta, että mies on jonkun toisen naisen lapsen isä.