Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa lapsen, muttei ymmärrä mihin ryhtyy
23.04.2025 |
Mieheni haluaa ehdottomasti lapsia. Itseäni mietityttää, miten vanhemmuuden vastuut ja tehtävät jakautuisivat suhteessamme.
Mieheni on ainoa lapsi, eikä hän ole ollut koskaan tekemisissä minkään ikäisten lasten kanssa. Hän kuvailee lasten saamista asiaksi, joka vaan kuuluu elämään ja jonka kaikki sukupolvet ennen häntäkin ovat tehneet. Minulla on liuta sisaruksia ja lisäksi kokemusta sukulaisten ja kavereiden lasten hoitamisesta aivan vauvaiästä alkaen. Itse olen nähnyt vanhemmuuden kuormittavat puolet enkä ole varma, onko minusta siihen.
Minua huolettaa, ettei mieheni keksi henkilökohtaisia syitä haluta lapsia, vaan lähestyy asiaa enemmänkin yhteiskunnalliselta kannalta. Pelkään, ettei hän ymmärrä, mitä kaikkea lapsi tuo mukanaan ja miten se sitouttaa. Lisäksi arvelen, että päävastuu vanhemmuudesta ja lapsenhoitotehtävistä kallistuisi minulle, koska mieheni ei tiedä lapsista mitään ja on jo todennut, miten kätevää on, että minä sen sijaan osaan toimia lasten kanssa.
Jos hankin lapsia, haluan ehdottomasti että molemmat vanhemmat osallistuvat yhtäläisesti ja tasapuolisesti. Miten sellaiseen päästään, jos lähtöasetelma on se, että puolisoiden valmiudet ja osaaminen on mahdollisesti hyvinkin eri tasoilla? Kärjistäen: miten estää "vähemmän osaavaa" vanhempaa delegoimasta vastuita "enemmän osaavalle", ja toisaalta itse enemmän osaavana olemaan puuttumatta, antaa toisen opetella ja sietää sitä, että osaisi itse tehdä paremmin?
Voisin kuvitella, että muutkin naiset ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa. Kaipaan vertaistukea, näkökulmia, vinkkejä, varoituksia, mitä vaan.
Kommentit (76)
mies tarvitsee lapsen ollakseen yhteiskuntakelpoinen mutta ei se sitä hoitaa aio
juokse jo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin hyvä haluta lapsia, kun nainen kuitenkin on se joka laittaa vartalonsa, mielenterveytensä ja henkensä alttiiksi.
Lisäksi vaikka kuinka lupaillaan, että homma menee puoliksi, niin onpa kumma kun kuitenkin ne miehen menot on ilmoitusasia ja sovituista säännöistä saa vääntää.
Joten älä tee lasta jos et itse oikeasti halua.
Unohdit rahan.
Tämä! Naisen ura ja rahatilanne ottaa hurjaa osumaa lapsen saamisesta.
Lisäksi monelle miehelle tulee yllätyksenä, että lapsiin ihan oikeasti menee rahaa.
"Kärjistäen: miten estää "vähemmän osaavaa" vanhempaa delegoimasta vastuita "enemmän osaavalle", ja toisaalta itse enemmän osaavana olemaan puuttumatta, antaa toisen opetella ja sietää sitä, että osaisi itse tehdä paremmin? "
Lykkäämällä sen lapsen toiselle ja poistumalla paikalta. Ei varsinkaan kannata olla siinä selän takana katsomassa että miten sujuu.
Lisäksi kannattaa tehdä selväksi että vaikka itsellä olisi jonkinlaista kokemusta lapsista, sen oman lapsen kanssa toimiminen on joka kerta ihan uusi kokemus eikä kukaan ole siinä heti mikään mestari. Eli pitää korostaa toiselle että itsekin vielä opettelee ja että yhdessä tässä tutustutaan siihen lapseen ja miten juuri hänen kanssaan kannattaa toimia.
Mulle tuli totaalisesti yllätyksenä, että mun mies pakoili vauvanhoitovastuuta. Oli hoitanut pieniä sisaruksiaan teini-iässä ja tykkäsi leikkiä lasten kanssa.
Mutta kun olisi pitänyt omaa vauvaa hoitaa, mies huini menoissansa. Töissä, harrastuksissa, toisen naisen luona...
Mikään ennusmerkki ei viitannut tällaiseen ennen lapsen syntymää.
Vauva oli kyllä erittäin haastava refluksivauva ja olin ihan äärirajoilla hänen kanssaan. Ei ikinä enää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin hyvä haluta lapsia, kun nainen kuitenkin on se joka laittaa vartalonsa, mielenterveytensä ja henkensä alttiiksi.
Lisäksi vaikka kuinka lupaillaan, että homma menee puoliksi, niin onpa kumma kun kuitenkin ne miehen menot on ilmoitusasia ja sovituista säännöistä saa vääntää.
Joten älä tee lasta jos et itse oikeasti halua.
Unohdit rahan.
Tämä! Naisen ura ja rahatilanne ottaa hurjaa osumaa lapsen saamisesta.
Lisäksi monelle miehelle tulee yllätyksenä, että lapsiin ihan oikeasti menee rahaa.
Tota kannattaa muuten testata siltä ukolta, että onko se valmis maksamaan lapsen saamisesta tämän ja tämän verran. Jos tulee vastalauseita ja marinaa omista rahoista, ei ukosta ole isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kärjistäen: miten estää "vähemmän osaavaa" vanhempaa delegoimasta vastuita "enemmän osaavalle", ja toisaalta itse enemmän osaavana olemaan puuttumatta, antaa toisen opetella ja sietää sitä, että osaisi itse tehdä paremmin? "
Lykkäämällä sen lapsen toiselle ja poistumalla paikalta. Ei varsinkaan kannata olla siinä selän takana katsomassa että miten sujuu.
Lisäksi kannattaa tehdä selväksi että vaikka itsellä olisi jonkinlaista kokemusta lapsista, sen oman lapsen kanssa toimiminen on joka kerta ihan uusi kokemus eikä kukaan ole siinä heti mikään mestari. Eli pitää korostaa toiselle että itsekin vielä opettelee ja että yhdessä tässä tutustutaan siihen lapseen ja miten juuri hänen kanssaan kannattaa toimia.
Kannatan tuota paikalta poistumista. Lähdet omiin meinoihisi ja jätät miehen vauvan kanssa. Ne osaa kyllä, kun on pakko.
Osallistuuko nyt kotitöihin ja on aktiivinen arjessa? Onko mahdollista viettää aikaa lähipiirin/sukulaisten lasten kanssa? Siinä näkee miehen toimintatapoja ja suhtautumista. Myös eläinten kanssa vietetty aika antaa viitteitä onko miehellä todellista hoivaviettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Ehkä enemmän miettisin sitä, minkälainen suhde teillä on nyt. Jakautuvatko asiat kahdestaan ollessa tasapuolisesti ja onko teillä nyt jo tuollaisia "osaavampi tekee, toinen ei edes yritä"-tyyppisiä käyttäytymismalleja. Se on enemmän se, minkä pohjalta lähdetään lapsiperhettä perustamaan eikä niinkään se, kumpi on ollut enemmän tekemisissä lasten kanssa menneisyydessään."
Tämä on erinomainen neuvo. Vaikka kahdestaan ollessa kaikkea vastuuta on paljon vähemmän, kyllä siinä on näkyvissä silti se suhteen dynamiikka siinä että kuka on se aktiivisempi tekijä ja kuka mahdollisesti vain "auttelee".
Jos mietin ommaa perhettäni niin kyllä meillä mies oli tosi aktiivinen ja oma-aloitteinen kotitöissä jo silloin kun olimme kahdestaan ja hänelle oli ihan luontaista suunnitella viikon ruoat, käydä kaupassa, laittaa ruoka ja siivota keittiö. En koskaan ajatellut että minun pitäisi hänet siihen käskeä tai jossain neuvoa. Ja kyllä se sama jatkui sitten lasten kanssa. Mies otti sen lapsen hoidon ihan luonnollisena asiana joka kuuluu hänelle siinä missä minulla ja että se on yksi uusi opeteltava asia muiden joukossa.
Pyydä miestä kirjoittamaan tai kuvamaan video ns päiväblogi, jossa kertoo millaista ajattelee normaalin päivän olevan kun lapsi on esim. 1kk, 6kk, 1 vuoden, 3 vuotta jne. Tee itse sama, verratkaa tarinoita. Kuinka todellisena mies pitää näitä kuvauksia? Mitä hyvää ja mitä huonoa molempien kuvauksissa on? Mitä pelkoja ja toiveita niihin liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kärjistäen: miten estää "vähemmän osaavaa" vanhempaa delegoimasta vastuita "enemmän osaavalle", ja toisaalta itse enemmän osaavana olemaan puuttumatta, antaa toisen opetella ja sietää sitä, että osaisi itse tehdä paremmin? "
Lykkäämällä sen lapsen toiselle ja poistumalla paikalta. Ei varsinkaan kannata olla siinä selän takana katsomassa että miten sujuu.
Lisäksi kannattaa tehdä selväksi että vaikka itsellä olisi jonkinlaista kokemusta lapsista, sen oman lapsen kanssa toimiminen on joka kerta ihan uusi kokemus eikä kukaan ole siinä heti mikään mestari. Eli pitää korostaa toiselle että itsekin vielä opettelee ja että yhdessä tässä tutustutaan siihen lapseen ja miten juuri hänen kanssaan kannattaa toimia.
Kannatan tuota paikalta poistumista. Lähdet omiin meinoihisi ja jätät miehen vauvan kanssa. Ne osaa kyllä, kun on pakko.
Ja puhelin kiinni. Minun lapseni isä soitti minulle kesken minun lenkkeilyn, että milloin tulen ja vauva itkee taustalla
En oikein ap ymmärrä miksi mietit vastuun jakautumista. Mies ei olisi mitenkään voinut selvemmin sanoa että sinä hoidat lapsen. Ei hän. Olet kehitellyt ihan omasta päästäsi sen että vastuuta jaettaisiin jotenkin. Ei mies ole sitä luvannut eikä aio sitä tehdä.
Tämä on ihan klassinen esimerkki siitä että ihminen kuulee sen mitä haluaa, ei sitä mitä toinen selvällä suomen kielellä sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluaa antaa lapselleen parhaat mahdolliset edellytykset saada ehjä, rakastettu, turvallinen ja terveellinen kasvuympäristö, niin seuraavat tulisi vähintään tehdä:
- Kirjallinen lapsen kasvatussuunnitelma ja -sopimus. Silloin asiaan suhtaudutaan vakavammin.
- Vähintään muutama kerta vuodessa sopimuksen arviointi ja tarkistus, koska tilanteet voivat muuttua.
- Neuvolan edustajat mukaan kasvatuskeskusteluihin, jotta saadaan ulkopuolinen näkemys.
- Vanhemmuuskurssille osallistuminen, jossa voi arvioida omia taitoja ja saada palautetta.
- Kummatkin kokeilevat lastenvahdin tehtävää vähintään 1 kuukauden ajan, miltä tuntuu olla 24/7 lapsen seurassa. Jos pää ei kestä, tuskin kestää omia lapsiakaan.
- Kummatkin vanhemmat sitoutuvat psykoterapiaan ennen raskautta ja terapiassa ratkotaan ensin kaikki ylisukupolviset traumat jotka on riskinä siirtyä lapselle.
Oletko byrokraatti? Eihän sopimukset mihinkään sido.
Avioliittokin on sopimus uskollisuudesta ja yhteistaloudesta. Niin vaan petetään ja käytetään taloudellista väkivaltaa.
Kannattaa tutustua puolison sukuun, niin näkee ehkä, mitä on luvassa. Tosin riskipeliä sittenkin.
Maailmassa mikään ei ole varmaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluaa antaa lapselleen parhaat mahdolliset edellytykset saada ehjä, rakastettu, turvallinen ja terveellinen kasvuympäristö, niin seuraavat tulisi vähintään tehdä:
- Kirjallinen lapsen kasvatussuunnitelma ja -sopimus. Silloin asiaan suhtaudutaan vakavammin.
- Vähintään muutama kerta vuodessa sopimuksen arviointi ja tarkistus, koska tilanteet voivat muuttua.
- Neuvolan edustajat mukaan kasvatuskeskusteluihin, jotta saadaan ulkopuolinen näkemys.
- Vanhemmuuskurssille osallistuminen, jossa voi arvioida omia taitoja ja saada palautetta.
- Kummatkin kokeilevat lastenvahdin tehtävää vähintään 1 kuukauden ajan, miltä tuntuu olla 24/7 lapsen seurassa. Jos pää ei kestä, tuskin kestää omia lapsiakaan.
- Kummatkin vanhemmat sitoutuvat psykoterapiaan ennen raskautta ja terapiassa ratkotaan ensin kaikki ylisukupolviset traumat jotka on riskinä siirtyä lapselle.
Hyvää järkeilyä! Itse ehdotin eksälleni ihan teoreettisella tasolla, että ennen lapsen hankintaa olisi hyvä tehdä lapsenkasvatussopimus, jossa molemmat vanhemmat sitoutuvat lapsen kasvatukseen tasapuolisesti ja tukemaan toisen vanhemman jaksamista konkreettisilla teoilla. Ja koska sopimus ei ole pitävä ilman sopimussakkoja, määritellään sopimuksessa myös sopimussakot, jotka realisoituvat mikäli toinen vanhemmista rikkoo sopimuksen. Sopimussakkona voi toimia esim 20 000 euron kiinteä summa, jonka sopimuksen rikkova osapuoli maksaa toiselle vanhemmalle. Tällä summalla toinen vanhempi voi ostaa esim lastenhoitoapua, terapiaa tai lomamatkan, jotta pääsee lepuuttamaan hermojaan. Tällä sopimuksella turvataan lapsen oikeus hyvinvoivaan vanhempaan.
Eksäni suuttui tästä teoriatason ideastani perinpohjaisesti ja haukkui minut rahanahneeksi ja tunnekylmäksi naiseksi, joka haluaa vain sitoa miehen lapsella itseensä. Lapsenteon pitäisi olla hänen mielestään romanttinen ele kahden toisiaan rakastavan ihmisen välillä eikä siihen mitkään kylmät sopimukset liity mitenkään. Lisäksi hän olisi kuulemma perhekeskeisenä ihmisenä se, joka siitä lapsesta kuitenkin joutuisi ottamaan isomman vastuun.
Emme tehneet miehen kanssa lapsia. Onneksi. Sama perhekeskeinen mies piti selkäni takana toista naista vuoden verran ja asian paljastuessa jätti minut täysin yksin selviämään aiheuttamiensa haavojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kies: pari työntöä, aaah, ja muu jääkin muiden hoidettavaksi lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.
Tasapuolinen osallistuminen lastenhoitoon on asia, johon useimmissa perheissä ei edelleenkään päästä. Jos ei sitä hyväksy, vaan vaatimalla vaatii tasapuolisuutta, voi jäädä lapset tekemättäkin.
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei kannata alkaa lapsen tekoon ennen kuin on valmis hoitamaan ja huolehtimaan lapsesta 18 v ja yksin.
Moni ajattelee, että hyvinhän tämä käy kun on kaksi huoltajaa, mutta tilastot kertovat toista. Ongelmat ja avioero ovat tavallisempia seurauksia kuin onnellinen yhteiselämä.
Ikävä kyllä
Näin minä tämän aikoinani ajattelin. Mullakin oli epäilyksiä, onko miehestä isäksi, vaikka kovin lasta halusi, koska hän oli vähän sellainen helposti ahdistuva ja "hermoheikko". Mutta minä päädyin hankkimaan lapsen, ajatellen että kyllä minä tarvittaessa hoidan lapsen yksinkin, ja haluan lapsen silti vaikka joutuisin hoitamaan yksin. Ja niin kävi kuin epäilinkin, mies hermostui ihan kauheasti vauvan itkusta, yöheräämisistä, siitä miten sidottu minä olin alussa vauvaan. Pakeni ylitöihin ja baareihin kun ei kestänyt olla kotona. Lähti kun vauva oli 5 kk, ja oli pelkkä helpotus mulle, että pääsi siitä hermokimpusta siinä hössäämässä ja ahdistelemassa, jota oli paljon työläämpi rauhoitella kuin vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kärjistäen: miten estää "vähemmän osaavaa" vanhempaa delegoimasta vastuita "enemmän osaavalle", ja toisaalta itse enemmän osaavana olemaan puuttumatta, antaa toisen opetella ja sietää sitä, että osaisi itse tehdä paremmin? "
Lykkäämällä sen lapsen toiselle ja poistumalla paikalta. Ei varsinkaan kannata olla siinä selän takana katsomassa että miten sujuu.
Lisäksi kannattaa tehdä selväksi että vaikka itsellä olisi jonkinlaista kokemusta lapsista, sen oman lapsen kanssa toimiminen on joka kerta ihan uusi kokemus eikä kukaan ole siinä heti mikään mestari. Eli pitää korostaa toiselle että itsekin vielä opettelee ja että yhdessä tässä tutustutaan siihen lapseen ja miten juuri hänen kanssaan kannattaa toimia.
Kannatan tuota paikalta poistumista. Lähdet omiin meinoihisi ja jätät miehen vauvan kanssa. Ne osaa kyllä, kun on pakko.
Minä poistuin kerran. Vaipat vaihtamatta huusi nälissään kun palasin. Mies valitti, miten kova ääni sillä on. Hän ei pysty keskittymään mihinkään, kun se koko ajan huutaa. Kaikki ohjeet oli saanut etukäteen. Olemme eronneet.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet pelkkä trolli, 0/5.
Mielestäni ihan asiallista pohdintaa. Moni mies kinuaa lasta kuin lapsi koiranpentua, eivät ollenkaan ajattele mitä se lapsen tulo perheeseen todellisuudessa tarkoittaa. Moni mies ei myöskään tajua, että pieni lapsi tarvitsee hoivaa 24/7 ja sitten alkaa kiukuttelu kun vaimon huomio on lapsessa.
Olisiko teidän mahdollista ottaa hoitoon jonkun muun lapsia esim. viikonlopuiksi silloin tällöin? Näkisit, miten mies toimii niissä tilanteissa.
Niin ja jälkikäteen sain itse tietää, että mies halusi lapsen, koska pelkäsi, että eroamme muuten. Ei ihan hyvällä pohjalla asia.