Lue keskustelun säännöt.
Luin Iijoki- sarjaa, vielä 50 luvulla Lapissa lapsia kuoli nälkään keväisin, särjen kutua odotettiin ja särkisaalis pelasti monta perhettä
20.04.2025 |
Pettua ja särkeä syötiin esim Kajaanissa Ketunperän perheessä 1952. Erämaassa asuttiin ilman sosiaalihoivaa, jos talon lehmä kuoli niin nälkä tuli ja tuoni korjasi talonväen
Päätalo kertoo että lopulta syvästi uskonnolinen Aapeli Kettuperä antaa poikiensa kaataa luvattoman hirven ja valmistetaan hirvivelli mutta silti pieni Martta -tyttö nääntyy puutteesta "tuonen lepoihin" lapsuutensa kukassa
Niin vaan sitten köyhä Suomi nousi maailman onnellisimmaksi maaksi, moni köyhä kansakunta meistä suomalaisista ottaa oppia, eivät karanneet suomalaiset maailmalle kerjäämään vaan tekivät maastaan maailman parhaan lapsiaan ajatellen!
Kommentit (379)
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli sähköt Keski-Suomalaiseen pikkukylään 1957.
Kainuussa oli sähköttömiä kyliä 70- luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli sähköt Keski-Suomalaiseen pikkukylään 1957.
Kainuussa oli sähköttömiä kyliä 70- luvulla.
Luokkakaverini kotiin Pohjois-Savossa tuli sähköt 1973.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli sähköt Keski-Suomalaiseen pikkukylään 1957.
Kainuussa oli sähköttömiä kyliä 70- luvulla.
Mun pihasaunalla ei ole vieläkään sähköjä. Jos tässä keulimaan aletaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli sähköt Keski-Suomalaiseen pikkukylään 1957.
Kainuussa oli sähköttömiä kyliä 70- luvulla.
Tässä oli kyse nälästä ja nälkään kuolemisesta. Ei Suomessa ole kansalaissodan jälkeen suoraan nälkään kuoltu kuin sotavankileireillä ja ehkä joissakin poikkeustapauksissa.
Vaikka aloitus täysin puppua onkin, onpa ainakin saanut aikaan keskustelua. Huonompiakin trolleja täällä on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Eräänkin kerran on tilleytä tullut pumpattua, vaikka ei se lasten hommaa oikeastaan ollut. Meillä ei ollut edes kaasua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti 60-luvullakin lapsia kuoli vielä nälkään. Maaseudulla talot olivat huonokuntoisia röttelöitä, ei sähköä eikä juoksevaa vettä. Ruokana velliä, perunaa ja pyhänä ehkä kastiketta. Kauppoihin oli pitkä matka ja hinnat korkeat. Tuoreita vihanneksia sai ainoastaan syksyllä koska ei ollut jääkaappia missä säilöä. Liha ja kala oli ns. tönkkösuolattua mikä aiheutti verenpainetautia. Isä ryyppäsi perheen vähät rahat ja lukemattomat yöt oltiin perunakuopassa evakossa. Peseytyä sai lauantaisin koska sunnuntaina oli kirkko. Jumalanpalveluksesta ei saanut olla pois tai joutui papin kuulusteluun. Istumajärjestys kirkossa oli tarkka, arvokkaammat ihmiset edessä ja köyhälistö takana. Kirkon lisäksi oli kinkereitä joissa kuulusteltiin Katkismusta. Se piti olla ulkoa luettuna on jokaisella. Jotkut lähtivät Ruotsiin töihin, tulivat käymään kesällä kotona. Autolla ajoivat, oikein Volvolla vaikka pirssikuskillakin oli vain Kuplafolkkari. Toivat lapsille karamellejä tuliaisiksi mutta ei niitä uskaltanut syödä, piti varjella niitä vähiä hampaita mitä oli jäljellä. Rippikoulussa kaikilta vedettiin hampaat pois ja seurakunta hankki rippilahjaksi kaikille tekohampaat. Lapsia oli paljon, kymmenen oli ihan tavallinen luku. Kurissa elettiin ja vyöstä tuli pienestäkin virheestä. Ei tarvinnut kuin pihalla leikkiessä elämöidä äänekkäästi ja taas tanssi solkipää pakaroilla. Kunnon kansalaisia meistä tuli, parempia kuin nykynuorista. Ei kunnioiteta vanhempia, metelöidään ja rikotaan paikkoja. Häpeäisivät, mutta eivät edes siihen pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lukenut kaikki Kallen kirjat, hyviä ja lukeminen on nautinto kun kirjailija on noin luontevasti kirjoittanut. Olen käynyt joskus Päätalon lapsduuen kodissa.
Olen lukenut ensimmäisen kirjan ja huomasin ettei Kallen ja minun ajatukset elämästä ole oikein yhteneväiset. Kuulemma Kallen kirjoissa on paljon juopottelua, rällästelyä, moraalista rappiota yms.
En todellakaan aio käyttää tätä ainutta elämääni (riittää sitä sitten lyhyesti tai pitkälti) kyseisen Kallen kirjojen lukemiseen.
Teeppä niin. Älä kuitenkaan inise mieltymyksiäsi maailmalle - ja anna niiden nautiskella kirjoista, jotka niistä ymmärtävät nauttia. Ei kaviaarikaan kaikkia miellytä.
Kuule, kukaan ei olisi kaivannut mielipidettäsi.
Heh-heh, oletko ihan varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lukenut kaikki Kallen kirjat, hyviä ja lukeminen on nautinto kun kirjailija on noin luontevasti kirjoittanut. Olen käynyt joskus Päätalon lapsduuen kodissa.
Olen lukenut ensimmäisen kirjan ja huomasin ettei Kallen ja minun ajatukset elämästä ole oikein yhteneväiset. Kuulemma Kallen kirjoissa on paljon juopottelua, rällästelyä, moraalista rappiota yms.
En todellakaan aio käyttää tätä ainutta elämääni (riittää sitä sitten lyhyesti tai pitkälti) kyseisen Kallen kirjojen lukemiseen.
Sehän Kallen kirjoissa onkin aikalaiskuvauksen lisäksi mielenkiintoista, että pääsee sellaisen henkilön pään sisään, joka ajattelee lähes kaikesta eri tavalla kuin itse.
Eri
Onhan siinä mielenkiintonsa. Mutta ei siihen kovin monia Kallen kirjoja tarvita. Mulle riitti yksi. Ja mulla on muuta mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä IIjoki-sarjan kirjassa noin kerrotaan? OLen lukenut Iijoki-sarjan n.5 kertaa ja tuo ap: n kertoma kuvaus ei kuulosta yhtään tutulta.
Olen myös tuntija ja aloitus on potaskaa. Kallen ja perheen elämästä kerrotaan Iijoki-sarjassa kuten myös laajasti kyläyhteisöstä ja tuttavapiiristä. Koillismaa-sarjassa on periaatteessa fiktiota, mutta sekin perustuu historiallisiin tapahtumiin ja Kalleen ja Kallen tuntemiin ihmisiin. Tässä sarjassa on enemmän dramaattista liioittelu, niin kuin sopiikin fiktioon. Fiktiota on Tuntematon sotilaskin, mutta kuka uskaltaa väittää että se on VALETTA ...?
Se on todenmukaista - mutta ei kirjaimellisesti joka kohdaltaan, joka sanaltaan totta.
Kun tuota LinnanTuntematonta toisinaan kovasti kehutaan, niin kannattaa tutustua hieman siitä poikkeavaankin kuvaukseen : "Eivät kaikki juosseet" (Leevi Lakio).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siihen aikaan siellä korvessakin kävely- tai vaellusetäisyyden päässä oli joku toinen talo, josta hätäapua sai haettua. Kukaan ei varmasti kuollut siksi, että oma ainoa lehmä sattui heittämään veivinsä. Tai jos joku spede antoikin lapsensa mieluummin kuolla kuin pyysi apua, niin ei helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhää varmasti ollut. Mutta ei Suomessa olla nälkään kuoltu sitten vuoden 1918. Ei edes sota-aikana ja sitä seuranneina vaikeina vuosina.
Mistä tiedät?
Olen perehtynyt historiaan sen verran. En toki mikään professori ole.
Esimerkiksi vanhainkodeissa kuoltiin nälkään sota-aikana, yksi heistä oli Signe Brander. Laitettiin sitten kuolleet samaan kuoppaan vanhainkodin pihamaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähköt piti tulla jo ennen sotaa mutta sitten vasta 1948 kun navetassa tarvittiin jo välttämättä.Tosin puimakone jo saatiin sähkömoottorille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen aikaan siellä korvessakin kävely- tai vaellusetäisyyden päässä oli joku toinen talo, josta hätäapua sai haettua. Kukaan ei varmasti kuollut siksi, että oma ainoa lehmä sattui heittämään veivinsä. Tai jos joku spede antoikin lapsensa mieluummin kuolla kuin pyysi apua, niin ei helvetti.
Vaarin veli kuoli neljävuotiaana virtsatietulehdukseen. Ei päästy lääkäriin tarpeeksi nopeasti, Suomussalmen korvessa ei heidän mökistään ollut kuin polku ja lasta lähdettiin viemään jalkaisin. Meni pari päivää liian kauan kun päästiin lääkäriin. Ei pystytty pelastamaan enää.
Iijoki-sarjassa on siitäkin, kun haetaan niitä jauhoja kunnasta ja siellä ihmetellään jauhojen menekkiä. Että "pitääkö Riitu teitä pehmeässä leivässä?" Kalle sitten vakuuttaa, että kaikki laitetaan kuivamaan ja ei ole pehmeää leipää. Niin, pehmeää menisi liikaa...
Sama ilmiö oli nähtävillä 1920 syntyneessä mummussani. Hän tuli todella köyhistä oloista ja vaikka olivat yhdessä vaarin kanssa saaneet ihan hyvän elämän köyhyydestä vakavaraisuuteen, niin nuukuus oli tolkutonta kuolemaan saakka. Leipääkin leipoi vielä 80-90 -luvulla niin, että uusi leipä laitettiin pariksi päiväksi piiloon, ettei sitä kulu liikaa ja piti aina syödä sellaista puolikuivaa sen takia siellä. Mutta sieltä tyhjätaskuisuudesta oli kaksi tervettä ihmistä maksaneet velkansa, oli omaisuutta ja rahaa tilillä hirveitä summia, vaikka oli pienet eläkkeet, niin siitäkin jäi yli puolet joka kuukausi säästöön. Niin, kun jopa itsetehtyä leipää pihisteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen aikaan siellä korvessakin kävely- tai vaellusetäisyyden päässä oli joku toinen talo, josta hätäapua sai haettua. Kukaan ei varmasti kuollut siksi, että oma ainoa lehmä sattui heittämään veivinsä. Tai jos joku spede antoikin lapsensa mieluummin kuolla kuin pyysi apua, niin ei helvetti.
Vaarin veli kuoli neljävuotiaana virtsatietulehdukseen. Ei päästy lääkäriin tarpeeksi nopeasti, Suomussalmen korvessa ei heidän mökistään ollut kuin polku ja lasta lähdettiin viemään jalkaisin. Meni pari päivää liian kauan kun päästiin lääkäriin. Ei pystytty pelastamaan enää.
Isän pikkuveli kuoli synnytyksessä ja hyvä ettei äitikin. Eipä sieltä syrjämökistä ehditty ajoissa saamaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen aikaan siellä korvessakin kävely- tai vaellusetäisyyden päässä oli joku toinen talo, josta hätäapua sai haettua. Kukaan ei varmasti kuollut siksi, että oma ainoa lehmä sattui heittämään veivinsä. Tai jos joku spede antoikin lapsensa mieluummin kuolla kuin pyysi apua, niin ei helvetti.
Niin...se hätätilahan odottaa että vaelletaan ensin naapuriin ja sitten viemään sanaa jonnekin terveystyypille toivoen että se ehkä on paikalla. Sama taivallus takaisin. Ei selvinnyt 30-luvulla isänkään sisarus vaikka minkä tekivät niillä mahdollisuuksilla.
Mikähän meni viestissäni pieleen, kun se juuttui moderointiin?
Linkittämäni sähköistysdokkari kuvaa hyvin Suomen kehityksen epätasaisuuden vielä 70-luvun puolivälissä.
Kylään on saatu juuri autolla ajettava tie, nyt odotellaan sähköjä.
Varsinkaan, jos eivät Päätaloa ole edes lukeneet, kuten monen kirjoituksesta käy ilmi. Päätalon kuvaukset ovat kyllä realistisia, erityisesti Iijoki-sarjan osalta, joka on väritettyä elämänkertaa 20-luvulta 60-luvulle.