Luin Iijoki- sarjaa, vielä 50 luvulla Lapissa lapsia kuoli nälkään keväisin, särjen kutua odotettiin ja särkisaalis pelasti monta perhettä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseutu luo huoltovarmuuden, kaupunki ei. Meillä ei täällä maalla ole mitään hätää, kaikkea riittää ylinkyllin. Lihaa, kalaa, kasviksia, marjoja, sieniä, vettä, maitoa...

Valtio kyllä pakkolunastaa ne teidän lihat ja kalat ensimmäisenä jos nälänhätä uhkaa. Kaikki kalastus, metsästys ja marjastus kielletään tavan tallaajilta kun se vähä ruoka on pakko jakaa kaik

---

Onko tuo sinun haaveesi? Sinäkin voit muuttaa maalle ja hommata jostakin talon. Kalastaa ja marjastaa. Edellyttää omatoimisuutta.

En kylläkään ihmettele, vaikka orpopurran jengi riistäisikin suomalaisilta kaiken.

Siltä tämä meno näyttää kun uutisia lukee.

Elintasoja on ollut hyvin erilaisia, silloinkin. 40-luvulla syntyneet vanhempani ovat hyvin erilaisista oloista, isäni vauraasta maalaistalosta, jossa oli tarjolla runsaasti monipuolista ruokaa. Oli lihaa, maitoa, kasviksia omasta maasta, marjoja, kalaa lähijärvestä yms. Mummu oli erinomainen kokki.

Äitini taas oli köyhästä perheestä kirkonkylältä. Koko perhe asui hellahuoneessa (9 henkeä). Ruoka oli yksipuolista. Joivat kurria, siis rasvatonta maitoa, jota silloin juotettiin lähinnä sioille. Lihaa ei juuri tarjolla ollut, jouluna oli poroa, joka ei ollut arvostettua siihen aikaan. Lauantaisin sai kukin lapsi yhden siivun lauantaimakkaraa. Tämä mummu oli puolestaan vielä huono kokkikin, että ne vähätkin ruoat olivat vähän mitä sattuu, äitini kertoman mukaan.

Mun paras ystävä on mua vain kymmenen vuotta vanhempi ja heillä oli todella köyhää. Saivat mm. kirkolta avustuksena pyykkikoneen, perheen isä kalasti ihan vain, että olisi ruokaa pöydässä, neljä lasta jakoivat saman huoneen, vanhemmat nukkuivat olohuoneessa. Nälkää eivät nähneet, mutta mun näkökulmasta se oli todella vaatimatonta. Mulla oli oma huone, monipuolista ruokaa, vaatteita, harrastuksia jne. 

Olkaa kiitollisia. Kuusamoon Ruotsin kuningas lähetti uudisasukkaita pelkästään Venäjän rajan takia.

Palkinnoksi siitä he saivat ikuisen omistuksen maahan ja 15 vuoden verovapauden.

Eli rajaa on vartioitu siitä saakka. Ja vartoidaan edelleen.

Mitenhän asiat olisivat jos Suomessa ei olisi ollut ollenkaan asukkaita itärajalla sota - aikana?

( Raatteentie.) Tosin Raatteentie on Kainuussa 

Antakaa minun arvata. R y s s ä olisi vallannut alueen itselleen.

Suomi - niminen valtio olisi pinta - alaltaan huomattavasti pienempi.

Orpopurran jengin olisi hyvä käsittää tämä tosiasia.

Mutta kuten totesin, ainakin Kuusamossa on vieläkin asiat hyvin.

Luojan kiitos. 

Eli orpopurran ei kannattaisi riistää Suomesta enempää ihmisten hyvinvointia.

Vielä 1960-luvulla Suomessa oli äärimmäistä kurjuutta ja huonoja elinoloja. Minun perheeni asui mukavasti pienessä torpassa, äiti hoiti meitä lapsia ja isä oli sahalla töissä. Kaikki muuttui kun sahan omistaja vaihtui ja isä irtisanottiin puoluekirjansa takia. Pankki vaati kuitenkin maksunsa torpastamme eikä rahaa ollut. Kotimme pakkolunastettiin ja sosiaalilautakunnan käskystä meille jätettiin pelkästään maakellari missä saimme asua. Tulisijaa ei ollut ja kylmä oli koko ajan. Ruoka oli veteen turvotettuja puurohiutaleita ja taikinapalleroita, muuta ei pystynyt valmistamaan köyhäinavusta saaduista jauhoista ja kauraryyneistä. Koulussa sentään sai lautasellisen velliä ja palan näkkileipää. Pesulle ei päässyt koskaan, vaatteemme olivat aina likaisia ja varmasti haisimme pahalle. Kolme vuotta, siis kolme kesää ja talvea elimme noissa oloissa kunnes pääsimme asumaan pappilan pieneen saunatupaan.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 1960-luvulla Suomessa oli äärimmäistä kurjuutta ja huonoja elinoloja. Minun perheeni asui mukavasti pienessä torpassa, äiti hoiti meitä lapsia ja isä oli sahalla töissä. Kaikki muuttui kun sahan omistaja vaihtui ja isä irtisanottiin puoluekirjansa takia. Pankki vaati kuitenkin maksunsa torpastamme eikä rahaa ollut. Kotimme pakkolunastettiin ja sosiaalilautakunnan käskystä meille jätettiin pelkästään maakellari missä saimme asua. Tulisijaa ei ollut ja kylmä oli koko ajan. Ruoka oli veteen turvotettuja puurohiutaleita ja taikinapalleroita, muuta ei pystynyt valmistamaan köyhäinavusta saaduista jauhoista ja kauraryyneistä. Koulussa sentään sai lautasellisen velliä ja palan näkkileipää. Pesulle ei päässyt koskaan, vaatteemme olivat aina likaisia ja varmasti haisimme pahalle. Kolme vuotta, siis kolme kesää ja talvea elimme noissa oloissa kunnes pääsimme asumaan pappilan pieneen saunatupa

---

Mikä paikkakunta?

( Ei ole pakko sanoa.)

Vierailija kirjoitti:

Kuusamossa keitosta käytettiin sanaa velli ennen vanhaan.

Ei käytetty.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 1960-luvulla Suomessa oli äärimmäistä kurjuutta ja huonoja elinoloja. Minun perheeni asui mukavasti pienessä torpassa, äiti hoiti meitä lapsia ja isä oli sahalla töissä. Kaikki muuttui kun sahan omistaja vaihtui ja isä irtisanottiin puoluekirjansa takia. Pankki vaati kuitenkin maksunsa torpastamme eikä rahaa ollut. Kotimme pakkolunastettiin ja sosiaalilautakunnan käskystä meille jätettiin pelkästään maakellari missä saimme asua. Tulisijaa ei ollut ja kylmä oli koko ajan. Ruoka oli veteen turvotettuja puurohiutaleita ja taikinapalleroita, muuta ei pystynyt valmistamaan köyhäinavusta saaduista jauhoista ja kauraryyneistä. Koulussa sentään sai lautasellisen velliä ja palan näkkileipää. Pesulle ei päässyt koskaan, vaatteemme olivat aina likaisia ja varmasti haisimme pahalle. Kolme vuotta, siis kolme kesää ja talvea elimme noissa oloissa kunnes pääsimme asumaan pappilan pieneen saunatupaan.

Että tällainen satu tällä kertaa ja ilmeisesti yläpeukuista päätellen muutama milleniaali uskoi. Vai itsekö peukutit?

Jopa maankiertäjämustalaiset saivat 1960-luvulla ensimmäiset vakituiset asunnot.

Vierailija kirjoitti:

Nuo jutut ei kyllä ole Iijoki-sarjasta. Olisiko Päätalon aimmasta sarjasta, jossa oli fiktiivisiä (keksittyjä) juttuja. Se on paljon huonompi kuin omaelämäkerallinen Iijoki-sarja

AP:n lainaus ei ole Päätalon tekstiä, ei ainakaan kirjana julkaistua sellaista. Olen lukenut ne kaikki. Mutta muutenhan tämä on aiheellinen keskustelunaihe todellisesta köyhyydestä, jota oli tuohon aikaan Suomessakin. Nyt meillä on maailman rikkaimmat köyhät (ja maailman köyhimmät rikkaat).

"Tässä tuota särjenkutua odotettiin siksi että se oli talven ahvenenpilkinnän jälkeen ensimmäinen kala joka lähti liikkeelle, kutemaan ja sitä saatiin huhtikuun puolenvälin aikaan rannalta onkimalla kun muuta ruokaa ei luonto vielä tarjonnut."

Koillismaalla vielä minun Lapsuudessani 50 luvulla ja 60 luvulla jäät lähti vasta toukokuun lopussa tai kesäkuun eka viikolla. Näin esim. Kitkalla. Pikku järvillä ehkä viikkoa aiemmin. Huhtikuussa ei taatusti ongittu särkiä kuin korkeintaan virtapaikoista, vaikka en kyllä ikinä nähnyt niitä keväällä onkivan. Keskikesän onkikala se oli meille lapsille. Toki sitä Koillismaalla kutuaikana pyydettiin paljon verkoilla ja rysillä kutupaikoilta ja puroista, kun ne nousivat kutupaikoille  toukokuun lopulla tai kesäkuussa.

Ensimmäisenä siellä kutee hauki ja niitä kyllä pyydettiin rysillä puroista ja rannasta. Sitten ahven. Ja vasta sen jälkeen särki. Mutta Kajaani onkin Koillismaan ylämaihin verrattuna { Koillismaan vesistöt ovat useimmiten reilusti yli 200m merenpinnasta. Kitka 240m, Oulujärvi 124m) etelää ja kevät koittaa aiemmin. Koillismaa on kylmää seutua Kajaanin seutuun verrattuna. 

Vaarini ja isovaarini kalastivat verkoilla. Keväistä haukea rekikaupalla myytiin rannikon kauppiaille. Suolattuna kapakalana (kevät tuulessa, pakkasessa ja auringossa kuivattuna) he sitä myivät. Siikaa ja muikkua myivät syksyllä suolattua. Naapureiden köyhät perheet saivat heiltä sivusaaliina tulleita särkikaloja. Näiden perheiden lapset onkivat kesällä särkeä ja salakkaa ja ne syötiin, usein halstrattuna. Meillä ei salakkaa syöty koskaan. Särkiä jonkin verran jos ei "parempia" kaloja tullut ).  Kokeiltuani paistettua salakkaa, ymmärrän kyllä miksi. Salakkaa oli Iijoen vesistön latvajärvissä ja virtavesissä. Kitkan vesistössä sitä ei ollut lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo jutut ei kyllä ole Iijoki-sarjasta. Olisiko Päätalon aimmasta sarjasta, jossa oli fiktiivisiä (keksittyjä) juttuja. Se on paljon huonompi kuin omaelämäkerallinen Iijoki-sarja

AP:n lainaus ei ole Päätalon tekstiä, ei ainakaan kirjana julkaistua sellaista. Olen lukenut ne kaikki. Mutta muutenhan tämä on aiheellinen keskustelunaihe todellisesta köyhyydestä, jota oli tuohon aikaan Suomessakin. Nyt meillä on maailman rikkaimmat köyhät (ja maailman köyhimmät rikkaat).

Koillismaa-sarjan kirjoissaan on samat jutut tiiviimmin kuvattuna kuin Iijoki-sarjan alkupuolen noin 20:ssä elämää Taivalkosken seuduilla kuvaavissa kirjoissa. Koillismaa sarjan Kauko Sammalsuo on ilmiselvästi Kallen alter ego.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1950-luvulla ei kuoltu nälkään, vaikka niukkaa oli. 1860-luvulla oli suuret nälkävuodet, jossa oikeasti kuoltiin nälkään ja puutostiloihin.

Kyllä sotien jälkeen oli pulaa kaikesta. Lapsille juotettiin ravintoköyhää maitoa jossa ei ollut siis tarvittavia ravintoaineita. Sitä samaa myydään nyt

rasvattomana maitona kaupoissa.

Isän isä kun kuoli isäni taloudessa oli varaa vain maitoon jossa lilli kärpäsiä. Tämä oli Lapissa 1960-luvulla. Joku saattoi pyörtyäkin koulussa nälästä. Tätä vasten joidenkin muka köyhien nurina ärsyttää. 

Vaikuttaa siltä, jyrkimpiä mielipiteissään ovat ne, jotka, eivät juuri tunne aihepiiriä. Heidän on vaikea uskoa, että todellista nälkää ja surkeita asuinolosuhteita on ollut vielä 1950-60 -luvuilla, myöhemminkin

Alueelliset vaihtelut ravinnonsaannissa olivat aikanaan suuret. Tulee mieleen erään 30-luvulla syntyneen ihmisen kertomus, kun hän oli aikanaan vertaillut sodanaikaista ruokavaliotaan Lapissa asuneen kanssa. Lappilainen sanoi, että ruuasta oli puutetta, ei ollut juuri muuta kuin lohta ja poroa. Etelä-Suomen kaupungissa asunut kertoja ei ollut noista edes  osannut haaveilla.

Lainaus:

"Ja kyllä, ainakin täällä Kokkolassa sanotaan ja ajatellaan että Kainuu ja Oulunmaa osa lappia- onhan Oulun nimikin saamen kieltä ja tarkoittaa korkeaa vettä eli tulvaa. Eri murteissa toki erilaiset nimitykset esimerkiksi lapille" 

                                      *************************************************************************

Noita alkuperältään saamenkielisiä paikannimiä löytyy Suomesta vähän joka puolelta.

Esim. Maaninka tarkoittaa isoa siikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1950-luvulla ei kuoltu nälkään, vaikka niukkaa oli. 1860-luvulla oli suuret nälkävuodet, jossa oikeasti kuoltiin nälkään ja puutostiloihin.

Kyllä sotien jälkeen oli pulaa kaikesta. Lapsille juotettiin ravintoköyhää maitoa jossa ei ollut siis tarvittavia ravintoaineita. Sitä samaa myydään nyt

rasvattomana maitona kaupoissa.

Isän isä kun kuoli isäni taloudessa oli varaa vain maitoon jossa lilli kärpäsiä. Tämä oli Lapissa 1960-luvulla. Joku saattoi pyörtyäkin koulussa nälästä. Tätä vasten joidenkin muka köyhien nurina ärsyttää. 

Lapissa käytettiin siivilävanua jo ennen tuota vuosikymmentä. Kouluruokaakin oli ollut pitkään tarjolla eikä kukaan pyörtynyt nälästä. Yhden kerran muistan jonkun pyörtyneen pitkän aamuhartauden aikana.

Ihanko tosissanne te  näitä tarinoita Päätalon innoittamana keksitte? Huomatkaa se, että täällä on ihmisiä, jotka ovat itse eläneet 1960-luvulla Lapissa, Kainuussa tai Koillismaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, jyrkimpiä mielipiteissään ovat ne, jotka, eivät juuri tunne aihepiiriä. Heidän on vaikea uskoa, että todellista nälkää ja surkeita asuinolosuhteita on ollut vielä 1950-60 -luvuilla, myöhemminkin

Alueelliset vaihtelut ravinnonsaannissa olivat aikanaan suuret. Tulee mieleen erään 30-luvulla syntyneen ihmisen kertomus, kun hän oli aikanaan vertaillut sodanaikaista ruokavaliotaan Lapissa asuneen kanssa. Lappilainen sanoi, että ruuasta oli puutetta, ei ollut juuri muuta kuin lohta ja poroa. Etelä-Suomen kaupungissa asunut kertoja ei ollut noista edes  osannut haaveilla.

Väitätkö sinä, että minä 1950-luvulla syntynyt ja 1960-luvussa Lapussa lapsuuttani elänyt en tunne aihepiiriä?

Olen vahvasti sinä mieltä, että kyllä se on tässä ketjussa joku aivan muu, jonka käsitys tuon ajan elämästä perustuu  muuhun kuin omaan kokemukseen. Ei edes Päätalon kirjoihin vaan ... niin, mihin?

Korjaus edelliseen: Lapissa elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Köyhää varmasti ollut. Mutta ei Suomessa olla nälkään kuoltu sitten vuoden 1918. Ei edes sota-aikana ja sitä seuranneina vaikeina vuosina.

Mummuni sai myrkytyksen syötyään sota-aikana sikuriinia nälkäänsä 

Nälkä oli säännöstelyn alla niin kova, että mikä tahansa syötävä olisi kelvannut. Kaupungissa kun asuin niin ei voinut oikein porsastakaan pitää kasvamassa 

60-luvulla pk-seudulla kaksiossa, jossa vaatehuone ja keittiö. Vanhemmat asui olohuoneessa, lapset (3) makuuhuoneessa ja minä sain nukkua vaatehuoneessa.

Ruokaa sai ruoka-aikoina, ei muulloin. 

Meille tuli sähköt Keski-Suomalaiseen pikkukylään 1957.

Tästä saa sen käsityksen, että etelän kaupungeissa oli paljon köyhempää kuin syrjäseuduilla. Vaikka jossakin Kainuussa ja Lapissa ei joka talossa ollut sähköjä eikä vesijohtoja, lämmintä ja ruokaa riitti niin paljon kuin vaan jaksoi kasvattaa ja metsästä ja vesistä kantaa.