Mikä oli teidän elämänne suurin virhe, jolloin kaikki
meni pieleen ja paluuta ei ollut? Itsellä se oli hoitoalalle hakeutuminen. Enää en ole alalla, mutta mikään ei ole enää entisellään eikä ole mahdollisuuksia elämään. Olen kohta 30 ja koskaan en ole mitään elämässä kokenut. Siis mitään hyvää.
Kommentit (119)
Mitä vikaa hoitoalassa sitten on? Palkat ovat ainakin hyvät.
Ja merkityksen tunne ja yleinen arvostus työtä kohtaan (paitsi ehkä työnantajalta).
Vierailija kirjoitti:
Suurin virhe oli tehdä lapsia isäksi kykenettömän maahanmuuttajan kanssa. Yksinhuoltajuus oli kova polku.
Kasvata lapset hyviksi suomalaisiksi. Tietty kuri, rakkaus ja olla aina läsnä. Kerro tosiasiat äläkä oikaise ja usko kaikkea mitä media syytää.
-persu
Vierailija kirjoitti:
20 v luulin, että pahin virheeni oli se kun en ottanut eron jälkeen takaisin exääni, jota toki kovasti ikävöin ja olin luullut nuorena että me eletään lopun ikää yhdessä. Hän oli pettänyt ja jättänyt minut aiemmin ja hän särki sydämeni, mutta halusi kuitenkin vielä useita vuosia myöhemmin minut takaisin. Oli kaivannut minua kuitenkin kaikki vuodet. Hän eli jo jossain laastarisuhteessa ja minä tein päätöksen siinä pienessä ohikiitävässä hetkessä aamuyöllä torin laidalla, enkä enää ottanut häntä viereeni. Luulin kauan sen olleen elämäni pahin virhe.
Mutta nyt jälkikäteen kun tiedän mitä on tapahtunut ja ymmärrän enemmän elämää ajattelenkin että kohtalo puuttui peliin. En olisi voinut antaa hänelle sitä normatiivista perhearkea lasten kanssa mitä hän halusi ja tarvitsi ja minä olisin kuollut pystyyn jos olisin sellaiseen rooliin vasten sisintä tahtoani itseni ajanut vain hänen takiaan. Joten se hetki ei ollutkaa
Voi, tätä viimeisintä älä kadu! Olisit voinut sairastua lopullisesti jäämällä 🧡
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa hoitoalassa sitten on? Palkat ovat ainakin hyvät.
Ihanko totta on hyvät? Voitko perustella? Ei mitään mutua, vaan faktoja.
Lähti jo peruskoulun ihan ekalla luokalla, ettei voinut kunnolla kouluja käydä ja sitten ammatinvalinnat ihan pieleen. Läksyjä kun olisi pitänyt lukea, niin Aku Ankkaa luin, leikin pikkuautoilla tai juoksin ulkona leikeissä. Ja mitään järkipuhetta en kuunnellut, mitään en uskonut, kun sanottiin.
He, jotka älysivät käydä koulunsa kunnolla ja valitsivat ammattinsa fiksusti, niin heillä on nytkin töitä, toisin kuin mulla joka just pari viikkoa sitten sai kenkää muutosneuvotteluiden päätteeksi.
Aina saan maksaa kovaa hintaa nuoruuden pöljyydestä, joka kovasti vertaistaan hakee, vaan turhaa on työ.
Valitsin väärän yläasteen ja jouduin vakavan kouluväkivslksn uhriksi. En koskaan toipunut siitä. Koko elämä ja tulevaisuus tuhoutui.
Vierailija kirjoitti:
Lähti jo peruskoulun ihan ekalla luokalla, ettei voinut kunnolla kouluja käydä ja sitten ammatinvalinnat ihan pieleen. Läksyjä kun olisi pitänyt lukea, niin Aku Ankkaa luin, leikin pikkuautoilla tai juoksin ulkona leikeissä. Ja mitään järkipuhetta en kuunnellut, mitään en uskonut, kun sanottiin.
He, jotka älysivät käydä koulunsa kunnolla ja valitsivat ammattinsa fiksusti, niin heillä on nytkin töitä, toisin kuin mulla joka just pari viikkoa sitten sai kenkää muutosneuvotteluiden päätteeksi.
Aina saan maksaa kovaa hintaa nuoruuden pöljyydestä, joka kovasti vertaistaan hakee, vaan turhaa on työ.
Se piti vielä sanoa, että kouluja käymättömyyden, kokemusten ja taitojen hankkimattomattomuuden ja sen, ettei mihinkään ole voinut erikoistua, on väistämättä johtanut siihen, että aina on joutunut tekemään töitä paskalla palkalla tai lojumaan työttömänä. Takana on enemmän työttömyyskausia kuin mitään työuraa. Ei mikään ihme, että matkan varrella on v...tusta riittänyt enemmän kuin lääkäri määrää ja laki sallii. Ikää jo kohta 54 vuotta ja kellään ei ole niin huonot työllistymismahdollisuudet kuin meikäläisellä. Jos tässä nyt vielä johonkin duuniin pääsee, niin Jumalan armosta johonkin puljuun joksikin kesähessun apupojaksi. Joku siinä puolen vuoden kokemuksella meikäläistä opastaa niinkuin opaskoira sokeaa.
1999-2000 kävin semmosen hitsarin kurssin ja tein sitten hitsaajana töitä 2001-05 ja 2007-2008. Senkin mä munasin lahjakkaasti ongelmajuomisella. Mua enää mihinkään hitsaamaan oteta, vaikka luokat voimassa olisikin. Pitäisi niistä hommista olla jo yli 20 v työkokemusta, mutta kun lähdin niihin juomahommiin ja ryssin sillä sitten kaiken mahdollisen ja mahdottoman. V..tu sentään. Sanotaan että vain voittajat muistetaan, mutta kyllä häviäjä muistetaan vielä paremmin, jos se on hävinnyt oikein, oikein siis tyylikkäästi. Perkele, miten huonosti on ihminen voinut korttinsa pelata. Tällä voisi ehkä Guinnessin ennätysten kirjaan yrittää päästä. Tuskin pääsen siihenkään. Tyhmyys ja huono onni on voittamaton kombo. Sitä ei lyö laudalta mikään.
Tässäpä lueteltuna omat "virheeni" elämän varrelta: Menin nuorena naimisiin alkoholistin kanssa. En lähtenyt opiskelemaan vaan jäin tekemään perusduunia. Jäin lapsettomaksi itsestä riippumattomasta syystä, kunnes lapsen hankkiminen oli myöhäistä.
Paras päätös: Avioero.
Se, kun sanoin papin edessä 'tahdon'.
M60
Vierailija kirjoitti:
Valitsin väärän yläasteen ja jouduin vakavan kouluväkivslksn uhriksi. En koskaan toipunut siitä. Koko elämä ja tulevaisuus tuhoutui.
Kuinka pääsit valitsemaan yläasteen, mille lähdit? Mä en ole koskaan saanut valita itse mitään yläastetta tai ala-astetta. Aina mentiin sen mukaan, minne isä päätti muuttaa ja sitten siihen lähimpään kouluun. Sinne sitten lennosta vaan muiden sekaan, ei multa ikinä mitään kysytty, että mihin näistä haluaisit mennä. Kävin ala-asteen neljässä eri koulussa ja ensimmäistä koulua lukuunottamatta kaikissa oli kiusaamista enemmän tai vähemmän.
Ei oo sun valinnan syytä, sulla on vaan käynyt elämässä paska säkä ihan niinkuin mullakin.
Psyykenlääkkeiden aloittaminen nuorena pitkäksi aikaa
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä lueteltuna omat "virheeni" elämän varrelta: Menin nuorena naimisiin alkoholistin kanssa. En lähtenyt opiskelemaan vaan jäin tekemään perusduunia. Jäin lapsettomaksi itsestä riippumattomasta syystä, kunnes lapsen hankkiminen oli myöhäistä.
Paras päätös: Avioero.
Mä taas menin kimppaan narsistinaisen kanssa, joka oli ihan pimeästä juopposuvusta. 8 vuotta yhdessä, joista viimeinen vuosi (valitettavasti) naimisissa. Pian sen jälkeen, kun oli asuntovelka tehty, otti nainen eron. Tämän ja monen muun asian vuoksi sairastuin alkoholismiin, jonka takia elämästä meni loputkin ihan v...iksi. Ikinä ei olisi pitänyt vastata sen naisen kirjeenvaihto ilmoitukseen, joka oli Teksti-TV:n sivulla syyskuussa 1995. Siinä se oli kanssa yksi viimeinen vikaliike. Siihen asti oli melkein kaikki oikein mukavasti. Oli vissiin vähän liian mukavasti, kun tämmöisen piti sitten tulla elämä pilaamaan.
Jätin hyvän miehen komeamman vuoksi
Elin syvässä uskossa vuosikymmeniä ja vasta nyt, vuoteen omana kuolemansairaana tajuan millaisen virheen tein kun en kuunnellut itseäni ja muita.
Elämä jäi elämättä. Paratiisia odotellessa.
Muutto pikkukylään omakotitaloon.
Kaikki lähti menemään päin ptä sen jälkeen.
Jumiutuminen 2-kymppisenä ensimmäiseen "kunnon" parisuhteeseen traumatisoituneen ja ristiriitaisesti kiintyneen, äärimmäisen mustasukkaisen naisen kanssa. Tätä herkkua kesti 30 vuotta, kunnes olin viimein niin loppu että sanoin, etten jaksa enää hetkeäkään tätä paskaa.
Vedin henkeä vajaan vuoden ja löysin naisen, joka on kaikin tavoin unelmien jumalatar dksään verrattuna. Harmittaa, että vasta yli 5-kymppisenä koen taas olevani elossa ja elämän elämisen arvoista.
Ammatinvalinta. Jos olisin valinnut kutsumusammatin, olisin 3,5v päässä eläkkeestä. Nyt menee vielä n. 15v.
Juuri näin. Kävin viimeisen luokan uudelleen ja se muutti kaiken. Sen luokan pojista muodostui jengi jota siihen aikaan pelättiin ja inhottiin. Suurin osa on jo kuollut joko itse aiheutettuna tai muutoin epänormaaleissa olosuhteissa. Tässä vielä itse sinnittelen. Olen hengissä ainoastaan Jumalan armosta. Uskon vahvasti, mutta en arvosta nykykirkon kaikkea saastaa ja mädännäisyyttä.