Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli teidän elämänne suurin virhe, jolloin kaikki
20.04.2025 |
meni pieleen ja paluuta ei ollut? Itsellä se oli hoitoalalle hakeutuminen. Enää en ole alalla, mutta mikään ei ole enää entisellään eikä ole mahdollisuuksia elämään. Olen kohta 30 ja koskaan en ole mitään elämässä kokenut. Siis mitään hyvää.
Kommentit (119)
Ex miehen velkojen maksu ja muutenkin säästöjeni tuhlaaminen häneen. Nuori, epävarma ja tyhmä kun olin. Mutta tästä on noustu, mutta ei helposti. Ja aina miettii jos en niitä rahoja olisikaan menettänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex mies joka suhteessa, ei mitään hyvää sanottavaa
Olen ollut saman miehen kanssa hyvin nuoresta saakka, joten deittailu ym. jäänyt aika vähille. En kyllä tiedä onko se menetys sinänsä.
Olen elämässäni tehnyt paljon vääriä ratkaisuja pelon takia. Olen pelännyt olla oma itseni. Se on minun elämäni isoin virhe.
Suurin virhe oli tehdä lapsia isäksi kykenettömän maahanmuuttajan kanssa. Yksinhuoltajuus oli kova polku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä tiedä onko se varsinaisesti virhe joutua rikoksen uhriksi mutta lapsen rikolliselle synnyttäminen. Sen lapsen elämän kannalta kurja juttu. Itse otin jalat alle kun oma henki oli toisen kerran uhattuna, poliisin mielestä rikosta ei tapahtunut, lapsi kasvaa nyt siittäjän hoteissa sitten.
Ei varmasti mitenkään karuin kohtalo suomessa, mutta en silti olisi halunnut osallistua tuollaiseen millään tasolla. Opinpahan ainakin että jokaiseen pienimpäänkin red flagiin tulee reagoida eikä kannata katsoa mitään läpi sormien, jokaiseen epäilykseen tulee luottaa, jne.
Vierailija kirjoitti:
Suurin virhe oli tehdä lapsia isäksi kykenettömän maahanmuuttajan kanssa. Yksinhuoltajuus oli kova polku.
Oliko poikalapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen just hyvä kaikkine virheineni! Mitäpä sitä menneitä murehtimaan.
Hyvin sanottu. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Siinä vaiheessa, kun köyhä nuori äitini päätti pitää kiinni varakkaasta väkivaltaisesta isästäni hinnalla millä hyvänsä.
Kotoa lähdön jälkeen koko elämä on mennyt kuntoutuessa, mutta silti tulen taas aamuyöllä hätkähtämään kerran tai useammin hereille ja sitten taas etsitään unta lyhyemmän tai pidemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä nyt on varmaan perus ikäiseni naisen (66 v) elinkaari:
- opiskelin naisvaltaiselle alalle, jota inhosin
- otin vastaan työn jota en oikeasti halunnut ja tein sitä koko työurani
- kaiken lisäksi muutin töihin ja perustin perheen syrjäiseen persreikään, vaikka olisin kyllä saanut töitä kaupungistakin
- menin naimisiin paikallisen miehen kanssa, joka oli tuolla paikkakunnalla tunnettu, arvatkaa ahdistiko
- hankin lapsen vaikka en halunnut, lapsi paljastui erityiseksi vasta tämän aikuistuttua
- lapsen myötä elämääni tuli liian paljon surua ja murhetta, elämästä katosivat värit
Eli virhe oli se, että en uskaltanut elää oman näköistä elämää, vaan menin samaa reittiä kuin melkein kaikki muutkin. Olisin halunnut olla taiteilija ja asua jossain hippikommuunissa ulkomailla. Tiesin sen jo 70-luvulla, että nainen voi elää yksinkin ja toteuttaa itseään, mutta en vaan uskaltanut.
Yhteen muutto puolison kanssa ja perheytyminen.
Siihen asti kaikki oli mahtavassa nousukiidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärä nainen, väärä porukka 14-vuotiaana
Väärän naisen kanssa vietin vuosia nuorena. Käytti taloudellisesti hyväkseen perhettäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abikeväänä aloitin reilun kahden vuoden suhteen, joka olisi ehdottomasti pitänyt jättää väliin. En ole vieläkään antanut sitä itselleni anteeksi, vaikka aikaa on kulunut kohta jo 30 vuotta!
Kun en osannut olla esikoiselleni oikeanlainen äiti. Ei ollut tietoa eikä osaamista olla äiti lapselle, joka oli niin erilainen kuin me vanhemmat. Nyt on välit hyvin etäiset, kun on jo aikuinen. Anteeksi on pyydetty monet kerrat mutta eipä se näytä auttavan. En tule koskaan enää olemaan onnellinen, elän vaan jotenkin tätä elämää eteenpäin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankinta
Miten voit sanoa noin?
Helposti. Ja niin sanoisivat monet muutkin, mutta eivät sano, koska asia on tabu.
No avaa nyt vähän asiaa: millä tavoin lapset ovat pilanneet sinun elämäsi? Ei tuota ihan heppoisista syistä voi sanoa!
Väärien kaverien valitseminen. Nyt sitten olen yksin.
Vaikea sanoa. Ehkä liian pitkään fyysisesti raskaan työn tekeminen, nivelet pilalla jo reilu nelikymppisenä. Ei ole kiva liikkua kuin vanhus keski-iässä, eikä sitä entistä työtäkään enää pysty tekemään.
Voi voi näitä valituksia: "Kun en nuorena saanut sitä ja tätä, en voi koskaan olla onnellinen."
Minä olin nuorena lestadiolainen. En saanut meikata, värjätä hiuksia, käydä bileissä, tanssia, kuunnella rytmimusiikkia ...
Nyt olen viisikymppinen, enkä ole enää lestadiolainen. Voin tanssia, kuunnella millaista musiikkia haluan, käydä baareissa bilettämässä.
Minulla oli erilainen nuoruus kuin keskiverto ikäiselläni suomalaisella, mutta se oli ihan hyvä nuoruus. Se, millaisen nuoruuden olen elänyt, ei estä minua keski-ikäisenä tekemästä asioita, joita haluan nyt keski-ikisenä tehdä.
Traagisessq onnettomuudessa. Puhelin ehdottaa omiaan...