Mikä oli teidän elämänne suurin virhe, jolloin kaikki

Vierailija kirjoitti:

En nuorena löytänyt "elämäni miestä". Olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa. Kaikkiin olen lähinnä ajautunut. En ole yli kaiken rakastanut näistä miehistä ketään. Tämän vuoksi en ole naimisiinkaan mennyt, enkä lapsia hankkinut. Erityisesti tämä nykyinen mies on ollut järkyttävä pettymys. En olisi ikinä uskonut, että elämäni menee näin.

 

Itse olen myös "ajautunut" 2 pitkään parisuhteeseen juurikin samoin, että parisuhde vaan jotenkin tuli. Ensimmäiseen aloin siksi, koska kaverisuhteet alkoi 16 vuotiaana rakoilemaan ja halusin tavallaan "kostaa" sen, etten kelvannut harvoille "ystävilleni". Otin miltei ensimmäisen takertujan, jolla ei tuntunut olevan tarvetta se..k.stailla, niin sain olla siltä osalta rauhassa.  No eihän siinä mitään järkeä ollut ja tuhlasin parhaat vuoteni tämän ei edes toimivan kaverisuhteen takia. Toinen suhde tuli liian nopesti ensimmäisen jälkeen. Mies vaan tavallaan ilmoitti, että on nyt tässä. Ei taaskaan mitään rakkautta ja mies paljastui todelliseksi huijariksi ja kus.pääksi. kilttinä ihmisenä meni 15 vuotta, kunnes vihasin häntä niin silmittömästi, että sain ajettua hänet pois. Minulla olisi ollut valtavasti rakkautta lapsille, mutta ajauduin aivan vääränlaisiin suhteisiin.  Olen ollut vain kerran niin rakastunut, että tajusin silloin, että tältä se pitää tuntua. Mies oli vaan naimisissa ja tilanne kävi niin tukalan hankalaksi, että siihen alkoi ulkopuolisetkin kiinnittämään huomiota.  Mies päätti muuttaa elämäänsä niin, että emme enää vahingossakaan tapaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin virheeni ehdottomasti on se, etten hakeutunut hoitoon aiemmin, tämän vuoksi menetin ihan kaiken. Ja paluu terveeseen elämään on ollut sangen vaikeaa, nuorempana olisin onnistunut paremmin ja nopeammin.

Minulla toisinpäin. Menin lääkäriin, ja antibiootti tuhosi liikuntakykyni repimällä jänteet. Potilasvahinkolautakunta hylkäsi valituksen, vaikka minut on leikattukin seurausten vuoksi. 

 

Miten antibiootti voi repiä jänteet?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tehnyt sellaista virhettä, että ei olisi ollut mahdollista korjata. Olen ollut 42 vuotta hoitoalalla ja päivääkään en vaihtaisi pois.

Moni potilas voi olla eri mieltä.....tai työkaveri.

Vierailija kirjoitti:

Aika hauskaa ettei ole paluuta :D Mä olen puolet sua vanhempi ja voin luvata että elämässä sattuu tapahtuu ja ehtii tehdä monenlaista ihan kolmenkympinkin jälkeen. Joskus elämä saattaa alkaa vasta sen jälkeen. Älä vielä heittäydy toimettomaksi, voi tulla aika pitkäksi. 

 

Elämä todellakin alkaa vasta 30 vuotiaana. Surisin mennyttä elämää vasta 50++ ikäisenä. Silloin moni tekemätön asia on jo karsiutunut pois. Jos nyt joku miettii, että ai mitkä? Naiselta on lapsenteko aika ohi jo aikaa sitten. Enkä sitä kyllä miehenäkään enää sen ikäisenä suunnittelisi. Asuntolainaakaan lähes nollasta alkaen on enää turha haaveilla. Samoin jorausmatkat festareille on lähinnä "kuka ei kuulu joukkoon" kokemus. 

Tällainen elämän suurin virhe on vielä kokematta. 

N55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin virheeni ehdottomasti on se, etten hakeutunut hoitoon aiemmin, tämän vuoksi menetin ihan kaiken. Ja paluu terveeseen elämään on ollut sangen vaikeaa, nuorempana olisin onnistunut paremmin ja nopeammin.

Minulla toisinpäin. Menin lääkäriin, ja antibiootti tuhosi liikuntakykyni repimällä jänteet. Potilasvahinkolautakunta hylkäsi valituksen, vaikka minut on leikattukin seurausten vuoksi. 

 

Miten antibiootti voi repiä jänteet?

Jonkin antibiootin sivuvaikutus on tämä.

Itse olen miettinyt tätä paljon että mikä on se kulminaatiohetki jonka jälkeen ei enää ole ollut valittavissakaan sellaista itselle aidosti sopivaa/oikeaa vaihtoehtoa vaan tarjolla on ollut vain eri tavoin vääriä.

Olen päätynyt siihen, että se todennäköisesti oli ekan kännin juominen seiskaluokan vappuna. Toisaalta tuokin väärä valinta (tai valinta ja valinta, ennemminkin sitä vaan meni muiden mukana vaikka ei oikeasti olisi yhtään huvittanut) johtui varmasti monestakin asiasta jotka oli tapahtuneet jo tuota ennen.

Yhtä kaikki, tuon hetken jälkeen asiat alkoi mennä kokonaisvaltaisesti väärille urille koska jotenkin sitä muuttui tuon ekan kännin myötä ja valitettavasti aika oudoksi ja itselle vieraaksi ihmiseksi. Kännissä oli tosi vahva "känniminä" ja jatkuvasti sen roolin taakse meni enemmän ja enemmän myös selvinpäin, koska se känniminä teki niin kummia asioita ettei niitä pystynyt käsittelemään eikä hyväksymään selvinpäin oikeana omana itsenään, koska sitä känniminää myös häpesi selvinpäin silmät päästään.

Pahinta on, että parikin aika isoa päätöstä tuli tehtyä tuon känniminän vaikutuksen alaisena. Olipa sitten tosi ylläri, ettei ne ihan nappiin menneet eikä edes lähelle, mutta eihän sitä voinut kenellekään, eikä edes itselleen myöntää vaan sitä vaan teeskenteli kuinka kaikki on just kuten pitääkin. Siinä sitten meni sekin aika, kun tuollaisen virheen olisi vielä edes jotenkin voinut korjata koska tietyissä asioissa aikaa ei vain ole rajattomasti.

Sitä että seurustelin narsistisen miehen kanssa, itsetunto romahti pitkäksi aikaa ja masennuin pahasti, toki siitä on myös oppinut paljon. Mieluummin olisin jättänyt väliin.

Nuorena naimisiin meneminen. Sitouduin täysin miehen elämään. Ei ollut opiskelijabileitä tms.

Se, kun aloin ihailemaan koviksia ja häiriökäyttäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankinta

Miten voit sanoa noin?

Alanvalinta. 

Narsisteille syntyminen? Emotionaalisesti kylmään ja vihamieliseen perheeseen,  huonoon ympäristöön jossa kulissi oli jotenkin kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin virheeni ehdottomasti on se, etten hakeutunut hoitoon aiemmin, tämän vuoksi menetin ihan kaiken. Ja paluu terveeseen elämään on ollut sangen vaikeaa, nuorempana olisin onnistunut paremmin ja nopeammin.

Minulla toisinpäin. Menin lääkäriin, ja antibiootti tuhosi liikuntakykyni repimällä jänteet. Potilasvahinkolautakunta hylkäsi valituksen, vaikka minut on leikattukin seurausten vuoksi. 

 

Miten antibiootti voi repiä jänteet?

Lue fluorokinoloni-antibiootista. Se voi aiheuttaa jännetulehdusta, psykooseja ym tuhoja. Tavallaan myrkytys. Monessa maassa kielletty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin virheeni ehdottomasti on se, etten hakeutunut hoitoon aiemmin, tämän vuoksi menetin ihan kaiken. Ja paluu terveeseen elämään on ollut sangen vaikeaa, nuorempana olisin onnistunut paremmin ja nopeammin.

Minulla toisinpäin. Menin lääkäriin, ja antibiootti tuhosi liikuntakykyni repimällä jänteet. Potilasvahinkolautakunta hylkäsi valituksen, vaikka minut on leikattukin seurausten vuoksi. 

 

Miten antibiootti voi repiä jänteet?

Lue fluorokinoloni-antibiootista. Se voi aiheuttaa jännetulehdusta, psykooseja ym tuhoja. Tavallaan myrkytys. Monessa maassa kielletty. 

Jos kiinnostaa, Satu Krautsuk kirjoitti Yle juttuja 

Hakuun tavallinen antibiootti 

Vierailija kirjoitti:

Suurin virheeni ehdottomasti on se, etten hakeutunut hoitoon aiemmin, tämän vuoksi menetin ihan kaiken. Ja paluu terveeseen elämään on ollut sangen vaikeaa, nuorempana olisin onnistunut paremmin ja nopeammin.

Lohdutukseksi: et välttämättä olisi saanut apua, vaikka olisit sitä hakenut

En ole tehnyt suuria virheitä, mutta pieniä ihan jatkuvasti. Antanut ihmisten kohdella huonosti ja alistunut ja eristäytynyt. Nyt olen yksin, työtön ja tulevaisuus tuntuu turhalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankinta

Miten voit sanoa noin?

Helposti. Ja niin sanoisivat monet muutkin, mutta eivät sano, koska asia on tabu.

Valitessani juopon miehen. Onneksi on nyt historiaa, mutta liikaa vuosia tuli haaskattua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero lasten isästä. Olisi pitänyt kärsiä ja kestää edes se kymmenen vuotta että olisivat aikuisia. Tätä paskaa kannan ja myös lapseni lopun ikäänsä. Kiva tuoda sitten heidänkin lapsiaan mummolaan, kun ei semmosta tavallaan ole. Perhe paskana. Ois pitäny miettiä aikoinaan, enemmän kaikkea. Molemmilla lapsilla traumoja perheen hajoamisesta vaikka kaikki tehtiin lasten ehdoilla ja mitään draamaa tai riitoja ei asiaan liittynyt. 

 

Älkää erotko jos ootte menneet tekee lapsia. 

Eroa voi katua, mutta tämä tarina on epäuskottava. Esim jos lastesi on ikävä tuoda aikanaan lapsenlapsia luoksesi, mummulaan, niin ongelma ei ole erossa vaan jossian ihan muussa,

Niin muut vie lapsensa mummolaan eli mummon ja papan luo. Nyt vaan mummon luo, se ei ole se mummola

Mieheni isä on kuollut graafisessa onnettomuudessa vuosia ennen lastemme syntymää. Lapsemme ovat vierailleet aina mummolassa, rakkaan mummon luona. Ei kannata vaipua sääliin, vaan ota itse näkyvä rooli omassa elämässäsi sen päähenkilönä