Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli teidän elämänne suurin virhe, jolloin kaikki
20.04.2025 |
meni pieleen ja paluuta ei ollut? Itsellä se oli hoitoalalle hakeutuminen. Enää en ole alalla, mutta mikään ei ole enää entisellään eikä ole mahdollisuuksia elämään. Olen kohta 30 ja koskaan en ole mitään elämässä kokenut. Siis mitään hyvää.
Kommentit (119)
Auringon otto ilman laseja. Ei silloin ymmärretty silmän terveydestä. Nyt on kenties laskun aika.
Suojatkaa te ketkä vielä ehditte silmänne viimalta, kuumuudelta, kylmyydeltä ja auringolta. Siis tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin yöllä kävelemään baarista ystäväni luokse nukkumaan. Matkalla tapahtui hirvittävä rikos, jolla on ollut järkyttävät seuraukset elämääni.
Suurin virheeni ehdottomasti on se, etten hakeutunut hoitoon aiemmin, tämän vuoksi menetin ihan kaiken. Ja paluu terveeseen elämään on ollut sangen vaikeaa, nuorempana olisin onnistunut paremmin ja nopeammin.
No jaa, virheistä oppii. Ne asiat, jotka ovat näyttäneet epäonnistumisilta, toisaalta ovat mahdollistaneet uusia asioita. Esimerkiksi irtisanominen mahdollisti pitkän matkustelun ympäri maailmaa. Matkustaminen on muuten yllättävän halpaa, jos on valmis yöpymään makuusaleissa ja ottamaan halvimmat, mutta ei mukavimmat mahdolliset lennot. Yhden paketttiloman hinnalla ehtii tehdä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero lasten isästä. Olisi pitänyt kärsiä ja kestää edes se kymmenen vuotta että olisivat aikuisia. Tätä paskaa kannan ja myös lapseni lopun ikäänsä. Kiva tuoda sitten heidänkin lapsiaan mummolaan, kun ei semmosta tavallaan ole. Perhe paskana. Ois pitäny miettiä aikoinaan, enemmän kaikkea. Molemmilla lapsilla traumoja perheen hajoamisesta vaikka kaikki tehtiin lasten ehdoilla ja mitään draamaa tai riitoja ei asiaan liittynyt.
Älkää erotko jos ootte menneet tekee lapsia.
Eroa voi katua, mutta tämä tarina on epäuskottava. Esim jos lastesi on ikävä tuoda aikanaan lapsenlapsia luoksesi, mummulaan, niin ongelma ei ole erossa vaan jossian ihan muussa,
Niin muut vie lapsensa mummolaan eli mummon ja papan luo. Nyt vaan mummon luo, se ei ole se mummola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulta jäi kokonaan väliin se vaihe, kun meikattiin ja tälläydyttiin. Laitettiin rakennekynsiä ja tehtiin hienoja kampauksia. Käytiin yössä, ravintoloissa, laivoilla jne. Minä en ole koskaan kokenut mitään.
ap
Olet siis 30v? Kerkeät kyllä vielä, aloita vaikka heti tänään.
Vierailija kirjoitti:
Niin luusereiden ketju. Jotka syyttää jotain randomia tapahtumaa elämässä, elämänsä ongelmista,
Sanoo joku jolle ei ole elämässä ikinä tapahtunut mitään lannistavaa. Joskus sitä jaksamista ei vain riitä koska on tapahtunut liikaa kaikkea: huonoja ihmissuhteita, vääriä valintoja jotka johtivat asioihin, huonoja työpaikkoja tai köyhyyttä, ja on muokkautunut ihmiseksi jolla ei ole samaa työkalupakkia kuin jollakulla jolla on ollut helpompaa.
Olisinko itse saanut hyvän ammatin jos olisin valinnut opiskelupaikan toisin, vai olisinko silloinkin alalla josta työpaikat katoavat? Eipä tiedä. Oisko musta esim tullut hyvällä itsetunnolla varustettu ja menestyvä jos en olisi ollut koulukiusattu ja ärsyttänyt jopa aikuisia joiden olisi pitänyt kiusaamiseen puuttua? Eipä sitäkään tiedä. Mutta väkisinkin tulee mieleen että jotenkin ne ovat vaikuttaneet, vaikka joku voiskin sanoa että ihan oma moka jos antaa sen vaikuttaa, pitäisi vain tehdä sitä ja tätä ja olla välittämättä siitä mitä joku seppo on sanonut joskus vuonna 98. Tai vain reippaasti kouluttautua uudelle alalle vaikka tässä vaiheessa se on vaikeaa ja hallitus tekee parhaansa tehdäkseen siitä vielä vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero lasten isästä. Olisi pitänyt kärsiä ja kestää edes se kymmenen vuotta että olisivat aikuisia. Tätä paskaa kannan ja myös lapseni lopun ikäänsä. Kiva tuoda sitten heidänkin lapsiaan mummolaan, kun ei semmosta tavallaan ole. Perhe paskana. Ois pitäny miettiä aikoinaan, enemmän kaikkea. Molemmilla lapsilla traumoja perheen hajoamisesta vaikka kaikki tehtiin lasten ehdoilla ja mitään draamaa tai riitoja ei asiaan liittynyt.
Älkää erotko jos ootte menneet tekee lapsia.
Nyt kyllä liiottelet ja pahasti. Keksitkö päästäsi vai mitä? Tunnen useita avioerolapsia ja järjestään nämä ovat pärjänneet elämässään paremmin, kuin ne "pullamössö" tai toxisessa ydinperheessä kasvaneet. Ja miten niin ei ole mummolaa? Mihinkä se sinun "mummo" nimikkeesi on eronneena kadonnut? Toiseksi, ehkä he eivät saa lapsia, kuten automaattisedti ajattelet, niin sinunkaan ei tarvitse hävetä, missä "ukki" on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero lasten isästä. Olisi pitänyt kärsiä ja kestää edes se kymmenen vuotta että olisivat aikuisia. Tätä paskaa kannan ja myös lapseni lopun ikäänsä. Kiva tuoda sitten heidänkin lapsiaan mummolaan, kun ei semmosta tavallaan ole. Perhe paskana. Ois pitäny miettiä aikoinaan, enemmän kaikkea. Molemmilla lapsilla traumoja perheen hajoamisesta vaikka kaikki tehtiin lasten ehdoilla ja mitään draamaa tai riitoja ei asiaan liittynyt.
Älkää erotko jos ootte menneet tekee lapsia.
Eroa voi katua, mutta tämä tarina on epäuskottava. Esim jos lastesi on ikävä tuoda aikanaan lapsenlapsia luoksesi, mummulaan, niin ongelma ei ole erossa vaan jossian ihan muussa,
Niin muut vie lapsensa mummolaan eli mummon ja papan luo. Nyt vaan mummon luo, se ei ole se mummola.
No entä jos pappa on vaikka kuollut? Eikö se silloin ole mummola minne voi mennä? Ei sillä ole väliä onko siellä mummo ja pappa, mummo ja uusi miesystävä, pelkkä yksi mummo tai kaksi mummoa. Pääasia että sinne voi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin virheeni ehdottomasti on se, etten hakeutunut hoitoon aiemmin, tämän vuoksi menetin ihan kaiken. Ja paluu terveeseen elämään on ollut sangen vaikeaa, nuorempana olisin onnistunut paremmin ja nopeammin.
Minulla toisinpäin. Menin lääkäriin, ja antibiootti tuhosi liikuntakykyni repimällä jänteet. Potilasvahinkolautakunta hylkäsi valituksen, vaikka minut on leikattukin seurausten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntyminen suomeen
Home sweet home
Melkein jokaisen päivän vaihtaisin pois jos voisin. Vaan eipä voi enää
Vierailija kirjoitti:
No jaa, virheistä oppii. Ne asiat, jotka ovat näyttäneet epäonnistumisilta, toisaalta ovat mahdollistaneet uusia asioita. Esimerkiksi irtisanominen mahdollisti pitkän matkustelun ympäri maailmaa. Matkustaminen on muuten yllättävän halpaa, jos on valmis yöpymään makuusaleissa ja ottamaan halvimmat, mutta ei mukavimmat mahdolliset lennot. Yhden paketttiloman hinnalla ehtii tehdä paljon.
Tuollaisesta reppureissaamisesta joskus unelmoin, mutta en varmaan itse uskaltaisi koskaan lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärä liitto kymmeniä vuosia, kuhan vaan esitetään jotai parempaa.
Aikuiset lapset. Monta kertaa muualla hypitty,pitäsi vaan erota rohkeasti.
En puukottanut sitä ämmää hengiltä vaikka oli tilaisuus ja nyt suuri osa suomalaista kärsii. Jopa nälästä.
Ei kannata kirjottaa poliitikoille, et valtion lastensuojelulaitoksessa käytetään huostaanotettuja lapsia hyväksi pakkotyövoimana. Ei vaikka pääministerinä toimisi henkilö joka on into pinkeenä rupatellut lasten oikeuksista.
Ei hyvää päivää, kolmekymppisenä ehtii hyvin aloittamaan kaiken puhtaalta pöydältä.
Lasten hankinta