Lue keskustelun säännöt.
HS avoimena: Tatuoinnit kaduttavat syvästi niitä ottaneita. Mitä ajatuksia herättää? Kadutko syvästi?
Kommentit (287)
Kaverilla on tatuoitu käsivarteen tukkimiehenkirjanpito jokaisesta tytöstä jota se kävi panemassa. Oli nuorena hyvin viriili mies, nyt ei ole enää uusia tainnut tulla. Naurattaa aina kun sen käden näen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ulkomailla töissä ja kerran työkaverien kanssa illanistujaisissa kun oltiin pienessä hiprakassa. Paikallisia oleva nainen kysyi kun jäätiin hetkeksi kaksin "oliko mulla pitkä tuomio". En hetkeen osannut sanoa mitään mutta sain sitten kakaistua etten ole ollut vankilassa. Silloin häpesin syvästi opiskeluaikoina käsivarsiin ja kaulaan otettuja tatuointeja.
Moniko on kehunut tatuointejasi?
Ei kukaan. Ne ovat vieläkin siinä suhteessa tabu jopa tatuoitujen kesken ettei kukaan kommentoi jos jollekin on ilmestynyt uusi kuva.
Outoa. Olen itse kehunut tatujointeja tai ihaillut niitä mikäli ovat olleet hienoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vielä luulevat, että tatuoinnit on jotenkin hienoja ja yksilöllisiä. Vaikka jokaisella torspolla on niitä nykyään.
Wt-meininkiä. Oikei säälittu katsoa eilen yhtä parikymppistä tarjoilijatyttöä, jonka naama oli täynnä tosi tyhmän näköisiä tatskoja. Tulee olemaan ongelma vielä monta kertaa hänen elämässään.
Naamatatuoinnit ovat kyllä sellainen mielenterveys ja päihdeongelmien leima. Joka takaa erikoishuomion äitiysneuvolassa.
Eniten huvittaa itseäni aina se kun joku päälle nelikymppinen mahakas kalpeaihoinen mies alkaa kertomaan miten rumia tatuoinnit on.
Omassa kaveripiirissä (korkeakoulutettuja miehiä) on monilla käsissä tatuointeja ja koko porukka harrastaa salihommia / crossfittiä.
Nämä kalpeat mahakkaat, jotka ovat ylpeitä tatuoimattomuudestaan ovat kyllä yleensä näitä "narukäsiä".
'Suttuisista' tatuoinneista sen verran, että asiansa osaava tatuoija osaa kertoa miten kuva elää ajan mittaan.
Tuttu tekee tatuointeja, ja ensinnäkin iho (keskimäärin) elää/venyy/muuttuu ajan mittaan eri tavalla eri kohdissa. Jos kuvan ottaa 'oikeaan' kohtaan, ei se ole niin altis muutoksille mitä toisessa kohdassa. Toisekseen värit ajan mittaan haalistuvat, kuvat pitää jossain kohtaa värittää uudestaan jos haluaa pitää ne siisteinä/kirkkaina.
Moni suttuinen on luultavasti joko tai tehty alkujaan huonosti/ ei ole huomioitu paikkaa mihin tehty/ jätetty 'huoltamatta' ajan saatossa.
Ihmisillä on eri tyylejä, kuten vaatteissakin, ei tatuoinnit kaikille 'sovi'. Ja ehkä niiden ikärajaa voisi nostaa? 18v yleensä on aika 'hukassa' se suhteen mihin elämä kuljettaa, vs. vaikka 25v, tuolla 7 vuodella on iso merkitys.
Kannattaa muistaa sekin, että todella erilaisilla ihmisillä on tatuointeja. Monesti se vaan menee niin, ettäne joiden on esim. työnsä takia oltava 'siistejä' eivät ota sellaisiin paikkoihin joita ei saa vaatteilla piiloon. Jos vaikka kirurgilla ti pankkivirkailijalla on kuva lapaluussa tai lonkassa, ei niitä asiakakkaat näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tatuoinnilla on olevinaan sanoma, niin eikö sitä samaa sanomaa voi ihan kertomalla välittää?
Olisi outoa jos kertoisin jokaiselle vastaantulijalle asiasta. Tatuointi kertoo asian ilman puhetta.
No tuskinpa jokaiselle vastaantulijalle pitää tai kannattaakaan kaikkea kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista telemistään tai tekemättä jättämistään voi katua. Joku katuu niitä tatuointejaan, minä en. Lähes puolet avioliitoista päättyy eroon. Suuri osa lienee solmittu suuresta rakkaudesta ja niin vaan sekin alkoi kaduttaa.
Tatuointi on ja pysyy. Puolisosta pääsee eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita poistettu laserilla vuosikausia, ei se sen vaikeampaa.
Ne saa hyvin poistettua nykysin,hyvällä laserilla (halvin mesta ei ole aina se paras tuohon hommaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista telemistään tai tekemättä jättämistään voi katua. Joku katuu niitä tatuointejaan, minä en. Lähes puolet avioliitoista päättyy eroon. Suuri osa lienee solmittu suuresta rakkaudesta ja niin vaan sekin alkoi kaduttaa.
Tatuointi on ja pysyy. Puolisosta pääsee eroon.
Toisesta voi olla paljon erilaista haittaa, toinen vaan on ja näkyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu mutta häpeän. Nuorena olin idiootti kuten muutkin tatuoinnin ottajat. Yök.
Vierailija kirjoitti:
En kadu.
Mun tatskoilla on sanoma. Eivät ole hetken mielijohteesta. Yhden näistä on taiteilija alkujaan piirtänyt.
Todellakin sun tatskoilla on sanoma, kierrä kaukaa 😆 no vitsi vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tatuoiduthan on yleensä sellaisia vähän reppanoita. Luulivat, että ihosuttu jotenkin tekisi heistä vähemmän noloja, mutta käy juuri päinvastoin.
Kuulostaa pinnalliselta mutta jos tapaan kiinnostavan naisen ja jonkun ajan päästä näen että hänellä on tatuointeja niin onhan se turn-off
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten huvittaa itseäni aina se kun joku päälle nelikymppinen mahakas kalpeaihoinen mies alkaa kertomaan miten rumia tatuoinnit on.
Omassa kaveripiirissä (korkeakoulutettuja miehiä) on monilla käsissä tatuointeja ja koko porukka harrastaa salihommia / crossfittiä.
Nämä kalpeat mahakkaat, jotka ovat ylpeitä tatuoimattomuudestaan ovat kyllä yleensä näitä "narukäsiä".
Menikö tunteisiin noin pahasti? Tatuoinnit on yleensä rumia, olivatpa ne miten korkeakoulutetun kädessä tahansa. Kuvittele kun Trumpilla ois tribaalit käsissä 😄 vielä pellemmän näköinen kun tällä hetkellä
Olisi mielenkiintoista, jos tehtäisiin tutkimus tatuointien ja mielenterveysongelmien korrelaatiosta. Näkeehän sen ihan arjessa, että vahva korrelaatio on, mutta kiva olisi nähdä ihan tutkittuja lukuja asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Tatuoiduthan on yleensä sellaisia vähän reppanoita. Luulivat, että ihosuttu jotenkin tekisi heistä vähemmän noloja, mutta käy juuri päinvastoin.
Ja osa nuorista räkänokista kuvittelee että se tuo jotain katu-uskottavuutta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tatuoinnilla on olevinaan sanoma, niin eikö sitä samaa sanomaa voi ihan kertomalla välittää?
Olisi outoa jos kertoisin jokaiselle vastaantulijalle asiasta. Tatuointi kertoo asian ilman puhetta.
No tuskinpa jokaiselle vastaantulijalle pitää tai kannattaakaan kaikkea kertoa.
Itse en ainakaan ymmärrä mitään "sanomaa/asiaa" kenenkään töherryksistä.
En kadu omiani, mutta usean muun tatuoinnit tuntuvat rumilta. Ehkä mun tatuoinnit ovat sitten rumia muiden mielestä. En tosin välitä siitä.
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Otin tatuointini pitkän harkinnan jälkeen. Olen ajatellut, että jos elämässäni suurin virhe on ollut tatuointien ottaminen, niin mulla menee käsittämättömän hyvin. Vielä ei ole edes kaduttanut ja ikää on 44v.
Eli tatuoinnit korreloi mielenterveysongelmien kanssa. En tarkoita pahalla, mutta yleensä mitä enemmän näen ihmisellä tatskoja, sitä enemmän sekaisin hänen elämänsä on, voi kantaa suurtakin taakkaa.
Lisään vielä, että mulla ei ole mitään tatuointeja vastaan, vaikkei niitä itsellä olekaan. Toisille sopii tatuoinnit, ja pääasia, että itse tykkää niistä.