Lue keskustelun säännöt.
HS avoimena: Tatuoinnit kaduttavat syvästi niitä ottaneita. Mitä ajatuksia herättää? Kadutko syvästi?
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu.
Mun tatskoilla on sanoma. Eivät ole hetken mielijohteesta. Yhden näistä on taiteilija alkujaan piirtänyt.
Kirjoita kirja äläkä töherrä nahkaan.
Oletpa hölmö, kun luulet että tatuointi ja kirjan kirjoittaminen sulkevat toisensa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah. Aina nämä oudot ihmiset valittavat muiden tatuoinneista.
"En huolisi sellaista kumppania joka on tatuoitu." No älä huoli. Ketä kiinnostaa incelin ininät?
"En ottais töihin semmosta ku on tatuoitu." Älä sitten ota siihen kuvitteelliseen työhön.
"Varmaan katuu ku ottaa tatuoinnin." Jos joku katuu, mitä se sinua haittaa?
Näillä ihmisillä on jotain aivan kummallisia Ähähäää, mähän sanoin. - tyyppisiä voima-ajatuksia itsestään. Vähänkin erikoiset asiat pelottavat näitä ihmisiä vaikka oma persoonallisuuskaan ei välttämättä ole ihan parhaimmasta päästä.
Mulla on itselläni vain muutama tatuointi iholla (juuri siitä syystä, että tatskat ovat hintavia eikä niitä yleensä hetken mielijohteesta oteta, ellei sitä rahaa ole paljon. Itselläni ei ole.), ja itse tykkäään näistä kyllä tosi paljon. Jos joku näistä kuvista alkaa haalistumaan, niin sitten vaan saman artistin luokse vahvistamaan linjoja.
Itse olen tatuointien ottamisen jälkeen huomannut, että ne pahimmat tatskavihaajat ovat yleensä karsineet itse itsensä pois elämästäni. Miten ihmeessä mä olen muka ihmisenä aivan mätä vaan siksi, että mulla on söpö karhunpentu mun ihollani?? Korvasta sisään, toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu.
Mun tatskoilla on sanoma. Eivät ole hetken mielijohteesta. Yhden näistä on taiteilija alkujaan piirtänyt.
Kirjoita kirja äläkä töherrä nahkaan.
Oletpa hölmö, kun luulet että tatuointi ja kirjan kirjoittaminen sulkevat toisensa pois.
Ei ole olemassa kuin musta ja valkoinen. Hyvä ja paha.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hienoa että heikompi aines merkitsee itsensä aivan vapaaehtoisesti
Minusta taas on hienoa, että tämä tatuointiasia on sellainen, joka kerää ulkonäön perusteella avoimesti tuomitsevia ennakkoluuloisia sanoittamaan tuntemuksiaan. Harva asia enää nykyään on tällainen!
Tatuoidut naiset hei, voitteko kertoa minua mietityttäneen dilemman ratkaisun?
Miten te naiset, joiden koko elämä on pikkulikasta asti erilaisten muotien ja tyylien, hiusmallien ja -värien, meikkien, asusteiden, korujen, vaatteiden, kenkien jne. alituista vaihtamista ja muuntelua ja yhdistelyä ja tasaisin väliajoin uuden hakemista
ajattelette samalla että
Kyllä, juuri tämä parikymppisenä pikku hiprakassa otettu musteläiskä on jotain mikä on ja pysyy ikuisesti, juuri tätä haluan katsella peilistä joka päivä vielä mummelina, tähän haluan käyttää luojanluomaa puhdasta iho-elintäni...
???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ulkomailla töissä ja kerran työkaverien kanssa illanistujaisissa kun oltiin pienessä hiprakassa. Paikallisia oleva nainen kysyi kun jäätiin hetkeksi kaksin "oliko mulla pitkä tuomio". En hetkeen osannut sanoa mitään mutta sain sitten kakaistua etten ole ollut vankilassa. Silloin häpesin syvästi opiskeluaikoina käsivarsiin ja kaulaan otettuja tatuointeja.
Dubaissa lomalla häpesin kun paikallinen mies kysyi minulta hintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu.
Mun tatskoilla on sanoma. Eivät ole hetken mielijohteesta. Yhden näistä on taiteilija alkujaan piirtänyt.
Nämä on just noloimpia, jotka kuvittelee niillä sotkuilla olevan jokin "sanoma"!
Kyllähän se voi itselle olla merkityksellinen sanoma.
-eri
Joo, mulla on esm kolme auringonkukkaa, mitkä symbolisoivat lapsiani. Vanhin lapsistani on kuollut. Tämä on tavallaan hänelle muistoksi.
Hän piti airingonkukista.
Unohtaisit varmaan kakarasi ilman tatuointia nahassasi. Kuoliko hän huumeisiin?
Vierailija kirjoitti:
Olin ulkomailla töissä ja kerran työkaverien kanssa illanistujaisissa kun oltiin pienessä hiprakassa. Paikallisia oleva nainen kysyi kun jäätiin hetkeksi kaksin "oliko mulla pitkä tuomio". En hetkeen osannut sanoa mitään mutta sain sitten kakaistua etten ole ollut vankilassa. Silloin häpesin syvästi opiskeluaikoina käsivarsiin ja kaulaan otettuja tatuointeja.
Moniko on kehunut tatuointejasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hienoa että heikompi aines merkitsee itsensä aivan vapaaehtoisesti
Minusta taas on hienoa, että tämä tatuointiasia on sellainen, joka kerää ulkonäön perusteella avoimesti tuomitsevia ennakkoluuloisia sanoittamaan tuntemuksiaan. Harva asia enää nykyään on tällainen!
Samaa mieltä. Pystyy välttelemään tällaisia ihmisiä paremmin, kun heidät tunnistaa. Ennakkoluulot ovat aivan persiistä. Entä jos mahdollinen tuleva puoliso on joku jolla on tatuointeja, mutta häntä ei sitten omien ennakkoluulojen takia koskaan tapaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hienoa että heikompi aines merkitsee itsensä aivan vapaaehtoisesti
Minusta taas on hienoa, että tämä tatuointiasia on sellainen, joka kerää ulkonäön perusteella avoimesti tuomitsevia ennakkoluuloisia sanoittamaan tuntemuksiaan. Harva asia enää nykyään on tällainen!
Samaa mieltä. Pystyy välttelemään tällaisia ihmisiä paremmin, kun heidät tunnistaa. Ennakkoluulot ovat aivan persiistä. Entä jos mahdollinen tuleva puoliso on joku jolla on tatuointeja, mutta häntä ei sitten omien ennakkoluulojen takia koskaan tapaa?
Varmaan parempi olla yksin kuin heikomman aineksen kanssa tai jotain muuta copea tuollaiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vielä luulevat, että tatuoinnit on jotenkin hienoja ja yksilöllisiä. Vaikka jokaisella torspolla on niitä nykyään.
Wt-meininkiä. Oikei säälittu katsoa eilen yhtä parikymppistä tarjoilijatyttöä, jonka naama oli täynnä tosi tyhmän näköisiä tatskoja. Tulee olemaan ongelma vielä monta kertaa hänen elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hienoa että heikompi aines merkitsee itsensä aivan vapaaehtoisesti
Minusta taas on hienoa, että tämä tatuointiasia on sellainen, joka kerää ulkonäön perusteella avoimesti tuomitsevia ennakkoluuloisia sanoittamaan tuntemuksiaan. Harva asia enää nykyään on tällainen!
Samaa mieltä. Pystyy välttelemään tällaisia ihmisiä paremmin, kun heidät tunnistaa. Ennakkoluulot ovat aivan persiistä. Entä jos mahdollinen tuleva puoliso on joku jolla on tatuointeja, mutta häntä ei sitten omien ennakkoluulojen takia koskaan tapaa?
Niin tai omg aattele entäs jos mahdollinen tuleva puoliso on [tähän mikä tahansa asia] ja ei tavata???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ulkomailla töissä ja kerran työkaverien kanssa illanistujaisissa kun oltiin pienessä hiprakassa. Paikallisia oleva nainen kysyi kun jäätiin hetkeksi kaksin "oliko mulla pitkä tuomio". En hetkeen osannut sanoa mitään mutta sain sitten kakaistua etten ole ollut vankilassa. Silloin häpesin syvästi opiskeluaikoina käsivarsiin ja kaulaan otettuja tatuointeja.
Moniko on kehunut tatuointejasi?
Ei kukaan. Ne ovat vieläkin siinä suhteessa tabu jopa tatuoitujen kesken ettei kukaan kommentoi jos jollekin on ilmestynyt uusi kuva.
aikamoinen lapatossu tuo jutun nainen, ei siis kehdannut/uskaltanut sanoa tatuoijalle, ettei tykkää tatuoinnista. Otti siis rumat pashat iholle tatuoijaa miellyttääkseen. WTF???
En kadu vaikka melkein 20v sitten olen omani ottanut. Enkä myöskään ymmärrä miten omani kuuluisivat muille :D Minun iho, minun valinta.
Meidän tyttö tykkäsi sotkea itseään tussilla joskus alle kouluikäisenä. Onneks ne jäi siihen kehityskauteen.
Olin 19 kun olin illanistujaisissa, joissa oli yksi tatuoija tullut tekemään pienen tatuoinnin illan isännälle. Siinä jäi aikaa ja jälki oli ihan hieno, joten hetken mielijohteesta minäkin sitten otin pienen tatuoinnin.
Tatuointi on huomaamattomassa paikassa ja ihan kiva, joten en nyt sinänsä kadu, mutta jos nyt olisin uudelleen valinnan edessä niin jäisi ottamatta.
Voitko sen verran kuitenkin sanoa, että mitä hullua siinä on, jos on pysyvä asia joka harmittaa, niin voi muuttaa tunteitaan sitä kohtaan? Ja tietenkin oppia virheistä eikä tehdä enää uudestaan niin.