HS avoimena: Tatuoinnit kaduttavat syvästi niitä ottaneita. Mitä ajatuksia herättää? Kadutko syvästi?

Vierailija kirjoitti:

Jos tatuoinnilla on olevinaan sanoma, niin eikö sitä samaa sanomaa voi ihan kertomalla välittää?

Olisi outoa jos kertoisin jokaiselle vastaantulijalle asiasta. Tatuointi kertoo asian ilman puhetta.

Kaduin itse hunalassa tekemääni tatuointia, mutta ei sen katumisen tarvi olla mikään pysyvä tila. Tunteitaan voi käsitellä ja vaikeasti hyväksyttäviä asioita hyväksyä. Mitä sitten, vaikka joku asia näyttäiskin rumalta?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ikinä ottanut tatuointeja. En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat identifioitua prostituoituihin, meriiehiin ja rikollisiin, jotka ovat perintiesesti ottaneet tatuointeja.

Halvennatko muinaisia kulttuureja

Vierailija kirjoitti:

Jos tatuoinnilla on olevinaan sanoma, niin eikö sitä samaa sanomaa voi ihan kertomalla välittää?

Heillä aivot eivät pysty välittämään sanoja kirjallisesti tai suillisesti. Myös pelkillä vaatteilla voisi viestiä, että on synnyttänyt kolme lasta tai muuta.

Vierailija kirjoitti:

Tatuoidut myös tykkäävät olla vähissä vaatteissa olosuhteista riippumatta. Pitkähihaista paitaa ei voi millään laittaa päälle.  Kai se on sen takia, että sanoma tulee aina varmasti selväksi. 

Jos tatuoitu on täysin pukeissa, niin et välttämättä osaa identifioida häntä tatuoiduksi. Vahvistusharha.

En kadu. Otin tatuointini pitkän harkinnan jälkeen. Olen ajatellut, että jos elämässäni suurin virhe on ollut tatuointien ottaminen, niin mulla menee käsittämättömän hyvin. Vielä ei ole edes kaduttanut ja ikää on 44v.

Vierailija kirjoitti:

Jos tatuoinnilla on olevinaan sanoma, niin eikö sitä samaa sanomaa voi ihan kertomalla välittää?

Ja entä jos se sanoma ei enää vastaa kantajansa sanomaa? Enää? Ihmiset kun kasvaa myös henkisesti. Aika voi muuttaa mielipidettä. Perustellusti. Ihminen, joka ei iän karttuessa kasva henkisesti, tai jolla koskaan perustellun tiedon parametrit muutu, niin sellaisessa ihmisessä on jotain perustavanlaatuisesti vialla. Kuin ikuisia teinilarppaajia, joiden maakeskeistä-airinkokuntakuva-uskoaan ei mikään horjuta väärässäolemisesta huolimatta.

Ei ole yhtään, eikä tule. En ole kokenut tarpeelliseksi yksittäisiä tuherruksia siellä täällä, enkä todellakaan mitään isoa taideteosta koko kehoon. Miehelläni noita on, ja sanoo ettei enää ottaisi jos olisi tatuoimaton. Tyttärensä otti jonkun piirroksen heti kun täytti 18, mutta poikansa on päättänyt ettei halua tatuointeja, ja todella moni pojan kaveripiiristä ja tutuista nuorista on samaa mieltä.

Sinänsä mulle sama mitä muut tekee, mutta olihan se vähän surullista kun näin kaverin 46v miesystävän kaupassa viime viikolla ja hänelle oli ilmestynyt naamaan kaksi tatuointia joita ei ollut vielä kun viimeksi nähtiin n puoli vuotta sitten. Ruman näköisiä olivat, mitta varmaan kantaja koki kaunistuneensa tatuoimalla naamansakin.

Vierailija kirjoitti:

Kun kaluni seisoo niin siinä näkyy isoilla kirjaimilla L E R S S I. Nykyään on ongelmana ettei ota eteen joten tatuointikin on hyödytön. Suunnittelen nyt heppiinki tekstiä lerppu pienellä fontilla.

Sinulla on huumorintajua ja rehellisyyttä - arvostan👍🏻 Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ikinä ottanut tatuointeja. En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat identifioitua prostituoituihin, meriiehiin ja rikollisiin, jotka ovat perintiesesti ottaneet tatuointeja.

Halvennatko muinaisia kulttuureja

Väitätkö, että nämä suomalaisten ottamat tatskat on jotenkin kulttuuriperinnettä? Olkiukko.

Vierailija kirjoitti:

Kaduin itse hunalassa tekemääni tatuointia, mutta ei sen katumisen tarvi olla mikään pysyvä tila. Tunteitaan voi käsitellä ja vaikeasti hyväksyttäviä asioita hyväksyä. Mitä sitten, vaikka joku asia näyttäiskin rumalta?

Ei voi muuta sanoa kuin, että hulluudella ei ole rajoja.

Vierailija kirjoitti:

En kadu.

Mun tatskoilla on sanoma. Eivät ole hetken mielijohteesta. Yhden näistä on taiteilija alkujaan piirtänyt.

Kirjoita kirja äläkä töherrä nahkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ikinä ottanut tatuointeja. En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat identifioitua prostituoituihin, meriiehiin ja rikollisiin, jotka ovat perintiesesti ottaneet tatuointeja.

Halvennatko muinaisia kulttuureja

Kulttuuri tarkoittaa elämäntapaa, kollektiivista kokemusta. Mihin muinaiseen yhteiskuntaan synnyit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tatuoinnilla on olevinaan sanoma, niin eikö sitä samaa sanomaa voi ihan kertomalla välittää?

Ja entä jos se sanoma ei enää vastaa kantajansa sanomaa? Enää? Ihmiset kun kasvaa myös henkisesti. Aika voi muuttaa mielipidettä. Perustellusti. Ihminen, joka ei iän karttuessa kasva henkisesti, tai jolla koskaan perustellun tiedon parametrit muutu, niin sellaisessa ihmisessä on jotain perustavanlaatuisesti vialla. Kuin ikuisia teinilarppaajia, joiden maakeskeistä-airinkokuntakuva-uskoaan ei mikään horjuta väärässäolemisesta huolimatta.

Tiedäthän että tatuointeja pystyy jälkikäteen muokkaamaan? Tai mikäli ei pysty, niin mitä sitten? Vanha kantajansa vanhaa sanomaa kertova tatuointi kertoo senkin että ihminen on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadu.

Mun tatskoilla on sanoma. Eivät ole hetken mielijohteesta. Yhden näistä on taiteilija alkujaan piirtänyt.

Nämä on just noloimpia, jotka kuvittelee niillä sotkuilla olevan jokin "sanoma"!

Kyllähän se voi itselle olla merkityksellinen sanoma.

-eri

Joo, mulla on esm kolme auringonkukkaa, mitkä symbolisoivat lapsiani. Vanhin lapsistani on kuollut. Tämä on tavallaan hänelle muistoksi.

Hän piti airingonkukista.

Ja peittyy vaatteilla. Elikkä näytän vaan privatisti harvoille.

Miksi kukaan haluaisi nähdä privaatisti että esittelet tatuoituja kukkia jotka markkeeraavaat lapsiasi? Edes harva? Miten tuo tilanne menee käytännössä? Juttelet jonkun kanssa henkeviä ja mainitset että sulla on kolme lasta, ja sitten alat esittelemään tatuointeja lapsistasi? En yhtään kykene kyllä ymmärtämään että miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ikinä ottanut tatuointeja. En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat identifioitua prostituoituihin, meriiehiin ja rikollisiin, jotka ovat perintiesesti ottaneet tatuointeja.

Halvennatko muinaisia kulttuureja

Väitätkö, että nämä suomalaisten ottamat tatskat on jotenkin kulttuuriperinnettä? Olkiukko.

Merimiehet, rikolliset ja prostituoiduthan on kans omanlaistaan kulttuuria. Miksi aattelet, että suomalaisten tatuoinnit liittyisi heidän kulttuuriperinteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadu.

Mun tatskoilla on sanoma. Eivät ole hetken mielijohteesta. Yhden näistä on taiteilija alkujaan piirtänyt.

Ketä kiinnostaa sun sanomat 😅. Nykyajan harha omasta kiinnostavuudesta.

Olisiko sinulle jännä ajatus, että joku asia on itselleen merkityksellinen. Eikä itseä kiinnosta se kiinnostaako se sanoma muita?

-eri, ei leimoja

Jos se sanoma on vain itselle merkityksellinen, niin miksi se sanoma pitää ottaa nimenomaan ihoon kaikkien, tai ainakin monen, nähtäväksi? Jotka eivät sitä sanomaa kuitenkaan tajua? Miksi ei vaikka taulu aiheesta omalle seinälle? Koru? Helpompi poistaakin, jos ei sanoma enää ole niin tärkeä. 

Tai ihan vain vesiliukoinen tussi tai jopa permanent. Sekin lähtee pois.

En kadu. Lisääkin tulen ottamaan. 

 

Ihmeellisiä tallaajia nuo Hesarin haastattelemat katujat. Yksi ei ole saanut sanottua tatuoijille, että tulee vääränlainen kuva, ja toinen muuttanut mieltään arvomaailmastaan. Tuuliviirit varmaan katuvat oikeastaan kaikkea tekemäänsä, eivät pelkkiä tatuointeja. 

Tästä tuli jankkausketju.

Minusta on hienoa että heikompi aines merkitsee itsensä aivan vapaaehtoisesti