Lue keskustelun säännöt.
Kuinka itsenäisiä teidän 14-15-vuotiaat on? Kiista miehen kanssa
18.04.2025 |
Varoitus jo etukäteen, nyt seuraa pitkä avauminen. Eli siis, meillä on mieheni edellisestä liitosta poika, joka on nyt kasiluokan lopussa. Täyttää nyt toukokuussa 15. Poikaa passataan ja tuetaan (minun mielestäni) ihan mahdottomasti. Esimerkkinä, joka aamu isä huolehtii heräämisestä, patistaa repun laittoon, ja pojalle tehdään aamupala valmiiksi lautaselle. Usein tämä on esim. munakasta ja voileipiä, eli ihan panostusta vaativaa. Näin on sekä meillä, että äitinsä luona. Poika valuu huoneestaan pöytään ja istuu valmiin aamiaisen ääreen uppoutuen puhelimeen. Isä pitää huolen, että milloin pitää alkaa laittaa vauhtia, ettei myöhästy. Aamut on jatkuvaa patistusta, pojalla ei varmaan itsenäisesti eväkään värähtäisi. Poika viedään joka päivä autolla kouluun, vaikka ajankohta meidän töiden kanssa on joinakin päivinä huono, ja bussilla/pyörälläkin pääsisi.
Koulunkäynnistä vanhemmat kantavat päävastuun. Joka päivä patistetaan läksyihin. Isänsä on kartalla mitkä läksyt on millekin päivälle ja milloin on mikäkin koe, ja patistelee poikaa lukemisiin. Muistuttaa, muistuttaa, muistuttaa ja kehottaa, kehottaa, kehottaa. Pojalla itsellään ei huolta huomisesta, on usein ihan pihalla omista koulujutuistaan. Oma-aloitteisesti ei tee mitään. Rehellisesti en tiedä mitä tapahtuisi, jos isä ei koko ajan patistaisi ja muistuttaisi, tekisikö poika yksiäkään läksyjä ikinä tai lukisiko yhteenkään kokeeseen?
Poika harrastaa urheiluharrastusta, jossa 4 x vko treenit. Isä huolehtii, että poika syö sopivaan ajankohtaan ennen treenejä, patistaa lähtöön ajallaan, huolehtii että on oikeat kamat mukana jne. Jos on vaikka poikkeuksellisesti treenit eri paikassa, niin isänsä on tästä tietoinen, poika itse on ihan ulapalla eikä huolehdi tällaisista yhtään. Treeneihin tietysti kuskataan ovelle.
Meillä on ajan mittaan syntynyt mieheni kanssa kiistaa tässä pojan passaamisesta. Minun mielestäni pian 15v. pojan pitäisi olla jo itsenäisempi ja kantaa vastuuta koulustaan, heräämisistään,kamojen pakkaamisesta, tehdä itse aamupala jne. Kun muistelen omaa yläasteaikaani, niin vanhempani eivät millään lailla puuttuneet esim. aamuihini tai koulutehtäviin. Itse huolehdin kouluunlähdön ajallaan. Vanhemmilla ei varmaan ollut mitään hajua mitkä kokeet minulla oli milloinkin, itse niihin luin tai olin lukematta. Tiesin tottakai itse, mitkä kirjat ja kamat pitää olla millekin päivälle mukana. Olisi tuntunut OUDOLTA, että tuossa iässä äiti tai isä olisi tehnyt aamupalan valmiiksi lautaselle tai ollut koko ajan vieressä ohjaamassa jotain repun pakkaamista. Poikaa saa siis ohjata ihan kädestä pitäen: onko juomapullo - ei ole, no ota se tuolta kuivauskaapista ja laita reppuun, laita paita reppuun, laita matikankirja reppuun, missä on matikanvihko, hae se ja laita reppuun, jne. Ihan tervanjuontia.
Mieheni mielestä taas on normaalia, että kasiluokkalaisesta huolehditaan tällä tavalla, ja minun perheeni kuulemma on ollut epänormaali, kun ei ole huolehdittu. Minua suoraan sanottuna ärsyttää, kuinka uusavuton ja vetelä poikapuoleni on. Siis kirjaimellisesti MITÄÄN ei varmaan tapahtuisi, jos ei koko ajan potkittaisi. Puhelin on ongelma, poika on siihen liimautuneena koko ajan. Meillä tulee kiistaa myös siitä, että poika ei osallistu kotitöihin millään tavalla. Minusta pitäisi, miehen mielestä taas pojan arki on kouluineen ja treeneineen niin rankkaa, ettei voi vaatia enempää kuin ehkä joskus ihan satunnaisesti.
Kertokaahan nyt, että kuinka itsenäisiä teillä yläasteikäiset lapset ovat? Mistä asioista huolehtivat itse ja mitä te teette heille? Kuulostaako tämä meidän meininki muka normaalilta tämän ikäiselle? Puuh, kiitos kun sain avautua.
Kommentit (314)
Minusta kuullostaa siltä, että kyseessä on hyvinkin aktiivinen nuori. Neljä kertaa viikossa urheiluharrastus tuon ikäisellä kielii jostain ihan muusta, kuin mitä ap nyt antaa meidän ymmärtää.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioilla on aina kaksi puolta. Tässä tapauksessa kolme pyolta, joista kuulimme yhden. Olisikin mielenkiintoista kuulla isän ja pojan kertomukset.
154: lukutaitoa harjoittelemaan vielä, mulla _on_ jo omatkin lapset. Kasiluokkalainen poikani hoitaa itse läksynsä ja kokeensa, keskiarvonsa on yli 9,5.
Ei ole ikinä tullut mitään "teinipojat nyt on sellaisia", ilmiötä, kun ei alunperinkään ole sellaista ideologiaa elätelty, vaan jokainen perheenjäsen hoitaa omat vastuunsa, ikätasonsa mukaan. -142
Mulla tyttö ja poika yläkoulussa, tyttö pari vuotta vanhempi. Molemmat hoitaa asiansa itsenäisesti, toki poikaa pitää auttaa monesti ihan käytännön syistä kun kilpaurheilee, niinä päivinä kun aikataulut on hankalat ja edellyttää apua.
Tyttö ehkä himpan itsenäisempi ja ahkempi kouluasioissa, ei tarvitse niin paljon patistelua. Toisaalta poika on nuorempi ja myös kiireisempi, tytöllä enemmän vapaa-aikaakin. Paljon on myös persoonasta kiinni, ei pelkästään iästä ja ajankäytöstä. Meillä aina poika ollut järjestelmällisempi luonne ja ei esim unohtele asioita.
Molemmat hoitaa koulun pääsääntöisesti itse, kokeista saatetaan muistutella. Varsinkin jo joku isompi koe. Harkkamatkat huolehtivat aina kun voivat. Koulussa menee molemmilla hyvin ja kotityöt ovat aina olleet lähes samanlaiset molemmilla. Ruokaa tekevät molemmat ajoittain koko perheelle. Ja itsenäisesti hoitavat kirjasto- ja kauppa-asioita ja mitä milloinkin.
Eli se riippuu monesta asiasta. Mutta kyllä sanoisin, että kuulostaa hyvin passatulta ja paapotulta pojalta. Valitettavasti.
En kuitenkaan lähtis sillä tavalla liikkeelle, et alat haukkumaan poikaa. Eihän se hänen syy ole. Tuo rakentavalla tavalla asiaa esille siitä näkökulmasta, että ajattelet nimenomaan pojan omaa parasta ja tulevaisuutta. Hän on kohta täysi-ikäinen kuitenkin. Milloin oppii hoitamaan asiansa, jos ei harjoittele?
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuullostaa siltä, että kyseessä on hyvinkin aktiivinen nuori. Neljä kertaa viikossa urheiluharrastus tuon ikäisellä kielii jostain ihan muusta, kuin mitä ap nyt antaa meidän ymmärtää.....
Siitä, ettei ilman noita pakollisia harrastuksia, joihin autolla kuskataan tekisi juuri mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alakoulun opena samaa mieltä noista "itse pärjäävistä" lapsukaisista. Ei ulkovaatteita, ryppyiset likaiset vaatteet, parittomat reikäiset sukat ja likainen tukka. Nälkä on kuin hevosella lounasaikaan.
Hyvä vaan kun vanhemmat huolehtii vielä (ja etenkin!) teini-iässä. Toisaalta kohtuus kaikessa ja kultainen keskitie on yleensä se paras valinta.
Tässähän puhuttiin nyt siitä, että jokainen asia joudutaan sanoa erikseen yksitellen ja joka päivä toistetaan samat asiat? Lapselta voisi mielummin vaikka kysyä, onko nyt kaikki mukana ja muistatko mitä piti tehdä, ohjata omatoimisuuteen. Lapsesta huolehtiminen ei ole sitä että kaikki ajatellaan lapsen puolesta ja lapsi ei itse edes tiedosta mitä ympärillä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen yläkoulun ope. On oppilaita, jotka ovat itsenäisiä ja huolehtineet oman koulunkäyntinsä, harrastuksensa ja huoneensa siivouksen jo alakoulussa. Sitten on iso osa niitä, jotka eivät ole. Niitä, joiden koulusta ja elämästä ei tulisi yhtään mitään ilman apua. Osa näistä teineistä on olleet itsenäisempiä 10v iässä, mutta taantuneet murrosiässä. Noh, tämän ison ryhmän voi edelleen jakaa kahteen; niihin joista vanhemmat huolehtivat ap:n kuvailemalla tavalla ja niihin, jotka saavat luvan pärjätä omillaan. Ensimmäiset pakotetaan pysymään koulussa ja harrastuksissa kiinni ja he selviävät murrosiän yli ja pärjäävät hienosti. Usein ovat ihan kiitettäviä oppilaita. Toinen ryhmä ei selviä, läksyt tekemättä, kokeet ala-arvoisia, myöhästymisiä, poissaoloja, päihteitä jne. Mitäpä ap veikkaat kumpi puolisko etenee lukioon, yliopistoon ja työelämään ja kumpi syrjäytyy?
<
Eihän noilla opettajilla ole koskaan mitään välimallia. Se on aina joko/tai. Ja minä en oikein koskaan luota joko/tai -ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien vastuulla on omalta osaltaan pitää huolta siitä, että koulunkäynti sujuu. Kodin ja koulun yhteistyöllä kasvatetaan lapsia kohti aikuisuutta, jolloin toivottavasti osaavat hoitaa asiansa. Kehityksen mukaan mennään ja lapset ovat yksilöitä. Yksi tarvitsee vähemmän, toinen enemmän huolenpitoa. Parhaita kasvattajia tietävät olevansa ne, joilla ei ole omia lapsia, mutta pääsevät arvostelemaan toisten lapsia ja lasten kasvatusta.
Rakastava vanhempi ei koskaan ylihuolehdi. Eihän nuoren vastuuntunto voi kehittyä oikeaan suuntaan, jos joku tekee hänen puolestaan " kaiken".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poika meni jo ekalla yksin kouluun, koska olimme itse töissä siihen aikaan. Opettaja kehui kolmannella luokalla, että ihanaa kun jotkut vielä jaksaa kasvattaa lapsensa. Kasvatus ei ole jatkuvaa vieressä kyttäämistä ja puolesta tekemistä. Meillä ei ole rikkinäisiä vaatteita, likaisetkin huolehditaan pyykkiin, joten melkonen ihme jos sellasissa ois kouluun joskus päätynyt. Nyt jo lukiossa.
Aika yleistä toi poikien passaaminen sinne 20 vuotiaaksi asti . Ja jatkuu vielä opiskelun loppuun . Tyttöjen kanssa on paljon vähemmän vaan joutuvat kotitöihin. Kyllä heitäkin autetaan opiskelussa. Mutta noin muuten 13-15 vuotiaat alkaa jo olla tyttö kaveria poikakaveria ja seurustella . Ehkäisypillerit siinä 14-15 jo kipujen takia ja muuten. Muuttavat sitten omilleen kun ammatillinen koulutus on saatu. Kyllä 15 vuotiaille vielä ostetaan huonekalut kuin annetaan mukaan kun muuttavat. Ilmeisesti tässä on tämä opiskelun tukeminen pääteema. Että koulu käydään loppuun ja ammattikoulutus. Näin useimmat isät ajattelee. Ihan oikein. Jos osaa itse syödä ei sentään ole vammainen. On nimittäin myös isiä jotka on itse nähnyt nälkää lapsena ja siksi syöttävät lapsensa huolellisesti ettei toisen tarvi kärsiä. Tytöt taas teini iässä ei juuri syö koska laihduttaa ja on kk kipuja. Voi olla raudan puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
VÄÄRIN !
Kun vanhemmat vahtii lasten koulua, se nimenomaan antaa viestin, että koulu on tärkeä asia ja siihen tulee panostaa!
Mua ja veljeä ei ikinä vahdittu, molemmilla on korkeakoulututkinnot, mulla maisteri. En ole itsekään liiemmin omiani vahtinut, molemmilla menee erinomaisesti. Koulu ei myöskään automaattisesti ole erityisen tärkeä asia (kääk pyhäinhäväistys!), kunhan sen verran pärjää, että löytää itselleen mieluisen ammatin.
Paljonkohan näkyy noissa lukiolaistenkin burnout-luvuissa jatkuva painostus, kun yritetään hinkuttaa itseä muiden asettamiin raameihin.
Kyllä on suuri karhunpalvelus lapselle tuollainen. Jos mies on kotonaan saanut saman kasvatuksen, missä vaiheessa oppi itsenäisesti tekemään asiat?
Minä olen itse hoitanut tuollaiset asiat jo ekasta luokasta lähtien, esikoistyttäreni samoin, nuorempi poika jolla on add on nyt 16-vuotias ja tarvitsee tuollaista ohjausta vielä, ja olen hyvin huolissani miten hän pärjää kun pian pitää olla omillaan. Itse olettaa pärjäävänsä, mutta silti unohtaa maitopurkin pöydälle jne. Minä, ja miehenikin, olemme antaneet lapsille ihan tarkoituksella yläkouluaikana yhä enemmän vastuuta omista asioistaan. Tosin sitten opettajat olettaa, että meidän pitäisi huolehtia enemmän kaikesta mahdollisesta. Ei, me emme voi lasten tehtäviä ja kokeita tehdä heidän puolestaan kuitenkaan, itse se vastuu on otettava, edes koulusta ja oman huoneen siivouksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika yleistä toi poikien passaaminen sinne 20 vuotiaaksi asti . Ja jatkuu vielä opiskelun loppuun . Tyttöjen kanssa on paljon vähemmän vaan joutuvat kotitöihin. Kyllä heitäkin autetaan opiskelussa. Mutta noin muuten 13-15 vuotiaat alkaa jo olla tyttö kaveria poikakaveria ja seurustella . Ehkäisypillerit siinä 14-15 jo kipujen takia ja muuten. Muuttavat sitten omilleen kun ammatillinen koulutus on saatu. Kyllä 15 vuotiaille vielä ostetaan huonekalut kuin annetaan mukaan kun muuttavat. Ilmeisesti tässä on tämä opiskelun tukeminen pääteema. Että koulu käydään loppuun ja ammattikoulutus. Näin useimmat isät ajattelee. Ihan oikein. Jos osaa itse syödä ei sentään ole vammainen. On nimittäin myös isiä jotka on itse nähnyt nälkää lapsena ja siksi syöttävät lapsensa huolellisesti ettei toisen tarvi kärsiä. Tytöt taas teini iässä ei juuri syö koska laihduttaa ja on kk kipuja. Voi olla raudan puutetta.
Aika ikävää, että sukupuolistat ja näet asiat todella omistuisesti.
Mutta totuutta tuo ei vastaa mitenkään
Häpeäisit nainen! Vaimon kuuluuisi tehdä nuo nyt miehen tekemät työt. Onko sinulle annettu huono kasvatus? Et ole saanut tarpeeksi Vihtakoivun isännältä läimäytyksiä?
Minun talossani vaimo sekä tytär saavat ansionsa mukaan, jos aamiaisella ei tarjota vähintään omenamehua, paahtoleipää mansikkahillolla, pekonia, kinkkua, munakasta ja makkaraa. Esimerkiksi yhtenä päivänä huollossa oli ollut häikkää ja olikin APPELSSIINIMEHUA. Luonnollisesti nostin keittiön tuolin ja hakkasin sillä tiskialtaan tiskit. Siinäpä oppivat tiskaamaan heh heh heh
Ei ole normaalia. Mites sitten sun miehen mielestä niissä perheissä toimitaan,joissa vanhemmat tekevät kolmevuorotyötä eikä ole mahdollisuutta olla kädestä pitäen neuvomassa lasta ? Jos molemmat vanhemmat ovat vaikka poliiseja ja yövuoro päättyy klo 8, niin silloinhan lapsen pitää olla jo koulumatkalla, eli ok pitänyt itse hoitaa herätykset ja aamiaiset jne
Meillä jo vitosluokkalainen huolehtii aamut, kouluun menot ja treeneihin tavaroiden pakkaukset. Kuulostaa hiukan oudolta, jos ei lapsi kykene mitään itse hoitamaan tuossa iässä. Sen sijaan läksyissä ja kokeissa meillä kyllä autetaan.
Onko ainoa lapsi? Monilla vanhemmilla jumahtaa se, et nähdään se ainoa lapsi aina pienenä. Vähän niin ku kuopuskin, jos on paljon lapsia.
Se lapsi ei kasva koskaan. On aina niin pieni että pitää antaa periksi kaikessa ja höösätä helkutisti.
Vierailija kirjoitti:
Jos 15 v ei ole kehitysvammainen, hän osaa tehdä aamiaista ja pakata repun ja kävellä kouluun.
Parisuhdetta ajatellen en puuttuisi asiaan. Vanhemmat hoitaa asian miten ovat keskenään sopineet. Kamala karhunpalvelus, mutta ei sinun asiasi, jos et joudu tekemään niitä leipiä ja osallistumaan tuohon sirkukseen. Muutama vuosi ja muuttaa pois kotoa ja lähtee inttiin.
Minulla on kehitysvammainen lapsi, joka tekee itse aamuleipänsä ja toimensa. Tämä on tärkeää toimintaterapiaa myös omanarvontunnon ja pystyvyyden kannalta. Hän myös huolehtii itse harrastukseen menon, hänellä on kello, joka muistuttaa. Koulupäivän jälkeen usein lepää, mutta sitten sanoo "loikoilu riittää, läksyt täytyy muistaa" ja tekee sitten kotitehtäviä. Tavoite on, että menee jotain työtä tekemään isona, vaikka olisi simppeliäkin aputoimintaa.
Ja välimallia ei toki ole? Että olet joko täysin passattu tai vailla huolenpitoa. Oma poika ei ole kumpaakaan vaan sopivasti kasvatettu ja oikein hyvin pärjäävä joka osaa kysyä apua kun tarvitsee.