Lue keskustelun säännöt.
Kuinka itsenäisiä teidän 14-15-vuotiaat on? Kiista miehen kanssa
18.04.2025 |
Varoitus jo etukäteen, nyt seuraa pitkä avauminen. Eli siis, meillä on mieheni edellisestä liitosta poika, joka on nyt kasiluokan lopussa. Täyttää nyt toukokuussa 15. Poikaa passataan ja tuetaan (minun mielestäni) ihan mahdottomasti. Esimerkkinä, joka aamu isä huolehtii heräämisestä, patistaa repun laittoon, ja pojalle tehdään aamupala valmiiksi lautaselle. Usein tämä on esim. munakasta ja voileipiä, eli ihan panostusta vaativaa. Näin on sekä meillä, että äitinsä luona. Poika valuu huoneestaan pöytään ja istuu valmiin aamiaisen ääreen uppoutuen puhelimeen. Isä pitää huolen, että milloin pitää alkaa laittaa vauhtia, ettei myöhästy. Aamut on jatkuvaa patistusta, pojalla ei varmaan itsenäisesti eväkään värähtäisi. Poika viedään joka päivä autolla kouluun, vaikka ajankohta meidän töiden kanssa on joinakin päivinä huono, ja bussilla/pyörälläkin pääsisi.
Koulunkäynnistä vanhemmat kantavat päävastuun. Joka päivä patistetaan läksyihin. Isänsä on kartalla mitkä läksyt on millekin päivälle ja milloin on mikäkin koe, ja patistelee poikaa lukemisiin. Muistuttaa, muistuttaa, muistuttaa ja kehottaa, kehottaa, kehottaa. Pojalla itsellään ei huolta huomisesta, on usein ihan pihalla omista koulujutuistaan. Oma-aloitteisesti ei tee mitään. Rehellisesti en tiedä mitä tapahtuisi, jos isä ei koko ajan patistaisi ja muistuttaisi, tekisikö poika yksiäkään läksyjä ikinä tai lukisiko yhteenkään kokeeseen?
Poika harrastaa urheiluharrastusta, jossa 4 x vko treenit. Isä huolehtii, että poika syö sopivaan ajankohtaan ennen treenejä, patistaa lähtöön ajallaan, huolehtii että on oikeat kamat mukana jne. Jos on vaikka poikkeuksellisesti treenit eri paikassa, niin isänsä on tästä tietoinen, poika itse on ihan ulapalla eikä huolehdi tällaisista yhtään. Treeneihin tietysti kuskataan ovelle.
Meillä on ajan mittaan syntynyt mieheni kanssa kiistaa tässä pojan passaamisesta. Minun mielestäni pian 15v. pojan pitäisi olla jo itsenäisempi ja kantaa vastuuta koulustaan, heräämisistään,kamojen pakkaamisesta, tehdä itse aamupala jne. Kun muistelen omaa yläasteaikaani, niin vanhempani eivät millään lailla puuttuneet esim. aamuihini tai koulutehtäviin. Itse huolehdin kouluunlähdön ajallaan. Vanhemmilla ei varmaan ollut mitään hajua mitkä kokeet minulla oli milloinkin, itse niihin luin tai olin lukematta. Tiesin tottakai itse, mitkä kirjat ja kamat pitää olla millekin päivälle mukana. Olisi tuntunut OUDOLTA, että tuossa iässä äiti tai isä olisi tehnyt aamupalan valmiiksi lautaselle tai ollut koko ajan vieressä ohjaamassa jotain repun pakkaamista. Poikaa saa siis ohjata ihan kädestä pitäen: onko juomapullo - ei ole, no ota se tuolta kuivauskaapista ja laita reppuun, laita paita reppuun, laita matikankirja reppuun, missä on matikanvihko, hae se ja laita reppuun, jne. Ihan tervanjuontia.
Mieheni mielestä taas on normaalia, että kasiluokkalaisesta huolehditaan tällä tavalla, ja minun perheeni kuulemma on ollut epänormaali, kun ei ole huolehdittu. Minua suoraan sanottuna ärsyttää, kuinka uusavuton ja vetelä poikapuoleni on. Siis kirjaimellisesti MITÄÄN ei varmaan tapahtuisi, jos ei koko ajan potkittaisi. Puhelin on ongelma, poika on siihen liimautuneena koko ajan. Meillä tulee kiistaa myös siitä, että poika ei osallistu kotitöihin millään tavalla. Minusta pitäisi, miehen mielestä taas pojan arki on kouluineen ja treeneineen niin rankkaa, ettei voi vaatia enempää kuin ehkä joskus ihan satunnaisesti.
Kertokaahan nyt, että kuinka itsenäisiä teillä yläasteikäiset lapset ovat? Mistä asioista huolehtivat itse ja mitä te teette heille? Kuulostaako tämä meidän meininki muka normaalilta tämän ikäiselle? Puuh, kiitos kun sain avautua.
Kommentit (314)
181/314
|
18.04.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Kaikille tuupataan tuota adhd:ta ja add:ta nykypäivänä, kun oikeasti ongelmana on puhelinriippuvuus ja ruutumaailmaan hukkuminen. Näinhän ap:kin sanoi. Ei ole pojalla hajua mitä ympärillä tapahtuu, kun kaikki keskittyminen on puhelimen sisällössä. Sitten näille laitetaan adhd diagnoosia ja lääkitystä, ei, ei ja ei.
Minä olin tuollainen aamulla herätettävä ja patisteltava, pakolliset siirtymät täysin vanhempien harteilla niin kauan kun kotona asuin.
Minun lapsuudessani eikä vielä teini-iässäkään ollut älypuhelimia, joten ruuturiippuvuudesta ei johtunut. Uppouduin kyllä aamupalapöydässä kirjaan tai päivän sanomalehteen, jos siis ylipäätään kerkesin mihinkään aamupalapöytään kun heräämiseen meni niin kauan aikaa ja sitten vessassa käynti (johon myös jäin helposti lukemaan kirjaa ellei vanhemmat koputelleet ja patistaneet äkkiä ulos) jne.
Minulla on aikuisiällä saatu ADHD-diagnoosi, mutta en tiedä mitä ajattelen siitä. Lääkitys ei ainakaan minua auta, siitä tulee lähinnä hidas olo ja saatan lamaantua paikalleen pitkäksi aikaa. Eli rauhoittavat liikaa ja väärällä tavalla, myös pienimmällä annoksella. Parempi siis ilman.
Lapsellani ei ole onneksi mitään näistä, eikä hänen aamuihin ole tarvinnut koskaan puuttua millään tavalla, vaikka hän on kasvanut älypuhelinaikana. Hänelle kaikki rutiinit, aamut, siirtymät on todella helppoja toisin kuin minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin muuttamaan yksin asumaan 16 vuotiaana koulun yms. vuoksi. Oli siinä kyllä hommaa selvitä aluksi mutta koska aina elänyt aika pienillä rahoilla niin sitä jotenkuten pärjäsi. Ongelmia tuotti lukion kirjat, piti tehdä töitä että ne sai hankittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuullostaa siltä, että kyseessä on hyvinkin aktiivinen nuori. Neljä kertaa viikossa urheiluharrastus tuon ikäisellä kielii jostain ihan muusta, kuin mitä ap nyt antaa meidän ymmärtää.....
Siitä, ettei ilman noita pakollisia harrastuksia, joihin autolla kuskataan tekisi juuri mitään?
Ja siitä, että vastuullinen vanhempi pitää huolta siitä, että poika tekee muutakin kuin ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen yläkoulun ope. On oppilaita, jotka ovat itsenäisiä ja huolehtineet oman koulunkäyntinsä, harrastuksensa ja huoneensa siivouksen jo alakoulussa. Sitten on iso osa niitä, jotka eivät ole. Niitä, joiden koulusta ja elämästä ei tulisi yhtään mitään ilman apua. Osa näistä teineistä on olleet itsenäisempiä 10v iässä, mutta taantuneet murrosiässä. Noh, tämän ison ryhmän voi edelleen jakaa kahteen; niihin joista vanhemmat huolehtivat ap:n kuvailemalla tavalla ja niihin, jotka saavat luvan pärjätä omillaan. Ensimmäiset pakotetaan pysymään koulussa ja harrastuksissa kiinni ja he selviävät murrosiän yli ja pärjäävät hienosti. Usein ovat ihan kiitettäviä oppilaita. Toinen ryhmä ei selviä, läksyt tekemättä, kokeet ala-arvoisia, myöhästymisiä, poissaoloja, päihteitä jne. Mitäpä ap veikkaat kumpi puolisko etenee lukioon, yliopistoon ja työelämään ja kumpi syrjäytyy?
<
Ja välimallia ei toki ole? Että olet joko täysin passattu tai vailla huolenpitoa. Oma poika ei ole kumpaakaan vaan sopivasti kasvatettu ja oikein hyvin pärjäävä joka osaa kysyä apua kun tarvitsee.
No hänen pointtihan oli se, että jos lapsi tarvitsee murrosiässä huolehtimista, niin parempi passata ja huolehtia kuin jättää oman onnensa nojaan!
Eli osa nuorista tarvitsee enempi huolehtimista kuin toiset. Toisiin lapsiin menee enempi vaivaa jossain kasvuvaiheessa (vauva-aika, taapero, pikkukoululainen) ja toisiin sitten murrosiässä. Jotkut toki läpi lapsuuden vaivattomia, ja jotkut vaativia koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa nämä ylipassatut ja lellityt yläkouluikäiset on opettajien kauhutenavia. Vanhemmat ei edes usko opettajia jotka sentään näkee, millaisia he on suhteessa muihin ikätovereihin. Kun laittaa wilma-merkinnän huonosta ja ylimielisestä käyttäytymisestä tai siitä ettei nuori kunnioita toisia, vanhemmat käy opettajan kurkkuun. Lapsessahan ei ole mitään vikaa tietenkään. Ylihemmotellut luulee olevansa maailman napa kellä on oikeus naureskella erilaisille ihmisille ja pyröritellä silmiä opettajalle. Kun kotona vanhemmat on palvelijan roolissa ei aikuisten auktoriteettiasemaa kunnioiteta koulussakaan.
Opettajana ja teinin vanhempana itsekin en allekirjoita tuota alkuunsakaan. Se on pikemminkin niin, että muksusta huolehtivat vanhemmat myös opettavat ja komentavat lastaan olemaan ihmisiksi. Nuo syyttelijät on enemmän näitä vanhempia, jotka puhuu kauniisti palaverissa, mutta oikeasti ne teot jää puheiksi. Sitten raivotaan koululle sitä, kun on huono omatunto ja pitää löytää ulkopuolinen syyllinen.
Itse kuulun näihin paimentaviin vanhempiin, eikä hävetä yhtään. Valtaosa kollegoista toimii samalla tavalla. Silti on joskus saanut jonkun lievemmän (häirintämerkinnöissä kaksi astetta) tuntihäirintämerkinnän ja todellakin asiasta on keskusteltu kotona. Onneksi näitä ei ole nyt tullut tänä keväänä kuin yksi puhelimen vilkuilusta. Ei rangaista, ei huudeta, mutta kyllä hän tietää, että äiti bongaa heti jokaisen merkinnän. Myös ne lukemattomat plussat, joita saa. Aina muistan sanoa, että kivasti meni sitten enkun tunti yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi poika tekisikään ja huolehtisikaan itse?! Miksi ihmeessä, kun ei tarvitse?
Karhunpalvelusta isä tekee, kun ei anna pojan kokea seurauksia, mitä myöhästelyistä ja unohtuneista tavaroista seuraa.
Ehkä sitten armeijassa, jos sinne menee...
Surullista, että vanhempi ei anna lapsensa kehittyä, vaan pitää pikkuisena. Eri asia, jos oikeasti kehitysvammaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Häpeäisit nainen! Vaimon kuuluuisi tehdä nuo nyt miehen tekemät työt. Onko sinulle annettu huono kasvatus? Et ole saanut tarpeeksi Vihtakoivun isännältä läimäytyksiä?
Minun talossani vaimo sekä tytär saavat ansionsa mukaan, jos aamiaisella ei tarjota vähintään omenamehua, paahtoleipää mansikkahillolla, pekonia, kinkkua, munakasta ja makkaraa. Esimerkiksi yhtenä päivänä huollossa oli ollut häikkää ja olikin APPELSSIINIMEHUA. Luonnollisesti nostin keittiön tuolin ja hakkasin sillä tiskialtaan tiskit. Siinäpä oppivat tiskaamaan heh heh heh
Näin minunkin huushollissa toimitaan. On olemassa miesten ja naisten työt. Ap yrittää saada pojan tekemään naisten töitä ja isä palvoo poikaa. Poika saa vääriä signaaleja ja on siksi niin tossu. Pojan pitäisi olla vaatimassa äitipuolta tekemään tällä hetkellä isän tekemät jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LouLou kirjoitti:
Ei ole normaalia. Mites sitten sun miehen mielestä niissä perheissä toimitaan,joissa vanhemmat tekevät kolmevuorotyötä eikä ole mahdollisuutta olla kädestä pitäen neuvomassa lasta ? Jos molemmat vanhemmat ovat vaikka poliiseja ja yövuoro päättyy klo 8, niin silloinhan lapsen pitää olla jo koulumatkalla, eli ok pitänyt itse hoitaa herätykset ja aamiaiset jne
Vaikka aloituksessa oli nyt yläkouluikäinen, niin eihän noin voisi toimia muutenkaan jos on lapsia. Vai luuletko et esim joku alakouluikäisen voi jättää molempien yövuoron ajaks kotiin nukkumaan? Kyllä varmaan on mahdollista järjestää asiat jollain tavalla.
Mä paapoin mun 10- vuotiasta kouluun.
Sitten lopetin sen, lapsi alkoi tekemään itse. Läksytkin hoitaa itse.
Aamupalan laitan, koska haluan, että hän syö aamulla kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole normaalia. Meillä ei ole tehty kummallekaan lapselle tuota kuin parilla ekalla luokalla. Lapset ovat aina itse tienneet mitä on läksyksi, mitkä kirjat otetaan mukaan ja milloin ovat kokeet. Aamupalaa syövät mitä syövät. Korona aikana jäi tuo kuskauspuoli pahasti päälle, joten lapset saavat edelleen kyydin kouluun jos menevät kahdeksaksi. Meillä on nyt ysiluokkalainen ja ylioppilaaksi kirjoittanut.
Meillä myös teinipoika, jolle teen aamuisin puuron. Se on mielestäni yksi pieni tapa osoittaa, että välitän ja rakastan. Hän puolestaan tekee minulle puuron ja keittää kahvit aina sunnuntaisin. Tarjoilee tuolloin myös kaiken pöytään.
Hän tekee läksyt, mutta tarkistan niitä melkein päivittäin. Huolehtii itsenäisesti siis läksyt ja repun ja kokeet, mutta muistuttelen ja kyselen niistä kyllä. Hän myös herää itse laittamaansa herätykseen, mutta käyn myös aamulla hänet varmuuden vuoksi herättelemässä. Minusta on ihanaa toivotella samalla hyvät huomenet. Teinin prioriteettilistalla koulu ei ole ykkösenä - siksi patistelua tässäkin asiassa. On menestynyt koulussa kiitettävästi.
Harkkaan menot ja välineet huolehtii itse, mutta näistäkin kyselen. Joskus harkkaviestit tulevat vain vanhempien whatsappin, joten tottakai näistä keskustellaan ja muistutellaan. Aina on kuitenkin kaikki välineet olleet mukana mennessä ja tullessa.
Kotona hän tekee viikoittain kotitöitä. Roskien vienti, astianpesukoneen tyhjennys, oman huoneen siivous eli pölyjen pyyhintä, imurointi, peti, luutuus sujuvat. Muistaa ja tietää, mitä pitää tehdä, mutta näistäkin muistutellaan...
Ylipäätään tuo muistuttelu ja patistelu on vanhemman ja lapsen keskustelua, varmaan aika monelle tuttua hommaa. Vähitellen kuitenkin vastuuta enemmän, niin hyvä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ihmetellään miksi nuoret miehet eivät itse osaa mitään, kun vanhemmat ovat aina tehneet kaiken heidän puolestaan.
Minäkin passaan meidän 14-vuotiasta poikaa oikein mielelläni. Ketä sitä hemmottelisi jos ei omaa lastaan. Tuon ikäisestä helposti loittonee, jos odottaa hänen tekevän kaiken itsenäisesti. Kaikkein parasta on yhdessä tekeminen, minä siivoilen keittiötä ja teini kokkaa, ja jutellaan päivän kuulumisista.
Siivoamisessa poika on laiska, mutta tarjoutuu usein sen sijaan joko kokkaamaan, mikä on hänen lempipuuhaansa, tai vahtimaan pikkusisarusta, joka taas palvoo häntä.
Näinhän se perheissä menee, ihannetilanteessa jokainen saa tehdä sitä mistä tykkää, tai ainakin sitä mitä ei eniten inhoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun koulu alkoi 7-vuotiaana niin minulle sanottiin että nyt olet iso tyttö ja pidät huolta itse itsestäsi. Herätykset, läksyt, kokeet, repun pakkaaminen, aamupala (toki tarvikkeet oli laitettu pöytään) ja vaatteet (toki äiti pesi ne). 8-vuotiaana "sain" elämäni kesätyön tikkari- ja kirjapalkalla, jee. Pidin huolta 5-vuotiaasta veljestäni ja toki hän nukkui pidempään kuin mää ja olipa ihana aamutuimaan lukea kirjaa ja mutustaa tikkaria (äiti piti huolta että oli aina kirjoja ja joka aamu sain tikkarin). Nim. vanhaan aikaan lapset eivät olleet kädettömiä tai aivottomia;)
Meidän poika on 12-vuotias ja hän on lievästi kehitysvammainen, mutta hän osaa herätä aamulla itsenäisesti ja hoitaa aamutoinet (wc-käynti, pukeutuminen, aamaisen ottaminen jääkaapista, ulkovaatteet päälle ja reppu mukana ulos odottamaan, kun koulutaksi tulee hakemaan häntä kouluun). Mutta häntä onkin koko ikänsä tuettu tekemään asioita itse jo ennen kuin tiesimme mieheni kanssa, että hän on kehitysvammainen. Samoin kuin muitakin lapsiamme. Pitäähän heidän pärjätä itsenäisti kun meitä vanhempia ei enää ole.
Kun itse olin koulussa, ei ollut Wilmaa. Ja kokeita ja läksyjä ei reissuvihkossa tiedotettu, kuin korkeintaan 1.-2. luokilla. Eli ne jotka väittävät että 30-40 vuotta sitten vanhemmat samalla intensiteetillä hoiti lastensa koulunkäynnin kuin ap:n mies, joko puhuvat p:aa tai sitten ovat todella poikkeuksellisesta perheestä jossa oikeasti vanhemmat syynäsivät mahdolliset kirjamerkinnät.
Muuten varmaan joissakin perheissä paapottiin ja mahdollisesti esitelmiä jms tehtiin yhdessä, en tiedä.
Vanhemman tärkein tehtävä on huolehtia, että lapsi pysyy ns. elämässä kiinni perustarpeet (virikkeet, ravinto, uni) on huolehdittu. Itsenäisyyttä näissä annetaan siihen tahtiin kun lapsi kasvaa, mutta aikuisella on siihen 18v vastuu huolehtia, että lapsella nämä asiat on riittävän hyvin.
Mikäli lapsi ei oikeasti itse osaa näistä huolehtia niin miehesi tekee ihan oikein. Moni teinipoika voi myös vain haaveilla isästä, joka huolehtii ja pitää kiinni elämässä. Vaikka se itsenäistyminen kestäisi niin mielestäni suojaa tuova asia se lopulta on tämän lapsen elämässä.
Opettajana paljon isompi ongelma on, että suurin osa ei huolehdi, että teininsä syö terveellisesti, nukkuu riittävästi ja tekee läksyt. Kyllähän tuo passausta on, mutta paljon isompi ongelma olisi, jos lapsella ei olisi rytmiä ja hän ei tekisi läksyjä/tulisi kouluun. Nuorten syrjäytymisessä on usein kyse ihan tästä asiasta; nuorille on annettu liian suuri päätösvalta asioissa, joissa heillä ei kuulu olla päätösvaltaa. Nuori ei saa itse päättää kuinka pitkään hän nukkuu vaan herätään niin, että ehditään syödä hyvä aamupala ja mennä kouluun.
- yläkoulun ope
Vierailija kirjoitti:
Kun koulu alkoi 7-vuotiaana niin minulle sanottiin että nyt olet iso tyttö ja pidät huolta itse itsestäsi. Herätykset, läksyt, kokeet, repun pakkaaminen, aamupala (toki tarvikkeet oli laitettu pöytään) ja vaatteet (toki äiti pesi ne). 8-vuotiaana "sain" elämäni kesätyön tikkari- ja kirjapalkalla, jee. Pidin huolta 5-vuotiaasta veljestäni ja toki hän nukkui pidempään kuin mää ja olipa ihana aamutuimaan lukea kirjaa ja mutustaa tikkaria (äiti piti huolta että oli aina kirjoja ja joka aamu sain tikkarin). Nim. vanhaan aikaan lapset eivät olleet kädettömiä tai aivottomia;)
Taidat nyt sekoittaa itsenäisyyden ja turvattomuuden/rajattomuuden pahasti keskenään.
Kaikkihan on ihan hyvin.
Sinäkin tuon kaiken hyväksyisit, jos poika olisi sinun lapsesi. Äitipuolena sinua vain ärsyttää hän ja hänen vanhempiensa osoittama huolenpito nuorelle.
Kun ei ole muita ongelmia, ei päihteitä, ei lintsauksia, ei ongelmia vapaa-ajan vietossa, ei kaverien kanssa, ei koulussa, niin tottahan toki sinä teet siitä ongelmaa, kun miehesi ja hänen ex, eli pojan äiti ovat onnistuneet hyvin hänen kasvatuksessaan.
Varmasti olet noin fiksuna keskustellutkin tästä asiasta heidän kaikkien kolmen kanssa, kun kerran kuulut heidän perheeseen?
Ja kertonut että koet asian niin ongelmalliseksi, että purkauduit vauvapalstalle ja kysyit sieltä neuvoja?
Vau, mikä täydellisyys.