Lue keskustelun säännöt.
Kuinka itsenäisiä teidän 14-15-vuotiaat on? Kiista miehen kanssa
18.04.2025 |
Varoitus jo etukäteen, nyt seuraa pitkä avauminen. Eli siis, meillä on mieheni edellisestä liitosta poika, joka on nyt kasiluokan lopussa. Täyttää nyt toukokuussa 15. Poikaa passataan ja tuetaan (minun mielestäni) ihan mahdottomasti. Esimerkkinä, joka aamu isä huolehtii heräämisestä, patistaa repun laittoon, ja pojalle tehdään aamupala valmiiksi lautaselle. Usein tämä on esim. munakasta ja voileipiä, eli ihan panostusta vaativaa. Näin on sekä meillä, että äitinsä luona. Poika valuu huoneestaan pöytään ja istuu valmiin aamiaisen ääreen uppoutuen puhelimeen. Isä pitää huolen, että milloin pitää alkaa laittaa vauhtia, ettei myöhästy. Aamut on jatkuvaa patistusta, pojalla ei varmaan itsenäisesti eväkään värähtäisi. Poika viedään joka päivä autolla kouluun, vaikka ajankohta meidän töiden kanssa on joinakin päivinä huono, ja bussilla/pyörälläkin pääsisi.
Koulunkäynnistä vanhemmat kantavat päävastuun. Joka päivä patistetaan läksyihin. Isänsä on kartalla mitkä läksyt on millekin päivälle ja milloin on mikäkin koe, ja patistelee poikaa lukemisiin. Muistuttaa, muistuttaa, muistuttaa ja kehottaa, kehottaa, kehottaa. Pojalla itsellään ei huolta huomisesta, on usein ihan pihalla omista koulujutuistaan. Oma-aloitteisesti ei tee mitään. Rehellisesti en tiedä mitä tapahtuisi, jos isä ei koko ajan patistaisi ja muistuttaisi, tekisikö poika yksiäkään läksyjä ikinä tai lukisiko yhteenkään kokeeseen?
Poika harrastaa urheiluharrastusta, jossa 4 x vko treenit. Isä huolehtii, että poika syö sopivaan ajankohtaan ennen treenejä, patistaa lähtöön ajallaan, huolehtii että on oikeat kamat mukana jne. Jos on vaikka poikkeuksellisesti treenit eri paikassa, niin isänsä on tästä tietoinen, poika itse on ihan ulapalla eikä huolehdi tällaisista yhtään. Treeneihin tietysti kuskataan ovelle.
Meillä on ajan mittaan syntynyt mieheni kanssa kiistaa tässä pojan passaamisesta. Minun mielestäni pian 15v. pojan pitäisi olla jo itsenäisempi ja kantaa vastuuta koulustaan, heräämisistään,kamojen pakkaamisesta, tehdä itse aamupala jne. Kun muistelen omaa yläasteaikaani, niin vanhempani eivät millään lailla puuttuneet esim. aamuihini tai koulutehtäviin. Itse huolehdin kouluunlähdön ajallaan. Vanhemmilla ei varmaan ollut mitään hajua mitkä kokeet minulla oli milloinkin, itse niihin luin tai olin lukematta. Tiesin tottakai itse, mitkä kirjat ja kamat pitää olla millekin päivälle mukana. Olisi tuntunut OUDOLTA, että tuossa iässä äiti tai isä olisi tehnyt aamupalan valmiiksi lautaselle tai ollut koko ajan vieressä ohjaamassa jotain repun pakkaamista. Poikaa saa siis ohjata ihan kädestä pitäen: onko juomapullo - ei ole, no ota se tuolta kuivauskaapista ja laita reppuun, laita paita reppuun, laita matikankirja reppuun, missä on matikanvihko, hae se ja laita reppuun, jne. Ihan tervanjuontia.
Mieheni mielestä taas on normaalia, että kasiluokkalaisesta huolehditaan tällä tavalla, ja minun perheeni kuulemma on ollut epänormaali, kun ei ole huolehdittu. Minua suoraan sanottuna ärsyttää, kuinka uusavuton ja vetelä poikapuoleni on. Siis kirjaimellisesti MITÄÄN ei varmaan tapahtuisi, jos ei koko ajan potkittaisi. Puhelin on ongelma, poika on siihen liimautuneena koko ajan. Meillä tulee kiistaa myös siitä, että poika ei osallistu kotitöihin millään tavalla. Minusta pitäisi, miehen mielestä taas pojan arki on kouluineen ja treeneineen niin rankkaa, ettei voi vaatia enempää kuin ehkä joskus ihan satunnaisesti.
Kertokaahan nyt, että kuinka itsenäisiä teillä yläasteikäiset lapset ovat? Mistä asioista huolehtivat itse ja mitä te teette heille? Kuulostaako tämä meidän meininki muka normaalilta tämän ikäiselle? Puuh, kiitos kun sain avautua.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Kasiluokkalaisuus on usein se vaikein ikä ja altis kaveripiirien mukaan menemiselle ja kaikenlaisille kokeiluille. Huolehtiva isä on tärkeä murrosikäiselle. Ap tekee hallaa tuolla omalla asenteellaan.
Huolehtiminen on eri asia kuin passaaminen. 15 -vuotias voi kyllä ihan itse tehdä aamupalansa ja kyllä se repun pakkaaminen pitäisi onnistua kertakäskyllä, eikä niin, että joka tavarasta pitää isän erikseen muistuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että pojalla saattaisi olla add. Kannattaa perehtyä ja tarvittaessa pyytää tutkimuksiin jotta saisi apua.
Turhat diagnoosit ja lääkitykset eivät ole kasvatuksen korvike.
Jos 15 v ei ole kehitysvammainen, hän osaa tehdä aamiaista ja pakata repun ja kävellä kouluun.
Parisuhdetta ajatellen en puuttuisi asiaan. Vanhemmat hoitaa asian miten ovat keskenään sopineet. Kamala karhunpalvelus, mutta ei sinun asiasi, jos et joudu tekemään niitä leipiä ja osallistumaan tuohon sirkukseen. Muutama vuosi ja muuttaa pois kotoa ja lähtee inttiin.
"Vanhemmilla ei varmaan ollut mitään hajua mitkä kokeet minulla oli milloinkin, itse niihin luin tai olin lukematta."
Ilmankos ap:ta piinaa miehen lapsestaan välittäminen. Mun lapset hoiti paljon kaikkea itsenäisesti, mutta kyllä ilman muuta olin kartalla heidän kokeistaan. Yleensä lapset itse pyysivät minua kuulustelemaan heidän osaamistaan kokeita ennen. Ja lapseni olivat todella hyviä oppilaita koulussa. Suotta ap "kärsii" nyt, nauttisit elämästäsi, miehestäsi ja pojasta. Voisit vaikka itse alkaa opiskelemaan kasvatustiedettä, sosiologiaa tai psykologiaa.
Ilmeisesti sinua ei kukaan vaadi poikaa passaamaan. Anna passata, kyllä se sitten oppii myöhemminkin. Ja jollei opi niin ei edelleenkään ole sinun ongelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ap ei myrkyllisine asenteineen pilaa isän ja pojan suhdetta!
Vierailija kirjoitti:
Jos 15 v ei ole kehitysvammainen, hän osaa tehdä aamiaista ja pakata repun ja kävellä kouluun.
Parisuhdetta ajatellen en puuttuisi asiaan. Vanhemmat hoitaa asian miten ovat keskenään sopineet. Kamala karhunpalvelus, mutta ei sinun asiasi, jos et joudu tekemään niitä leipiä ja osallistumaan tuohon sirkukseen. Muutama vuosi ja muuttaa pois kotoa ja lähtee inttiin.
En itse kestäisi katsella, kun ihmislapsi paapotaan pilalle. Mutta joo, helpoimmalla pääsee tietysti, kun ei puutu. Toisaalta onko se sitä kasvatusvastuun välttelyä? Pelkääkö isä, että poika suuttuu, jos joutuu tekemään kotitöitä tai jotain muuta epämiellettävää. Onko siellä jäänyt molemmille vanhemmille lapsen miellyttäminen päälle eron vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia. Pojat tarvitsevat enemmän emotionaalista tukea kuin tytöt ja kehittyvät pri vuotta hitaammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojalla oli tosi vaikeaa viitosluokka ( eron jälkeen) ei huolehtinut läksyistä, joten "kävin sen luokan" hänen kanssaan, yhdessä katsottiin läksyt. Sitten alkoi elämä kirkastua ja alkoi paremmin huolehtia.
Tytöllä taas oli kasiluokka vaikea, kun siihen osui korona, eikä sosiaalinen tyttö päässyt harrastuksiin eikä pitkään aikaan kouluunkaan.
Jos olen nähnyt, että lapsella on vaikeaa, olen vaatinut vähemmän. Mutta osasivat kyllä tiskata, pestä pyykkiä yms jo 10+.
Poika ei ollut kiinnostunut harrastuksista, tytöllä oli monta. Jo ala-asteella meni bussilla/pyörälläkin jokus. Tallille olen vienyt,kun sinne ei mene julkisia. SM-tason joukkueurheilun jätti yläasteen aikana, kävi liian raskasksi.
Tietysti vastoinkäymisissä tuetaan lapsiakin. Mutta minusta vaikuttaa siltä, ettei ap:n tapauksessa kyse ole siitä vaan opitusta avuttomuudest
Se vaikean tilanteen yli tukeminen voi jäädä huomaamatta päälle. Tiedän eroisiä, jotka edelleen hyvittelee aikuisille lapsilleen eroa esim antamalla rahaa ja hoitamalla asioita lähes 3-kymppisille lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat nosti aamupalatarvikkeet pöytään, koska heräsivät ensin. Itse tehtiin kuitenkin leivät jne ja nostettiin ruuat takaisin jääkaappiin. Kouluun valmistauduttiin ja lähdettiin itse. Joskus saattoi vanhempi huikata, että klo on puoli, tulee kiire bussiin.
"Minua suoraan sanottuna ärsyttää, kuinka uusavuton ja vetelä poikapuoleni on."
Ei kai tuollaisia naisia ole, jotka eivät ymmärrä muuta kuin oman puutteellisen lapsuutensa. Siis yleensä halutaan toimia paremmin. Pilaa parisuhteen kiistelemällä ja halveksimalla poikaa. Murkut ovat usein veteliä ja siksi tarvitsevat ohjausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Huomaa, että sinun vanhempiasi ei kiinnostanut koulumenestyksesi. Tekstissäsi on melkoinen liuta alkeellisia kielioppivirheitä."
Osasin hoitaa itselleni 9,5 keskiarvon 9.luokan päättötodistukseen sekä 3. stipendin. Ei tarvinnut vanhempien tehdä tätä minun puolestani.
Kaikesta tuosta huolimatta et osaa kirjoittaa suomea.
Kaverin isä tekee kaiken vanhimmalle lapselleen, eväistä lähtien, lapsi jo 19v. eikä aikomustakaan muuttaa pois kotoaan isänsä luota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallisinta tässä koko jutussa on se, että itsenäinen, aikuinen, jo teininä asiansa hyvin hoitanut ap ei kykene keskustelemaan miehensä kanssa siitä, että kokee muista huolehtimisen turhaksi. Joku kummallinen tunnelukko lapsuudenkodista on jäänyt, kun puhumisen sijaan tyydyt ihmettelemään asiaa palstalla.
Ehkä se itsenäinen ja vailla muiden apua eletty lapsuus ja teini-ikä sittenkin jättivät jälkensa etkä kykene ihmissuhteisiin, joissa otetaan toinen huomioon. Jo tuollaisen asian näkeminen ahdistaa, koska olet itse jäänyt vaille vanhempien tukea.
Kyseessähän voi olla myös vanhempien läheisriippuvuus. Valmistaudu, että lapsi joko asuu pitkään kotona tai ero ahdistaa vanhempaa, kun lapsi muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Huomaa, että sinun vanhempiasi ei kiinnostanut koulumenestyksesi. Tekstissäsi on melkoinen liuta alkeellisia kielioppivirheitä."
Osasin hoitaa itselleni 9,5 keskiarvon 9.luokan päättötodistukseen sekä 3. stipendin. Ei tarvinnut vanhempien tehdä tätä minun puolestani.
Kaikesta tuosta huolimatta et osaa kirjoittaa suomea.
Kiitos hyödyllisestä kommentistasi tähän keskusteluun, oikein hyvää pääsiäistä!
Meidän toukokuussa 15 täyttävä poika hoitaa kuta kuinkin kaiken itse. Järjestää itse kaiken sitä myöten, että vanhempia tarvitaan tyyliin allekirjoittajaksi. Pesee pyykit itse, varaa parturiajan itse, ilmoitti itse itsensä rippikouluun, hankki kesätöitä itse. Kulkee harrastukseen itsenäisesti. Herää aamulla herätyskelloon, syö itse tekemänsä aamupalan, pakkaa kamat illalla valmiiksi, katsoo aamulla mittarista mikä on ulkona lämpötila ja pukeutuu sen mukaan. Tekee läksyt, lukee kokeisiin ilman patistusta.
Joskus minua vähän hävettääkin sen itsenäisyys tai oma hitauteni oikeastaan, kun luen esim Wilmasta, että on joku terveystarkastus tai joku tapahtuma, tai luokanvalvojalta joku tiedote, niin poika on jo itse kaiken järkännyt. Poika tuo papereita täytettäväksi tai allekirjoitettavaksi ja minä olen ihan ulalla, että mikäs tää nyt on, niin poika tokaisee, että etkö oo käyny Wilmassa.
Hieno poika.
Minusta aloituksen esimerkki kuulostaa aika äärimmäiseltä, ja olisi jo korkea aika pienin askelin harjoitella itsenäisyyttä, mutta muistuttaisin kuitenkin, että lapset ovat erilaisia. Aivot kehittyvät sinne 25-vuotiaaksi asti, ja joillain ne eivät ole vielä kovin kaksisessa kunnossa 15-vuotiaana. Vanhemman tulee opettaa ja ohjata lastaan itsenäisemmäksi, mutta viime kädessä vastuu on vanhemman, ja vanhemman on oltava valmis ottamaan koppi tarvittaessa. Omat vanhempani alkoivat pitää minua liian nuorena itsenäisenä ja aikuisena, koska olin ns. pikkuvanha ja tosi hyvä koulussa. Täysi kakara olin kuitenkin tunne-elämältäni, esim. teini-iässä jäi hampaat hoitamatta, koska minulla oli hammaslääkäripelko ja en varannut itse sinne aikoja. Vanhemmat eivät luultavasti edes muistaneet, koska olen viimeksi käynyt hammaslääkärissä, tai huomanneet, etten koko lukioaikana käynyt. Vasta 25-vuotiaana pakotin itse itseni hammastarkastukseen.
Miehesi pilaa lapsen. Kysy mieheltä hänelle olisi sopiva aika, että poika suorituu omatoimisesti aamuista? Milloin hän itse suoriutui niistä ilman passaamista? Käykö vielä vessassa pyyhkimässä? Tuleehan ne onneksi vielä armeijassa karjumaan hereille.
Mun lapset on heränneet ja syöneet aamupalan itsenäisesti ensimmäisestä luokasta saakka. Ihan pakon edessä, kun vanhemmat ollaan lähdetty töihin ennen heitä. Ovat nepsyjä ja silti selvinneet. Läksyjen perään olen katsonut toisen kohdalla, joka on tarvinnut apua. Viikonloppuisin olen passannut meille brunssit tai herkkuaamiaiset.
Vanhemman työ on kasvattaa lapsi selviämään itsenäisesti arjesta ja antaa hiljalleen lisää vastuuta. Auttaa tietysti pitää kun tarvitsee, mutta tuossa ei ole kyse siitä. On jääkylmä suihku muuttaa omilleen jos ei osaa herätä, valmistaa aamiaista ja ruokaa, huolehtia vaatteista ja pyykeistään, siivota kotiaan, huolehtia raha-asioistaan.