Lue keskustelun säännöt.
Kuinka itsenäisiä teidän 14-15-vuotiaat on? Kiista miehen kanssa
18.04.2025 |
Varoitus jo etukäteen, nyt seuraa pitkä avauminen. Eli siis, meillä on mieheni edellisestä liitosta poika, joka on nyt kasiluokan lopussa. Täyttää nyt toukokuussa 15. Poikaa passataan ja tuetaan (minun mielestäni) ihan mahdottomasti. Esimerkkinä, joka aamu isä huolehtii heräämisestä, patistaa repun laittoon, ja pojalle tehdään aamupala valmiiksi lautaselle. Usein tämä on esim. munakasta ja voileipiä, eli ihan panostusta vaativaa. Näin on sekä meillä, että äitinsä luona. Poika valuu huoneestaan pöytään ja istuu valmiin aamiaisen ääreen uppoutuen puhelimeen. Isä pitää huolen, että milloin pitää alkaa laittaa vauhtia, ettei myöhästy. Aamut on jatkuvaa patistusta, pojalla ei varmaan itsenäisesti eväkään värähtäisi. Poika viedään joka päivä autolla kouluun, vaikka ajankohta meidän töiden kanssa on joinakin päivinä huono, ja bussilla/pyörälläkin pääsisi.
Koulunkäynnistä vanhemmat kantavat päävastuun. Joka päivä patistetaan läksyihin. Isänsä on kartalla mitkä läksyt on millekin päivälle ja milloin on mikäkin koe, ja patistelee poikaa lukemisiin. Muistuttaa, muistuttaa, muistuttaa ja kehottaa, kehottaa, kehottaa. Pojalla itsellään ei huolta huomisesta, on usein ihan pihalla omista koulujutuistaan. Oma-aloitteisesti ei tee mitään. Rehellisesti en tiedä mitä tapahtuisi, jos isä ei koko ajan patistaisi ja muistuttaisi, tekisikö poika yksiäkään läksyjä ikinä tai lukisiko yhteenkään kokeeseen?
Poika harrastaa urheiluharrastusta, jossa 4 x vko treenit. Isä huolehtii, että poika syö sopivaan ajankohtaan ennen treenejä, patistaa lähtöön ajallaan, huolehtii että on oikeat kamat mukana jne. Jos on vaikka poikkeuksellisesti treenit eri paikassa, niin isänsä on tästä tietoinen, poika itse on ihan ulapalla eikä huolehdi tällaisista yhtään. Treeneihin tietysti kuskataan ovelle.
Meillä on ajan mittaan syntynyt mieheni kanssa kiistaa tässä pojan passaamisesta. Minun mielestäni pian 15v. pojan pitäisi olla jo itsenäisempi ja kantaa vastuuta koulustaan, heräämisistään,kamojen pakkaamisesta, tehdä itse aamupala jne. Kun muistelen omaa yläasteaikaani, niin vanhempani eivät millään lailla puuttuneet esim. aamuihini tai koulutehtäviin. Itse huolehdin kouluunlähdön ajallaan. Vanhemmilla ei varmaan ollut mitään hajua mitkä kokeet minulla oli milloinkin, itse niihin luin tai olin lukematta. Tiesin tottakai itse, mitkä kirjat ja kamat pitää olla millekin päivälle mukana. Olisi tuntunut OUDOLTA, että tuossa iässä äiti tai isä olisi tehnyt aamupalan valmiiksi lautaselle tai ollut koko ajan vieressä ohjaamassa jotain repun pakkaamista. Poikaa saa siis ohjata ihan kädestä pitäen: onko juomapullo - ei ole, no ota se tuolta kuivauskaapista ja laita reppuun, laita paita reppuun, laita matikankirja reppuun, missä on matikanvihko, hae se ja laita reppuun, jne. Ihan tervanjuontia.
Mieheni mielestä taas on normaalia, että kasiluokkalaisesta huolehditaan tällä tavalla, ja minun perheeni kuulemma on ollut epänormaali, kun ei ole huolehdittu. Minua suoraan sanottuna ärsyttää, kuinka uusavuton ja vetelä poikapuoleni on. Siis kirjaimellisesti MITÄÄN ei varmaan tapahtuisi, jos ei koko ajan potkittaisi. Puhelin on ongelma, poika on siihen liimautuneena koko ajan. Meillä tulee kiistaa myös siitä, että poika ei osallistu kotitöihin millään tavalla. Minusta pitäisi, miehen mielestä taas pojan arki on kouluineen ja treeneineen niin rankkaa, ettei voi vaatia enempää kuin ehkä joskus ihan satunnaisesti.
Kertokaahan nyt, että kuinka itsenäisiä teillä yläasteikäiset lapset ovat? Mistä asioista huolehtivat itse ja mitä te teette heille? Kuulostaako tämä meidän meininki muka normaalilta tämän ikäiselle? Puuh, kiitos kun sain avautua.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan on ihan hyvin.
Sinäkin tuon kaiken hyväksyisit, jos poika olisi sinun lapsesi. Äitipuolena sinua vain ärsyttää hän ja hänen vanhempiensa osoittama huolenpito nuorelle.
Kun ei ole muita ongelmia, ei päihteitä, ei lintsauksia, ei ongelmia vapaa-ajan vietossa, ei kaverien kanssa, ei koulussa, niin tottahan toki sinä teet siitä ongelmaa, kun miehesi ja hänen ex, eli pojan äiti ovat onnistuneet hyvin hänen kasvatuksessaan.
Varmasti olet noin fiksuna keskustellutkin tästä asiasta heidän kaikkien kolmen kanssa, kun kerran kuulut heidän perheeseen?
Ja kertonut että koet asian niin ongelmalliseksi, että purkauduit vauvapalstalle ja kysyit sieltä neuvoja?
Vau, mikä täydellisyys.
Jep. Samaa mieltä, kun ei ole mitään ongelmaa, niin äitipuoli tekee sitä ongelmaa.
Ilmeisesti olisi tyytyväinen jos nuori ja vanhempansa laiminlöisivät kaiken.
15 vee on vielä kaksi, ja tarvitsee paljon tukea, kannustusta ja huolenpitoa, varsinkin tänä päivänä.
Olisipa useammalla teinillä tuollaiset vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä tekee karhunpalveluksen pojalleen tuolla tavalla. Jos tuo poika joskus toimertuu hankkimaan tyttöystävän niin säälin kylä tulevaa tyttistä, jos ottaa riesakseen pilalle passatun nuoren miehen. Yhden ystäväni tytär, joka itse oli toimelias ja reipas nuori nainen, erehtyi muuttamaan tällaisen, tällä kertaa äitinsä passaaman, pojan kanssa yhteen ja välittömästi yhteen muuttamisen jälkeen nuori mies oletti että avokkinsa on hänen uusi äitinsä ja oletti että pyykit peseytyvät itsekseen kuten ennenkin, samoin istua nökötti aamupala pöydässä odottaen että häntä passataan ( ei itse osannut käyttää edes kahvinkeitintä, kyllä totta on). Ja kun palasi "harkoista" odotti että lämmin ja ravitseva ateria odottaisi häntä valmiina. Kaupassa ei käynyt koskaan, koska ei "tiennyt mitä sieltä pitäisi ostaa".
Aika äkkiä siinä nuoren neidin rakkaus ropisi ja jätkä sai kenkää. Lopun varmaan arvaattekin , tyyppi muutti takaisin kotiin äiteensä huollettavaksi, pojan äiti soitti ex-tyttikselle useita huolestuneita puheluita kun poika on nyt ihan maassa ja surullinen. Ikää nuorelle parilla yli 20v. Että onnea ja menestystä tulevaan näille "hyvin kasvatetuille poika-oletetuille.
Liiallinen paapominen on pahimmillaan keino eristää lasta ulkomaailmasta. Lapselle ei tarjota itsenäistymisen oppimisen mahdollisuuksia, tai niiden myötä syntyvää pärjäämisen kokemusta ja itseluottamusta, vaan tehdään puolesta ja puututaan. Annetaan rivien välistä ymmärtää, että eihän hän itse voi vielä tällaista. Kädetön ja osaamaton lapsi pysyy sitten pitkään kotona ja täyttää vanhemman hoivaamistarvetta.
Omien ikätovereiden kanssa täysin eri tasolla oleminen vaikeuttaa vertaissuhteita merkittävästi, ja ylipaapotulta voi puuttua rohkeutta esim. etsiytyä haluamaansa koulutukseen, jos se onkin vaikka toisessa kaupungissa tms. Mutta vanhemmat saa sekä kiillottaa sädekehäänsä (kun he on niin omistautuvia), että pitää pienokaisensa ikuisesti pienenä.
"Poika viedään joka päivä autolla kouluun, vaikka ajankohta meidän töiden kanssa on joinakin päivinä huono, ja bussilla/pyörälläkin pääsisi."
Mikset huolehdi omasta työhön pääsystäsi itsenäisesti sen sijaan, että itket kuinka ajankohta on MEIDÄN töiden kanssa huono. Jos lapsen isä vie hänet kouluun, sen ei pitäisi vaikuttaa sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun koulu alkoi 7-vuotiaana niin minulle sanottiin että nyt olet iso tyttö ja pidät huolta itse itsestäsi. Herätykset, läksyt, kokeet, repun pakkaaminen, aamupala (toki tarvikkeet oli laitettu pöytään) ja vaatteet (toki äiti pesi ne). 8-vuotiaana "sain" elämäni kesätyön tikkari- ja kirjapalkalla, jee. Pidin huolta 5-vuotiaasta veljestäni ja toki hän nukkui pidempään kuin mää ja olipa ihana aamutuimaan lukea kirjaa ja mutustaa tikkaria (äiti piti huolta että oli aina kirjoja ja joka aamu sain tikkarin). Nim. vanhaan aikaan lapset eivät olleet kädettömiä tai aivottomia;)
Taidat nyt sekoittaa itsenäisyyden ja turvattomuuden/rajattomuuden pahasti keskenään.
Mitä Sää horiset vai käskikö isäsi/äitisi kirjottaa niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://link.springer.com/article/10.1007/s43076-024-00407-x
Helikopteroinnin haitoista muuten löytyy myös paljon tutkimusta. Jos nuoruuden itsenäistymisprosessia vahingoitetaan, seurauksena on esim persoonallisuuden tai tunne-elämän ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
https://link.springer.com/article/10.1007/s43076-024-00407-x
Helikopteroinnin haitoista muuten löytyy myös paljon tutkimusta. Jos nuoruuden itsenäistymisprosessia vahingoitetaan, seurauksena on esim persoonallisuuden tai tunne-elämän ongelmia.
Joo, mutta näissä pitää muistaa kuitenkin se, että osa lapsista ja nuorista tarvitsee sen intensiivisemmän huolehtimisen.
Toki vanhemmat voi päättää, että yläasteelaisen pitää huolehtia aamuheräämiset ja kouluun menemiset itse, mutta kun se lapsi sitten jää sinne kotiin nukkumaan eikä mene kouluun kuin ehkä lounaalle, poissaolot paukkuu ja nuoren arki leviää käsiin, niin tuloksena on joko se, että ne vanhemmat huolehtii tai nuori sijoitetaan laitokseen, jossa ohjaajat tekee ne tismalleen samat huolehtimiset kuin ne vanhemmat tekisi kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa toistuu sen verran usein tuo patistaminen, että kyseinen nuori tuskin pärjäisi ilman vanhempien huolehtimista.
Paapominen ja passaaminen on eri asia kuin se, että pitää patistella repun laittoon, patistella lähtöön kouluun ja harrastukseen jne.
Vierailija kirjoitti:
Sitten ihmetellään miksi nuoret miehet eivät itse osaa mitään, kun vanhemmat ovat aina tehneet kaiken heidän puolestaan.
Tuota ei ihmettele yhtään muut kuin miesvihaajat. Noita passattuja prinsessoja on tasan varmasti yhtä paljon.
Olen vuokranantajana lukuisille nuorille ja voin sanoa, että sukupuoli ei nykyään näy mitenkään siinä, miten siisti tai sottapytty nuori on. Tai onko elämänhallinta kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä tekee karhunpalveluksen pojalleen tuolla tavalla. Jos tuo poika joskus toimertuu hankkimaan tyttöystävän niin säälin kylä tulevaa tyttistä, jos ottaa riesakseen pilalle passatun nuoren miehen. Yhden ystäväni tytär, joka itse oli toimelias ja reipas nuori nainen, erehtyi muuttamaan tällaisen, tällä kertaa äitinsä passaaman, pojan kanssa yhteen ja välittömästi yhteen muuttamisen jälkeen nuori mies oletti että avokkinsa on hänen uusi äitinsä ja oletti että pyykit peseytyvät itsekseen kuten ennenkin, samoin istua nökötti aamupala pöydässä odottaen että häntä passataan ( ei itse osannut käyttää edes kahvinkeitintä, kyllä totta on). Ja kun palasi "harkoista" odotti että lämmin ja ravitseva ateria odottaisi häntä valmiina. Kaupassa ei käynyt koskaan, koska ei "tiennyt mitä sieltä pitäisi ostaa".
Aika äkkiä siinä nuoren neidin rakkaus ropisi ja jätkä sai kenkää. Lopun varmaan arvaattekin , tyyppi muutti ta
Ei kai kenenkään sukupuolesta riippumatta kannata muuttaa vanhempien luota suoraan yhteen tyttö- tai poikakaverin kanssa?
Minun mieheni oli äidin ja isin passaama ja asui kotona vielä muutaman vuoden täysi-ikäisenäkin. Sitten muutti omilleen yliopistoon ja opetteli hoitamaan omaa huushollia. Kun minä tapasin miehen ja perustimme perheen, osasi hän sekä hoitaa taloutta että hoivata lapsiaan isältä ja äidiltä saadun mallin mukaan. Lapsemme taas ovat mallista oppineet, että mies tekee siinä missä nainenkin.
t. Poikien äiti.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa toistuu sen verran usein tuo patistaminen, että kyseinen nuori tuskin pärjäisi ilman vanhempien huolehtimista.
Paapominen ja passaaminen on eri asia kuin se, että pitää patistella repun laittoon, patistella lähtöön kouluun ja harrastukseen jne.
Kyllä mä lapsiani patistelenkin. Pieni hinta siitä, että ehtivät aamulla kouluun ja menestyvät siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä rakastaa poikaansa.
Todella monella on etäinen ja kylmä isä joka kasvattaa asenteella "pärjätköön itse, mies ei itke" jne.
Onpa tullut paljon vastauksia. Kiitos kaikista kommenteista tähän asti. Selvästi tämä asia jakaa hieman mielipiteitä, mutta enemmistö näyttäisi olevan kanssani samaa mieltä, että ei ole hyväksi tällainen... Minusta kuulostaa hyvältä nuo monien kuvaukset lapsistaan, että yläastelainen huolehtii pääasiassa itse omat juttunsa, mutta vanhempi voi varmistaa/tarjota apua. Se kuulostaa terveeltä. Ja pitää paikkansa, että omasta lapsuudestani ja nuoruudestani tämä tuki puuttui. Hyvin olen silti aina pärjännyt opinnoissani ja osannut huolehtia itsestäni, joten ei ole syytä liian katkerakaan olla.
Voisin vastata noihin kritiikkeihin, joissa on kysytty, että miksi tämä pojan kasvatus minua häiritsee. Ilkeäksi äitipuoleksi ja kateelliseksi syytelty myös.
En ole ilkeä äitipuoli. Kohtelen poikaa hyvin ja suurimmankin ärsytyksen hetkellä neutraalisti. Teen itsekin paljon hänen eteensä, sillä olen meillä pääasiallisesti vastuussa ruoanlaitosta ja pyykkihuollosta, muu siivous menee miehen kanssa puoliksi. Koskaan poikaa silloin tällöin, jos miehellä on ylivoimainen este. En koskaan puhu pojalle tuohon sävyyn, kuin aloituksessa kirjoitan. Miehelle taas tulee turhautuneena purnattua, ja siitä näitä kiistoja syntyykin.
Ja kyllä tämä kasvatusasia minua kiinnostaa, vaikkei olekaan oma lapsi, kun kuitenkin samassa taloudessa asutaan. Ensinnäkin, meillä menee arjessa IHAN VALTAVASTI AIKAA pojan asioiden puskemiseen. Koulu- ja työpäivän jälkeen käytännössä koko ilta menee mieheltäni pojan patistuksessa ja huolehtimisessa - koulusta haku, välipala, läksyt, treeneihin valmistautuminen, treeneihin vienti ja haku, mene suihkuun, syö nyt se ruokasi, vaatteet, kamat, iltatoimet... Ihan käsienpesusta lähtien poika pitää kehottaa kaikkeen, omin päin hän ei tee mitään. Ja joka asiaan pitää kehottaa 10 kertaa ennen kuin mitään tapahtuu. Se on myös todella ärsyttävää kuunneltavaa ja vaikuttaa kodin ilmapiiriin. Ja kyllä, se on myös minun kotini. Olemme ostaneet talon yhdessä mieheni kanssa, en ole mikään ulkopuolinen, jonka pitäisi vain mukautua kaikkeen. Olen ihan yhtälailla tämän perheen jäsen kuin poika ja mieskin, ja kyllä minullakin on oikeus saada viihtyä omassa kodissani.
Koska miehen lähes kaikki vapaa-aika menee pojan patistukseen, niin meillä ei lapsiviikoilla jää käytännössä yhtään yhteistä aikaa. Tämänkin takia asia häiritsee minua. Kyllä ymmärrän, että lapsiperheessä lasten asiat ovat prioriteetti, mutta kyllä se nyt vähän oudolta tuntuu, että perheessä on yksi 15-vuotias lapsi, ja vanhemmilla ei "lapsenhoidon" takia jää yhtään aikaa toisilleen.
Kotitöiden tekemättömyys on lisäksi asia, mikä minua risoo. Pidän sitä vain epäreiluna, että kaikki kolme sotkevat, mutta vain minä ja mieheni siivoamme. 15v. ei ole mikään pikkulapsi, vaan aikuisuutta lähestyvä nuori, jonka pitäisi jo jotain tehdä perheen yhteisen hyvän eteen.
Siinä nyt muutamia selityksiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän poika on 12-vuotias ja hän on lievästi kehitysvammainen, mutta hän osaa herätä aamulla itsenäisesti ja hoitaa aamutoinet (wc-käynti, pukeutuminen, aamaisen ottaminen jääkaapista, ulkovaatteet päälle ja reppu mukana ulos odottamaan, kun koulutaksi tulee hakemaan häntä kouluun). Mutta häntä onkin koko ikänsä tuettu tekemään asioita itse jo ennen kuin tiesimme mieheni kanssa, että hän on kehitysvammainen. Samoin kuin muitakin lapsiamme. Pitäähän heidän pärjätä itsenäisti kun meitä vanhempia ei enää ole.
Monet lievästi kehitysvammaiset ovat arjen taidoissa lähes ikätasoisia. Sitten taas autismikirjolaiset, adhd/add saattavat tarvia vielä teini-iässä perusasioissa apua ja tukea, mutta puolestaan pärjätä sitten itse opiskelussa paremmin.
Kehitysvamma on muutenkin kovin strereotyyppisesti ymmärretty. Käytännössähän se on erittäin vaikea oppimisvaikeus, sitä että lapsella/nuorella asioiden oppiminen vaatii paljon enemmän toistoja. Mielestäni moni muu diagnoosi "vammauttaa" toimintakykyä paljon enemmän kuin lievä kehitysvamma. Eikä sitä kannata tulkita automaattisesti epäonnistuneena kasvatuksen vaan enemmänkin niin, että kehitysvammaisuus usein tulkitaan paljon "hirveämpänä" ja vaikeampana asiana kuin onkaan, kun taas moni muu diagnoosi nähdään lievempänä kuin onkaan.
- toinen kehitysvammaisen äiti, jonka lapsi juurikin loistaa näissä arjen taidoissa
Vierailija kirjoitti:
Onpa tullut paljon vastauksia. Kiitos kaikista kommenteista tähän asti. Selvästi tämä asia jakaa hieman mielipiteitä, mutta enemmistö näyttäisi olevan kanssani samaa mieltä, että ei ole hyväksi tällainen... Minusta kuulostaa hyvältä nuo monien kuvaukset lapsistaan, että yläastelainen huolehtii pääasiassa itse omat juttunsa, mutta vanhempi voi varmistaa/tarjota apua. Se kuulostaa terveeltä. Ja pitää paikkansa, että omasta lapsuudestani ja nuoruudestani tämä tuki puuttui. Hyvin olen silti aina pärjännyt opinnoissani ja osannut huolehtia itsestäni, joten ei ole syytä liian katkerakaan olla.
Voisin vastata noihin kritiikkeihin, joissa on kysytty, että miksi tämä pojan kasvatus minua häiritsee. Ilkeäksi äitipuoleksi ja kateelliseksi syytelty myös.
En ole ilkeä äitipuoli. Kohtelen poikaa hyvin ja suurimmankin ärsytyksen hetkellä neutraalisti. Teen itsekin paljon hänen eteensä,
Se on oikeastaan ihan samantekevää, miten enemmistö tällä palstalla asian näkee. Ainoa henkilö, jonka kanssa sinä voit tästä neuvotella, on lapsen isä. Jos hän on sitä mieltä, että passaamisen määrä on sopiva, niin palstan enemmistön mielipide on täysin yhdentekevä.
Itse äitinä lähden siitä, että pian 15-vuotiaalla umpeutuu pian leasing-sopimus, ja siksi häntä hemmottelee ihan mielellään, toki ikätasoisia vastuita antaen. Mieluummin vähän liikaa huomiota kuin yhtään liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Onpa tullut paljon vastauksia. Kiitos kaikista kommenteista tähän asti. Selvästi tämä asia jakaa hieman mielipiteitä, mutta enemmistö näyttäisi olevan kanssani samaa mieltä, että ei ole hyväksi tällainen... Minusta kuulostaa hyvältä nuo monien kuvaukset lapsistaan, että yläastelainen huolehtii pääasiassa itse omat juttunsa, mutta vanhempi voi varmistaa/tarjota apua. Se kuulostaa terveeltä. Ja pitää paikkansa, että omasta lapsuudestani ja nuoruudestani tämä tuki puuttui. Hyvin olen silti aina pärjännyt opinnoissani ja osannut huolehtia itsestäni, joten ei ole syytä liian katkerakaan olla.
Voisin vastata noihin kritiikkeihin, joissa on kysytty, että miksi tämä pojan kasvatus minua häiritsee. Ilkeäksi äitipuoleksi ja kateelliseksi syytelty myös.
En ole ilkeä äitipuoli. Kohtelen poikaa hyvin ja suurimmankin ärsytyksen hetkellä neutraalisti. Teen itsekin paljon hänen eteensä,
Mielestäni voisitte aloittaa itsenäisyyden harjoittelun ihan niistä kotitöistä? Eli kaikille lapsille vaihtuva kotityölista, joka ei ole aluksi kohtuuton ja sen kotityön voi hoitaa milloin haluaa klo 14-19 välillä esimerkiksi?
Ei ehkä kannata tällaisessa tilanteessa harjoittelua juuri niillä asioilla, jotka ovat tuissa iässä tosi tärkeitä jaksamisen ja tulevaisuuden kannalta, eli uni, terveellinen ruoka, koulunkäynti ja läksyt. Hyväksyä että niitä nyt patistellaan ja tuetaan ja harjoitellaan itsenäisyyttä niissä asioissa, joiden epäonnistumiselle ajoittain ei ole isoa suoraa vaikutusta nuoren elämään?
Ei kuulosta minustakaan enää normaalilta, käy jotenkin hitaalla, että hyvinkin voisi olla jotain nepsy-tyyppistä taustalla kuitenkin. Toinen syy voi olla, että on vanhempien eron jälkeen jotenkin taantunut aiempaan lapsuusvaiheeseen. Et kertonut minkä ikäinen poika on ollut vanhempien erotessa, mutta joskus näille erolapsille tulee myös masennusta ja masennukseen kuuluu tyypillisesti jonkinlainen regressio.
Isä myös varmaan yrittää hyvitellä "lapsen pahaa mieltä", näinhän erovanhemmat usein toimii. Ja sitten mietin vielä myös että tuo 4x viikossa harrastus määrä voi olla hänen kaltaiselleen nuorelle liikaa, ja aivot ylikuormittuneet ja siksi on noin jämähtänyt. Ydinkysymys on , haluaako poika itse harrastaa noin tiheästi, vai onko tuo omien kunnianhimoisten vanhempien toivomus?
Mutta ottaisin kyllä tosissaan tuon tutkimuksen jossa puhutaan tuosta helikopterivanhempien ylihuolehtivuudesta ja sitä että se voi vieroittaa omista ikätovereistaan jos on ihan avuton ja aikaansaamaton, ja voi aiheuttaa syrjäytymistä ja huonoa itsetuntoa tulevaisuudessa. Armeija on pojalla jo ihan lähivuosina, viimeistään siellä voi tulla ongelmia tai sitten ei, koska armeijassahan kaikki on aika tarkkaan ohjelmoitua, ja omatoimisuus minimissään, ymmärtääkseni.
Mutta vinkkaa tuo tännekin linkattu tutkimus miehellesi, ehkä antaisi jotain ajattelemisen aihetta.
Et selvästi pidä siitä pojasta. Se on ongelma, kun alat keskustelemaan näistä asioista. Varmasti isä ja poika ovat tietoisia tuosta, joten luulevat että syynä on se, ettet pidä tuosta pojasta. Joten kannattaa olla varovainen miten asiasi esität
Taas yksi toimimaton uusperhe ja tyytymätön äitipuoli.