Lue keskustelun säännöt.
Kuinka itsenäisiä teidän 14-15-vuotiaat on? Kiista miehen kanssa
18.04.2025 |
Varoitus jo etukäteen, nyt seuraa pitkä avauminen. Eli siis, meillä on mieheni edellisestä liitosta poika, joka on nyt kasiluokan lopussa. Täyttää nyt toukokuussa 15. Poikaa passataan ja tuetaan (minun mielestäni) ihan mahdottomasti. Esimerkkinä, joka aamu isä huolehtii heräämisestä, patistaa repun laittoon, ja pojalle tehdään aamupala valmiiksi lautaselle. Usein tämä on esim. munakasta ja voileipiä, eli ihan panostusta vaativaa. Näin on sekä meillä, että äitinsä luona. Poika valuu huoneestaan pöytään ja istuu valmiin aamiaisen ääreen uppoutuen puhelimeen. Isä pitää huolen, että milloin pitää alkaa laittaa vauhtia, ettei myöhästy. Aamut on jatkuvaa patistusta, pojalla ei varmaan itsenäisesti eväkään värähtäisi. Poika viedään joka päivä autolla kouluun, vaikka ajankohta meidän töiden kanssa on joinakin päivinä huono, ja bussilla/pyörälläkin pääsisi.
Koulunkäynnistä vanhemmat kantavat päävastuun. Joka päivä patistetaan läksyihin. Isänsä on kartalla mitkä läksyt on millekin päivälle ja milloin on mikäkin koe, ja patistelee poikaa lukemisiin. Muistuttaa, muistuttaa, muistuttaa ja kehottaa, kehottaa, kehottaa. Pojalla itsellään ei huolta huomisesta, on usein ihan pihalla omista koulujutuistaan. Oma-aloitteisesti ei tee mitään. Rehellisesti en tiedä mitä tapahtuisi, jos isä ei koko ajan patistaisi ja muistuttaisi, tekisikö poika yksiäkään läksyjä ikinä tai lukisiko yhteenkään kokeeseen?
Poika harrastaa urheiluharrastusta, jossa 4 x vko treenit. Isä huolehtii, että poika syö sopivaan ajankohtaan ennen treenejä, patistaa lähtöön ajallaan, huolehtii että on oikeat kamat mukana jne. Jos on vaikka poikkeuksellisesti treenit eri paikassa, niin isänsä on tästä tietoinen, poika itse on ihan ulapalla eikä huolehdi tällaisista yhtään. Treeneihin tietysti kuskataan ovelle.
Meillä on ajan mittaan syntynyt mieheni kanssa kiistaa tässä pojan passaamisesta. Minun mielestäni pian 15v. pojan pitäisi olla jo itsenäisempi ja kantaa vastuuta koulustaan, heräämisistään,kamojen pakkaamisesta, tehdä itse aamupala jne. Kun muistelen omaa yläasteaikaani, niin vanhempani eivät millään lailla puuttuneet esim. aamuihini tai koulutehtäviin. Itse huolehdin kouluunlähdön ajallaan. Vanhemmilla ei varmaan ollut mitään hajua mitkä kokeet minulla oli milloinkin, itse niihin luin tai olin lukematta. Tiesin tottakai itse, mitkä kirjat ja kamat pitää olla millekin päivälle mukana. Olisi tuntunut OUDOLTA, että tuossa iässä äiti tai isä olisi tehnyt aamupalan valmiiksi lautaselle tai ollut koko ajan vieressä ohjaamassa jotain repun pakkaamista. Poikaa saa siis ohjata ihan kädestä pitäen: onko juomapullo - ei ole, no ota se tuolta kuivauskaapista ja laita reppuun, laita paita reppuun, laita matikankirja reppuun, missä on matikanvihko, hae se ja laita reppuun, jne. Ihan tervanjuontia.
Mieheni mielestä taas on normaalia, että kasiluokkalaisesta huolehditaan tällä tavalla, ja minun perheeni kuulemma on ollut epänormaali, kun ei ole huolehdittu. Minua suoraan sanottuna ärsyttää, kuinka uusavuton ja vetelä poikapuoleni on. Siis kirjaimellisesti MITÄÄN ei varmaan tapahtuisi, jos ei koko ajan potkittaisi. Puhelin on ongelma, poika on siihen liimautuneena koko ajan. Meillä tulee kiistaa myös siitä, että poika ei osallistu kotitöihin millään tavalla. Minusta pitäisi, miehen mielestä taas pojan arki on kouluineen ja treeneineen niin rankkaa, ettei voi vaatia enempää kuin ehkä joskus ihan satunnaisesti.
Kertokaahan nyt, että kuinka itsenäisiä teillä yläasteikäiset lapset ovat? Mistä asioista huolehtivat itse ja mitä te teette heille? Kuulostaako tämä meidän meininki muka normaalilta tämän ikäiselle? Puuh, kiitos kun sain avautua.
Kommentit (314)
Mä huolehdin 80-luvulla kaikki koulu- ja lääkärijuttuni jo 14-vuotiaana itse. Hoidin kaksi kesää 14-15 vuotiaana ja kouluaikoina toisinaan viikonloppuisin kahta päiväkoti-ikäistä lasta, minulla oli kymmentuntiset työpäivät. Palkalla ostin itse vaatteeni.
Äitini ollessa iltavuorossa tai viikonloppuvuoroissa, tein isälleni ja pikkuveljelleni ruuan. Jollen tehnyt, syötiin isän tekemää purkkihernaria, keitettyä HK:n sinistä tai ehkä Saarioisten maksalaatikkoa. Joskus oli toki äitini tekemää ruokaa jota vain lämmitettiin hellalla. Mikroaaltouunia ei vielä ollut.
Joka perjantai oli siivouspäivä. Jos äitini oli töissä saatoin yksin imuroida kotimme 100 neliötä, pyyhkiä pölyt ja pestä vessan/kylpyhuoneen. Joskus isä imuroi myös ja veljeni ehkä juuri ja juuri oman huoneensa. Pölyjen pyyhkiminen ja vessa/kylppärisiivous oli kokonaan mun työtäni. Äiti hoiti pyykkihuollon.
On vähän eroa nykypäivään. Ja eläke alkoi kertyä vasta 23-vuotiaana, vaikka oli 10 vuotta jo raadettu töissä ja kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa vielä. Kyllä tämä miehellenikin on kuormittavaa. On usein ihan väsynyt ja päivittelee, kuinka tahmeaa kaikki on pojan kanssa. Ei jaksa tehdä omia juttujaan muulloin kuin lapsivapaalla viikolla. Silti hänen mielestään oikea tie on tehdä itse enemmän pojan eteen, kuin alkaa vastuuttaa poikaa.
Puhumattakaan siitä, millainen karhunpalvelus tämä on pojalle tulevaisuuden pärjäämisen kannalta. Joku kommentoi, että tällä tavalla huolehdituista pojista tulee pärjääviä aikuisia. Sitä on kyllä tämän pojan kohdalla tällä hetkellä vaikea nähdä, mutta toivottavasti olen väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Et selvästi pidä siitä pojasta. Se on ongelma, kun alat keskustelemaan näistä asioista. Varmasti isä ja poika ovat tietoisia tuosta, joten luulevat että syynä on se, ettet pidä tuosta pojasta. Joten kannattaa olla varovainen miten asiasi esität
Minusta hänessä on sekä pidettäviä että ärsyttäviä puolia. En ehdoitta rakasta häntä, mikä on mielestäni luonnollista, kun ei ole oma lapsi. Ei sellaisia tunteita voi pakottaa. Tärkeintä on, että kohtelen hyvin ja sen teen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä. Kyllä tämä miehellenikin on kuormittavaa. On usein ihan väsynyt ja päivittelee, kuinka tahmeaa kaikki on pojan kanssa. Ei jaksa tehdä omia juttujaan muulloin kuin lapsivapaalla viikolla. Silti hänen mielestään oikea tie on tehdä itse enemmän pojan eteen, kuin alkaa vastuuttaa poikaa.
Puhumattakaan siitä, millainen karhunpalvelus tämä on pojalle tulevaisuuden pärjäämisen kannalta. Joku kommentoi, että tällä tavalla huolehdituista pojista tulee pärjääviä aikuisia. Sitä on kyllä tämän pojan kohdalla tällä hetkellä vaikea nähdä, mutta toivottavasti olen väärässä.
Niin sinun on vaikea nähdä, koska olet valinnut jo halveksua poikaa. Teinit on teinejä, ei kaikki ole saamattomuutta, tai laiskuutta, vaikka sekin olisi normaalia teinille. Teinit myös kapinoi niitä kohtaa joihin heillä on turvallinen ja luottamuksellinen suhde. Siksikin joutuu patistelemaan useita kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et selvästi pidä siitä pojasta. Se on ongelma, kun alat keskustelemaan näistä asioista. Varmasti isä ja poika ovat tietoisia tuosta, joten luulevat että syynä on se, ettet pidä tuosta pojasta. Joten kannattaa olla varovainen miten asiasi esität
Minusta hänessä on sekä pidettäviä että ärsyttäviä puolia. En ehdoitta rakasta häntä, mikä on mielestäni luonnollista, kun ei ole oma lapsi. Ei sellaisia tunteita voi pakottaa. Tärkeintä on, että kohtelen hyvin ja sen teen. Ap
Niinpä niin. Tämä on osa ongelmaa. Tuskin kohtelet oikeesti kovin hyvin, kun et hänestä edes pidä. "Pidettäviä puolia" 😃 Hyvin osaat ainakin sanasi asetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kyllä vahva liioittelun maku. Että YHDEN teinin asioihin menee koko ilta.
Lisäksi sanot, ettei teille jää illalla aikaa yhtään (!) niillä viikoilla kun lapsi on isällään.
Älä viitsi oikeesti nyt! Monessa perheessä on useampikin lapsi ja yhden teinin kanssa ei jää aikaa.
Et pidä tuosta
Kuulostaako liian uskomattomalta ollakseen totta? Kuule, tuo on täyttä totta meillä. Jos tilanne olisi lievempi, niin en siitä varmaankaan häiriintyisi tällä tavalla tai kokisi tarvetta valittaa. Ihmettelen samaa kuin sinä, että miten ihmeessä 15 v. lapsen "hoito" voi sitoa vanhemman kaiken ajan. Meillä ei todella ole yhteistä aikaa lapsiviikoilla, koska sille ei jää aikaa. Pojan repun pakkaamisessa voi kulua 45 min, kun ei evä värähdä ja jokaisesta tavarasta pitää sanoa erikseen, niin se antaa vähän perspektiiviä, että miten se aika vaan menee. Ap
Pompotellaanko lasta kahden kodin välillä? Asuuko molemmissa taloissa myös joku lapselle vieras ja päsmäröivä aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et selvästi pidä siitä pojasta. Se on ongelma, kun alat keskustelemaan näistä asioista. Varmasti isä ja poika ovat tietoisia tuosta, joten luulevat että syynä on se, ettet pidä tuosta pojasta. Joten kannattaa olla varovainen miten asiasi esität
Minusta hänessä on sekä pidettäviä että ärsyttäviä puolia. En ehdoitta rakasta häntä, mikä on mielestäni luonnollista, kun ei ole oma lapsi. Ei sellaisia tunteita voi pakottaa. Tärkeintä on, että kohtelen hyvin ja sen teen. Ap
Niinpä niin. Tämä on osa ongelmaa. Tuskin kohtelet oikeesti kovin hyvin, kun et hänestä edes pidä. "Pidettäviä puolia" 😃 Hyvin osaat ainakin sanasi asetella.
Mitäs ehdottaisit minun tekevän? 🙂 Muuttavan tunteitani - miten? Tai jos kuvittelet itsesi vastaavaan tilanteeseen, niin olisiko tällainen arki sinun mielestäsi vain upeaa ja poika ehdottoman ihana?
Kyllä, siitä pidän kiinni, että kohtelen häntä hyvin. Voitte väittää mitä haluatte, kun todistaa en pysty.
Eikö tuo ole miehen ja pojan välinen asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole miehen ja pojan välinen asia?
Tuhat kertaa tämä. Aloittajan ei tarvitse passata poikaa, muttei hänen myöskään pidä puuttua siihen, miten he perheensä asiat hoitavat. Aloittaja voi sitten elää miehensä kanssa haluamaansa elämää vuoroviikoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et selvästi pidä siitä pojasta. Se on ongelma, kun alat keskustelemaan näistä asioista. Varmasti isä ja poika ovat tietoisia tuosta, joten luulevat että syynä on se, ettet pidä tuosta pojasta. Joten kannattaa olla varovainen miten asiasi esität
Minusta hänessä on sekä pidettäviä että ärsyttäviä puolia. En ehdoitta rakasta häntä, mikä on mielestäni luonnollista, kun ei ole oma lapsi. Ei sellaisia tunteita voi pakottaa. Tärkeintä on, että kohtelen hyvin ja sen teen. Ap
Niinpä niin. Tämä on osa ongelmaa. Tuskin kohtelet oikeesti kovin hyvin, kun et hänestä edes pidä. "Pidettäviä puolia" 😃 Hyvin osaat ainakin sanasi asetella.
Mitäs ehdottaisit minun tekevän? 🙂 Muuttavan tunteitani - miten? Tai jo
Minä minäminäääääääää... Ota ainakin pää pois omasta persauksestasi hetkeksi.
Mieti poikaa, joka joutuu leikkimään perhettä ihmisen kanssa, joka ei edes hänestä pidä. Et edes sitä kiistä. Sinä et hänestä pidä.
Kaikkein epäreiluinta tuo on sille POJALLE! Ei sinulle, vaikka niin luulet. Aikuiset sekoilee ja lapsi jää jalkoihin.
Varmaan isä yrittää kompensoida käytöksellään pojalle tuota. Nyt tämä kuvio alkaa vaikuttaa entistä selkeämmältä.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä. Kyllä tämä miehellenikin on kuormittavaa. On usein ihan väsynyt ja päivittelee, kuinka tahmeaa kaikki on pojan kanssa. Ei jaksa tehdä omia juttujaan muulloin kuin lapsivapaalla viikolla. Silti hänen mielestään oikea tie on tehdä itse enemmän pojan eteen, kuin alkaa vastuuttaa poikaa.
Puhumattakaan siitä, millainen karhunpalvelus tämä on pojalle tulevaisuuden pärjäämisen kannalta. Joku kommentoi, että tällä tavalla huolehdituista pojista tulee pärjääviä aikuisia. Sitä on kyllä tämän pojan kohdalla tällä hetkellä vaikea nähdä, mutta toivottavasti olen väärässä.
🤣🤣🤣 Ei hele.. teitä! Lapsivapailla vaan jaksaa. YHDEN TEININ vanhempana on niiiiin raskasta.
Ei meillä monilla muilla ole ole mitään lapsivapaita 🤣🤣🤣 ja enemmän lapsiakin.
Aatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11-vuotiaana koulupäivän jälkeen tein ensin läksyt. Sitten vein roskat, tiskasin ja kävin hakemassa pikkuisen päiväkodista pois. Sen jälkeen laitoin ruoan valmiiksi vanhemmilleni, jotka tulivat töistä kotiin. Tiskien jälkeen lähdin ulos leikkimään kavereideni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et selvästi pidä siitä pojasta. Se on ongelma, kun alat keskustelemaan näistä asioista. Varmasti isä ja poika ovat tietoisia tuosta, joten luulevat että syynä on se, ettet pidä tuosta pojasta. Joten kannattaa olla varovainen miten asiasi esität
Minusta hänessä on sekä pidettäviä että ärsyttäviä puolia. En ehdoitta rakasta häntä, mikä on mielestäni luonnollista, kun ei ole oma lapsi. Ei sellaisia tunteita voi pakottaa. Tärkeintä on, että kohtelen hyvin ja sen teen. Ap
Niinpä niin. Tämä on osa ongelmaa. Tuskin kohtelet oikeesti kovin hyvin, kun et hänestä edes pidä. "Pidettäviä puolia" 😃 Hyvin osaat ainakin sanasi asetella.
Mitäs ehdottaisit minun tekevän? 🙂 Muuttavan tunteitani - miten? Tai jo
Oli kyllä.hemmetin itsekästä pojan isältä muuttaa sun kanssa yhteen. Moniko aikuinen ihminen haluais joutua elämään ikään kuin perheenä ihmisen kanssa, joka ei hänestä edes pidä?
Täysin riippuu henkilöstä. Lasta pitää kannustaa itsenäisyyteen tietyissä rajoissa jo pienestä. Lapset opettelevat ihan luonnostaan asioita, jos vanhemmat antavat. Aikuisten ei kannata passata kuin vauvaa, vaan olla vaan tukena. Hassua, mutta ennen mentiin tuon ikäisenä jo töihin.
Vierailija kirjoitti:
Pompotellaanko lasta kahden kodin välillä? Asuuko molemmissa taloissa myös joku lapselle vieras ja päsmäröivä aikuinen?
Viikko-viikkosysteemi. Molemmissa kodeissa on vanhemman uusi puoliso. Vanhemmat eronneet pojan ollessa 3v., eli mistään tuoreesta erokriisistä ei ole kyse. Isäpuoli on ollut kuvioissa yli 10 vuotta, minä 4 vuotta. En nyt vieraaksi kutsuisi enää kumpaakaan meistä. Poika ottaa todella rennosti minunkin seurassani, ei kyllä arastele yhtään. Tiedän, että äiti passaa poikaa suht. samaan malliin, isäpuolen suhtautumista en tiedä. Välillä äiti soittaa hermoromahduspuheluita pojan isälle, kun poika ei saa mitään aikaan ja pitää yksinkertaisia asioita vääntää. Silti vaan passaus jatkuu ennallaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et selvästi pidä siitä pojasta. Se on ongelma, kun alat keskustelemaan näistä asioista. Varmasti isä ja poika ovat tietoisia tuosta, joten luulevat että syynä on se, ettet pidä tuosta pojasta. Joten kannattaa olla varovainen miten asiasi esität
Minusta hänessä on sekä pidettäviä että ärsyttäviä puolia. En ehdoitta rakasta häntä, mikä on mielestäni luonnollista, kun ei ole oma lapsi. Ei sellaisia tunteita voi pakottaa. Tärkeintä on, että kohtelen hyvin ja sen teen. Ap
Tämä fiilis on luonnollista ja tavallista.
Ymmärrän että ärsyttää, jos 15 v hoidetaan kuten 3 vuotiasta. Kummastuttaa eikö tuon ikäinen halua jo kovasti viettää omaa aikaa ja olla kavereiden kanssa.
Onko pojalle haettu mitään apua? Suosittelisin vaikka koulukuraattoria näin ensi alkuun , että poika pääsisi juttelemaan mitä hänelle oikeasti kuuluu. Perheen ulkopuolinen aikuinen voisi tuoda lisäperspektiiviä, poika ei voi selvästikään hyvin. Varmaan jonkun sortin masennusta ja sen aiheuttamaa jähmeyttä, pysähtyneisyyttä.
Miksi sitä reppua pitää joka päivä pakata uudestaan ja uudestaan. Eikö noilla nuorilla ole siellä tietyt peruskamat, ja sitten koulukirjat (tai onko sellaisia enää) ja eväät vaan tarvitsee päivittäin sinne lisäillä. Näin meillä ainakin oli aikoinaan.
"Ensinnäkin, meillä menee arjessa IHAN VALTAVASTI AIKAA pojan asioiden puskemiseen. Koulu- ja työpäivän jälkeen käytännössä koko ilta menee mieheltäni pojan patistuksessa ja huolehtimisessa - koulusta haku, välipala, läksyt, treeneihin valmistautuminen, treeneihin vienti ja haku, mene suihkuun, syö nyt se ruokasi, vaatteet, kamat, iltatoimet... Ihan käsienpesusta lähtien poika pitää kehottaa kaikkeen, omin päin hän ei tee mitään. Ja joka asiaan pitää kehottaa 10 kertaa ennen kuin mitään tapahtuu. Se on myös todella ärsyttävää kuunneltavaa ja vaikuttaa kodin ilmapiiriin. "
Tässä on kyllä vahva liioittelun maku. Että YHDEN teinin asioihin menee koko ilta.
Lisäksi sanot, ettei teille jää illalla aikaa yhtään (!) niillä viikoilla kun lapsi on isällään.
Älä viitsi oikeesti nyt! Monessa perheessä on useampikin lapsi ja yhden teinin kanssa ei jää aikaa.
Et pidä tuosta pojasta. Se on selvää. Suhtaudut "neutraalisti" ja kohtelet omien sanojesi mukaan "hyvin". (Jos sekään on totta), mutta kaiken perusteella en ihan luota tähän sun - selvästi liitoiteltuun - versioonkaan.