Lue keskustelun säännöt.
Kuinka itsenäisiä teidän 14-15-vuotiaat on? Kiista miehen kanssa
18.04.2025 |
Varoitus jo etukäteen, nyt seuraa pitkä avauminen. Eli siis, meillä on mieheni edellisestä liitosta poika, joka on nyt kasiluokan lopussa. Täyttää nyt toukokuussa 15. Poikaa passataan ja tuetaan (minun mielestäni) ihan mahdottomasti. Esimerkkinä, joka aamu isä huolehtii heräämisestä, patistaa repun laittoon, ja pojalle tehdään aamupala valmiiksi lautaselle. Usein tämä on esim. munakasta ja voileipiä, eli ihan panostusta vaativaa. Näin on sekä meillä, että äitinsä luona. Poika valuu huoneestaan pöytään ja istuu valmiin aamiaisen ääreen uppoutuen puhelimeen. Isä pitää huolen, että milloin pitää alkaa laittaa vauhtia, ettei myöhästy. Aamut on jatkuvaa patistusta, pojalla ei varmaan itsenäisesti eväkään värähtäisi. Poika viedään joka päivä autolla kouluun, vaikka ajankohta meidän töiden kanssa on joinakin päivinä huono, ja bussilla/pyörälläkin pääsisi.
Koulunkäynnistä vanhemmat kantavat päävastuun. Joka päivä patistetaan läksyihin. Isänsä on kartalla mitkä läksyt on millekin päivälle ja milloin on mikäkin koe, ja patistelee poikaa lukemisiin. Muistuttaa, muistuttaa, muistuttaa ja kehottaa, kehottaa, kehottaa. Pojalla itsellään ei huolta huomisesta, on usein ihan pihalla omista koulujutuistaan. Oma-aloitteisesti ei tee mitään. Rehellisesti en tiedä mitä tapahtuisi, jos isä ei koko ajan patistaisi ja muistuttaisi, tekisikö poika yksiäkään läksyjä ikinä tai lukisiko yhteenkään kokeeseen?
Poika harrastaa urheiluharrastusta, jossa 4 x vko treenit. Isä huolehtii, että poika syö sopivaan ajankohtaan ennen treenejä, patistaa lähtöön ajallaan, huolehtii että on oikeat kamat mukana jne. Jos on vaikka poikkeuksellisesti treenit eri paikassa, niin isänsä on tästä tietoinen, poika itse on ihan ulapalla eikä huolehdi tällaisista yhtään. Treeneihin tietysti kuskataan ovelle.
Meillä on ajan mittaan syntynyt mieheni kanssa kiistaa tässä pojan passaamisesta. Minun mielestäni pian 15v. pojan pitäisi olla jo itsenäisempi ja kantaa vastuuta koulustaan, heräämisistään,kamojen pakkaamisesta, tehdä itse aamupala jne. Kun muistelen omaa yläasteaikaani, niin vanhempani eivät millään lailla puuttuneet esim. aamuihini tai koulutehtäviin. Itse huolehdin kouluunlähdön ajallaan. Vanhemmilla ei varmaan ollut mitään hajua mitkä kokeet minulla oli milloinkin, itse niihin luin tai olin lukematta. Tiesin tottakai itse, mitkä kirjat ja kamat pitää olla millekin päivälle mukana. Olisi tuntunut OUDOLTA, että tuossa iässä äiti tai isä olisi tehnyt aamupalan valmiiksi lautaselle tai ollut koko ajan vieressä ohjaamassa jotain repun pakkaamista. Poikaa saa siis ohjata ihan kädestä pitäen: onko juomapullo - ei ole, no ota se tuolta kuivauskaapista ja laita reppuun, laita paita reppuun, laita matikankirja reppuun, missä on matikanvihko, hae se ja laita reppuun, jne. Ihan tervanjuontia.
Mieheni mielestä taas on normaalia, että kasiluokkalaisesta huolehditaan tällä tavalla, ja minun perheeni kuulemma on ollut epänormaali, kun ei ole huolehdittu. Minua suoraan sanottuna ärsyttää, kuinka uusavuton ja vetelä poikapuoleni on. Siis kirjaimellisesti MITÄÄN ei varmaan tapahtuisi, jos ei koko ajan potkittaisi. Puhelin on ongelma, poika on siihen liimautuneena koko ajan. Meillä tulee kiistaa myös siitä, että poika ei osallistu kotitöihin millään tavalla. Minusta pitäisi, miehen mielestä taas pojan arki on kouluineen ja treeneineen niin rankkaa, ettei voi vaatia enempää kuin ehkä joskus ihan satunnaisesti.
Kertokaahan nyt, että kuinka itsenäisiä teillä yläasteikäiset lapset ovat? Mistä asioista huolehtivat itse ja mitä te teette heille? Kuulostaako tämä meidän meininki muka normaalilta tämän ikäiselle? Puuh, kiitos kun sain avautua.
Kommentit (314)
Murrosiässä myös poikani biologinen jolloin myöhästyi jopa 3-5h, joten aamut eivät olleet helpoimpia hänelle
mitä tämä lause tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kasiluokkalainen hoitaa koulunsa todella itsenäisesti. Kyselen kyllä kokeisiin ja kysyn onhan kaikki tehtu. Ka on 9,4 eikä tältäkään vuodelta yhtään unohdusmerkintää.
Mies on etätöissä kotona ja huolehtii kyllä, että kaikki heränneet. Tekee itselleen paahtoleivät ja kahvin ja samalla tekee kyllä teineillekin. En näe tässä mitään pahaa. Pyörällä menee kouluun. Pyykki pestään yhteisessä koneessa. Teini siivoaa huoneensa ja lenkittää koiria.
Vahva tuki kotoa ei aina ole huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sanoin jo, mutta väännetään rautalangasta: lakkaa käpertymästä edes hetkeksi itseesi ja ala näkemään asioita lapsen näkökulmasta. Et sinä ole mikään tarinan uhri.
Minusta on epäreilua, että poika on pakotettu leikkimään kotia ihmisen kanssa, joka ei hänestä pidä. Se on todella väärin. Ja varmasti poika sen aistii. Jos pojan isä on ollut tuosta tietoinen (oletko ollut rehellinen hänelle tästä??) on isältäkin sikamainen temppu pakottaa saman katon alle.
Mutta itsekkäät aikuiset taas ajattelemassa itseään. Toivottavasti edes toisessa kodissa pojalla olisi asiat paremmin.
Vähän veikkaan, ettei tämä ongelma ole edes uusi, vaan häirinnyt sua aina? Jos et 4 vuodessa ole oppinut hänestä pitämään, on se aika omituista. Rakastaa ei tarvitse. Mutta kun et edes pidä.
Aluksi annoin vinkkejä, kun luulin että oikeesti välität pojasta, mutta nyt tämä kuvio selkeentyi.
Nyt kyllä tuntuu siltä, että katselet jotenkin aivan värittyneiden lasien läpi. Kirjoitat meidän perhe-elämästämme siihen tyyliin, kuin minä olisin joku hirviöäitipuoli ja pojan elämä kärsimystä takiani. Mahdatko heijastaa jotain omia kovia kokemuksiasi tähän, vai miksi näet tilanteessa jotain, mitä siinä ei edes ole?
Minulla ja poikapuolellani on hyvät välit, niin paljon kuin mielessäni minua välillä ärsyttääkin. Poika ei ole sanonut eikä tuonut esille koskaan mitään sellaista, että kärsisi tästä uusperhekuviosta. Silloin kun vielä asuimme erillämme, niin kyseli aina, että milloin nähdään. Nykyään aina kun tulee viikon jälkeen äidiltään, niin tulee tervehtimään ja halaamaan minua. Tuskin näin tekisi, jos olisin hänen mielestään ihan hirveä ja kaltoinkohtelisin häntä. Viimeksi toissapäivänä vietimme kahdenkeskistä aikaa, kun poika tuli mukaani ruokakauppaan ja kävimme siinä yhteydessä kahvilassa syömässä munkit. Meillä on hyviä hetkiä yhdessä. Lomat ovat meille parasta aikaa, kun velvollisuuksia ja aikatauluja on niin paljon vähemmän, eikä tarvitse ihan koko ajan olla patistamassa poikaa johonkin. Kuten sanoin, pojassa on hyviä ja pidettäviä puolia. Tuo pojan totaalinen saamattomuus on vain todella raskasta, kun se toistuu päivästä toiseen ja aamusta iltaan ja määrittää koko perheen arkea.
Poikani on 14. Hän huolehtii itse aamupalastaan, mutta joskus hemmoþeluksi teen smoothien tai lettuja. Koulun hän huolehtii kiitettävästi itse.Toki päivittäin kouluäivinä keskustelemme koulusta, esimerkiksi siitä, mitä ruokaa oli, iten koe meni, mitä liikunnasta tehtiin. Harrastukseen vien, mutta kesällä enimmäkseen kulkee pyörällä itse. Kouluun kävelee. Osallistuu hieman kotitöihin, esimerkiksi purkaa ruokaistokset. Osaa kyllä kaikenlaisia kotitöitä.
Meillä on töissä täysiaikaisesti täysiaikaisten opintojen ohella. Omistaa oman kodin ja auton. Maksaa elämisensä ja siivooja käy pari kertaa viikossa. Omistaa osakesalkkuja ja on 2 lapsen lähivanhempi. Työuraa takana jo 5 vuotta ja jahka yläasteelta valmistuu niin asettuu ehdolle presidentiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota ADHD:ta/ADD:ta olen itsekin miettinyt. Olen tutustunut ADHD:n diagnostisiin kriteereihin ja poika täyttäisi ne heittämällä. Isänsä ei vain halua poikaa mihinkään tutkimuksiin eikä varsinkaan mitään lääkitystä. Enkä kyllä itsekään ole ollenkaan varma, onko pojalla kyseessä "oikea ADHD" eli biologisella aivotasolla oleva häiriö, vai ennemminkin tällainen ns. "hankittu ADHD", joka muodostuu opitusta avuttomuudesta kun tottunut passaukseen, sekä puhelinaddiktiosta joka vie kaiken keskittymiskyvyn ja pitkäjänteisyyden. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä pitää ekaluokkalaisenkin huolehtia itse aamupalastaan ja kouluunlähdöstä. Vanhemmat lähtee töihin aiemmin ja ekaluokkalaisen koulu alkaa vasta ysiltä.
Kännykkään on valmiiksi laitettu herätykset, että tietää, milloin pitää herätä ja lähteä kouluun.
Talvella useammin kuin kerran laitoin naapurin lapsen hakemaan kotoa toisenlaiset vaatteet tai kengät. Tumppuja lainasin ja kun avain oli jäänyt kotiin, tuli meille koulun jälkeen, söivät välipalaa ja tekivät joskus jopa läksyjä. Itsellä samanikäinen lapsi ja etätyö. Toisinaan pimputetaan ovikelloa, kun unohtuu pelaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota ADHD:ta/ADD:ta olen itsekin miettinyt. Olen tutustunut ADHD:n diagnostisiin kriteereihin ja poika täyttäisi ne heittämällä. Isänsä ei vain halua poikaa mihinkään tutkimuksiin eikä varsinkaan mitään lääkitystä. Enkä kyllä itsekään ole ollenkaan varma, onko pojalla kyseessä "oikea ADHD" eli biologisella aivotasolla oleva häiriö, vai ennemminkin tällainen ns. "hankittu ADHD", joka muodostuu opitusta avuttomuudesta kun tottunut passaukseen, sekä puhelinaddiktiosta joka vie kaiken keskittymiskyvyn ja pitkäjänteisyyden. Ap
Minä ehdottaisin, että sinä hankkisit itsellesi jonkin kivan uuden harrastuksen.
Meillä poika ja tyttö heräsivät ja menivät kouluun ensimmäisestä luokasta saakka itsenäisesti. Ei siksi, ettemmekö olisi välittäneet, vaan siksi, että yhteiskunta pakottaa terveen ihmisen töihin elämäntilanteesta huolimatta. Aikatauluihinkaan emme voineet vaikuttaa, koska kokoomus ei välitä lapsista, vaan haluaa kyykyttää duunaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ADHD:ta/ADD:ta olen itsekin miettinyt. Olen tutustunut ADHD:n diagnostisiin kriteereihin ja poika täyttäisi ne heittämällä. Isänsä ei vain halua poikaa mihinkään tutkimuksiin eikä varsinkaan mitään lääkitystä. Enkä kyllä itsekään ole ollenkaan varma, onko pojalla kyseessä "oikea ADHD" eli biologisella aivotasolla oleva häiriö, vai ennemminkin tällainen ns. "hankittu ADHD", joka muodostuu opitusta avuttomuudesta kun tottunut passaukseen, sekä puhelinaddiktiosta joka vie kaiken keskittymiskyvyn ja pitkäjänteisyyden. Ap
Minä ehdottaisin, että sinä hankkisit itsellesi jonkin kivan uuden harrastuksen.
Mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ADHD:ta/ADD:ta olen itsekin miettinyt. Olen tutustunut ADHD:n diagnostisiin kriteereihin ja poika täyttäisi ne heittämällä. Isänsä ei vain halua poikaa mihinkään tutkimuksiin eikä varsinkaan mitään lääkitystä. Enkä kyllä itsekään ole ollenkaan varma, onko pojalla kyseessä "oikea ADHD" eli biologisella aivotasolla oleva häiriö, vai ennemminkin tällainen ns. "hankittu ADHD", joka muodostuu opitusta avuttomuudesta kun tottunut passaukseen, sekä puhelinaddiktiosta joka vie kaiken keskittymiskyvyn ja pitkäjänteisyyden. Ap
Minä ehdottaisin, että sinä hankkisit itsellesi jonkin kivan uuden harrastuksen.
Mitä tarkoitat?
Kohta voi itsellesikin tulla ADHD-oireita, kun olet täällä aamusta saakka tykittänyt. Kai nyt pyhäpäivänä voisi muutakin tehdä, lapsenkin kanssa on tänään varmasti vähemmän arjen pyörittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika ja tyttö heräsivät ja menivät kouluun ensimmäisestä luokasta saakka itsenäisesti. Ei siksi, ettemmekö olisi välittäneet, vaan siksi, että yhteiskunta pakottaa terveen ihmisen töihin elämäntilanteesta huolimatta. Aikatauluihinkaan emme voineet vaikuttaa, koska kokoomus ei välitä lapsista, vaan haluaa kyykyttää duunaria.
Meillä on tällä hetkellä ekaluokkalainen. Yhteiskunta tukee hoitorahalla, jos eka-tokaluokkalaisen vanhempi lyhentää työaikaansa. Joten ollaan paljon kotona aamuisin ja iltapäivisin ja saatellaan kouluun. Samalla saavat palvelua myös teini ja esiteini. Puuro antaa hyvän alun aamulle, eikä nuo lapset rikki mene, vaikka kaatosateella heitettäisiin autolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ADHD:ta/ADD:ta olen itsekin miettinyt. Olen tutustunut ADHD:n diagnostisiin kriteereihin ja poika täyttäisi ne heittämällä. Isänsä ei vain halua poikaa mihinkään tutkimuksiin eikä varsinkaan mitään lääkitystä. Enkä kyllä itsekään ole ollenkaan varma, onko pojalla kyseessä "oikea ADHD" eli biologisella aivotasolla oleva häiriö, vai ennemminkin tällainen ns. "hankittu ADHD", joka muodostuu opitusta avuttomuudesta kun tottunut passaukseen, sekä puhelinaddiktiosta joka vie kaiken keskittymiskyvyn ja pitkäjänteisyyden. Ap
Minä ehdottaisin, että sinä hankkisit itsellesi jonkin kivan uuden harrastuksen.
Mitä tarkoitat?
Kohta voi itsellesikin tulla ADHD-oireita, kun olet täällä aamusta saakka tykittänyt. Kai nyt pyhäpäivä
Kun on aloittanut itse ketjun ja varsinkin jos se ottaa tuulta alleen, niin sitä tulee useammin katsottua ja kommentoitua. En kylläkään aamusta asti ole täällä tykittänyt. Kävin mm. tuossa aamu-/keskipäivällä koiran kanssa 4 tunnin päivävaelluksen, jolloin oli puhelin offline. Poika ei ole nyt meillä, joten ei ole arjen pyöritystä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nythän sulla, ap, olisi hyvä sauma viettää aikaa miehesi kanssa ja ottaa asia puheeksi hänen kanssaan. Se on ihan samantekevää, vaikka tällä palstalla diagnosoitaisiin sun lapselle melankolia ja kuivunut selkäydin, vanhempansa päättävät hänen asioistaan ja toivottavasti ihan muilla perusteilla kuin mitä aavee sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä huolehdin 80-luvulla kaikki koulu- ja lääkärijuttuni jo 14-vuotiaana itse. Hoidin kaksi kesää 14-15 vuotiaana ja kouluaikoina toisinaan viikonloppuisin kahta päiväkoti-ikäistä lasta, minulla oli kymmentuntiset työpäivät. Palkalla ostin itse vaatteeni.
Äitini ollessa iltavuorossa tai viikonloppuvuoroissa, tein isälleni ja pikkuveljelleni ruuan. Jollen tehnyt, syötiin isän tekemää purkkihernaria, keitettyä HK:n sinistä tai ehkä Saarioisten maksalaatikkoa. Joskus oli toki äitini tekemää ruokaa jota vain lämmitettiin hellalla. Mikroaaltouunia ei vielä ollut.
Joka perjantai oli siivouspäivä. Jos äitini oli töissä saatoin yksin imuroida kotimme 100 neliötä, pyyhkiä pölyt ja pestä vessan/kylpyhuoneen. Joskus isä imuroi myös ja veljeni ehkä juuri ja juuri oman huoneensa. Pölyjen pyyhkiminen ja vessa/kylppärisiivous oli kokon
Tuo on huono periaate.
4x/vko jotain harrastusta on kyllä jo vaativaa urheilua. Ilmeisesti pojalla ei myös koulussa ole ongelmia, selviää siellä ilman nelosia kunhan isä huolehtii aamupalan ja pakkaa repun? Ap sanoo ettei ole kahdenkeskistä aikaa lapsiviikoilla, mutta mikään ei anna ymmärtää etteikö lapsi pärjäisi perjantai-iltaa yksin kotona hengissä? Kun ei selkeästi kehitykseltään ole jäljessä (koulu&harrastukset antaa ymmärtää näin, jos näin ei olisi niin olisi varmaan laitettu jo erityisluokalle?) eikä juopotteleva nuori niin on kyllä rehellisesti sanottuna vaikeaa uskoa, etteikö aikuiset voisi mitään viikonloppuna tehdä kahdestaan, kun ei täydy sinne kouluun viedä ja harrastuskeissi vie max pari tuntia.
Että onkohan tässä liioittelun makua tai sitten ihan provo. En vaan jaksa uskoa, että lapsi, joka ei ole kehitysvammainen eikä ongelmanuori vaatisi 24/7 seurantaa.
Joillakin on sellaisia nuoria, että vanhemmat pelkäävät itse**rahaa, jos jättävät tunniksi yksin. Nämä nuoret eivät käy koulua ja kaveriseurakin on epäilyttävää. Yölläkin saattaa vanhempi joutua valvomaan ja nukkumaan puolihereillä. Niin että en nyt usko, että tämä tilanne on kuormittava ap:lle. Ärsyttävä varmasti ja sekin on ihan ymmärrettävää, että ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Tuota ADHD:ta/ADD:ta olen itsekin miettinyt. Olen tutustunut ADHD:n diagnostisiin kriteereihin ja poika täyttäisi ne heittämällä. Isänsä ei vain halua poikaa mihinkään tutkimuksiin eikä varsinkaan mitään lääkitystä. Enkä kyllä itsekään ole ollenkaan varma, onko pojalla kyseessä "oikea ADHD" eli biologisella aivotasolla oleva häiriö, vai ennemminkin tällainen ns. "hankittu ADHD", joka muodostuu opitusta avuttomuudesta kun tottunut passaukseen, sekä puhelinaddiktiosta joka vie kaiken keskittymiskyvyn ja pitkäjänteisyyden. Ap
Juu no ei ole sun asia mitkään miehesi pojan mahdolliset adhd tutkimukset.
Olettekohan te ihan oikeat toisillenne miehen kanssa? Kuulostaa raskaalta sekä sinulle että miehellesi. Kyllä häntäkin varmaan stressaa se, että sinä koet lapsen haasteet niin vaikeina.
Meillä lapset ja teinit ovat olleet paljon itsenäisempiä kuin apn miehen teini. On tuettu tarpeen mukaan mutta myös opetettu pikkuhiljaa toimimaan itsenäisesti.
Ap voisit kysyä mieheltä että miten olettaa pojan pärjäävän kun muuttaa opiskelemaan ? Kuka herättää ja tekee aamupalan ym ym. Ehdota että voisiko poika opetella tekemään jotain asioita itse nyt edes välillä niin jatkossa helpompaa.
Myönnä että hyvä että huolehtii mutta nuoren itsetunnollekkin voisi olla hyväksi huomata että osaa tehdä monenlaista itsekkin.
Vierailija kirjoitti:
4x/vko jotain harrastusta on kyllä jo vaativaa urheilua. Ilmeisesti pojalla ei myös koulussa ole ongelmia, selviää siellä ilman nelosia kunhan isä huolehtii aamupalan ja pakkaa repun? Ap sanoo ettei ole kahdenkeskistä aikaa lapsiviikoilla, mutta mikään ei anna ymmärtää etteikö lapsi pärjäisi perjantai-iltaa yksin kotona hengissä? Kun ei selkeästi kehitykseltään ole jäljessä (koulu&harrastukset antaa ymmärtää näin, jos näin ei olisi niin olisi varmaan laitettu jo erityisluokalle?) eikä juopotteleva nuori niin on kyllä rehellisesti sanottuna vaikeaa uskoa, etteikö aikuiset voisi mitään viikonloppuna tehdä kahdestaan, kun ei täydy sinne kouluun viedä ja harrastuskeissi vie max pari tuntia.
Että onkohan tässä liioittelun makua tai sitten ihan provo. En vaan jaksa uskoa, että lapsi, joka ei ole kehitysvammainen eikä ongelmanuori vaatisi 24/7 seurantaa.
Joillakin on sellaisia nuoria, että vanhemmat pelkäävät itse**ra
Oletpa "ihanan" mitätöivä toisen tunteita ja kokemuksia kohtaan
Varsinkin pojilla tuossa iässä koulu on viimeisimpiä asioita, mikä kiinnostaa. Hyvä että miehesi pojalla on osallistuvat vanhemmat, niin ei päädy syrjäytymään pelikoneen äärelle.