Tosi pahat ei toivotut seksuaaliset pakko-ajatukset! Itkettää, mitä voin tehdä? - hyväksikäytetty

No pari juttua tulee mieleen.

1. Opettele hallitsemaan ajatuksiasi. Eli kun jotain tuollaista tulee mieleesi, ala tietoisesti ajatella vaikkapa kukkia, tuulenvirettä, lämmintä auringonpaistetta... Sinä hallitset ajatuksiasi. Tämä on tärkeä taito, eikä sen tarvitse olla tuon kummallisempaa aluksi, kun että tuot vaan ihan minkä tahansa miellyttävän tai neutraalin ajatuksen sen epätoivotun tilalle.

2. Sinun ei ole pakko halata ketään. Voit pitää myös fyysisest rajat. Tätä voit mielikuvaharjoitella, että torppaatkin sen halauksen, tai vaikka väistät sitä. Ja ihan livenäkin, voit sanoa, että et halua halata henkilökohtaisista syistä.

Itsellä on useat traumamuistot väistyneet esimerkiksi sillä, että olen saattanut mielikuvissani ampua jonkun pään tohjoksi haulikolla. Kyseessä on minun pääni, ja siellä ei asu kutsumattomia vieraita, keinolla millä hyvänsä. (Oikeasti en ole vaarallinen tai harrasta aseita).

3. Kun saat ajatukset jollakin tasolla hallintaan, voit alkaa ohjaamaan niitä miellyttävämpään ja itsellesi sopivampaan suuntaan. Esimerkiksi millainen olisi miellyttävä halaus, miten tuo tilanne etenisi. Halaus alkaisi, kestäisi pari sekuntia, loppuisi, ja lähtisitte kävelemään samaan suuntaan rupatellen niitä näitä. Näitä voi toistaa tarvittavan määrän.

Jossain vaiheessa sitten tosielämässä tulee vastaan tilanne, missä pääset kokeilemaan tätä, eli halaat ja se meneekin ihan kivasti. Korvaava kokemus. Elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut aika ajoin seksuaalisia ja muitakin pakkoajatuksia, yleensä ne aktivoituvat stressaavassa elämäntilanteessa ja sitten välillä katoavat. Hyvin samanlaisia mielikuvia ja ajatuksia kuin sulla. Mulla myös vaikea traumatausta ja hyväksikäyttöä. Mua on auttanut pitkäaikainen ahdistuslääkitys, psykoterapia, erilaiset rentoutuskeinot (jooga, pilates, koiran kanssa lenkkeily, asmr-videot, painopeitto, terapiassa opetellut maadoituskeinot ym). Voimia, tiedän mitä tuo on. 

Eivittu mitä paskaa. 

Oireet nimenomaan on paskaa. Ja sä oot myös paska. 

Vierailija kirjoitti:

No pari juttua tulee mieleen.

1. Opettele hallitsemaan ajatuksiasi. Eli kun jotain tuollaista tulee mieleesi, ala tietoisesti ajatella vaikkapa kukkia, tuulenvirettä, lämmintä auringonpaistetta... Sinä hallitset ajatuksiasi. Tämä on tärkeä taito, eikä sen tarvitse olla tuon kummallisempaa aluksi, kun että tuot vaan ihan minkä tahansa miellyttävän tai neutraalin ajatuksen sen epätoivotun tilalle.

2. Sinun ei ole pakko halata ketään. Voit pitää myös fyysisest rajat. Tätä voit mielikuvaharjoitella, että torppaatkin sen halauksen, tai vaikka väistät sitä. Ja ihan livenäkin, voit sanoa, että et halua halata henkilökohtaisista syistä.

Itsellä on useat traumamuistot väistyneet esimerkiksi sillä, että olen saattanut mielikuvissani ampua jonkun pään tohjoksi haulikolla. Kyseessä on minun pääni, ja siellä ei asu kutsumattomia vieraita, keinolla millä hyvänsä. (Oikeasti en ole vaarallinen tai harrasta aseita).

3.

Täti sulkee sen pöytäkoneen välillä. Se kuluttaa aika paljon sähköäkin ja sen tuijottaminen myöhään illalla vie unet. 

Auttaisiko taideterapia tai pakkoajatuksen pois maalaaminen tai piirtäminen jollekin pohjalle? Sit vaan tuhoat sen työn. Kuulostaa magialta tai primitiiviseltä, mutta voisi auttaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut aika ajoin seksuaalisia ja muitakin pakkoajatuksia, yleensä ne aktivoituvat stressaavassa elämäntilanteessa ja sitten välillä katoavat. Hyvin samanlaisia mielikuvia ja ajatuksia kuin sulla. Mulla myös vaikea traumatausta ja hyväksikäyttöä. Mua on auttanut pitkäaikainen ahdistuslääkitys, psykoterapia, erilaiset rentoutuskeinot (jooga, pilates, koiran kanssa lenkkeily, asmr-videot, painopeitto, terapiassa opetellut maadoituskeinot ym). Voimia, tiedän mitä tuo on. 

Kaikki saatanan kliseet: maadoitukset, terapia, painopeitto, same, traumat 🤣😆

Kokeilepa ite lapsuudentraumoja palaa sitten asiaan. Tosin niitä sulla taitaa ollakin kommentin perusteella kun empatia loistaa poissaolollaan. Eikö äiti ole halannut? 

Voimia AP!

Asiat ottavat aikansa, se on välillä tosi tuskallista, mutta elämä on toisinaan sellaista. Välillä tosi epäreiluakin, mutta myös paljon kaikkea hienoa ja kaunista. Sua kohtaan on tehty tosi väärin ja sen vuoksi tunnet, että et pysty luottamaan kehenkään, tuossa tilanteessa täysin ymmärrettävä juttu. Se luottamus rakentuu hyvien kokemusten kautta, kun huomaat, että löytyy ihmisiä, jotka eivät riko sun rajoja ja sua. Se tapahtuu ajan myötä ja elämällä, terapia on hyvä apukeino myöskin. Oikotietä ei valitettavasti tuohon ole, mutta tulet huomaamaan vielä, että kun sitkeästi jaksat päivän kerrallaan tallustaa tielläsi eteenpäin, niin ahdistus helpottuu ja tulee päivä, jolloin asia ei enää hallitse sun ajatuksia.

Yritä löytää joka päivääsi jotain sellaista, joka on sulle mielekästä puuhaa: musiikin kuuntelu, eläimen rapsutus, ulkoilu, käsityöt... Jotain, mikä hetkeksi vie sun huomion pois pahoista ajatuksista, vaikka tik tok tanssihaaste tai Kissa video. Jos et heti tiedä mitä se voisi olla, niin kokeile eri juttuja, mikä toimisi sulle (ei päihteitä eikä rahapelaamista).

Tsemppiä, joskus on tosi vaikeaa, mutta nyt sä oot oman elämäsi ohjaksissa ja aikuisena voit valita itse seurasi sekä asettaa rajasi. Sulla on siihen oikeus! 

Vierailija kirjoitti:

Halusin kuvata alkuun siis että olen oikeasti hyvä tyyppi ja muuta mutta sisälläni on todella paljon vihaa, pakko ajatuksia, arvostelua ja sellaista. Miksi en pysty hallitsemaan niitä vaikka yritän? Miksi en voi vain lakata näkemästä niitä mielikuvia ja vihaa? -ap

Tarvitset jotain positiivista niiden tilalle. Asioita, mistä pidät. Totta kai "demonit" asuvat päässä jos annat niiden asua siellä, ja tuo toimintamalli toistuu niin kauan kun annat sen toistua. Se pitää katkaista ja sitten systemaattisesti aina tuoda se kiva asia, vaikka sitten kukkaniitty, sen ikävän ajatuksen tilalle. 

Ja näiden ei tarvitse olla järjellisiä. Jos ajattelet vaikka miten inhottava joku on ja tajuat sen, voit opettaa itsellesi että otatkin kolme syvää henkäystä, ajattelet kukkapeltoa, ja näien jälkeen etsit uuden kiinnekohdan esim. fyysisestä todellisuudesta, mihin keskityt.

Yksi hyvä juttu, millä voi täyttää päätään ikävien asioiden sijaan, on erilaiset kiitollisuusharjoitukset. Olen kiitollinen, että minulla on suojaa. Olen kiitollinen, että aurinko paistaa ja ilma on puhdasta. Olen kiitollinen linnunlaulusta. Olen kiitollinen ehjistä jaloistani. Kehossani tuntuu hyvältä, olen kiitollinen kehostani. Jne.

Mulla ei ole pakkoajatuksia, mutta yleensä puutarhanhoito rentouttaa ja saa ajatukset pois stressaavista aiheista. Luonto ylipäänsä on hyväksi mielenterveydelle. Joku mielekäs luontoharrastus tms. 

Vierailija kirjoitti:

Älä AP välitä noista ilkeistä kommentoijista. Noiden kommentit ei kerro sinusta, vaan heistä itsestään:/

 

💗

Yhyy joku Interneteis on tuhma ja ilkeä yyyyhyy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä AP välitä noista ilkeistä kommentoijista. Noiden kommentit ei kerro sinusta, vaan heistä itsestään:/

 

💗

Yhyy joku Interneteis on tuhma ja ilkeä yyyyhyy!

Menehän alaikäinen jo nukkumaan.

Ok, joo joo olet iso poika jo ja saat olla koneella.

Mutta yritä käyttäytyä sentään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole pakkoajatuksia, mutta yleensä puutarhanhoito rentouttaa ja saa ajatukset pois stressaavista aiheista. Luonto ylipäänsä on hyväksi mielenterveydelle. Joku mielekäs luontoharrastus tms. 

Kyllä, fyysinen tekeminen ja fokuksen pois ajatuksista siirtäminen auttaa.

Mutta sitten jos haluaa lopullisesti eroon niistä ajatuksista, pää on yksinkertaisesti täytettävä muulla niin, ettei sinne mahdu enää ainuttakaan paskaa ajatusta. Se ei riitä, että sen tyhjentää, tai että ajatteluhetkiä pakenee loputtomasti.

Raamatussakin sanotaan, että jos ajaa demonit pois talosta, ne palaavat seitsenkertaisina, jos talo pysyy tyhjänä. Tämä on vertauskuva ja tarkoittaa juuri sitä, että mielelle on annettava parempaa sisältöä, kuin ne ikävät muistot ja ajatukset. Mitä enemmän sitä hyvää sisältöä on, sitä helpompaa on lopulta kääntää se huomio pois siitä epätoivotusta.

1. kiitollisuusharjoitukset

2. love rampage

3. positiiviset affirmaatiot

4. miellyttävät mielikuvat ja muistot sekä tuntemukset

5. joillekin jeesus

Itselleni myös se, että joku vanha muisto palaa mieleen, merkitsee sitä, että elämässä on tilaa uudelle. Tällaisen hetken voi käyttää siihen, että miettii, mitähän uutta ja mielenkiintoista alkaisi seuraavaksi tutkimaan, voisinko hurahtaa johonkin, tai olisiko jossakin joku kiva viihdepläjäys, jota katsella hetki. 

Sairaita kommentteja tässä ketjussa btw. Jollain veetillä ilmeisen paha olla.

Olenkin hyvin kiitollinen. Olen oikeasti, joka päivä. Olen saanut apua vuosi sitten ja vihdoin alkaa tuntumaan, että tulevaisuus aidosti voi olla vielä oikein hyvä. 

Ei ne ajatukset jatkuvasti pyöri päässä. Kun pyörii niin samantien ajattelen muuta, heti touhuan tai ajattelen jotain aivan muuta. Se ei kuitenkaan poista sitä tunnetta siitä, että mikä hitto minua vaivaa ja sitä ahdistavaa fiilistä kun ne eivät todellakaan ole mitenkään mukavia. Minulla on paljon elämässä asioita joista nautin, kuuntelen musiikkia ynnä muuta. Tämä kuitenkin on häirinnyt pitkään ja se tavallaan kertoo sisäisestä turvattomuudesta. Välillä mietin pitäisikö oikein mennä sitä demonia kohti ja ajatella sitten kunnolla, tai antaa vain mielikuvien tulla ja katsella mitä tunteita ne herättää, mitä niiden alla on. Haluaisin ymmärtää miksi sellaista tapahtuu. Eihän se nyt kai normaaliakaan ole? Vaikka ne ovatkin vain ajatuksia niin silti tuntuu että jotain niidenkin takana on mitä voisin selvittää jos vain uskaltaisin. Ehkä kokeilen varovasti joku kerta. Pelottavaa se kuitenkin on. 

Luen kommentteja uudestaan, kiitän vastanneille. Tsemppiä myös paljon heille jotka kokevat samaa, todella paljon hyvää teille. -ap

Kiva maksaa tälläisten terveydenhuoltomenot 🤷 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

🥱🥱🥱🥱🥱🥱🥱

 

Tiedän, että täällä on sairaita ihmisiä ja trolleja. Tämä keskustelu on kuitenkin ihan todellista ja haluaisin vain jotain neuvoa. -ap

Anteeksi kuka se sairas oli??

Moni sanoikin jo samaa mutta sanon minäkin. Välillä, tai oikeastaan aina, kun alan rukoilla, mieleeni tulee kaikenlaisia muita ajatuksia, kuin mitä haluaisin ajatella ja "sanoa". Se auttaa, että tunnistaa, että nyt keskittymistä häiritseviä ajatuksia alkaa tulla ja sitten pakottautuu palaamaan siihen, mitä halusi ajatella, esimerkiksi kiittää päivästä. 

Minulla on myös välillä seksuaalisia pakkoajatuksia, mutta olen lukenut aiheesta, että ne ovat ilmeisesti yllättävän yleisiä (aiheena) jos pakkoajatuksista muutenkin kärsii. Itse olen huomannut, että mitä enemmän vastustan niitä, sitä enemmän niitä tuppaa tulemaan. Eli sen sijaan että ahdistuu ja alkaa syyttelemään itseään, toteaakin vain että jaa tuli tällainen ajatus ja päästää siitä irti. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta siinä kehittyy. Nuo ajatukset ei määrittele sinua ihmisenä eivätkä kerro sinusta. Minulla myös sosiaalisten tilanteiden ahdistusta, mutta ei onneksi enää varsinaista ocd:ta

Tsemppiä <3 

Ei ne kovin harvinaisia ole, mutta jos ne alkaa vallata mielen, niin pitää hakea apua. Keskittyminen esimerkiksi lukemiseen auttaa ajatusten hallinnassa tai jonkun konkreettisen asian tekeminen. 

Tunnen kaukaa ihmisen samalla elämäntarinalla ja en usko että hän koskaan kirjoittaisi siitä nettiin

Vaikutat mukavalta ihmiseltä. En osaa sanoa kuin koulukiusatun kokemuksella, mutta hyvä että uskallat puhua ja olet hakenut ammattiapua.

Oma vinkkini on että yrität hallitusti tuoda vihan tunteita esiin, mutta välttää ylilyöntejä. Urheilu ja työnteko oli itselleni väyliä purkaa ja sitoa energiaa. Niissä hyvä puoli että vievät elämää myös eteenpäin.

Aika on sitten paras lääke. Nuorena minusta tuntui että miten selviän kaiken masennuksen ja pahan olon kanssa. Tuuriakin taisi olla että tässä nyt olen. Niin vain pahin jäi taakse ja sitten kun opin ilmeisesti jo vähän rakastamaan itseänikin löysin hyvän tytön ja saimme ihanan perheen. Oma viestini ja oppini sinulle onkin että kunhan pyrit oikeaan suuntaan, niin vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin palaset loksahtaa kohdalleen. Odottavan aika on pitkä, mutta jälkikäteen katsottuna se oli ohimenevä hetki vain. 

Tsemppiä sinulle!