Tabu: vaikeasti sairaat saavat hankkia lapsia, vaikka ei kannattaisi

Meillä on suvussa hankala sairaus. En halunnut lapsia sen vuoksi. Itsekin kiroilin mielessäni, että miksi mun piti syntyä.

Huono-osaisuus periytyy, köyhyys, ylisukupolvinen traumatisioituminen. Tiedetään, mitä seurauksia vanhempien mielenterveysongelmilla on lasten elämään.  Muutokset näkyvät kustannuksina yhteiskunnalle ja tuo stressi lapsuudesta, ehkä jo sikiöajalta, vaikuttaa epigeneettisestikin. Nämäkin on tiedetty iät ja ajat, että näiden ihmisten ei pitäisi hankkia lapsia, kun eivät pysty heitä elättämään ja tarjoamaan kunnon lähtökohtia. Samahan pätee moniin vähemmistöihin, riskit ovat korkeat. Päihteet, rikollisuus ja kaikenlaiset ääriliikkeet, lahkot, näihinkin sekaantuneet hankkivat lapsia. 

Keskustelu on ollut yksipuolinen. Jos on korkeastikoulutettu, hyvästä taustasta ja voi itse hankkia kaiken avun, niin eikö pyörätuolia käyttävät voi olla hyviä vanhempia? Lapset joutuvat tietysti kestämään sitä, että vanhemmat eivät ole normaaleja, mutta eihän nyt kaikki muutenkaan ole ihan samoista taustoista. 

Monessa kodissa voidaan huonosti, kun ei ole edes tullut mieleen, että sukurasituksen ja köyhyyden vuoksi lapset eivät pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on asia jota en ymmärrä tai hyväksy ollenkaan. Jos on mahdollisuus, että lapselle periytyy jokin vanhempien elämää pahasti haittaava ominaisuus tai sairaus millään todennäköisyydellä, niitä lapsia EI TODELLAKAAN PIDÄ TEHDÄ. ihan hel..tin itsekästä puuhaa.

Pidän kyllä sitäkin aika itsekkäänä, että ainoa vanhempi sairastaa jotain lihasrauppeumasairautta ja hankkii kaksi lasta. Kyllä siinä jää lapsilla aika monet metsäretket ja puihin kiipeilyt tekemättä, kun kaikkeen tarvitaan käytännössä avustaja.

Ainoa vanhempi? Eli hankkii lapset lahjasoluilla?

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatat eugeniikkaa? Entä jos mentäisiin sitten tasapuolisuuden nimissä siihen, että _kaikki_ lisääntyminen suoritettaisiin laboratorio-olosuhteissa, tarkoin valituista geeneistä? Aina voi olla jotakin piilevää ja onkin, sen lisäksi ihmisiä vaivaa ihan vain keskinkertainen tyhmyys. Ehkä heidänkään ei pitäisi lisääntyä.

Juuri näin. Ei ole mitenkään perusteltua nykyaikana vaatia että vain ne ihmiset joilla jo on tiedossa periytyvä sairaus jättäisivät lisääntymättä. Jos tuolle linjalle lähdetään niin johdonmukaisesti kaikkien ihmisten perimä pitäisi tarkistaa ennen lisääntymisoikeuden saamista, kun meillähän nykyään on perimän selvittämiseen tarvittava teknologia. Aika monen perimästä löytyy jotain, jos ei muuta niin diabetesta, sepelvaltimotautia ja autoimmuunisairauksia. Kyllä niidenkin hoitaminen maksaa yhteiskunnalle.

Itse olen sitä mieltä, että

Ulkopuoliset vaan on he, jotka ne lasten hoidon ja heidän sairauksiensa hoidon yms kulut joutuvat maksamaan, jos vanhemmat eivät kykene.

Luuletteko että ihmiset oikeasti ajattelee lisääntyessään yhtään mitään?

Entäs ihmiset jotka eroavat? Lapsella pitäisi olla oikeus isään ja äitiin ja ydinperheeseen.

Minusta tämä on täysin asiallista pohdintaa. Eikä tässä kukaan nyt puhu mistään lievistä sairauksista, vaan oikeasti hankalista tapauksista.

Totta, kuka tahansa saattaa sairastua milloin vain, mutta se on eri asia. Jos Erkki ja Pirkko ovat terveitä ja heidän lapselleen puhkeaa parikymppisenä MS-tauti tms, niin minkäs sille voi. Tai jos Erkin tai Pirkon suvussa on siitepölyallergiaa, niin tuskin on maailmanloppu jos lapsellakin on. Mutta jos Erkkin suvussa on tiedossa harvinainen geenivirhe ja Pirkon suvussa myös ja riski vaikeasti sairaalle lapselle on 50 %, niin miksi otetaan tuo riski?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miehelläni on ADHD-diagnoosi. Meillä on kolme lasta, joista jokainen saa hyviä arvosanoja koulussa, keskiarvo kaikilla yli 9. Kaikilla heillä on lieviä ADHD-piirteitä, mutta se ei ole millään tasolla estänyt menestymistä koulussa, harrastuksissa tai kaverisuhteissa. Yliopistolla fysiikan laitoksella opiskeluaikana ei varmasti oltu ainoita ADHD-geenejä kantavia opiskelijoita. En usko hetkeäkään, että lapsillamme tulisi olemaan haasteita elämässä.

Toisin sanoen teillä ei ole arkea tai elämää merkittävästi heikentävää terveydellistä muuttujaa eikä tämä keskustelu ainakaan omalta osaltani koske silloin teitä. Itse luokittelisin tähän harvinaiset geneettiset sairaudet, 1-tyypin diabeteksen, skitsofrenian, lihasrappeumasairaudet ym. Ja edelleen. Tässä ei ole kyse siitä, että kuka tahansa terveillekin vanhemmille syntynyt lapsi voi sairastua. Tässä on kyse siitä, että osa sairaista vanhemmista ottaa TIETOISEN RISKIN siitä, että heidän lapsensa elää monivammaisena yksilönä koko elämänsä kuten hekin.

Ai että oikein monivammaisena. Ihan oikeasti, kuinka monia tälläisia tapauksia on, jossa monivammainen (perinnöllistä sairautta sairastava) edes pystyy hankkimaan lapsia. Ja yleensä tällaisissa tapauksissa sikiödiagnostiikka on mahdollista.

 Ja toisaalta taas, hankittu vamma ei periydy. 

ADHD ei yleensä ole mikään vakava asia, harvemmin vaikuttaa älykkyyteen tai kehitykseen. Tietysti on niitäkin joilla on myös muita diagnooseja. Mutta parhaimmillaan ADHD on enemmän vahvuus kuin heikkous, eikä tarvitse edes lääkitä.

Täällä joku myös kommentoi, että entäs pyörätuoli. Tuskinpa tilanteessa, jossa ihminen on pyörätuolissa ja muuten oma-toiminen, on kovinkaan suurta ongelmaa. Tiedän tällaisen tapauksen, ei pysty kävelemään, mutta käy töissä, hoitaa arkensa ja mitään avustajaa ei tarvitse - esteetön koti täytyy toki olla. Kyllä tuollainen ihminen lapsiarjesta selviäisi, jos olisi liikuntakykyinen puoliso. Mutta jos taas se pyörätuolissa oleva on täysin muiden avun varassa, niin se vanhemmuus menee todella hankalaksi.

Joku pyörätuolissa oleva vaikeasti vammautunut vanhempi sanoi, että ne avustajat toimivat hänen käsinään ja jalkoinaan ja hän sitten itse on se hoivaava vanhempi. Anteeksi nyt vain, mutta kyllä sen vanhemmuuteen kuuluvan hoitotyön hoitaa ihan ne avustajat eikä se vammautunut vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on täysin asiallista pohdintaa. Eikä tässä kukaan nyt puhu mistään lievistä sairauksista, vaan oikeasti hankalista tapauksista.

Totta, kuka tahansa saattaa sairastua milloin vain, mutta se on eri asia. Jos Erkki ja Pirkko ovat terveitä ja heidän lapselleen puhkeaa parikymppisenä MS-tauti tms, niin minkäs sille voi. Tai jos Erkin tai Pirkon suvussa on siitepölyallergiaa, niin tuskin on maailmanloppu jos lapsellakin on. Mutta jos Erkkin suvussa on tiedossa harvinainen geenivirhe ja Pirkon suvussa myös ja riski vaikeasti sairaalle lapselle on 50 %, niin miksi otetaan tuo riski?

 

Tiedossa olevat geenivirheet voidaan tutkia raskausaikana.

Minusta kukaan ei ole oikeutettu sanomaan kuka saa tehdä lapsia ja kuka ei.

Todella moni suomalainen on laskenut sen varaan, että yhteiskunta vastaa lastenhoidosta ja kasvatuksesta. Täällä sitä on sivukaupalla hurskasteltu, miten vammaiset eivät kykene ilman apua omin kätösin hoitamaan lapsensa. Kuinkakohan moni täällä on oikea äiti, joka hoitaa lapset itse, eikä tuuppaa lastentarhaan ja kouluun? Moniko mies tekee saman tai elättää perheensä? Siis oikeasti elättää, eikä maksata toisilla lastensa kouluja, vie julkisesti tuettuihin harrastuksiin jne jne. 

Se ken sukurasitteista vapaa ja omavarainen, niin siitä vaan ensimmäisenä arvostelemaan sairaiden lisääntymistä. 

Vierailija kirjoitti:

ADHD ei yleensä ole mikään vakava asia, harvemmin vaikuttaa älykkyyteen tai kehitykseen. Tietysti on niitäkin joilla on myös muita diagnooseja. Mutta parhaimmillaan ADHD on enemmän vahvuus kuin heikkous, eikä tarvitse edes lääkitä.

Olen itsekin ADHD-piirteinen, mutta en oikein ymmärrä, mihin tarvitaan diagnoosia, jos ominaisuus on vahvuus eikä heikkous. Vahvuus, joka estää esimerkiksi tiettyihin ammatteihin hakeutumisen?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on skitsofrenia ja aion kuitenkin jossain vaiheessa tehdä lapsen. Ei sairaus automaattisesti sano sitä että lapsi saa sairauden ja on minunkin elämäni ollut arvokasta vaikka olen aikuisena sairastunut. Eiköhän kaikilla ole jokin sairaus suvussa.

Skitsofrenian periytyvyys on monelta osin kyseenalainen, siis geneettinen periytyvyys. Oletukset etenkin psykiatristen häiriöiden periytyvyydestä pohjautuvat puhtaasti kaksostutkimuksiin, jotka monien tutkijoiden mukaan voivat antaa virheellisiä arvioita häiriöiden geneettisestä periytyvyydestä. Molekyyligeneettiset tutkimukset eivät ole kynneet toistamaan edes tilastollisella tasolla kaksostutkimusten antamia korkeita perinnöllisyyshäiröitä  yhdellekään psykaitriselle häiriölle, joita niitä vaivaa usein sosiaalisen stratifikaation (esim. alueelle on kasautunut jostain syystä hieman enemmän mielenterveysongelmia ja geneettisesti tietyn tyyppisiä ihmisiä ilman, että näiden välillä olisi mitään suoraa yhteyttä) ongelma, toistettavuuden ongelma ja heikon tilastollisen selityskyvyn ongelma.

Esimerkkinä tästä on skitsofreniaan ja maanis-depressiiivisyyteen liittyvä geenitutkimus, jonka historiaa käydään läpi Psychiatry Reseach -lehdessä julkaistussa artikkelissa Did the human genome project affect research on Schizophrenia? Artikkelin mukaan vakavien mielisairauksien geneettistä taustaa yritettiin selvittää ns. kytkentäanalyysilla Siinä kartoitettiin geneettisiä markkkereita psykiatrisia sairauksia aiheuttavien  geenien lähellä sijaitsevien kromosomialueiden paikantamiseksi. Kiinnostus kytkentäanalyysiin heikkeni vähitellen, koska yhtäkään kymmenistä tutkimuksista ei kyetty toistamaan. Tämän jälkeen siirryttiin tutkimaan kandidaattigeenejä, eli pyrittiin löytämään esimerkiksi dopamiinireseptoreihin kytkeytyviä kandidaattigeenejä skitsofrenian tautalla. Skitsofrenian kandidaattigeenitutkimuksiin laitettiin arviolta 250 miljoonaa dollaria vuosien 1990-2000 aikana. Kuitenkin vuonna 2015 todettiin, että tutkimukset eivät tuotaneet toistevia tuloksia, jotka olisivat auttaneet hahmottamaan skitsofrenian geneettistä taustaa ja kiinnostus kandidaattigeenitutkimukseen hälveni. Samaan aikaan teknologian kehittyessä tuli mahdolliseksi GWAS-menetelmät, jossa pyritään kartoittamaan SNP-markkereita eli yksittäisiä DNA-sekvenssin emäsmuutoksia tietyissä kohdissa genomia, jossa sairauteen tai häiriöön liittyvien geenien epäillään sijaitsevan. SNP:n kriteeri on siinä, että niitä on esiinnyttävä yli 1 %:lla väestöstä. Vaikka tilastollisesti merkitseviä assosiaatioita on löytynyt, niin ne ovat epäspesifejä: samat alleelit ovat kytkeytyneet niin tupakointiin, muihin psykiatrisiin häiriöihin, selittyvät merkittäviltä osin "kryptisellä" stratifikaatiolla jota ei voi tilastollisesti kontrolloida, ja ne selittävät parhaimmillaankin vain 7 % häiriön vaihtelusta, siis tilastollisesti. Lopuksi kirjoittaja siteeraa geneetikko Jonathan Lahmanin artikkelia The failure of the genome, jossa Lahman toteaa että alkuperäiset kaksostutkimusten kriitikot vaikuttivat olevan enemmän oikeassa kuin uskoivatkaan. Todennäköisin selitys sille, miksi yleisten sairauksien geneettistä taustaa ei ole löytynyt on se, että lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia, niitä ei ole olemassakaan: 

"It now seems that the original twin-study critics were more right than they imagined. The most likely explanation for why genes for common diseases have not been found is that, with few exceptions, they do not exist."

Ennen ne ei pysyneet hengissä. Ei voitu hoitaa ja ruokkia. Luonto hoiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on asia jota en ymmärrä tai hyväksy ollenkaan. Jos on mahdollisuus, että lapselle periytyy jokin vanhempien elämää pahasti haittaava ominaisuus tai sairaus millään todennäköisyydellä, niitä lapsia EI TODELLAKAAN PIDÄ TEHDÄ. ihan hel..tin itsekästä puuhaa.

Pidän kyllä sitäkin aika itsekkäänä, että ainoa vanhempi sairastaa jotain lihasrauppeumasairautta ja hankkii kaksi lasta. Kyllä siinä jää lapsilla aika monet metsäretket ja puihin kiipeilyt tekemättä, kun kaikkeen tarvitaan käytännössä avustaja.

Eihän nykyään edes saa hysteerikkojen mukaan edes antaa lasten kiivetä puihin. Lapsi satuttaa itsensä tai puu tuhoutuu tai jotain muuta kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Tähän nyt tulee joku länkyttämään ettei kirjainyhdistelmälapsissa ole mitään vikaa.

Ei varmaan vanhemmasta, mutta yhteiskunnalle tulee kalliiksi kaikki tukimuodot ja terapiat. Eikä silti ole mitään takeita, että näistä lapsista kasvaisi kunnollisia kansalaisia ja veronmaksajia.

Mielipide ei ole länkyttämistä vaikka olisi erilainen kuin sinun. Noin rumasti sanominen on huonompi asia kuin jonkun adhd.

ADHD ei ole sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Tähän nyt tulee joku länkyttämään ettei kirjainyhdistelmälapsissa ole mitään vikaa.

Ei varmaan vanhemmasta, mutta yhteiskunnalle tulee kalliiksi kaikki tukimuodot ja terapiat. Eikä silti ole mitään takeita, että näistä lapsista kasvaisi kunnollisia kansalaisia ja veronmaksajia.

Miten niin ? Olen 53 vuotias tehnyt töitä vuosikymmeniä minulla on ADHD, mitään terapiaa tai tukimuotoja ole tarvinnut. Yhdellä lapsista on ADHD on työssäkäyvä aikuinen ilman mitään terapiaa tai tukimuotoja