Lue keskustelun säännöt.
Tabu: vaikeasti sairaat saavat hankkia lapsia, vaikka ei kannattaisi
16.04.2025 |
Vastaan on tullut monenlaisia tarinoita:
-vaikeasti liikuntarajoitteinen nainen hankki kaksi lasta, tarvitsi ympärivuorokautiset hoitajat lapsille
-geeniensä vuoksi perinnöllistä sairautta kantanut pariskunta hankki monta lasta ja jokaisella oli tuo sama sairaus
-vanhemmalla on selvä adhd ja perheessä on useita lapsia, joilla kaikilla on samoja haasteita
On täysin tabu, että vaikeasti sairaiden ei kannattaisi lisääntyä. Lapsen saaminen ei ole mikään ihmisoikeus. Tällaisissa tilanteissa koituu yhteiskunnalle valtavasti kuluja, kun syntyy sairaita lapsia tai vanhempi tarvitsee jatkuvaa apua arjesta selvitäkseen. Toki on tilanteita, jotka tulevat yllättäen, mutta eivät kaikki tilanteet sellaisia ole. Jos perheessä on jo 3 adhd-lasta ja vanhempi samaa sarjaa, niin ei liene yllätys, että seuraavillakin lapsilla olisi adhd. Tai jos vanhempi on valmiiksi halvaantuneena pyörätuolissa, niin ei hän saa liikuntakykyään takaisin lapsen synnyttyä.
Ja tiedän itse, mistä puhun. Sairastuin itse ainoan lapsen syntymän jälkeen (selvisi periytyvä sairaus, josta ei aiemmin tiedetty) ja oli selvää, että lapsia ei enempää tule. Minusta on moraalitonta, että olisin altistanut syntyvän lapsen perinnölliselle sairaudelle. Puhumattakaan siitä, millaiset kulut tällaisista tilanteista yhteiskunnalle koituisi.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus on se, että jos kukaan jolla on sairauksia ei hankkisi lapsia, suomalaiset kuolisivat sukupuuttoon.
Tässähän on kyse siitä, jos aikuinen ihminen joka ei edes omaa persausta pysty pyyhkimään menee lisääntymään, lopputulos on että yhteiskunnan pitää hoitaa ne lapset ja vanhemmat. Kyllä jos tarvitsee avustajan niin ei lisäänny
Yhteiskunta tarvitsee lapsia todella kipeästi. Ne lapset hoituu siinä sivussa kun se vanhempikin, eikä hoidon tarve ole pitkä verrattuna siihen että lapsista tulee lopulta veronmaksajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti mietitään että onko aikuisella oikeus lapsen hankintaan.
Se on toissijaista verrattuna lapsen oikeuteen saada turvallinen, kannustava, rakastettu perhe. Lapsen oikeus menee aikuisten halujen edelle.
On kylmää ja sydämetöntä miettiä sitä että saako aikuinen hankkia lapsia keinolla millä hyvänsä, koska siinä unohtuu lapsi. Lapsi on suurin uhri aikuisten valintojen seurauksena. Aikuisilla on vastuu.
Jos ajattelee lapsen parasta, niin eikö olisi parempi jättää lapset hankkimatta silloin, jos ihmisellä on perinnöllinen vakava sairaus, joka rajoittaa elämää huomattavasti ja todennäköisyys sairauden periytymiseen on suuri?
Vierailija kirjoitti:
Kannatat eugeniikkaa? Entä jos mentäisiin sitten tasapuolisuuden nimissä siihen, että _kaikki_ lisääntyminen suoritettaisiin laboratorio-olosuhteissa, tarkoin valituista geeneistä? Aina voi olla jotakin piilevää ja onkin, sen lisäksi ihmisiä vaivaa ihan vain keskinkertainen tyhmyys. Ehkä heidänkään ei pitäisi lisääntyä.
Ja mitään välimuotoa ei ole? Joko tietoisesti sairaita lapsia tai geenimuuntelua laboratoriossa? Miten olisi ihan vaan terveen järjen käyttö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus on se, että jos kukaan jolla on sairauksia ei hankkisi lapsia, suomalaiset kuolisivat sukupuuttoon.
Tässähän on kyse siitä, jos aikuinen ihminen joka ei edes omaa persausta pysty pyyhkimään menee lisääntymään, lopputulos on että yhteiskunnan pitää hoitaa ne lapset ja vanhemmat. Kyllä jos tarvitsee avustajan niin ei lisäänny
Yhteiskunta tarvitsee lapsia todella kipeästi. Ne lapset hoituu siinä sivussa kun se vanhempikin, eikä hoidon tarve ole pitkä verrattuna siihen että lapsista tulee lopulta veronmaksajia.
No vaikeasti vammaisesta tuskin tulee veronmaksajaa, vaan tarvitsee hoitajaa koko ikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatriset diagnoosit ovat usein tuubaa, eikä periytymistä ole vahvasti osoitettu.
Enemmän huolettaisi alhainen äo tai vanhemman alkoholinkäyttö, jos tälle linjalle lähdettäisiin.
Totta. Alkoholismi kuuluu riippuvuussairauksiin ja siihen liittyy vahvasti genetiikka, on vahvasti perinnöllinen. Se vaan ei kaikilla puhkea päihderiippuvuutena, vaan voi olla peliriippuvuus, seksiriippuvuus, urheiluriipouvuus. Toisaalta olisiko meillä montakaan huippu-urheilijaa, jos ei olisi saanut syntyä.
Psyykkisistä sairauksista vain osa on perinnöllistä laatua, mutta tietyissä suvuissa esiintyy paljon skitsofreniaa. Se vaan lapsen kannalta paha, kun heillä on vaikeus huolehtia lapsesta kokonaisvaltaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on täysin asiallista pohdintaa. Eikä tässä kukaan nyt puhu mistään lievistä sairauksista, vaan oikeasti hankalista tapauksista.
Totta, kuka tahansa saattaa sairastua milloin vain, mutta se on eri asia. Jos Erkki ja Pirkko ovat terveitä ja heidän lapselleen puhkeaa parikymppisenä MS-tauti tms, niin minkäs sille voi. Tai jos Erkin tai Pirkon suvussa on siitepölyallergiaa, niin tuskin on maailmanloppu jos lapsellakin on. Mutta jos Erkkin suvussa on tiedossa harvinainen geenivirhe ja Pirkon suvussa myös ja riski vaikeasti sairaalle lapselle on 50 %, niin miksi otetaan tuo riski?
Olen samaa mieltä, ettei riskiä kannata ottaa. On kuitenkin eri asia ihmisten itse päättää jättää lapset tekemättä vakavan sairauden riskin takia kuin muun yhteiskunnan lähteä steriloimaan heitä pakolla.
Mutta mitäs tehdään, kun niin harva itse kykenee tekemään tuota päätöstä? Sama logiikka, kun monet päihdeongelmaiset eivät lopeta lisääntymistä, vaikka selkeästi halua ja kykyä vanhemmaksi ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus on se, että jos kukaan jolla on sairauksia ei hankkisi lapsia, suomalaiset kuolisivat sukupuuttoon.
Tässähän on kyse siitä, jos aikuinen ihminen joka ei edes omaa persausta pysty pyyhkimään menee lisääntymään, lopputulos on että yhteiskunnan pitää hoitaa ne lapset ja vanhemmat. Kyllä jos tarvitsee avustajan niin ei lisäänny
Yhteiskunta tarvitsee lapsia todella kipeästi. Ne lapset hoituu siinä sivussa kun se vanhempikin, eikä hoidon tarve ole pitkä verrattuna siihen että lapsista tulee lopulta veronmaksajia.
No vaikeasti vammaisesta tuskin tulee veronmaksajaa, vaan tarvitsee hoitajaa koko ikänsä.
Kyllähän niiden hoitajat saavat työtä ja maksavat työstään veroja. Jos ajatellaan laajemmin, ei se yhteiskunta niin toimi, että kaikille on työtä, joka tuottaa yhteiskunnalle vetovoimaa, työtä, jolla on todellista rahallista arvoa. Ei ole eikä tule olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitämitä, nyt on kuule synnytystalkoot ja joka ikinen kupeiden hedelmä on tärkeä ja arvostettu tuleva veronmaksaja.
Peitto heilumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus on se, että jos kukaan jolla on sairauksia ei hankkisi lapsia, suomalaiset kuolisivat sukupuuttoon.
Tässähän on kyse siitä, jos aikuinen ihminen joka ei edes omaa persausta pysty pyyhkimään menee lisääntymään, lopputulos on että yhteiskunnan pitää hoitaa ne lapset ja vanhemmat. Kyllä jos tarvitsee avustajan niin ei lisäänny
Yhteiskunta tarvitsee lapsia todella kipeästi. Ne lapset hoituu siinä sivussa kun se vanhempikin, eikä hoidon tarve ole pitkä verrattuna siihen että lapsista tulee lopulta veronmaksajia.
No vaikeasti vammaisesta tuskin tulee veronmaksajaa, vaan tarvitsee hoitajaa koko ikänsä.
Ihan terveitä lapsia saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatat eugeniikkaa? Entä jos mentäisiin sitten tasapuolisuuden nimissä siihen, että _kaikki_ lisääntyminen suoritettaisiin laboratorio-olosuhteissa, tarkoin valituista geeneistä? Aina voi olla jotakin piilevää ja onkin, sen lisäksi ihmisiä vaivaa ihan vain keskinkertainen tyhmyys. Ehkä heidänkään ei pitäisi lisääntyä.
Ja mitään välimuotoa ei ole? Joko tietoisesti sairaita lapsia tai geenimuuntelua laboratoriossa? Miten olisi ihan vaan terveen järjen käyttö?
Mikä se sinun terve järkesi on? Tuossa puhuttiin piilevistä sairauksista ja geenivirheistä, joita kuka tahansa voi kantaa. Pitääkö kaikkien ihmisten käydä testissä? Meilläkin suvussa on tunnistettu geenivirhe, joka altistaa tietyntyyppiselle kehitysvammaisuudelle. Minun siskoni sai ne huonot geenit, kuoli nuorena. Minä en saanut, ja minulla on 3 lasta, joista kukaan ei perinyt. Kyllä se silti jollain todennököisyydellä jollakin heidän jälkeläisistään on. Toisaalta tuoreet tutkimukset osoittavat, että kehitysvammaisuus on hyvin harvoin periytyvää, vaikka tiedetään 25 erilaista geeniä, jossa voi olla altistava virhe geeniperimässä. Lisäksi usein myös puolison geeniperimä vaikuttaa. Ei silti voi elää niin, että entäs jos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehelläni on ADHD, ja mua itseänikin on pidetty varsin selvänä tapauksena. Ja arvatkaa mitä: kolmesta lapsesta kaikki selviytyvät erinomaisesti koulussa eivätkä ole tarvinneet muuta erityistä tukea kuin oikomishoitoa ja puheterapiaa.
Aika vähiin jäisi veronmaksajat, jos kaikki perinnöllisten sairauksien kantajat jättäisivät lapsensa tekemättä.
Hienoa, että teidän perheessänne ADHD ei ole hankaloittanut elämää, mutta ikävä kyllä olette tilastopoikkeama. Ottaisitko siis pääsi pois perseestäsi ja kommentoisit vasta sitten? Jos sulla ei ole muuta tietoa asiasta kuin oma henkilökohtainen kokemuksesi, etkä edes ymmärrä, ettei sitä voi yleistää väestötasolle, kannattaa olla hiljaa.
ADHD ei vaikuta lasten älykkyyteen. Etenkin peruskoulu on niin helppo, että sen läpäisee helposti lähemmäs kympin ka:lla ja ysin käytöksellä. Kuormituksen kasvaessa ongelmia voi tulla lukiossa tai sen jälkeen yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kumma, lähes kaikki pitävät selvänä, että kehitysvammainen sikiö abortoidaan, mutta joidenkin mielestä muita vammaisia voi tehdä vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatat eugeniikkaa? Entä jos mentäisiin sitten tasapuolisuuden nimissä siihen, että _kaikki_ lisääntyminen suoritettaisiin laboratorio-olosuhteissa, tarkoin valituista geeneistä? Aina voi olla jotakin piilevää ja onkin, sen lisäksi ihmisiä vaivaa ihan vain keskinkertainen tyhmyys. Ehkä heidänkään ei pitäisi lisääntyä.
Ja mitään välimuotoa ei ole? Joko tietoisesti sairaita lapsia tai geenimuuntelua laboratoriossa? Miten olisi ihan vaan terveen järjen käyttö?
Ei hän geenimuuntelusta puhunut, vaan alkioiden seulonnasta. Hedelmöitetään kaikki solut laboratoriossa, tutkitaan alkioiden geenit ja istutetaan kohtuun vain terveitä alkioita. Se ei ole varsinaista geenimuuntelua, vaan sairaat yksilöt vain jätetään istuttamatta kohtuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehelläni on ADHD, ja mua itseänikin on pidetty varsin selvänä tapauksena. Ja arvatkaa mitä: kolmesta lapsesta kaikki selviytyvät erinomaisesti koulussa eivätkä ole tarvinneet muuta erityistä tukea kuin oikomishoitoa ja puheterapiaa.
Aika vähiin jäisi veronmaksajat, jos kaikki perinnöllisten sairauksien kantajat jättäisivät lapsensa tekemättä.
Hienoa, että teidän perheessänne ADHD ei ole hankaloittanut elämää, mutta ikävä kyllä olette tilastopoikkeama. Ottaisitko siis pääsi pois perseestäsi ja kommentoisit vasta sitten? Jos sulla ei ole muuta tietoa asiasta kuin oma henkilökohtainen kokemuksesi, etkä edes ymmärrä, ettei sitä voi yleistää väestötasolle, kannattaa olla hiljaa.
ADHD ei vaikuta lasten älykkyyteen. Etenkin peruskoulu on niin helppo, että sen läpäisee helposti läh
Mistä alkaen sekin on ollut diagnoosin aihe, ettei selviä lukiosta? Jos ADHD ei haittaa arkea mullään muulla tavalla, niin ehkä kannattaa suosiolla etsiä diagnoosin sijasta jokin käytännönläheinen ala, missä on hyvä ja voimaantuu.
Ei tuo minun mielestäni ole mikään tabu. Aiheesta vain on monia mielipiteitä. Itse kannatan yksilön vapautta.
Olen lähes kuuron äidin lapsi. Äidilläni etenevä kuulosairaus, ja ensimmäiset kuulokojeet hän on saanut jo lapsena. Eihän ne siihen aikaan laadukkaita olleet, mutta hän pystyi käymään tavallista koululuokkaa. Paljon oppi lukemalla ja kirjoittamalla. Minulle on kerrottu, että peruskoulussa yläasteella tuli muotiin kalvosulkeiset, jotka huomattavasti parantaneet äidin oppimista. Hän kävi ravintola-alalle ammattikoulun. Siinä ei ole niin väliä, vaikkei kunnolla kuulisikaan, parempi vaan kun ei kaikki kolinat häiritse.
Kun minä olen syntynyt, lääkäri oli sairaalassa sanonut, että kasvatukseen tarvitaan apua, kun lääkärin mielestä kuulovammaisuus vaikuttaa siihen, miten lapselle voi opettaa liikenteessä kulkemista tai ääniin reagoimista. Äitini oli sitä murehtinut aikansa, mutta päätteli, että jos hän itse osaa kulkea liikenteessä yms., miten hänen lapsestaan niin tyhmä voisi tulla, ettei oppisi. Eikä ole tullut. Viiton sujuvasti ja puhun suomea täysin normaalisti, olen siis kaksikielinen.
Isäni ei asunut samassa taloudessa vakituisesti, kun olin lapsi, vaan hän asui työn takia useilla eri paikkakunnilla, välillä jopa eri maassa. Lomilla ja pidemmillä vapailla kävi kotona. Vai pitäisikö sanoa, että vieraana, koska ei hän ikinä osallistunut esim. kotitöihin. Kun olin lukiossa, hän ilmoitti, että minulle syntynyt siskopuoli. Sen jälkeen kävi hyvin harvoin, yo-juhliin tuli, mutta ei me muuten tavattu. Arki on aina ollut ollut äidin varassa. Eikä minulta ole puuttunut sosiaalisia suhteita. Kavereita on aina riittänyt ja kaveritkin oppivat, että jos minun äidille haluaa puhua, pitää käydä vetäisemässä hihasta ja puhua niin, että hän näkee naaman. Siis vaikka, että voisinko saada vettä. En muista yhtään tilannetta, jolloin minun kaverit eivät olisi tulleet ymmärretyksi.
Tuosta veronmaksajana olemisesta. Minulle ei ole tullut edes mieleen, onko jokin geeni, joka periytyy ja voi aiheuttaa minun lapsellleni kuulovamman. Nykyisin tehdään paljon implanttileikkauksia yms., minkä takia täysin kuuroja on vähemmän. En tiedä, olisiko sellainen ollut äidilleni mahdollinen, koska hänen nuoruudessaan ei ole ollut keinoja leikata. Jos minun lapseni olisi vaikeasti kuulovammainen tai kuuro, uskoisin pystyväni opettamaan hänelle, miten sen kanssa pärjää. Viittomakieli olisi sitten meidän molempien arkikieli, ja huuliolukua oppii nopeasti. Ei tietysti jos kuuroutuu vanhana, mutta jos on syntymästään alkaen kuuro.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kukaan ei ole oikeutettu sanomaan kuka saa tehdä lapsia ja kuka ei.
Näin ollen, kuinka montaa perhettä ja vanhempia käyt säännöllisesti auttamassa? Kuinka monta omasta perheestään eroon joutunutta lasta olet kodissasi kasvattanut?
Entäs kun kaksi nepsyä avioituu ja saavat lapsia, jolloin melkoisella varmuudella piirteet siirtyvät lapsiin? Tulee mieleen eräs perhe jaheidän kaksi lastaan. Lapset ovat kouluiässä, mutta heillä ei ole lainkaan kavereita. Millainen tulevaisuus mahtaa heillä olla ?
Lyhyesti sanottuna, voi sanoa, että mielen sairaudet, neuropsykiatriset ongelmat ovat suurin punainen lippu perheen perustamiselle. Näihin usein (ei aina) liittyvät vielä sekundaariset ongelmat, päihteet. Nämä estävät riittävän hyvän vanhemmuuden ja koska ominaisuudet periytyvät, lapsi saa saman taakan osakseen vielä huostattunakin.
Turhaan tässä keskustelussa puhutaan siitepölyallergioista, kuulon alenemista tai ihottumista. Nuo ovat pintaa ja niihin löytyy apua.
Jos halutaan ihan faktoja, millaiset ihmiset ovat hyviä vanhempia, millaiset eivät, niin onko olemassa profilointia siitä, millaisista taustoista lapset ovat päätyneet huostaanottoon? Millaisista taustoista ihmiset päätyvät vankilaan? Nämä ovat niitä ominaisuuksia, joita yhteiskunnassa ei enempää toivota.
Provo aloitus, myönnän, psykopaattien kohdalla olen toivonut tätä joskus
-hd
Muistaakseni epileptikot, eivätkä saaneet mennä naimisiin.