Oletko tehnyt luokkahypyn?
Oletko liikkunut yhteiskuntaluokasta toiseen - tai unelmoitko siitä?
Omalla kohdalla luokkahyppy on ollut alaluokan alimmalta oksalta ylempään keskiluokkaan. Hyppy ei ole ollut helppo, koska varsinaista mallia ei ole ollut ja ympäristö on ollut yhtä keskiluokkaa vihaavaa kouluttamatonta alaluokkaa. Aikuisuudessa tapahtunut akateeminen koulutus ja työ, liikkuminen maailmalla, työn kautta hiljalleen nollasta rakentuva voimakkaasti nousujohteinen tulotaso ja karttuva varallisuus sekä lopulta myös kulttuurillinen keskiluokkaistuminen sen lopulta tekivät. Sisäinen köyhä lähiölapsi tuskin koskaan katoaa, mutta silti koko setti meni matkalla uusiksi: useat arvot, kyky- ja taitopotentiaali, verkostot, käsitys itsestä ja yhteiskunnasta sekä kulttuurimieltymykset näin muutamia mainitakseni. Muutoksen omalla kohdallani sai aikaan omakuvan hidas ja vaiheittainen muutos. Kyse oli siis vain ja ainoastaan sisäisestä muutoksesta sekä kovasta työstä, ei muiden antamasta mahdollisuudesta. Vaikka kyse onkin hyvin harvinaisesta tilanteesta, mahdollisuuksien tasa-arvon maassa tämä on silti mahdollista. Kirjastot on auki myös viikonloppuisin, aikuislukioon pääsee vaikka kesken vuotta ja yliopiston ovet aukeavat kykyjen rajoissa.
Kuulisin mielelläni muidenkin tarinoita ja miksei myös vähän alaluokkaista luokkakitinää. Mikä sinut liikutti luokasta toiseen? Tai mikä estää liikkumisesi?
Kommentit (114)
Kannattaa oman itserakkauden keskellä muistaa että jokaisella ei ole varaa opiskella. Kato joskus se on rahasta kiinni
Ei ihmisen laatu ole koulusta kiinni. Tunnen monia jotka käy konserteissa vaikka ei ole koulutettuja ym. Voi olla hyvän laatuinen jos ei vaikka ole koulutettu
Alaspäin. Vanhemmat alempaa keskiluokkaa. Itsellä yliopistokoulutus, mutta terveyssyistä ei ole koulutusta vastaavaa työtä ja sen mukaista tulotasoa. Olen prekaaria köyhälistöä, vaikka jotkin kulttuuriharrastukset kuten lukeminen ovat samoja kuin omistusasunnoissa asuvilla hyvätuloisilla ystävilläni. Silti elämässä ihan eri tavoin turvattomuus ja selviytyminen läsnä.
Elin lapsuuteni keskituloisessa, mutta kulttuurisesti köyhässä kodissa. Koulutusta arvostettiin mutta ennemmin välineenä töihin ja tuloihin kuin itseisarvoisesti. Nyt varsinkin aikuisena huomaa miten en ollenkaan viihdy vanhempieni seurassa. Elämme aivan eri maailmoissa mitä tulee koulutuksen ja kulttuurin suhteen. Ehkä tämä sitten on luokkahyppy.
Tätä samaa on täällä monta kertaa jauhettu. Mun miehellä on yli 4Kiloeuron palkkka ja ammattikoulu. Sitä kannattaa miettiä ja pitkään kun leveilee koulutuksillaan!
Alkoholistikodin köyhästä lapsuudesta paraiten tienaavan 3% joukkoon (palkkatuloissa). Ensi kuussa mm asuntolainat maksettu ja kämppä on oma.
"ttu musta ei tuu samanlaista luuseria!", ei ollut vaikeeta ymmärtää yläasteikäisenä mitä kandee tehdä. Kun köyhänä opiskelijana nälkää nähdessä muisteli lapsuudenkotia, kummasti tuli ns ylimääräistä olosuhteiden sietokykyä. Ja halua tehdä ns paskahommia, mitä tahansa mistä sai rahaa joko virallisesti tai pimeänä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa on täällä monta kertaa jauhettu. Mun miehellä on yli 4Kiloeuron palkkka ja ammattikoulu. Sitä kannattaa miettiä ja pitkään kun leveilee koulutuksillaan!
Se ei ole edes kummoinen palkka.
Olen kouluttamattomien vanhempien lapsi. Duunia tekivät rekkakuskina ja kauppa-apulaisena. Äiti oli siitä huolimatta kultturelli ja kävimme teatterissa, konsertissa, minua ohjattiin kirjallisuuden piirin jne. Eli hyvin erikoinen koti taustaan nähden. Myös opiskelemaan kannustettiin. Olen akateeminen. Luokkahypyn siis tehnyt, mutta ei tuntunut juuri missään, koska olen lapsesta asti ollut kuin kala vedessä myös korkeamman kulttuurin piirissä ja meillä tuttavapiirissä oli jo lapsuudessani yliopiston väkeä.,En siis ole kokenut tätä ns. luokkahyppyä minään ja yleensä en edes ajattele sitä sellaisena.
N vm.-75
Köyhä lapsuus alkoholistiperheessä. Asuttiin kuitenkin omakotitalossa joka oli oma ja myöhemmin olen hoksannut, että vanhemmat opetti meille hyviä tapoja, esim pullosta ei saa koskaan juoda vaan lasista jne. Vaikea määritellä mihin ns. luokkaan lapsuus oikein menee.
Ajattelin jo alakoulussa, että minun pitää opiskella, jos haluan itselleni muuta kuin köyhyyttä. Ja niin tein. Joku kirjoitti, että kaikilla ei ole varaa opiskella ja hieman ihmettelen tätä: Suomessa on mahdollista. En saanut mitään kotoa lähtiessäni, joten tarkoitti opintolainan ottamista jossain vaiheessa (kirjat sekä huonekaluja) sekä töiden tekemistä parina iltana viikossa ja viikonloppuisin sekä kaikki lomat. Mutta kyllä se kannatti, sen jälkeen on mennyt mukavasti ja nyt kuulun ikäluokastani 10% parhaiten tienaavien joukkoon. Mutta Suomessa tämä taitaa kuitenkin tarkoittaa edelleen ylempää keskiluokkaa tulojen näkökulmasta.
Mahdollista matkustella erikoisempiin paikkoihin, harrastaa kulttuuria, joten jonkilainen tason nosto ainakin on tapahtunut. Ja niistä lapsena opituista hyvistä tavoista johtuen on ollut helppo solahtaa hienommillekin illallisille ja muihin tilanteisiin, enpä olisi arvannut sitä silloin.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa on täällä monta kertaa jauhettu. Mun miehellä on yli 4Kiloeuron palkkka ja ammattikoulu. Sitä kannattaa miettiä ja pitkään kun leveilee koulutuksillaan!
Mikä pointti tässä? Tavallisella koulutuksella saa tavallisen palkan?
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa on täällä monta kertaa jauhettu. Mun miehellä on yli 4Kiloeuron palkkka ja ammattikoulu. Sitä kannattaa miettiä ja pitkään kun leveilee koulutuksillaan!
Ihan tavallinen palkka tuo on, ei mitenkään erityisen hyvä.
hahaha.... 4Kiloeuroa se tarkoittaa 4.0.0.0. TUHATTA ei 4.0.0 SATAA. ja se on kuukausipalkka joka kuukausi
Koulutus ei takaa luokkahyppyä jos kouiutuksen tuomalla osaamisella ei pääse kiinni tuloihin joilla elättää itsensä.
Esim firman respan leidi, maisteri biologiasta mutta eipä vaan alakohtaisia duunipaikkoja ole joten sitten tekee hommia "turvafirmalle". Ja katselee opintojen perään, haluaa uuden oikeasti työllistävän tutkinnon.
Olen opiskellut paljon: kaksi ammatillista tutkintoa, enkä koe itseäni paremmaksi, kuin yhden, tai, 0, tutkintoa suorittaneet
Tässä on sellainen ongelma, että kaikilla ei ole mahdollisuutta ottaa kymmeniä tuhansia lainoja niskaansa siksi, että pääsee eliittikouluihin koululaiseksi. Esimerkiksi yksi ystäväni kävi ammatti-korkeakoulussa, velkaantui ja joutui keskeyttämään. Että kannatti!
Oikeasti Suomessa ei ole mitään "luokkia". Tämä on vain eliitin tapa pönkittää itseään.
luokkia,pah,,,nauti rouva hieno helma niistä katka rapu leivistäsi vaan ja ole vaan olevinasi,,,,