90-luvun laman kokeneet! Mitä keinoja silloin käytettiin taloudelliseen selviämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Silloin oikeasti oli halvempaa tehdä itse vaatteet. Nykyään tarvikkeiden hinnat nousseet ja reilusti kannattavampaa ostaa henkkamaukkaa. Monta vuotta tuli kuljettua kotitekoisissa ulkovaatteita myöten. 

Kirppikset oli köyhille ja hinnat sen mukaisia. Nykyään on muodikasta käydä kirpparilta hakemassa vaatteet, joten hinnat sielläkin nousseet.

Eikä silloin omistettu paljoa. Itse olen teini ollut laman aikaan. Omistin kahdet farkut, yhdet liikuntahousut, pari hupparia... Ja niistä oli pakko pitää huolta, koska uusien hankkiminen olisi kaatanut ruokabudjetin. Omilla teineilläni taitaa olla uusi vaatekerta useammaksi päiväksi ennen kuin tarvitsee pyykätä 🙄

Omat vanhempani olivat keskituloisia ja silti ei mitään merkkivaatteita osteltu ja muutenkin oli vähän vaatetta kaikilla. Omalla luokalla vain rikkaalla oli noita aitoja merkkivaatteita ja muut kuljettiin Tallinnasta tuoduissa feikkileviksissä joita niitäkin taisi olla ihan kaksin kappalein ja siinä oli housut.

Osa voitti myös 90-luvun lamassa. Silloisen poikakaverin vanhemmat olivat hyvissä töissä ja perineet rahaa omilta vanhemmiltaan, joten he ostivat pilkkahintaan asuntoja. Esim lähes puoli-ilmaiseksi ostivat Kalliosta peruskorjaamattomia pikku kämppiä. Heille naurettiin silloin, että ostaisivat edes hulppeita omakotitaloja, mutta niinhän siinä kävi, että noiden Kallion asuntojen hinnat ovat nyt moninkertaiset. 

Työtä ja yrittämistä. Ei siinä muu auttanut 

Kuten joku yllä kirjoitti; monen suhde rahaan muuttui peruuttamattomasti. Monilla ihan kaikki rahat menivät asuntolainan lyhentämiseen - tai lähinnä korkojen maksuun. Lyhentäminen alkoi vasta lainan korkojen laskiessa.

Mentiin työllisyyskurssille, että saatiin rahaa. Puolison tulojen takia ei saanut työttömyystukea, jos ei ollut oikeutettu ansiosidonnaiseen. Silloin ne kurssit oli vielä kunnollisia täydennyskoulutuskursseja, missä oppi uusia asioita, eikä mitään pupukursseja. Tulipa käytyä ulkomaillakin kurssivierailulla. Tehtiin paljon firmavierailuja.

Samaan tapaan kuin nyt. Mitään ei ostettu, mitä ei todella tarvittu, töitä tehtiin mihin hintaan hyvänsä, kunhan jostain sai rahaa. Silloin ei ollut vielä ehtinyt kertyä mitään säästöjä, joten sikäli nyt on asiat paremmin. Tosin nuorena myös jaksoi tehdä vaikka mitä hulluja työaikoja ja ylipitkiä päiviä tarvittaessa. Nyt terveydentila rajoittaa jaksamista.

Me oltiin köyhiä jo ennen lamaa, joten ei se lama muuttanut kauheasti mitään. Kytättiin tarjouksia, tehtiin itse, käveltiin ja pyöräiltiin kaikki matkat. Meillä oli alivuokralainen olkkarin nurkassa ja jos leivän päälle oli joskus harvoin juustoa tai leikkelettä, sitä laitettiin puolikas siivu. Makaroonia ja puuroa syötiin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Piti siirtää kirjat takasin äidin luo, jotta sai työttämyyskorvauksen. Poikakaveri oli töissä, ei sillä palkalla 2 elänyt.

Eli kannattaa keräillä kirjoja ja siirtää ne sitten äidin luokse.

Vierailija kirjoitti:

Tuilla pärjäsi silloin ihan hyvin. Olin vajaakuntoinen työtön ja jouduin lähtemään lapsuudenkodista samana päivänä kun täytin 18v. Silloin oli vuosi 1991. Sain hyvin yksiön 1000 markan vuokran maksettua ja ihan hyvin käyttörahaa. Sain myös 3000 markkaa huonekaluihin. Pikkukaupunki hämeessä jossa silloin asuin.

Ei pärjännyt.  Nykyisiä opiskelijoiden eikö nuirten tuka  EI EDES OLLUT, 30 vuotta sitten. Eli siis 1990- luvun laman aikaan.

Se oli aikaa jolloin

- ei eivät edes lääketieteen kandidaatit päässeet lääkärityöhön. Mihinkään.

- lääketieteen kandeja palkattiin hunoilla palkoilla, laitoshuoltajan ja apu- / lähihoitajien

   tehtäviin

- silloin orastanut omalääkäri malli romuttui

- yrityksiä kaatui kuin sieniä sateella, valuutta kriisin takia

- itsemurhat nousivat huippuunsa.  Samoin mielenterveys ongelmat

- syy tähän ei ollut pelkästään Suomessa, vaan kansainvälisessä valuutta kriisissä

- edelleen tänäkin päivänä keskuudessamme elää nuoria miehiä ja naisia,

  joiden isoisovanhemmat, tai isovanhemmat, tal jooa omat vanhemmat, menettivät koko 

   elämäntyönsä 1990-luvun laman aikana.

Vierailija kirjoitti:

Olimme nuoripari, vuotta aiemmin ostaneet velaksi rivitaloasunnon. Lainankorot pomppasivat 18% + pankin omaa korkoa 2%. Kusessa olimme vaikka työpaikkamme säilyivät. Yhtiövastike ja lainanlyhennykset veivät lähes koko palkan, eikä laina lyhentynyt kolmessa vuodessa oikeastaan yhtään. Keräsimme mustikoita ja puolukoita myyntiin, keräsimme tyhjiä pulloja ja tölkkejä ojien pohjilta. Toisinaan kärsimme nälkää ja fyysisesti raskaassa työssä jaksaminen oli todella raskasta. Ruokamme oli todella vaatimatonta ja kaikki mahdollinen tehtiin itse.  Työpaikan tai sukulaisten ja ystävien juhliin emme voineet osallistua, kun ei ollut varaa juhlavaatteisiin tai lahjoihin ja kukkasiin. Olimme nuoria, mutta emme harrastaneet mitään emmekä käyneet missään - vain työtä ja rahan hankkimista kaikin mahdollisin keinoin, Olimme melko apaattisia.

Lama hellitti, korot alkoivat hiljalleen laskea ja elämä helpottui. Suhteeni rahaan ei ole koskaan normalisoitunut,

Opiskelin pahimmat lamavuodet ja vain ensimmäinen lamakesä ilman kesätöitä. Silti suhde rahaan samanlainen. Turhaa en ole koskaan hankkinut ja aina on laitettava säästöön rahaa. Asunto on velaton ja palkka riittää hyvin mutta säästäväinen. Monelta sukulaiselta meni työt kodit. Oli pelottavaa aikaa.

Elettiin omien varojen mukaan. Hankinta tehtiin vasta, kun siihen oli rahaa. Nykyään nuorilla, juuri omaan ensimmäiseen kotiin muuttaneilla, pitää olla kaikki heti ihan viimeisen päälle. 

Piti muuttaa sinne missä oli töitä. Jopa Ruotsiin Volvoja tekemään. Ei jääty surkuttelemaan kotikonnuille. Työnteko oli nro 1 elämässä.  

Vierailija kirjoitti:

Töihin meno

Kusipää!

Et edes tiiedä hullu, k-vammainen, millainen 1990-luvun lama oli?

Ja mksi sellainen tuli?

Ja mitä kaikkea se aiheutti talouteen: Niin Suomessa, Pohjoismaissa, kuin muuallakin maailmassa.

Häpeä luuseri trollaamistasi.  Ja myös sitä, etedes Suomen nousukauden aikana, Nokia myötä, kyennyt saamaan mistään työpaikkaa itsellesi!

Kaltaistai tyhmää, kun ei kukaan töihin palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija pärjäsi silloin opintotuella ja asumislisällä paremmin kuin nykyään. En ottanut edes lainaa, töitä tein n. 1 vkonloppu/kk. Solussa asuin 

Opintoraha oli jotain 1600e. Halvin soluhuone 600mk josta omavastuu jotain 150mk. Elämiseen jäi1450mk. HSL: ne lippu opiskelija-alennuksella 200mk. Lankapuhelin oli solun yhteinen. Opintoraha riitti vain välttämättömyyksiin. Töitä löytyi vähän.

Vierailija kirjoitti:

Nokia

Nokian nousu tuli vasta lamavuosien jälkeen. Sitä ennen tämän maan tilanne oli muutaman vuoden ajan painajaismainen. Satoja tuhansia työttömiä ihan virallisestikin. Monissa perheissä  molemmat puolisot menettivät työpaikkansa. Ne, joilla oli asuntovelkaa, olivat epätoivoisessa tilanteessa. Asuntolainan korko saattoi olla 13 %. Yleinen ilmapiiri oli vaisu ja alakuloinen. Ei ollut mitään toivoa.  Ulkona kävellessä näki tyhjiä kaupan tai entisen pienen pankkikonttorin ikkunoita. Lopetetut tehtaat ja yritykset, joiden työntekijät olivat luottavaisina menneet työhön joka aamu. 80-luvun loppupuolella Suomessa oli oikeasti ollut työvoimapula. Työpaikoilla oltiin  pulassa, jos ei saatu  uusia ihmisiä töihin. Oli näet niin paljon töitä kaikille, että työtä etsivä voi valita meneekö tähän paikkaan vai olisiko joku toinen paikka vielä kivampi. Sitä on vaikea kuvitella tänä päivänä, jos ei ole elänyt silloin.

Ei meillä ollut selviytymisongelmia. Teimme tilakaupat ja pärjäsimme hyvin. Ostimme myös uuden auton tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töihin meno

Kusipää!

Et edes tiiedä hullu, k-vammainen, millainen 1990-luvun lama oli?

Ja mksi sellainen tuli?

Ja mitä kaikkea se aiheutti talouteen: Niin Suomessa, Pohjoismaissa, kuin muuallakin maailmassa.

Häpeä luuseri trollaamistasi.  Ja myös sitä, etedes Suomen nousukauden aikana, Nokia myötä, kyennyt saamaan mistään työpaikkaa itsellesi!

Kaltaistai tyhmää, kun ei kukaan töihin palkkaa.

MENE TÖIHIN! NYT! HETI!

Koulussa ala-asteella kierrätettiin oppikirjoja ja kyllä harmitti, jos edellinen kirjankäyttäjä oli sotkenut kirjan sivut omilla merkinnöillään 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija pärjäsi silloin opintotuella ja asumislisällä paremmin kuin nykyään. En ottanut edes lainaa, töitä tein n. 1 vkonloppu/kk. Solussa asuin 

Opintoraha oli jotain 1600e. Halvin soluhuone 600mk josta omavastuu jotain 150mk. Elämiseen jäi1450mk. HSL: ne lippu opiskelija-alennuksella 200mk. Lankapuhelin oli solun yhteinen. Opintoraha riitti vain välttämättömyyksiin. Töitä löytyi vähän.

Opintoraha siis 1600mk, ei euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuilla pärjäsi silloin ihan hyvin. Olin vajaakuntoinen työtön ja jouduin lähtemään lapsuudenkodista samana päivänä kun täytin 18v. Silloin oli vuosi 1991. Sain hyvin yksiön 1000 markan vuokran maksettua ja ihan hyvin käyttörahaa. Sain myös 3000 markkaa huonekaluihin. Pikkukaupunki hämeessä jossa silloin asuin.

Ei pärjännyt.  Nykyisiä opiskelijoiden eikö nuirten tuka  EI EDES OLLUT, 30 vuotta sitten. Eli siis 1990- luvun laman aikaan.

Se oli aikaa jolloin

- ei eivät edes lääketieteen kandidaatit päässeet lääkärityöhön. Mihinkään.

- lääketieteen kandeja palkattiin hunoilla palkoilla, laitoshuoltajan ja apu- / lähihoitajien

   tehtäviin

- silloin orastanut omalääkäri malli romuttui

 

Muuhun kirjoittamaasi en ota kantaa, mutta opintotuet oli 90-luvulla ja jo ennen sitä. Itse sain opintotukea 90-luvun alkupuolella ulkomaan opintoihinkin.