90-luvun laman kokeneet! Mitä keinoja silloin käytettiin taloudelliseen selviämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka oli lama. Kaikki ei siitä kärsinyt. Monella 90 luvulla oli duuni niin pärjäsi ihan hyvin 

Minullakin molemmat vanhemmat oli ihan perus töissä. Hyvin pärjättiin 

Tehtiin itse viiniä ja olutta. Kirpputoreilla sekä ostettiin, että myytiin. Trokarit toimivat silloin, kuten tänäänkin. Osin samat konstit käytössä mulla nyt. Olut on suhteessa halvempaa nykyään, että sitä en tee, silloin tällöin viiniä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka oli lama. Kaikki ei siitä kärsinyt. Monella 90 luvulla oli duuni niin pärjäsi ihan hyvin 

Minä olin varmaan niitä 90-luvun hyväosaisia, kun työpaikka säilyi. Rakennutettiin vaan just silloin talo ja edellisen asunnon arvo olikin sitten aika paljon pienempi kuin ostettaessa. Rahaa ei ollut yhtään ylimääräistä. Silti onnekkaita, kun edes saatiin myytyä vanha.

Muistan kun sain kaverilta ilmaiseksi vanhat lastenvaunut, olin niin onnellinen. Mitään ylimääräistä ei ostettu ja töihin piti palata heti kun äitiysloma loppui.

Piti siirtää kirjat takasin äidin luo, jotta sai työttämyyskorvauksen. Poikakaveri oli töissä, ei sillä palkalla 2 elänyt.

En tiedä lamasta oikein mitään. Aloitin opiskelut oikiksessa -91, joten se aika oli opiskeluja ja bileitä.

Köyhää opiskeluaika ei minulla ollut. Vanhemmilla säilyi työt ja ostivat Turusta yksiön, jossa asuin. Isä antoi kuukausirahaa ja olin välillä töissä pubissa, josta sitten palkkaakin.

vyön kiristämistä

Muistan, ettei ysärin lamassa protestoitu tukien pienuudesta vaan työn puutteesta. Oli isoja mielenosoituksia, joissa vaadittiin töitä. Tukien varassa elämistä pidettiin häpeällisenä. Tämä on muuttunut. Nykyään protestoidaan "paska"töistä ja vaaditaan tukien nostamista.

Mutta miten pärjättiin. Me opiskelijat tai nuoret aikuiset asuttiin kämppisten kanssa paikoin aika ahtaastikin. Tehtiin kotiviiniä mahdollisimman halvalla. Muutenkin paljon tehtiin ruokaa itse: sämpylöitä, teeleipiä, kaalikeittoa, perunasosekeittoa. Jopa me helsinkiläiset käytiin marjassa ja sienessä vaikka ei ollut autoa. Kirpparilta ostettiin vaatteet ja tavarat. Mitään työtä ei ylenkatsottu, oli se sitten vaikka tiskausta tai siivoamista. Ajatus oli, että kaikki työkokemus on hyvästä ja auttaa myöhemmin saamaan parempia töitä. 

Ainakaan rahaa ei käytetty seuraaviin: take away kahvit, jokpäiväinen ulkonasyöminen, kuuden ruokalajin maistelumenyyt ravintolassa, matkustelu, tekokynnet, hiuslisäkkeet, kulmakarvat, ripset, shoppailuharrastus, netissä mielihyväksi osteskelu jne,

Tuo oli outoa aikaa. Käytiin töissä, saatiin palkkaa, etuuksia oli paljon vähemmän kuin nyt. Ei ollut netflixiä, älypuhelinta tai edes sähköautoa.

Mulla on ysärilama mennyt jotenkin itseltä ohi.

itse miehen kanssa muutettiin omaan ekaan kotiin ja valmistuttiin oman alan työttömyyteen. Silti mä siivosin rappukäytäviä ja kauppaa. Mies teki mitä eteen tuli. Jos silloisessa Tarjoustalossa tarvittiin varastomiestä, hän hakeutui sinne kolmeksi kuukaudeksi. Sitten oli joku toinen kolme kuukautinen ja kolmas ja neljäs.. Työkkärin ohjeistama päiväkoti kakku puolivuotta. Sitten oli nuorten pajalla ja sen jälkeen työllistyi hetkeksi ATK ohjaajaksi sinne pajalle. Opetti taitojaan meidän kavereille lähinnä.

Paljon läheisistä oli siis työttömiä ja saivat sossustakin rahaa. Me ei. Kerran kokeiltiin, kun sitä niin kovasti suositeltiin. Jäätiin 11 markkaa plussalle. Ei tukia.

Me biletettiin ja matkusteltiin ulkomailla. Toiset kärsi lamasta, Me muutettiin ulkomaille kattelemaan mitä siellä on tarjolla. Muutama vuosi kierrettiin "pummeina" eli tehtiin sitä duunia mitä eteen tuli. Yleensä rafla-alan juttuja. (eikä edes tajuttu työkkäreitä nostella, kun eihän niin saa tehdä)

2000 muutettiin Suomeen ja alettiin vakiinnuttamaan elämää. Hankittiin oman alan hommat. Ostettiin kämppä ja tehtiin muutamia lapsia.

Itsellä oli valtion virkamiehen kapea ja pitkä leipä, mutta kyllä se lama silti tuntui, kun vaimo oli vielä kotona lasten kanssa.  Itse hain sivutoimiluvan ja pistin pystyyn ensin toiminimen ja varsin nopeasti tutun kaverin kanssa kimpassa kommandiittiyhtiön sellaiselle toimialalle, jossa toimiminen edellyttää lain edellyttämiä pätevyyksiä ja oikeuksia.



 - Aikaa kului useampi vuosi ja itsellä alkoi reissuhommat töissä lisääntymään. Kun viikon työreissun jälkeen lauantaiaamuna työmaa kutsui toistuvasti, aloin pikku hiljaa vetäytymään ruvimeisselityöstä kauemmaksi. Kun töissä myöhemin tuli uudelleen järjestelyjä meille kummalekin tahoillamme, oli omalta osalta aika pistää homma poikki yli 10 vuoden toiminnan jälkeen.



 - Noin virallisesti tuotto ei ollut hirveän suurta. Kun kuitenkin suuri osa asiakkaista maksoi käteisellä työt ja tarveaineet, tuntui käteistä olevan koko ajan olevan taskussa puolen mopon hinnan verran.  Lisäksi tilanne ärsytti osaa työtutuista jostain syystä sen tuhannesti, vaikka arkipäivän työtehtävät ja firabelifirma olivat todella kaukana toisistaan toiminnallisesti.

Vanhemmat osti leipäkoneen ja leivät tehtiin itse. Myös vanhemmat alkoi itse tekemään kotiviiniä, eikä ostaneet alkoholia Alkosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka oli lama. Kaikki ei siitä kärsinyt. Monella 90 luvulla oli duuni niin pärjäsi ihan hyvin 

 

Minä olin varmaan niitä 90-luvun hyväosaisia, kun työpaikka säilyi. Rakennutettiin vaan just silloin talo ja edellisen asunnon arvo olikin sitten aika paljon pienempi kuin ostettaessa. Rahaa ei ollut yhtään ylimääräistä. Silti onnekkaita, kun edes saatiin myytyä vanha.

Muistan kun sain kaverilta ilmaiseksi vanhat lastenvaunut, olin niin onnellinen. Mitään ylimääräistä ei ostettu ja töihin piti palata heti kun äitiysloma loppui.

Se lama ei vain koskettanut niin suurta osaa merkittävästä kuin luulisi tai annetaan ymmärtää vaikka vanhojen uutisten perusteella 

Kaveri ja tuttavaporukasta ei kenenkään vanhemmat olleet työttömänä tai menettäneet taloaan/asuntoaan yksi konkurssi oli mutta ei johtunut lamasta vaan muista asioista

Oltiin molemmat töissä ja itse tein paljon ylitöitä.

Vanhoihin Säästöpankin konttoreihin tuli lähiökapakoita, niitä oli oikeasti pilvin pimein. Aikamonessa topless tarjoilijoita. Starttirahan avulla näitä perustettiin.

Pahimmat (suurimmat valuuttalainan ottajat) tulivat roskapankin asiakkaaksi (Arsenal nimeltään). Jotkut eivät kestäneet ja itsemurhia tehtiin.

Perheissä säästettiin marjastamalla, sienestämällä jne. Kirpputoreja tuli topless baarien tapaan kuin sieniä sateella.

Pikkuhiljaa sieltä noustiin, perustettiin remonttifirmoja, työpaikkoja syntyi vähitellen. Osattiin myös elää vähemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka oli lama. Kaikki ei siitä kärsinyt. Monella 90 luvulla oli duuni niin pärjäsi ihan hyvin 

 

Minä olin varmaan niitä 90-luvun hyväosaisia, kun työpaikka säilyi. Rakennutettiin vaan just silloin talo ja edellisen asunnon arvo olikin sitten aika paljon pienempi kuin ostettaessa. Rahaa ei ollut yhtään ylimääräistä. Silti onnekkaita, kun edes saatiin myytyä vanha.

Muistan kun sain kaverilta ilmaiseksi vanhat lastenvaunut, olin niin onnellinen. Mitään ylimääräistä ei ostettu ja töihin piti palata heti kun äitiysloma loppui.

Näitä onnenonkijoita riitti silloin.  Ostettiin uusi asunto ja jätettiin entinen odottamaan hinnan nousua.  Monella kävikin että meni molemmat, korot nousi ja työt loppui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Molemmat vanhempani olivat töissä ja minä olin perheen ainoa lapsi. Joka viikko tuli Aku Ankka ja joka kuukausi leluja, legoja tai piirrettyjä telkkarista. Kaikilla muillakin kavereilla sama homma. Nintendo, Super Ninteido, Pleikkari, ja Nintendo 64. PC-kaverit siihen päälle. 90-luku oli paratiisinomaista maagista aikaa.

Miten leluja ja legoja telkkarista tuli?

No sieltä ostettiin niitä soittamalla numeroon. Ja posti toi legot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka oli lama. Kaikki ei siitä kärsinyt. Monella 90 luvulla oli duuni niin pärjäsi ihan hyvin 

 

Minä olin varmaan niitä 90-luvun hyväosaisia, kun työpaikka säilyi. Rakennutettiin vaan just silloin talo ja edellisen asunnon arvo olikin sitten aika paljon pienempi kuin ostettaessa. Rahaa ei ollut yhtään ylimääräistä. Silti onnekkaita, kun edes saatiin myytyä vanha.

Muistan kun sain kaverilta ilmaiseksi vanhat lastenvaunut, olin niin onnellinen. Mitään ylimääräistä ei ostettu ja töihin piti palata heti kun äitiysloma loppui.

Se lama ei vain koskettanut niin suurta osaa merkittävästä kuin luulisi tai annetaan ymmärtää vaikka vanhojen uutisten perusteella 

Tämä on totta. Olin lama-aikaan uutisia ja ajankohtaista tapahtumia aktiivisesti seurannut teini. Uutiskuvat ja ajankohtaisohjelmat, jopa viihdeohjelmatkin, vyöryttivät päälle lama-ajan kauhua ja ankeutta. Mutta ei se loppujen lopuksi todellakaan kaikkien kotona tuntunut. Omat vanhempani ja monet kavereiden vanhemmat saivat pitää työpaikkansa. Toki taloudellisesti epävarmuus sai aikaan sen, ettei ollut samanlaista löperöä velaksi elämistä ja kulutus juhlaa mitä 80-luvulla, mutta monet kotitaloudet elivät lama-aikaan ihan normaalia elämää.

Tosin silloin elämä oli yksinkertaisempaa ja ihmiset tyytyvät vähempään. Kauppojen valikoima oli paljon pienempi, eikä edes kaivattu mitään kovin eksoottista. Samoissa vaatehuoneen 99 markan tuulipuvuissa taaplasi niin Pertti 70 v kuin Mira 14 v. 

Olimme nuoripari, vuotta aiemmin ostaneet velaksi rivitaloasunnon. Lainankorot pomppasivat 18% + pankin omaa korkoa 2%. Kusessa olimme vaikka työpaikkamme säilyivät. Yhtiövastike ja lainanlyhennykset veivät lähes koko palkan, eikä laina lyhentynyt kolmessa vuodessa oikeastaan yhtään. Keräsimme mustikoita ja puolukoita myyntiin, keräsimme tyhjiä pulloja ja tölkkejä ojien pohjilta. Toisinaan kärsimme nälkää ja fyysisesti raskaassa työssä jaksaminen oli todella raskasta. Ruokamme oli todella vaatimatonta ja kaikki mahdollinen tehtiin itse.  Työpaikan tai sukulaisten ja ystävien juhliin emme voineet osallistua, kun ei ollut varaa juhlavaatteisiin tai lahjoihin ja kukkasiin. Olimme nuoria, mutta emme harrastaneet mitään emmekä käyneet missään - vain työtä ja rahan hankkimista kaikin mahdollisin keinoin, Olimme melko apaattisia.

Lama hellitti, korot alkoivat hiljalleen laskea ja elämä helpottui. Suhteeni rahaan ei ole koskaan normalisoitunut, en pysty ostamaan mitään "turhaa", itselleni en oikeastaan mitään jos ei ihan pakko ole. Lainat on maksettu mutta olen aina hirveän huolissani kaikesta ja säästän kaikesta.  Ehkä tähän on vaikuttanut se, että laman tuoksinassa kaksi läheistäni menetti kaiken korkojen nousun tähden ja he molemmat myös päätyivät itsemurh44n.