90-luvun laman kokeneet! Mitä keinoja silloin käytettiin taloudelliseen selviämiseen?

Ryöstin kaksi kertaa pankin ja saaliilla pärjäsin pitkään.

Silloin oli onneksi köyhiä auttavat poliitikot. Esimerkiksi Holkerin Harri joka nauvoi köyhiä syömään silakoita.

Tahallaan venytettiin opinnoista valmistumista kun tukikuukausia oli reilusti. Kaikki kalliit jutut esim läppärin ostin realisointikeskuksesta. Kesätöitä sain läpi koko ysärin.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden tuet nousi 1995 ihan kunnolla, sitä ennen opiskelijoiden tuet riitti vain jos otti koko lainan ja asui yksinkertaisesti.

Itse asuin 80-luvun lopusta 90-luvun puoleenväliin ilman suihkua ja lämmintä vettä, kerran jopa ilman omaa vessaa. Yhteisvessa ja -suihku oli kaukana kellarissa.

Yhteisasuminen oli vakio, 2-3 opiskelijaa per kämppä. Tyypillisiä vuokranantajia oli eläkeläiset joilla oli talon yläkerrassa 1-2 huonetta vuokrata. Meluamista piti siis varoa. Joskus jopa vieraat kiellettiin.

Nämä olivat siis vuossadan alussa syntyneitä mummoja ja pappoja joiden talot oli vanhoja ja remontoimattomia. Tapetit roikkui, asunnoissa oli tupakoitu ja kaikki oli rapistunutta, siis halpaa. Ikkunoista veti ja jotkut kaverit jopa lämmitti haloilla kun muuta lämmitystä ei ollut. Hauskaa oli se että seinät saattoi vaikka maalata pinkiksi ja muutenkin laittaa miten haluaa; yksi tuttu veti alufoliolla seinät.

Lisäksi kaikki huonekalut olivat vanhoja. Tutuilta, sukulaisilta, roskalavoilta, käytetyn tavaran kaupasta.

Minulla ei ollut yhtään uutta huonekalua ennen kuin menin 90-luvun lopulla töihin ja Ikea aloitti Suomessa. Uusi oli liian kallista.

Faijapuoli oli kirjoilla toisessa osoitteessa niin äiti sai täydet yh-tuet. Faijapuoli myös teki pimeitä töitä ja nosti työttömyyskorvauksia. Näin selvittiin, kaksi autoa ja kaikilla kolmella lapsella omat huoneet. Pari etelänmatkaa vuodessa ja pöydästä ei puuttunut mitään.

Tukien ostovoima oli silloin parempi. Ei ollut nettiä, ei ollut mitään valvontaa eikä seurantaa, sininen pahvikortti leimattiin työvoimatoimistossa puolen vuoden välein, siinä se. Toimeentulotukea haettiin sosiaalivirastosta kasvokkain, tiliotteita ei tarvinnut näyttää. Kenellekään ei olisi tullut mieleen että työttömällä ei saisi olla rahaa tilillään ja silloin käteinen oli muutenkin vielä kuningas, kuka sitä olisi voinut valvoa. Silloin käytiin usein jossain hanttihommissa työkkäreiden päälle, palkka maksettiin käteisellä. Itse työskentelin mm. alastonmallina taideteollisessa oppilaitoksessa, miehenä. Ruokakaupoissa punalaput olivat aina 50%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijana pärjäsi opintotuella ja osa-aikatöillä jopa niin, että rahaa säästyi matkusteluun kun oikein pihisteli. Mitään ylimääräistä ei osteltu, tavarat ja vaatteet hankittiin kierrätyksestä.

Siihen aikaan ei ollut kierrätyskeskuksia. Tarkoitat varmaan kirpputoria?

Kirpputorit ja opiskelija-asuntojen kierrätyspisteet.

Meillä vanhemmilla säilyi työpaikat (toinen kokopvtöissä toinen puolipv) laman ajan. Kuitenkin kun isän firmasta joka toinen sai kenkää, niin kova stressi näkyi kärttysyytenä kotona.

Ruokaa ja vaatteita oli ja varaa harrastaa jonkun verran. Ulkomailla käytiin laivalla Virossa ja Ruotsissa.

Koulussa kumeja puolitettiin, opeja lomautettiin ja joidenkin kirjojen sivuissa oli reikiä. Yks poika oli tosi pienikokoinen ja söi koulussa kuin hevonen, mutta myöhemmin selvis, että heidän perheessä raha meni alkoholiin/tupakkaan. 9v tyttö hiihti isänsä ylipitkillä suksilla, niin varmaan oli rahasta tiukkaa.

Tutun perheen yritys meni nurin ja talo pakkomyytiin. Muuttivat vuokralle maalta kaupunkiin.

Siihen aikaan oli jo kierrätyskeskuksia, olin sellaisessa työllistettynä 1995 Joensuussa Peltolankadulla.  Nykyään kutsuttaisiin "kuntouttavaksi". Ei niitä kyllä paljon ollut vielä, mutta oli jo. Yksi per kaupunki.