Lue keskustelun säännöt.
90-luvun laman kokeneet! Mitä keinoja silloin käytettiin taloudelliseen selviämiseen?
Kommentit (149)
Opiskelija pärjäsi silloin opintotuella ja asumislisällä paremmin kuin nykyään. En ottanut edes lainaa, töitä tein n. 1 vkonloppu/kk. Solussa asuin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vyötä kireälle ja töitä vaan. Isäni oli yrittäjä ja tiukkaa oli mutta ei meiltä lapsilta mitään puuttunut. Muutenkin kotona opetettiin säästäväiseksi ja usein kun jotain halusi niin ei saanut.
Vierailija kirjoitti:
Tuilla pärjäsi silloin ihan hyvin. Olin vajaakuntoinen työtön ja jouduin lähtemään lapsuudenkodista samana päivänä kun täytin 18v. Silloin oli vuosi 1991. Sain hyvin yksiön 1000 markan vuokran maksettua ja ihan hyvin käyttörahaa. Sain myös 3000 markkaa huonekaluihin. Pikkukaupunki hämeessä jossa silloin asuin.
Sama juttu minulla ja tutuilla. Tuilla pärjäsi ihan hyvin ja niitä sai helposti. Mutta siis monen kaverin vanhemmilla oli konkursseja ja asuntojen pakkomyyntejä ja joutuivat muuttamaan kunnan vuokra-asuntoon ja velat jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää pulloja
Niistä sai 3 kertaa enemmän rahaa silloin.
Onko 10 penniä enemmän kuin 10 senttiä ?
Aloittajalle puuroa syötiin paljon ja muuta halpis ruokaa, välillä oltiin syömättä
Ei mitään. Molemmat vanhempani olivat töissä ja minä olin perheen ainoa lapsi. Joka viikko tuli Aku Ankka ja joka kuukausi leluja, legoja tai piirrettyjä telkkarista. Kaikilla muillakin kavereilla sama homma. Nintendo, Super Ninteido, Pleikkari, ja Nintendo 64. PC-kaverit siihen päälle. 90-luku oli paratiisinomaista maagista aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia elämää: ostettiin ruoat tarjouksesta jne. Tiukkaa oli, koska olin opiskelija, mutta naimisissa, enkä saanut miehen (pienten) tulojen vuoksi opintorahaa.
Vaikka oli lama. Kaikki ei siitä kärsinyt. Monella 90 luvulla oli duuni niin pärjäsi ihan hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia elämää: ostettiin ruoat tarjouksesta jne. Tiukkaa oli, koska olin opiskelija, mutta naimisissa, enkä saanut miehen (pienten) tulojen vuoksi opintorahaa.
Jatkan: ja minähän opiskelin koko ajan jotain, kun ei ollut töitä. Kävin yrittäjkurssia yms.
Ei sitä pahinta vaihetta kovin kauan onneksi kestänyt. Olin saanut työpaikan juuri ennenkuin pahin lama alkoi, niin hyvin pärjäsin. Varmaan säästöillään nekin kituutteli, joilta meni työt. Saivat työttömyyskorvauksia eli ilman rahaa heidänkään ei tarvinnut olla. Etuuksia oli enemmän kuten ilmainen kouluruoka myös esim. lukion iltaopiskelijoilla. Aika moni vaihtoi iltalukioon ja otti työttömyyskorvaukset, kun eihän niitä töitä saanut eli oli sekä opiskelija että työtön samaan aikaan. Tämä porsaanreikä on varmaan nykyisin tukittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin melkein kaikki vaatteet kirpparilta. Viikolla oli kouluruokaa ja viikonloppuna tein jauhelihakeittoa. Kotoa tuotiin leipää. Kävelin kaikki matkat kouluun, myös pakkasella talvisin. Ei ollut bussikorttia.
Ei näkynyt lama mitenkään paitsi koulun ruokailussa, välineissä ja liikuntavarusteissa. 2000 luvulta 2008 oli kaikkialla Suomessa loistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa ei saanut enää uusia kirjoja vaan käytettyjä
Välipalat poistettiin
Kouluruoan taso laski
Mitä keinoja? Käytiin töissä. Mitä helvettiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Molemmat vanhempani olivat töissä ja minä olin perheen ainoa lapsi. Joka viikko tuli Aku Ankka ja joka kuukausi leluja, legoja tai piirrettyjä telkkarista. Kaikilla muillakin kavereilla sama homma. Nintendo, Super Ninteido, Pleikkari, ja Nintendo 64. PC-kaverit siihen päälle. 90-luku oli paratiisinomaista maagista aikaa.
Miten leluja ja legoja telkkarista tuli?
Silloin kirpputoreista tuli kova sana, samoin vanhojen/rikkinäisten vaatteiden tuunauksesta. Yritettiin kovasti selittää kirppisostoja luonnon pelastamisella, vaikka kaikille oli selvää, että köyhyyden takia sieltä ostettiin.
Maailma oli muutenkin erilainen. Ei nuorilla ollut omia puhelimia juurikaan vielä ysärin alussa, ja vaatteita ostettiin kerran, pari vuodessa.
Nälkäiset söi kouluruokaa napa soikeana.
Me teinit dokattiin, vedettiin röökiä, osa imppasi.
Sitten tuli Afganistanin hasista, pinkkiä piriä ja ruskeeta heroiinia.
Näillä osa selvisi.
Ei matkusteltu, ei ollut kahta autoa, kaikilla oli vanhat, systereiden tai broidien vaatteet. 300 markalla sai ostoskärryn täyteen ruokaa. Ostoskärry oli toki pienempi kuin nykyään, mutta silti. Rahalla sai asioita.Kaikki söi koulussa. Kukaan ei lasketellut, golfannut tai ratsastanut.Limua ym oli synttäreillä. Harva oli lihava.
No aikuiset sit varmaan pohti enemmän rahojaan. Moni teki konkan ja alkoholisoitui.
Silloin oikeasti oli halvempaa tehdä itse vaatteet. Nykyään tarvikkeiden hinnat nousseet ja reilusti kannattavampaa ostaa henkkamaukkaa. Monta vuotta tuli kuljettua kotitekoisissa ulkovaatteita myöten.
Kirppikset oli köyhille ja hinnat sen mukaisia. Nykyään on muodikasta käydä kirpparilta hakemassa vaatteet, joten hinnat sielläkin nousseet.
Eikä silloin omistettu paljoa. Itse olen teini ollut laman aikaan. Omistin kahdet farkut, yhdet liikuntahousut, pari hupparia... Ja niistä oli pakko pitää huolta, koska uusien hankkiminen olisi kaatanut ruokabudjetin. Omilla teineilläni taitaa olla uusi vaatekerta useammaksi päiväksi ennen kuin tarvitsee pyykätä 🙄
Mikä lama? Ei kaikilla ollut lama.
Olin töissä, en tiedä mitään lamasta. Ostin asunnon, maksoin palkastani asuntolainaa. Oltiin ihan normaalisti.
Kurssit. Oli muuten vaikea päästä joillekin kursseille. Sain sitä ylimääräistä. Eikä kurssit syöneet ansiosidonnaisen päiviä. Ei shoppailtu vaan ostettiin vain tarpeeseen. Kirpparille vietiin tavaraa. Myös sellaista mille olisi ollut käyttöä mutta piti saada ruokarahaa. Kaikki lasten vaatteet mitä vaan löytyi ostettiin kirpparilta. Kaikkivruoksvtehtiin itse edullisista raaka-aineista. Marjoja keräsin paljon mutta kaikki meni itsellä ja lähipiirissä.