Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö oikeasti heitä, jotka ovat onnellisia perhe-elämässään tai parisuhteessa?
11.04.2025 |
Ovatko sinkut sittenkin tyytyväisimpiä elämäänsä?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Moni asia on valintaa ja toisaalta moni asia voi tapahtua valinnoistasi riippumatta."
Juuri näin olen yrittänyt moneen kertaan sanoa. Mutta se silti tuntuu nostattavan osassa ihmisistä voimakkaita tunteita jos sanoo edes jolain tasolla että myös valinnoilla on vaikutusta. Ei varmuutta mistään mutta parannetaan mahdollisuuksia hyvään lopputulokseen.
Ihan ekana voi valita ettei anna kohdella itseään huonosti.
No juuri tämä! Huono suhde lähtee useimmiten ajatuksesta että "kyllä se varmaan minua kuitenkin rakastaa vaikka käyttäytyykin vähän väliä niin että minulle tulee paha mieli".
No ei rakasta. Ei ainakaan niin että siitä tulisi hyvä parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mekään tiedetä vaikka tuon "oikein valitsijan" puoliso kävis vieraissa jatkuvasti. Se onni voi olla joskus yhden tiedon päässä totuudesta. Se voi olla yks kaunis päivä, kun kaikki muuttuu.
Tämä ei ole toive. Vaan ihan realismia että mitä vaan voi käydä. Nöyryys kannattaa säilyttää elämässä.
Moni asia on valintaa ja toisaalta moni asia voi tapahtua valinnoistasi riippumatta.
Näinpä! Itse tiedän yhden tällaisen täydellisen perheen jossa miehellä on ollut jo 15v sivusuhde. Kai siitä jotain puuttuu sittenkin.
Jos se onkin täydellinen miehen sivusuhteen takia kun mies pysyy muualla tyydyttämässä vain himonsa mahdollisimman paljon.
Näin otaksun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän sitä on vastuussa omasta elämästään. Käytin siis nuorempana aikaa huolelliseen parinvalintaan ja nyt 25v myöhemmin ei ole valittamista.
"Minä tein oikein! Minä onnistuin!"
Tämä on tosi ylimielinen vastaus. (Noinkohan puolisokaan on edes samaa mieltä jos laitettais eri huoneeseen ja kysyttäis asiaa.
Tekis kaikkien pitkistä liitoista eronneiden puolesta haistatella, vaikka en itse ole eronnut.Ihmiset muuttuu ajan myötä, monet asiat muuttuu.
Onko sun lääkitys kohillaan. Kysyn ihan vaan siksi ku minäkin tein pitkän matkan, jotta parisuhde toimii ja ollut onnellisesti naimisissa 20 vuotta. Mieheni silmistä kuvastuu rakkaus. Suukonki sain ku töihin lähti. Jotku nyt vaan osaa vaalia vanhenevaa puolisoaan ja ennen kaikkea itseään.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän sitä on vastuussa omasta elämästään. Käytin siis nuorempana aikaa huolelliseen parinvalintaan ja nyt 25v myöhemmin ei ole valittamista.
Kyllä se on ihan tuuria.
Ensinnäkin, että olet sattunut syntymään niin viehättäväksi, että voit valita kenen kanssa lähdet yhteistä elämää viettämään.
Itselläni esimerkiksi ei pahemmin valinnan mahdollisuutta ollut, ja koska haave perheestä eli niin vahvana, oli parinvalinnassa pudotettava yksi jos toinenkin tarkka ja huolellinen kriteeri. Tuloksena kylmä avioliitto, jossa toinen oikeastaan vaan tyytyi minuun.
Mutta en sikäli kadu, koska sain siitä liitosta lapseni. Liitto on ho päättynyt, ja olen todennut olevani mieluummin ilman parisuhdetta, kuin enää lähtisin kylmään tyytymissuhteeseen. En ole niin viehättävä, että minulle parisuhderintamalla muuta olisi tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai löytyy. Minulla on ihana parisuhde ja tykkään jopa työstänikin.
Missäs näitä pitäisi huudella niin, että asia tulee muillekin selväksi, mutta kukaan ei suutu?
Minä huutelen vain täällä palstalla 😅. Jotkut eivät kestä tousen onnea, päiväuneksi tituleeraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku valitsisi puolison, johon on tyytymätön?
Jos valitsee kovin nuorena, voi jäädä tärkeät asiat huomioimatta. Seksi vie mennessään ja lopulta huomataan että eihän meillä ole mitään yhteistä juttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Minä tein oikein! Minä onnistuin!""
Mitäänhän ei voi varmistaa sataprosenttisesti mutta kyllä onnistumisen mahdollisuuksia voi parantaa ihan huomattavasti tekemällä järkeviä ja vastuullisia valintoja.
Luuletko että eroparit valitsi huonosti?! Tajuatko elämästä yhtään mitään? Ainakaan mitään kykyä ajatella oman kuplan ulkopuolelle ei ole. Älä ainakaan juttele kenenkään eronneen kanssa.
Kupla puhkeaa kynnellä ja tavoitat lääkkeesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ensinnäkin, että olet sattunut syntymään niin viehättäväksi, että voit valita kenen kanssa lähdet yhteistä elämää viettämään. "
Riittää että on ihan tavallinen. Niiden muiden tavallisten joukosta löytyy kyllä taatusti myös hyviä valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Moni asia on valintaa ja toisaalta moni asia voi tapahtua valinnoistasi riippumatta."
Juuri näin olen yrittänyt moneen kertaan sanoa. Mutta se silti tuntuu nostattavan osassa ihmisistä voimakkaita tunteita jos sanoo edes jolain tasolla että myös valinnoilla on vaikutusta. Ei varmuutta mistään mutta parannetaan mahdollisuuksia hyvään lopputulokseen.
Ihan ekana voi valita ettei anna kohdella itseään huonosti.
No juuri tämä! Huono suhde lähtee useimmiten ajatuksesta että "kyllä se varmaan minua kuitenkin rakastaa vaikka käyttäytyykin vähän väliä niin että minulle tulee paha mieli".
No ei rakasta. Ei ainakaan niin että siitä tulisi hyvä parisuhde.
Se on se huono itsetunto, joka saa katsomaan ja sietämään sitä huonoa käytöstä. Kun ei ole kokenut koskaan miltä se aito ja rakastava parisuhde näyttää, eikä myöskään kukaan varsinaisesti ole minuun koskaan ollut ihastunut. Kun olen ollut se, jonka kanssa oltu parempaa ja kauniimpaa odotellessa.
Siksi en itse parisuhteeseen enää lähde, kun ei maailmasta kuitenkaan löydy ketään, joka aidosti juuri minuun ihastuisi ja rakastuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä se on ihan tuuria."
Tuuria voi aina avittaa. Ihan kuten jos lottoaa vain yhden rivin niin todennäköisyys voittaa on pienempi kuin jos täyttää kymmenen riviä. Sama parisuhteissa. Kun ei lähde heti sen ensimmäisen matkaan vaan valkkaa hieman pidempään ja ajatuksella niin todennäköisyys hyvään valintaan kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella onnellinen ja kiitollinen miehestäni ja ydinperheestämme. 21 vuotta ollaan tänä vuonna mieheni kanssa oltu yhdessä.
Eilenkin juuri mietin asiaa, ja tunsin syvää herkistävää onnea, kun istuttiin koko perhe sohvalla, teinit ja me vanhemmat, oli leppoisaa, naurettiin ja vitsailtiin jotain hölmöjä juttuja yhdessä.
Varsinkin siitä olen kiitollinen, että jaksettiin mieheni kanssa vaikeuksien yli, jaksettiin antaa molemminpuolin anteeksi, ja jaksettiin vielä jopa asumiseron jälkeen palata yhteen. Käytiin katsomassa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella tai sinkkuna. Ei se ollut, alun vapaudenhuuman jälkeen.
Hoitakaa parisuhdetta. Antakaa toisillenne anteeksi. Nähkää myös omat vikanne, niin kipeää kuin se tekeekin ja laittaa oikeasti nöyrtymään. Mutta hyvä perhe-elämä on kaiken sen arvoista!
Meidän parisuhde on kestänyt kaiken muun vaikeuden, lapsen kuolemaa myöten. Nöyrtymään tai nöyryytetyksi en suostu, eikä puolisokaan. Ei pidä hakea vauhtia rakkaudenliekkiin aidan toiselta puolen. Veikkaan, että olemme huomattavasti vanhempi pariskunta. Eri arvot on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen 40 yhteisen vuoden jälkeenkin. Puolisoni on suuri rakkauteni, paras ystäväni, kallioni. Ja samaa hän sanoo minusta. Nyt vain nautimme yhteisisä eläkepäivistä, lapsenlapsista ja elämästä. En voi ylpistellä sillä, että olemme valinneet oikein. On vain ollut onnellinen sattuma, että kaksi toisilleen sopivaa ihmistä on päätynyt yhteen.
Minä olen niin onnellinen, että löysin vaimoni 49 vuotta sitten. Hän on niin rakas ja elämäni aurinko. Ei hän nauraisi ja hulluttelisi kanssani, jollei olisi onnellinen hänkin. Tv Pappa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En voi ylpistellä sillä, että olemme valinneet oikein. On vain ollut onnellinen sattuma, että kaksi toisilleen sopivaa ihmistä on päätynyt yhteen."
Se on sattumaa että tapaako oikean ihmisen, se ei ole sattumaa että osaako sitten siinä suhteessa miettiä että onko se suhde toimiva ja minulle sopiva. Se oikea tai väärä valinta tehdään siinä vaiheessa jos suhteessa ilmenee ongelmia tai asioita jotka enteilevät ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
"Ensinnäkin, että olet sattunut syntymään niin viehättäväksi, että voit valita kenen kanssa lähdet yhteistä elämää viettämään. "
Riittää että on ihan tavallinen. Niiden muiden tavallisten joukosta löytyy kyllä taatusti myös hyviä valintoja.
Jos tavallisuus riittää, niin miksiköhän itselleni sitten ei ole niitä treffikutsuja sadellut ikinä? Jopa deittisovelluksessa minua ghostattiin, ja kaikissa elämäni aikana olleissa suhteissa olen ollut se "parempaa odotellessa "-vaihtoehto.
Ja ei, en ole odottanut treffikutsuja vain mallikomeilta. Sellainen jos treffeille koskaan olisi pyytänyt, niin olisin epäillyt pilaksi. Deittisovellusessakin jos tuli huipputykkäys joltain tosi komealta, niin oletin vahinkotykkäykseksi enkä tykännyt takaisin, jotta vältettäisiin kiusallinen tilanne.
Siskollani tilanne oli toinen, jo teininä sai treffikutsuja jatkuvasti. Aikuisiällä ei deittisovellusta ole edes tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin onnellinen, että välillä ihan pelottaa, että se otetaan pois. Onnellinen avioliitto, jo teini-ikään ehtineet ihanat lapset, kaunis koti, suloiset lemmikit ja kaikki terveitä! En voisi pyytää enempää, olen niin kiitollinen ja onnellinen joka päivä.
Olet varmaan hyvä ihminen ja karmasi on positiivinen! Ja jos vastoinkäymisiä tuleekin, niin selviät niistä kyllä!
"Jos tavallisuus riittää, niin miksiköhän itselleni sitten ei ole niitä treffikutsuja sadellut ikinä? "
Sitä on ulkopuolelta mahdotonta sanoa. Ihan kiistämätön fakta kuitenkin on että valtava enemmistö pariskunnista on sellaisia että niissä kaksi tavista on yhdessä. Se on se kaikkein yleisin tapaus.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä se on ihan tuuria."
Tuuria voi aina avittaa. Ihan kuten jos lottoaa vain yhden rivin niin todennäköisyys voittaa on pienempi kuin jos täyttää kymmenen riviä. Sama parisuhteissa. Kun ei lähde heti sen ensimmäisen matkaan vaan valkkaa hieman pidempään ja ajatuksella niin todennäköisyys hyvään valintaan kasvaa.
Joillakin ei välttämättä sen ekan jälkeen ole enää ketään valittavissa. Eli joko se eka, tai ei ketään.
Samalla kun kaverit ympärillä pariutuvat ja viettävät aikaa poikaystäviensä kanssa. Silloin harvoin kun keskenään enää näkee, niin puhutaan vain niistä poikaystävistä. Ja oma asemani oli olla lähinnä vitsi. Siis, että "miettikää jos X:llä (=minulla) olisi joskus poikaystävä... 😂😂" ja naurunremakka päälle.
Tällä asetelmalla alkoi oma huono parisuhteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän sitä on vastuussa omasta elämästään. Käytin siis nuorempana aikaa huolelliseen parinvalintaan ja nyt 25v myöhemmin ei ole valittamista.
Kyllä se on ihan tuuria.
Ensinnäkin, että olet sattunut syntymään niin viehättäväksi, että voit valita kenen kanssa lähdet yhteistä elämää viettämään.
Itselläni esimerkiksi ei pahemmin valinnan mahdollisuutta ollut, ja koska haave perheestä eli niin vahvana, oli parinvalinnassa pudotettava yksi jos toinenkin tarkka ja huolellinen kriteeri. Tuloksena kylmä avioliitto, jossa toinen oikeastaan vaan tyytyi minuun.
Mutta en sikäli kadu, koska sain siitä liitosta lapseni. Liitto on ho päättynyt, ja olen todennut olevani mieluummin ilman parisuhdetta, kuin enää lähtisin kylmään tyytymissuhteeseen. En ole niin viehättävä, että minulle parisuhderintamalla muuta olisi tarjolla.
Itsesääli syö enemmän kuin itsensä hyväksyminen ja itseään rakastaminen. Et voi toiselta vaatia enempää, kuin mitä itse pystyt antamaan.
"...niitä, jotka ovat onnellisia..." NIITÄ, ei heitä.